tiistai 30. marraskuuta 2010

27-28.11.2010 Lemmikkimessut 2010

Ja niin hujahti ohitse pitkä messuviikonloppu. Viikonloppu alkoi perjantaina klo 15 aikaan, kun kävimme Minnan ja Juulian kanssa kasaamassa messupaikan valmiiksi. Kuuden aikaan olimme valmiita ja pääsin lähtemään kohti vanhempieni kotia, josta sain auton lainaan tuomarien lentokentältä hakua varten. Lento oli onneksi melko hyvin ajallaan saapuessaan Helsinki-Vantaalle 23:15, ja varttia myöhemmin ajelin Steve, Paula ja Evelyne kyydissäni takaisin Messukeskukselle, jonka yhteydessä sijaitsevassa Holiday Inn-hotelliin he jäivät yöksi.

Yö jäi minulla hieman lyhyeksi, sillä kello näytti jo kahta ennen kuin olin tehnyt kaikki valmistelut näyttelyä varten valmiiksi. Onneksi marsujen pesut ja trimmaukset olin saanut tehtyä parina edellisenä päivänä, joten jäljellä oli lähinnä tavaroiden pakkaamista valmiiksi ja eväiden tekoa. Aamu tuli silti ihan liian nopeasti, kun herätyskello pärähti soimaan jo hieman ennen kuutta.

Lauantaina pidettiin siis tämän vuoden Grand Gala-näyttely, ja tuomareina olivat Steve Wright ja Evelyne van Vliet. Omat marsuni olivat lauantaina Steven arvostelussa ja sunnuntain Joulunäyttelyssä taas Evelynen syynin alla. Mitään ihmeellistä mainetta ja kunniaa ei tästä näyttelystä tullut (ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin todennut samaa...), mutta hyviä kommentteja sain etenkin Evelyneltä. Tuloksena siis lauantaina ainoastaan KuMat Jeevesille ja Arthurille. Sunnuntaina ei näille herroille herunutkaan mitään. Sen sijaan Quminasta tykättiin sertin verran ja olipa se vielä Evelynen tuomarin suosikki!

Sunnuntaina minut piti kiireisenä omien marsujeni lisäksi parisenkymmentä pet-marsua, sillä toimin pet-tuomarina naaraille. Välillä hyppäsin sihteeriksi ulkomuotoon ja sitten takaisin arvostelemaan. Vaikka naaraita oli ilmoitettu melko vähän, (tar)joutui Annukka, joka toimi toisena tuomarina, auttamaan naaraiden arvostelussa, kun päivä alkoi uhkaavasti lähestyä loppuaan. Mihin ihmeeseen se aika aina hurahtaa? Vai milloinkahan sitä oppisi nopeammaksi tässä tuomaroinnissa?

Näyttelyjärjestelyt ja tuomarointi piti minut koko viikonlopun sitten lopulta niin kiireisenä, etten ehtinyt ollenkaan kiertelemään messualueella. Toivottavasti siellä ei ollut mitään kivoja tarjouksia, jotka minulta meni nyt ihan sivusuun. Jos oli, niin älkää ihmeessä kertoko, ettei ala näin jälkikäteen harmittaa! No, kiireestä huolimatta, viikonlopusta jäi ihan hyvä mieli, kun ei tarvinut ihan tyhjin käsin lähteä kotiin. Toivottavasti muillakin osallistuneilla oli mukava näyttelyviikonloppu. Seuraavan kerran sitten messuillaan huhtikuussa PetExpossa.

Tässä vielä lopuksi pari kuvaa, jotka Lea otti messuilla Jeevesistä ja Quminasta:


Jeeves (by Lea Rahtu)


Luneas Qumina (by Lea Rahtu)

Tulokset Lemmikkimessut 2010

Lauantai 27.11.2010 Grand Gala
tuomari: Steve Wright

self buff, nuorten luokka

Jeeves 1/2, KuMa
Luneas Qumina 2/2

self buff, avoin luokka
FIN & S MVA Arthur 1/1, KuMa



Sunnuntai 28.11.2010 Joulunäyttely
tuomari: Evelyne van Vliet

self buff, nuorten luokka
Luneas Qumina 1/2, serti + tuomarin suosikki
Jeeves 2/2

self buff, avoin luokka
FIN & S MVA Arthur 1/1

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kausalan näyttely ja muita kuulumisia

Ohhoh, mihin se aika taas on kulunut? Sen verran kiirettä on näköjään pitänyt, etten ole tännekään ehtinyt kirjoitella. No, eipä täällä mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Nordicin jälkeen on näyttelyrintamalla ollut vähän hiljaisempaa. Lokakuussa olisi ollut Raumalla näyttely, mutta en sinne saakka jaksanut lähteä. Jotenka Nordicin jälkeen seuraava näyttely oli Kausalassa, jossa tuomarina oli Hanna Lahtinen. Mukana minulla oli Artturi-poika sekä ensimmäisen kerran myös Juanita. Nita-pienestä on kasvanut oikein nätti ja kiltti tyttö, mutta hyvin vaalean värinsä takia se tuskin tulee enempää näyttelyissä käymään.

Trimmailut olivat jääneet hieman viime tinkaan, joten mitään mainittavaa menestystä ei tippunut. Arthur sai kyllä KuMan, mutta siihen se sitten jäikin. Muuten oli kyllä todella mukava näyttelypäivä, pieni paikka ja jotenkin leppoisa tunnelma. Ehkä se johtui siitä, ettei tarvinut itse juoksennella pää kolmantena jalkana ja yrittää revetä useampaan paikkaan yhtä aikaa. Ihan mukavaa vaihtelua varsinkin, kun seuraava näyttely on sitten Lemmikkimessujen yhteydessä pidettävä Grand Gala.

Lemmikkimessut ovatkin jo kovasti valmistelun alla. Näyttelyluettelo minun pitäisi saada valmiiksi tämän seuraavan viikon aikana, että se kerkeää painoon. Ennen sitä minut on kuitenkin pitänyt kiireisenä SMY:n syyskokous, joka pidettiin eilen. Vaikka kokoukset ovatkin pitkiä ja melko rankkoja, täytyy sanoa, että on aina kiva jutella marsuasioista ja tavata marsuihmisiä. Jos keskusteltavat aiheet eivät vain olisi niin tarkkoja ja aikataulu niin tiukka, olisi vielä mukavampaa kokoontua.

Varsinaisella marsurintamalla ei ole kovastikaan mitään uutta ja ihmeellistä tapahtunut. Odottelin tuossa marraskuun alkuun mennessä Delfinan synnyttävän, mutta se onnistuikin huijaamaan minua. Selvisikin, ettei siellä mitään vauvoja ollut vaan neiti oli yksinkertaisesti kasvattanut vatsaansa syömällä. No, tulipahan testattua sekin, ettei uroksen ja naaraan pelkkä yhdessäjuoksuttaminen ole kovin varma tapa saada poikasia alulle, vaikka kuinka näyttäisi tärppäävän.

Noh, seuraavia poikueita jo odotellaan ja suunnitellaan. Ella (Enchanted Estella) ja Jassu-poika muuttivat 5.10. asumaan yhteen, joten hyvällä tuurilla saadaan jouluvauvoja joulukuun aikana. Seuraavaksi on tarkoitus yhdistää nuori englantilaisherra, joka sai nimen Jeeves, kahden naaraan, Daisyn ja Juanitan kanssa. Saa nähdä miten siinä käy, sillä tytöt eivät ole aikaisemmin asuneet yhdessä. Yhdistämisoperaatio on kuitenkin vuorossa vasta Lemmareiden jälkeen.

Jossain vaiheessa saa Arthur myös kosiskeltavakseen Miss Marplen, joka on siis toinen Nordicin kautta Englannista tulleista ja minulle jääneistä marsuista. Ja lopuksi keväämmällä, kunhan pikkuinen Qumina on vielä hieman kasvanut, saa sekin muuttaa yhteen uroksen kanssa. Urokseksi Quminalle olen suunnitellut myös Jeeves-herraa, sillä ainakin värin puolesta tästä yhdistelmästä voisi tulla oikeita supervauvoja! Jännittäviä aikoja siis edessä.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Tulokset Kausala

La 6.11.2010
UML tuomari: Hanna Lahtinen

self buff, avoin 6-36kk
FIN & S MVA Arthur 1/1, KuMa

self buff, nuoret 4-6kk
Juanita 1/1

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Nordic-tuliaiset

Kuten aiemmin jo mainitsin, Nordicista takaisin tullessa olivat matkatavarani lisääntyneet jonkin verran. Eikä pelkästään tavarat vaan marsut myös. Mennessä mukana oli kaksi marsua ja takaisin tullessa huikeat yhdeksän. Ei, älkää pelätkö, kaikki eivät suinkaan olleet minulle tulossa.

Juttuhan meni siis niin, että sain hyvissä ajoin ennen matkaa tietää mahdollisuudesta tilata Englannista saakka marsuja. Tuomari Rex Matthews, joka vieraili Suomessa heinäkuussa, oli ystävällisesti lupautunut valikoimaan ja tuomaan tilauksesta marsuja Nordiciin. Eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, ja siispä laitoimme Lean kanssa tilausta menemään. Toiveissa oli kaksi buff-urosta ja yksi naaras. Myös Tuijalle tilailtiin samassa yhteydessä cream-paria.

Aika kului ja lopulta tuli tietoa, että creamit olivat löytyneet. Buffien tilanne ei kuitenkaan näyttänyt valoisalta, sillä ne tuntuvat olevan Englannissa aivan yhtä kiven alla kuin Suomessakin. Onneksi olin tässä välissä jo ehtinyt varaamaan ruotsalaiselta Luneas-kasvattajalta kauniin buff-naaraspoikasen, joten aivan ilman uusia marsuja en olisi jäänyt.

Alle viikkoa ennen matkaa tuli Rexiltä kuitenkin kovasti odottamamme sähköposti. Buffit olivat löytyneet! Tilatun kolmen sijasta Rexillä oli käsissään 2 naarasta ja 2 urosta, ja hän kyselikin, että tahdommeko ottaa kaikki. Ai tahdoimmeko? Ei varmaan yllätä, että kaikki neljä buffia matkustivat lopulta mukanani Suomeen, kaksi Lealle ja kaksi minulle.

Marsujen luovutus tapahtui siis Nordicissa lauantaiaamupäivällä. Minä en suinkaan ollut ainoa marsuja odottava, ja niinpä meitä oli kymmenkunta ihmistä odottamassa vuoroaan Rexin valkoisen pakettiauton avoimilla takaovilla. Ja mikä aarreaitta se olikaan meille. Sain marsut onnellisesti pulubokseihin ja lähdin tihkusateessa viemään niitä kohti näyttelyhallia. Ovella kohtasin kuitenkin ikävän yllätyksen. Marsuja ei saanut viedä halliin sisälle ilman eläintentarkastusta, joka oli siltä päivältä jo ohi. Seuraava mahdollisuus olisi ollut vasta sunnuntaiaamuna.

Siinä hetken mietittyäni ja asiaa ääneen pohdiskeltuani, sain lopulta marsut Annukan autoon. Myöhemmin onneksi tuli tieto, että meitä varten oli järjestetty oma eläintentarkastus, ja niinpä marsut saatiin sisätiloihin. Lähes kaikista marsuista löytyi väiveitä tai staticia, joistakin jopa molempia. Nyt tulivat totisesti tarpeeseen ne Strongholdit, jotka olin saanut eläinlääkäristä hommattua ennen lähtöä.  Marsut joutuivat siis viikonlopuksi omaan eristyshuoneeseen, mutta parempi sekin kuin pihalla sateessa.

Tässäpä sitten kuvia uusista tulokkaista:


Lords (Englannista tulleet pojat)

Ladies (Englannista tulleet tytöt)

Luneas Qumina

Englantilaisista marsuista minulle ovat näillä näkymin jäämässä tummempi poika (kuvassa vasemmalla) sekä tytöistä vaaleampi (kuvassa oikealla). Marsumäärä kasvaa siis ainakin hetkellisesti kolmella pienellä pötkylällä.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Nordic Championship Show 2010

Lauantai 11.9.2010

Nordic oli siis tänä vuonna Ruotsissa, Eskilstunassa, jonne minunkin matkani vei viime viikonlopuksi. Laivamatka Ruotsiin meni hyvin. Olen useimmiten mennyt vain Helsingistä lähtevillä laivoilla, joten ilta ja yö tuntuivat ihmeellisen lyhyille. Lauantaiaamu koitti nopeasti ja 6:30 Ruotsin aikaa olimme perillä satamassa, jossa odotti bussi valmiina viemään meidät Eskilstunaan, Vilstan leirintäalueen urheiluhallille.

Hieman ennen Vilstan näyttelypaikalle saapumista sattui hassu tapaus. Olimme enää noin kilometrin tai kahden päässä näyttelypaikasta, kun bussi jarrutti hieman yllättäen. Katsahdimme kaikki eteenpäin ja huomasimme, että kuski, jolle reitti ei ollut entuudestaan tuttu, oli ollut vähällä ajaa liian matalan sillan alta. Mitään ei onneksi käynyt vaan peruutimme sitten vähän matkaa ja pääsimme kiertoreittiä pitkin hyvissä ajoin perille eläintentarkastukseen ja valmistautumaan näyttelyyn.

Kenelläkään porukastamme ei tainnut olla mitään ongelmia eläintentarkastuksen kanssa. Pian ilmoittautumismaksujen maksamisen jälkeen saimmekin siis etsiä marsuille järjestetyistä näyttelyhäkeistä niille varatut paikat. Artturi ja Jassu majoittuivat viikonlopun ajaksi päällekäin kolmanteen häkkirivistöön tuomarinpöydiltä päin katsottuna.

Tämä reissu osoittautui heti alkuunsa varsinaiseksi ruotsin kielikylvyksi. Näyttelyssä nimittäin kaikki kuulutukset hoidettiin ruotsiksi. Alkuesittelyssä kyllä kerrottiin ilmeisesti syy sille, mutta se ehti mennä minulta ohitse. Loppupäivän saikin olla korva tarkkana, ettei vain jäänyt mitään tärkeää kuulemmatta. Pienen orientoitumisen jälkeen minulta alkoi onneksi ruotsi kuuntelu jotenkuten sujua, mutta varsinkin porukan nuorimpien oli vaikea seurata näyttelyn kulkua. Yhteispelillä kaikki taisivat ilmeisesti kuitenkin ehtiä oikealle pöydälle oikeaan aikaan ja vielä oikean marsunkin kanssa.

Näyttely sujui meidän osaltamme odotettua paremmin. Ulkomuotoon oli ilmoitettu kuusi buffia, mutta lopulta pöydällä oli vain neljä. Ja uskomatonta kyllä minun Artturi-poika oli niistä paras! Okei, pöydällä ollut Luneas-buff olisi saattanut pärjätä paremminkin, mutta se oli trimmaamaton, joten tuomari David Oulton jätti sen viimeiseksi. Eikä siis Jassukaan jäänyt huonoimmaksi vaan oli kolmantena. Hienoa! Artturi sai myös sertin, joten siitä valmistui samalla reissulla Ruotsin muotovalio. Artturi kutsuttiin jopa ROP-pöydälle, mutta  se karsiutui seitsämäntenä pois.

Pet-luokassa menestys oli melko samanlainen, mikä oli jälleen kerran yllättävää, sillä pojat eivät mitään varsinaisia pet-marsuja ole. Artturikaan ei ole pettiin osallistunut kuin kerran elämässää, mutta se ei menestystä haitannut. Tuloksena siis 90 pistettä ja silverkort, joka vastaa Suomen eliittikorttia. Artturin kanssa samassa ikäluokassa olevista uroksista kaksi muutakin sai saman pistemäärän, joten meidät kutsuttiin myöhemmin uudelleen tuomarin arvioitavaksi. Loppujen lopuksi sijoitus oli 2/8 ja Jassulla melkein yhtä hyvä 3/13, vaikka hopeista tarraa arvostelulappuun ei irronnut.

Muiden suomalaisten tuloksia en ikävä kyllä muista, mutta sellainen mielikuva jäi, että ainakin pet-luokissa pieni porukkamme pärjäsi oikein hyvin. Luokkavoittajia ja silverkortteja ainakin tuli useampia ja Annukan marsu sijoittui loppukilpailussa yhdeksänneksi.

Minulta jäi valitettavasti palkintojenjako näkemättä, sillä oli pakko kiirehtiä hotellille hakemaan avaimet huoneisiin ennen respan sulkeutumista. Hotell Bolinder Munktell oli aivan ihana, vanhan ajan henkeä huokuva rakennus, jonne suosittelen ehdottomasti majoittumaan, mikäli ikinä on tarvetta Eskilstunassa yöpyä. Pikainen paidanvaihto hotellissa ja taksilla takaisin Vilstaan, jonka "Raststugan" -nimisessä rakennuksessa meitä odotti katetut pöydät ja buffetti-illallinen. Ruoka ei ollut kovinkaan kummoista ja varsinkin jälkiruuan puuttuminen hieman harmitti. Mutta toisaalta taas päivä oli ollut pitkä ja oli kiva päästä ajoissa nukkumaan.

Ennen nukkumaan lähtöä oli kuitenkin vuorossa vielä jokaisen maan esitykset. Näyttelykutsussa oli nimittäin mainittu, että jokainen maa oli vastuussa yhdestä ohjelmanumerosta illan aikana. Tanskalaiset laulattivat meitä tanskaksi ja ilmeisesti norjalaisten oli se yksi lyhyempi rallatus. Meidän show olikin sitten astetta erilaisempi, sillä Aida oli lupautunut tanssimaan itämaista tanssia. Koko tanssin ajan kestäneistä taputuksista päätellen esitys oli menestys. Edes tanssin jälkeen esitetty ruotsalaisten duetto ei saanut yhtä raikuvia aplodeja. Tämän jälkeen olikin hyvä lähteä hotellille nukkumaan.


Sunnuntai 12.9.2010

Aamu alkoi kaikessa rauhassa hyvällä aamupalalla ihanassa hotellissamme. Arvostelut alkoivat klo 10 ja vaikka minulla ei sunnuntaina enää ollut yhtään marsua osallistumisvuorossa, suuntasin hallille samalla kyydillä. Parkkipaikalla Jonna tulikin vastaan pyytäen pientä palvelusta. Hän oli nimittäin saanut tietää, että jossain lähistöllä asuvalla, kasvatusta lopettelevalla kasvattajalla olisi myynnissä black roan-marsuja. Jonna oli itsellään vielä paljon marsuja sinä päivänä esitettävänään, joten hän pyysi minua lähtemään marsuostoksille. Koska minulla ei ollut siksi päiväksi muutakaan pakollista ohjelmaa, päätin suostua pyyntöön. Olihan haku sovittu vasta kahdeksi ja ajomatkaa vain puolisen tuntia suuntaansa.

Jonkin aikaa siis palloilin näyttelyhallissa katsellen kuvioitujen marsujen arvostelua. Sain Artturin rekisteripaperinkin leimattua, joten nyt siinä on kahden eri maan muotovalioleimat. Lisäksi huomasin, että infopisteestä sai ottaa ilmaiseksi viime vuoden SMF:n jäsenlehtiä sekä vuosikirjan. Samassa yhteydessä päätin myös liittyä SMF:n eli Ruotsin marsuyhdistyksen jäseneksi, mikä on ollut tarkoitus jo useamman vuoden. Onneksi se oli mahdollista paikan päällä, ettei tarvinnut ulkomaanmaksujen kanssa nettipankissa alkaa pelaamaan.

Sitten koittikin lähtö roaneja hakemaan. Sain Jonnan auton avaimet ja rahaa sekä bensaan että marsuihin kuten myös myyjän puhelinnumeron. Minulla oli vain summittaiset ajo-ohjeet Statoil-huoltoasemalle, jossa marsujen oli tarkoitus vaihtaa omistajaa, mutta uskoin pärjääväni autossa olevan navigaattorin avulla.

Alkumatka sujui hyvin vaikka vieraalla autolla ajelinkin, mutta jossain vaiheessa alkoi epäilys hiipiä mieleen. Siinä vaiheessa kun olin ajanut 30 minuuttia enkä ollut vielä päässyt edes E18-tielle, josta olisi pitänyt kääntyä vielä tielle 50, aloin oikeasti ihmettelemään. Navigaattorin mukaan matkaa näytti olevan jäljellä vielä ainakin saman verran kuin olin siihen mennessä ajanut.

No, loppujen lopuksi pääsin perille oikealle Statoilille, 1,5 tuntia matkalle lähdöstä. Sitä ennen matkalla olinkin käynyt ainakin yhden samanlaisen huoltoaseman pihalla kääntymässä, joutunut kiireessä tankkaamaan autoa toisella huoltoasemalla sekä tekstiviestitellyt ja puhunut puhelimessa ruotsiksi ajo-ohjeita selvitellen ruotsalaiskasvattajan kanssa samalla kun ajelin 120-140km/h ruotsalaisella moottoritiellä. Näin jälkeen päin ajatellen koko homma vain naurattaa, mutta siinä vaihessa, kun kello alkoi lähestyä kolmea, ei itku ollut kaukana.

Sain marsut kyytiin ja kasvattaja, Marita, vaikutti oikein mukavalle ihmiselle, joka selvitti (edelleen ruotsiksi) tarkasti jokaisen marsun taustoja. Ikävä kyllä minulla alkoi olemaan hieman kiire, joten jouduimme sanomaan hyvästit aika pian. Takaisin päin ajoin, jos mahdollista, vieläkin kovempaa, sillä kimppakyytibussin lähtöön oli enää alle kaksi tuntia aikaa. Vilstassa olin takaisin puoli tuntia ennen bussin lähtöä ja ehdin vielä käydä pankkiautomaatillakin Eskilstunan päässä. Hengästyneenä ja aavistuksen hysteerisenä luovutin Jonnalle auton avaimet ja uudet marsut, ja lähdin keräilemään omia tavaroitani kasaan. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin.

Näyttelyn parhaimpien marsujen viihtyessä vielä BIS-pöydällä meidän kuljetuksemme starttasi vartin yli viisi takaisin kohti Tukholman satamaa. Matkalla Annukka soitteli varoittaakseen, että Tukholman lähellä oli sattunut auto-onnettomuus, joka ruuhkautti tiet. Onneksi kuskimme oli jo tietoinen asiasta, joten ajelimme sitten vähän pienempiä teitä loppumatkan satamaan.

Sataman terminaalissa saimme jälleen muilta kanssamatkustajilta ihmetteleviä katseita ja kysymyksiä kuljetuslootien sisällöstä. Matkatavaraa olikin kertynyt kotiin päin mennessä enemmän kuin lähtiessä, joten ei mikään ihmekään. Itse aloin tässä vaiheessa olemaan jo vähän väsynyt ihmisten tuijotteluun ja ihmettelyyn.

Pian pääsimme onneksi laivaan sisään ja marsut hyttiin jätettyämme lähdimme buffettiin syömään. Se olikin hyvä, että buffet oli varattu etukäteen, sillä itselläni ainakin oli hurja nälkä. Enhän ollut edes ehtinyt/muistanut road tripiltäni syödä mitään aamupalan jälkeen. Oli todella hauska syödä porukalla ja naureskella jo hieman väsyneille jutuille, olo oli ihanan kevyt. Pienet shoppailut tax freessä ja pikainen kierros laivan baarissa, ja minä olinkin sen jälkeen aivan valmis nukkumaan.

Aikaeron takia yö jäi varsin lyhyeksi, mutta oli kiva päästä taas kotiin. Matkan varrella lisääntyneet matkatavarat tuottivat hieman päänvaivaa ennen pääsimme lähtemään kotia kohti. Onneksi Annukka tuli apuun, sillä muuten olisi osa tavaroista jäänyt Turkuun. Kotimatka sujui vailla ylimääräisiä kommelluksia. Tai ainakin lähestulkoon, mitä nyt kiersimme pienen maisemareitin ennen kuin löysimme Turun keskustasta ulos. Autossa oli matkalla aika hiljaista, kun matkaseuralaiseni torkkuivat suurimman osan matkasta. Olisi se uni maistunut itsellenikin, mutta onneksi moottoritiellä liikenne kulki hyvin ja olimme tuota pikaa takaisin Helsingissä.

Kiitos vielä kerran kaikille mukavasta reissusta!
(Ensi vuonna sitten Tanskaan, vai kuinka...?)

Tulokset Nordic 2010

Ulkomuoto
tuomari: David Oulton

Self, ungdjur/vuxna

FIN MVA Arthur 1/4, serti  --> valmistui Ruotsin muotovalioksi
FIN MVA Carlie Sickle Moon 3/4


Pet-luokka
tuomari: Karin Fahlström

hanar 18-24 mån

FIN MVA Arthur 2/8, silverkort

hanar 12-18 mån

FIN MVA Carlie Sickle Moon 3/13

perjantai 10. syyskuuta 2010

Jännittää...

Huh huh, jännitys tiivistyy, sillä kohta on aika lähteä kohti Nordicia. Ihmeellistä kyllä olen kerrankin ajoissa, tavarat pakattuna ja lähtöä tässä odottelen. Puoli kuudeksi olisi tarkoitus suunnata ensin Töölöön, josta nappaan mukaani Evan ja Caritan marsuineen ja tavaroineen, ja sen jälkeen lähdemme ajelemaan kohti Turun satamaa.

Nyt tuntuu ihan siltä, että jotain tärkeää on täytynyt unohtua. Miten muutenkaan voisin muka olla jo ihan valmiina lähtöön, vaikka aikaa on vielä reilu tunti jäljellä. Ja nyt, kun tätä aikaa on näin paljon, on enemmän aikaa myös jännittää... No, eiköhän kaikki suju kuitenkin ihan hyvin. :)

Hyvää näyttelyviikonloppua kaikille muillekin lähtijöille! Nähdään lauantaina Eskilstunassa!

tiistai 31. elokuuta 2010

PiNan elonäyttely, Lempäälä 28.8.2010

Näyttelyaamu sai ehkä kaikista huonoimman mahdollisen alun. Varttia ennen matkaan lähtöä nostelin mukaan lähtevät marsut puluboksiin kuten yleensä. En enää muista minkä marsun kohdalla olin, mutta noustessani kumarasta asennosta takaisin pystyyn, selässä vihlaisi kamalasti. Näyttely ja Töölöstä kyytiin haettava Eva kuitenkin odottivat, joten en ehtinyt jäädä selkää parantelemaan. Sain juuri ja juuri kannettua kaikki tavarat autoon ja Töölöön ajettuani oli selkä kipeämpi kuin koskaan aiemmin. Ajaminen oli yhtä tuskaa, mutta hullu kun olen, piti näyttelyyn päästä.

Näyttelyn järjesti siis Pirkanmaan Nakertajat, ja marsujen uml- ja pet-luokkien lisäksi pet-luokat järjestettiin kaneille ja kaikille muille jyrsijöille. Marsujen ulkomuototuomariksi oli kutsuttu Skotlannista Brian Leiper. Omia marsuja minulla oli mukana kolme: Artturi, Jassu ja Blossom. Mitään erikoista mainetta ja kunniaa ei tällä kertaa tippunut, ainoastaan Artturi sai sertin. Mutta olipa kivasti kerrankin muutama muukin buff esillä, ettei tarvinnut vallan yksinään kilpailla.

Päivä meni omalta osaltani varsin tuskaisissa merkeissä selän takia. Sekä istuminen että seisominen sattui ja odotin vain, että pääsisin kotiin pitkäkseni. Selkäkipu ei sitten kuitenkaan kotona hellittänyt vaan jouduin hakeutumaan lääkäriin seuraavana päivänä. Nyt onkin viikko sairaslomaa ja kahdenlaisia pillereitä, joilla yritetään selkää parannella. Hieman se on jo tässä parissa päivässä hellittänyt, mutta vielä ei olla ihan normaalissa tilassa. Paras olisi kuitenkin parantua, sillä alle kahden viikon päästä olisi lähtö Nordiciin, jossa selän tarvisi taas olla iskussa. Aika näyttää...

Tulokset Lempäälä

UML-tuomari: Brian Leiper (Skotlanti)

Self buff, avoin

FIN MVA Arthur 1/2, serti
FIN MVA Carlie Sickle Moon 2/2

Englannincrest buff, avoin

Blossom 2/2

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Ilmoittautumisia

Enpäs olekaan vähään aikaan näin viime tipassa ilmoittautunut näyttelyyn kuin tänään. Tänäänhän on viimeinen ilmoittautumispäivä Pirkanmaan Nakertajien Lempäälän näyttelyyn. Yleensä en uskalla jättää ilmoittautumisia ihan viimeiseen päivään, ellen sitten itse ole ottamassa ilmoittautumisia vastaan... ;)

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätin siis ilmoittaa mukaan jälleen Artturin ja Jassun sekä Blossomin, joka viimeksi Hinnerjoella pärjäsi yllättävän hyvin. Myös pikku-Juanitan mietin ilmoittavani, mutta se on kuitenkin vielä niin pieni, että päätin antaa sen vielä kasvaa. Kerkeää sitä sitten myöhemminkin. Ja ehkä sen vaalea värikin tasoittuisi ja paranisi hieman ajan myötä, kuka tietää.

Viime viikolla oli vuorossa myös ilmoittautuminen Ruotsin Nordic-näyttelyyn. Sinne lähtijät minulla onkin ollut jo pitkään valmiiksi mietittynä eikä mitään muutoksia onneksi tarvinnut tehdä näin viime hetkillä. Artturi ja Jassu lähtevät siis sinnekin edustamaan. Kovin montaa marsua ei ollut edes tarkoitus ottaa mukaan, sillä tavaroiden kantaminen laivaan ja laivasta näyttelypaikalle vievään bussiin käy muuten liian raskaaksi.

Mukaan lähtevien marsujen määrä rajoittavat lisäksi takaisinpäin toivottavasti tulossa olevat uudet marsuttimet. Ainakin yksi pieni buff-tyttö on varattuna Luneas-marsulasta ja muutama muukin marsu on "tilauksessa". Lopullinen määrä selviää kuitenkin vasta lähempänä näyttelyä.

perjantai 13. elokuuta 2010

Megashow, Vihtijärvi 8.8.2010

Viime sunnuntaina pakkauduttiin taas aamusta autoon ja ajeltiin kohti marsunäyttelyä. Tällä kertaa ei tarvinnut ihan yhtä pitkälle lähteä, sillä Vihtijärvelle oli meiltä noin 40 minuutin matka. Aluksi tosin kävin nappaisemassa kyytiläisen Oulunkylästä, mutta kahdeksan aikaan sunnuntaiaamuna ei muuta liikennettä hirveämmin ollut, ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Vihtiä varsin sutjakkaasti.

Megashow'n tuomareina olivat Lena Wilhelmsson Ruotsista ja viime Grand Galassakin vieraillut Darren Fieldhouse Englannista. Koska näyttely oli taas tupla, olin ilmoittanut Artturin ja Jassun kummallekin tuomarille. Hyvinhän siellä pärjättiin, vaikka Jassu oli ensimmäisessä arvostelussa Lenalla varsin menevällä päällä. Kummallakin tuomarilla Artturi sijoitettiin ykköseksi saaden sertin ja Jassu sai KuMan kakkossijasta. Lisäksi Lena tykkäsi Artturista tarpeeksi, jotta sijoitti sen myös ROP2:ksi. :)

Minulle riitti myös muitakin hommia näyttelyssä, sillä pääsin tuuraamaan Kirsiä pet-tuomarina. Pet-luokatkin pidettiin tuplana, joten minulla oli loppujen lopuksi 45 marsua arvosteltavana. Hyvä, ettei ollut ihan ensimmäinen arvostelukertani, koska nytkin arvosteleminen kesti pitkään. Nyt sentään arvostelu tuntui (ainakin omasta mielestäni) sujuvan hieman paremmin ja ainakin pisteytys pysyi melko hyvin linjassa koko näyttelyn ajan. Eli ehkä minulla on vielä toivoa.

Pet-marsuista jäi erityisesti mieleen marsu, jonka palkitsinkin omana Tuomarin suosikkinani. Se oli semmoinen mustavalkoinen, ihan pientä pandaa muistuttava marsu, joka oli myös melko muhkeassa kunnossa. Myös monia muita, toinen toistaan hienommin valmisteltuja marsuja sain sunnuntaina eteeni ja lopullisen järjestyksen päättäminen oli erityisen hankalaa. Päätin taas ajan puutteesta johtuen jättää PPM-pöydän pitämättä ja PPM-sijoitukset ja muut palkinnot jaoin sitten muistiinpanojani hyväksi käyttäen. Toivottavasti kuitenkin seuraavalla kerralla olisi tarpeeksi aikaa PPM-pöydällekin.

Kiitokset kaikille jälleen kerran mukavasta näyttelypäivästä! Pitkä päivä, mutta mukava mieli jäi. Ja ihana marsumuki, jonka sain kiitokseksi tuomaroinnista, lämmitti erityisesti mieltä ja pisti myöhemmin illalla hymyilemään, kun hörpin siitä iltateetä.

Nyt sitten vain nokka kohti seuraavia näyttelyitä. Eilen ilmoittauduin jo syyskuun Nordiciin ja ensi keskiviikkoon mennessä pitäisi laittaa ilmoittautumiset menemään myös seuraavana vuorossa olevaan Pirkanmaan Nakertajien Lempäälän näyttelyyn. Mutta näistä sitten myöhemmin lisää...

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Tulokset Megashow

Darren Fieldhouse

self buff, avoin luokka

FIN MVA Arthur 1/2, serti
FIN MVA Carlie Sickle Moon 2/2, KuMa


Lena Wilhelmsson

self buff, avoin luokka

FIN MVA Arthur 1/2, ROP2, serti
FIN MVA Carlie Sickle Moon, 2/2, KuMa

tiistai 20. heinäkuuta 2010

RIP Marsipaani 2.2.2006 - 20.7.2010


Masse löytyi tänään kuolleena, kun tulin töistä. Ihan odottamatta tämä ei tullut, sillä kävimme juuri eilen eläinlääkärissä hakemassa antibiootit hengitystietulehdusepäilyyn. Viime viikolla huomasin Massen hengittävän tavallista raskaammin ihan levossakin. Ajattelin sen johtuvan vain kuumuudesta, sillä asunnossani oli koko viime viikon +28 astetta. Jäin kuitenkin seurailemaan tilannetta, koska ruokahalua riitti tavalliseen tapaan. Viikonlopun aikana ruokahalu alkoi sitten heikkenemään ja aloin tukiruokkimaan marsua, kuten olimme jo keväisen leikkauksen yhteydessä harjoitelleet.

Maanantaina eläinlääkärissä Masselle määrättiin sitten Ditrim-kuuri ja annettiin suoraan niskaan nesteytystä ja B-vitamiinia. Hengitys oli edelleen aika raskaan näköistä, mutta rohinoita ei ihmeellistä kyllä kuulunut. Ainoastaan oikealla puolella ylähengitysteissä kuului vaimeaa poksuntaa. Lääkitys ei näköjään kuitenkaan ehtinyt ajoissa. :(

Masse eli Marsipaani oli ensimmäinen marsu meidän perheessä. Alunperin sen oli tarkoitus olla keskimmäisen pikkusiskoni lemmikki, mutta päävastuu hoidosta siirtyi aika pian minulle ja äidillemme. Masse oli nautiskelija; se rakasti kaikenlaisia herkkuja perusvihanneksista aina yrtteihin ja ulkotuoreisiin ja se olisi mielellään istunut sylissä rapsuteltavana tuntikausia. Ihan miten tahansa löllöteltävä se ei kuitenkaan ollut, sillä se osasi myös päällään tökkäistä ja varoittaa, jos ei jostain pitänyt.

Nyt on "marsulassa" enää pelkkiä buffeja. Pieni väriläiskäni on poissa...

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Uusin perheenjäsen

En olekaan muistanut esitellä uusinta marsuperheemme jäsentä. Pieni Juanita liittyi joukkoomme Hinnerjoen näyttelystä. Samalla reissulla Fitzwilliam pääsi uuden omistajansa matkaan, joten marsumäärä pysyy täällä edelleen samana.


Juanita eli Nita on todella kaunis, Tuijan kasvattama buff-tyttönen. Vaikka sen väri jääkin todennäköisesti aika vaaleaksi, tulen varmasti näyttelyttämään sitä jossain vaiheessa. Kunhan tytteli itse ensin kasvaa, olisi tarkoituksena myös astuttaa se jollain buff-uroksistani. Nita onkin siitä oivallinen lisä marsujeni joukkoon, että se on täysin erisukuinen kaikkien urosteni kanssa.

Nita-pieni sai muuttaa Fitzin vieroituksesta saakka yksin asuneen Delfinan kanssa samaan laatikkoon. Kokeilin sitä kyllä ensin alimman kerroksen laumaan, johon siis kuuluvat Blossom, Biscuit, Daisy ja Ella. Siellä tuntui olevan näyttelyn jälkeen aikamoiset kähinät päällä, joten katsoin parhaaksi pelastaa pienen vähän rauhallisempaan ympäristöön. Kokeilin sitä hetken myös "vanhojen leidien" kanssa samaan kerrokseen. Masse otti pikkuisen hyvin vastaan, mutta Pulla ei tuntunut pienestä oikein tykkäävän.

Siispä Delfina jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Ihan helposti ei mennyt tämäkään yhdistäminen, vaikka voisi luulla. Ensimmäisen yön jälkeen oli joku nimittäin lyhentänyt Juanitan viikset kesämalliin eli lyhyiksi nysiksi. Onneksi ei kuitenkaan mitään sen vakavampaa. En tiedä johtuuko se buffien temperamentista vai missä vika, mutta meillä naaraiden yhdistämiset laumoiksi eivät ole koskaan onnistuneet ihan tuosta vaan. Tässä tapauksessa yhdistettävät olivat luovutusikäinen ja reilun vuoden vanha naaras, joten ikäeron puolesta olisi voinut kuvitella kaiken menevän helposti. Vaikka ne nyt asuvatkin samassa, niin pientä kihinää siellä on aina vähän väliä. Toivotaan, että se siitä rauhottuu ajan myötä.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Hinnerjoen tuplanäyttely 3.7.2010

Päivä alkoi herätyksellä klo 5. Ajomatkaahan näyttelyyn oli hurjat 240 km, joten aikaakin piti varata vähän enemmän. Kuudelta oli siis lähtö ja matkaseuranani minulla oli Helmi ja koko auton takaosa täynnä marsuja. Onneksi en ollut luvannut ottaa yhtään enempää kyytiläisiä, sillä takana oli melko tiivistä. Se hyvä puoli aikaisin lähdössä oli, että liikennettä ei ollut teillä juuri yhtään. Ajomatka sujuikin varsin sutjakkaasti; yhdellä pysähdyksellä olimme jo yhdeksältä perillä.

Tämä oli tosiaan ensimmäinen kertani pet-tuomarina. Koska myös pet-luokat järjestettiin tuplana, arvostelin sekä uroksia että naaraita. Marsuja minulle oli ilmoitettu yhteensä 35, joka oli ihan sopiva määrä ensikertalaiselle. Kauheasti olisi ollut kaikkia kivoja, söpöjä ja nättejä marsuja, joita olisi tehnyt mieli pallotella pidempäänkin kun kerran mahdollisuus oli. Harmi vaan, kun aikaa ei kuitenkaan ihan mielin määrin ollut.

Kiireisenä minut piti näyttelyssä myös omien marsujeni esittäminen kahdelle eri tuomarille (Rex ja Nikki Matthews) ulkomuotoluokissa. Seuraavalla kerralla kyllä täytyy muistaa, ettei ilmoita yhtä monta marsua, jos samaan aikaan pitää itse tuomaroida. Jouduin ravaamaan omien marsujeni kanssa ainakin neljä kertaa pöydällä, mikä sitten veikin kallista arvosteluaikaani. Loppuvaiheessa sain onneksi arvostelurytmistä kiinni ja loppu sujuikin sitten paljon sutjakkaammin. Toivottavasti saan pian arvostella uudestaan, koska kovin haastavaahan tuo arvostelu tuntui olevan. Lisää vain harjoittelua, niin ehkä tuohon hommaan saa vielä joskus tuntumaakin.

Ja sitten omien marsujen arvosteluihin. Muistin viime kerrasta, että Rex piti vaaleista buffeista täällä käydessään, ja sen innoittamana olin tosiaan ilmoittanut kaikki kynnelle kykenevät vaaleat buffini. Mukana olivat siis Jassu, Blossom ja Biscuit sekä hieman väriä tuomassa ei-niin-vaalea Lordi. Rexiltä ei kuitenkaan näille marsuille mitään palkintoja liiennyt. Sen sijaan Nikki antoi Jassulle kolmannen sertinsä, joten poika valmistui valioksi. Aika hyvin pieneltä pinokkio-pojalta. Ei olisi kyllä tästä marsusta uskonut silloin minulle tullessaan.

Vielä enemmän Nikki taisi tykätä Blossomista, sillä se sai ensimmäisen sertinsä ja valittiin lisäksi ROP1:ksi. Upeaa! Onhan se Blossom nätti, mutta väri ei ainakaan Suomen standardin mukaan ole ihan kohdillaan. Näköjään välillä kuitenkin onnistaa. Ei kai näitä marsuja jaksaisi muuten raahatakaan näytteyihin, jos aina olisi tuloksena sama tuomio. ;)

Kotimatka meni tosi nopsasti Helmin kanssa marsuista ja näyttelystä höpötellessä ilman turhia pysähdyksiä. Pitkän päivän jälkeen tahdoimme vain mahdollisimman nopeasti kotiin. Kello oli noin kymmenen illalla ennen kuin sain marsut ja tavarat kannettua autosta kotiin. Ihme ja kumma, en ollut kovinkaan väsynyt, vaikka niin pelkäsinkin alunperin ajomatkaa miettiessäni. Vähän erilaista ajaa kesän valoisana iltana kuin viime kerralla pimeän ja lumisateen keskellä...

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Tulokset Hinnerjoen tuplanäyttely

Rex Matthews

Sk self buff, avoin
Lord Lordi of Glamour 2/2
Carlie Sickle Moon** 1/2

Englannincrest buff, avoin
Blossom 1/3
Biscuit 3/3

Nikki Matthews

Sk self buff, avoin
Lord Lordi of Glamour 2/2
Carlie Sickle Moon** 1/2, SERTI

Englannincrest buff, avoin
Blossom 1/3, SERTI, ROP1
Biscuit 3/3

torstai 1. heinäkuuta 2010

Tiukille meni...

... mutta läpi on. Nimittäin pet-tuomarikoulutuksen viimeinen osio eli kirjallinen koe. Ja vain kaksi päivää ennen näyttelyä, jossa minun pitäisi tehdä "ensiesiintymiseni" tuomarina. En edes halua enää ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos koe ei olisi mennyt läpi... Onneksi Minna soitti tänään ja ilmoitti, että olin läpäissyt kokeen. Illan aikana piti SMY:n hallituksen vielä äänestyksellään myöntää minulle pet-tuomarioikeudet, mutta se nyt on yleensäkin ollut melkolailla läpihuutojuttu, kunhan kokeet ja tehtävät ja muut on asianmukaisesti suoritettuna.

Marraskuussa 2008 siis alkoi tämä kouluttautumiseni pet-tuomarihommiin. SMY järjesti tuolloin Asikkalassa yhden päivän mittaisen kurssin, jonka lisäksi piti vielä suorittaa seuraavat tehtävät:
* 3 sihteeröintiä näyttelyissä (joista vähintään 2 pet-luokassa)
* 3 osallistumista näyttelyjärjestelyihin
* 3 eläintentarkastusta näyttelyissä
* 2 harjoitusarvostelua väh. 10 marsua/arvostelu (joista ensimmäinen suoritettiin jo Asikkalassa)
* 2 koearvostelua (joista ensimmäisessä väh. 10 marsua ja toisessa väh. 30 marsua)

Ja nyt siis vihdoin urakka on ohitse. Pitkään siinä meni, mutta eipähän tarvitse toivottavasti enää koskaan uudestaan tehdä. Pitää vain pitää huoli, että vähintään vuoden välein käy edes yhden näyttelyn arvostelemassa. Ensimmäinen tulikaste onkin siis jo heti lauantaina, kun suuntaan marsuineni Hinnerjoen näyttelyyn. Onneksi marsuja ei ole ilmoitettu minulle arvosteltavaksi kuin 35, joten on jotain toivoakin päästä vielä saman vuorokauden puolella kotiin. ;)

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Hinnerjoki here we come

Kävin tänään Minnan luona tekemässä pet-tuomarikoulutukseni viimeisen tehtävän eli kirjallisen kokeen. Jos koe vain menee läpi, voi minut nähdä jo Hinnerjoella tuomaroimassa. Koe lähtee huomenna postissa Kirsin tarkistettavaksi, joten ensi viikkoon menee ennen kuin tuloksista kuullaan. Aika tiukille menee...

Tänään lähtivät myös omien marsujeni ilmoittautumiset Hinnerjoen näyttelyyn. Siellähän on siis tuplanäyttely, jonka arvostelevat Rex ja Nikki Matthews. Viimeksi Rexin arvostellessa Suomessa (silloinkin Hinnerjoella), hän piti vaaleamman sävyistä Aprillaani muita buffeja parempana. Tästä muistosta innostuneena ilmosinkin sitten koko revohkan vaaleita buffeja. Mukaan lähtevät  siskokset Biscuit ja Blossom sekä pojat Jassu ja  Lordi. No, Lordi ei kyllä ole mikään vaalea väriltään, mutta antaa ainakin jonkinlaisen vertailukohdan muille oikeaa värisävyä arvostellessa. Saa sitten nähdä onko se hyvä vai huono idea minulta.


sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Vihdin näyttely 12.6.2010

Olipas mukava näyttelypäivä! Jäi oikein kiva mieli, kaikki tuntui sujuvan niin hyvin. Toki näyttelypäivät ovat aina pitkiä ja raskaita, mutta kerrankin tuntui, ettei jatkuvasti ollut tuhat rautaa tulessa yhtä aikaa.

Olin valmistellut Lordin ja Jassun jo hyvissä ajoin torstaina näyttelyä varten, sillä perjantai-iltana oli taas vuorossa tuomarin haku lentokentältä. Tuomarina oli tällä kertaa Jayne Davey, joka viimeksi vieraili Suomessa Nordicin tuomarina. Jaynen seuraksi mukaan oli lähtenyt myös hänen ystävänsä Julie Gallagher, joka hänkin oli virallinen tuomari, mutta ei tällä kertaa silti arvostellut näyttelyssä. Kuljetin englantilaiset vieraamme hotelliin lepäämään pomppuisen lennon jälkeen, mistä Annukan oli määrä aamulla noutaa heidät näyttelyyn.

Näyttelypaikalla aloitin aamun tekemällä viimeisen eläintentarkastukseni pet-tuomarikoulutusta varten. Samalla sain idean ilmoittaa marsupojat myös pet-luokkaan jälki-ilmona, sillä ilmoittautuneita marsuja oli vain noin 50 kpl. Se tarkoitti sitten sitä, että istuessani infopöydän ääressä leikkelin poikien kynnet ja putsasin korvat, sillä turkin ja rasvarauhasen pesua lukuunottamatta en ollut erityisemmin niitä kotona valmistellut. Ex tempore-ilmoittautuminen osoittautui kuitenkin yllätävän menestyksekkääksi ideaksi, sillä Lordi sijoittui kaikista marsuista neljänneksi. Kertaakaan aikaisemmin ei minun marsuni ole menestynyt pet-luokassa yhtä hyvin. Näköjään marsun kerkeää aika hyvinkin valmistella vielä näyttelypaikallakin.

Ulkomuodossa Jayne rankkasi Lordin Jassua paremmaksi tällä kertaa eikä Jassu siis saanut kolmatta sertiään. Seuraavassa näyttelyssä sitten... Arvostan Jaynen mielipidettä marsuistani todella paljon, sillä hänkin on aloittanut kasvattamisensa buffeista. Lordin väri on myös mielestäni tasoittunut paljon sen edellisestä näyttelystä, mutta onhan se edelleenkin "bit too hot". ;) Lordikin sai siis vain KuMan, mikä on kuitenkin erittäin hieno saavutus pojalta.

Illalla sain mahdollisuuden keskustella vielä lisää buffeista Jaynen ja Julien kanssa, kun veimme heidät Annukan kanssa syömään. Paikaksi valikoitui Jumbon Amarillon, osittain koska se sijaitsi sopivan matkan päässä englantilaisten hotellilta. Jännitin illallista kovasti, koska minun ei ollut koskaan aiemmin tarvinut viihdyttää ulkomaalaisia vieraita. Onneksi kuitenkin juttu luisti hyvin illan aikana eikä mitään painostavia hiljaisia hetkiä tullut. Suurimpana syynä tähän oli varmasti se, että Jayne ja Julie ovat aivan todella mukavia ihmisiä, joiden kanssa oli helppo puhua ja yhteisiä jutun aiheitakaan ei tarvinut keksiä. Toivottavasti saamme heidät vielä uudestaan vieraiksemme. Ainakin he kovasti vakuuttivat viihtyneensä ja tulevansa uudestaan tuomaroimaan (seuraavalla kerralla molemmat), jos vain aikatauluista sovitaan.

Tulokset Vihdin näyttely

La 12.6.2010

UML: Jayne Davey

sk self buff, avoin

Lord Lordi of Glamour 1/2, Kuma
Carlie Sickle Moon 2/2


PET: Aida Depner

Lord Lordi of Glamour 94,5p, KuMa + KuPa + PPM4
Carlie Sickle Moon 93,5p

F-poikueessa väki vähenee

Ja niin on F-poikue vähentynyt yhteen ainoaa pieneen marsupoikaan.

Hetken verran näytti siltä, että toinenkin pojista selviäsi ja vahvistuisi Tutteli-ruokinnan avulla. Perjantaina 4.6.2010, toimittuani noin viikon verran keinoemona vauvalle, jouduin kuitenkin viemään pojan eläinlääkäriin. Edellisenä iltana sen syöminen alkoi hankaloitumaan, vaikka se oli siihen asti syönyt oikein reippaasti ja kovalla ruokahalulla. Jostain syystä poika alkoi vetämään maitoa jatkuvasti väärään kurkkuun, minkä jälkeen se kieltäytyi syömästä, vaikka oli selkeästi edelleen nälkäinen.

Lisäksi sen hengityksen tahdissa kuulunut poksunta oli viime päivinä voimistunut, mutta perjantaina myös sen hengitys näytti oikein vaivalloiselta. Se ei myöskään ollut saanut syntymänsä jälkeen yhtään painoa lisää vaan painoi edelleen 60g. Samaan aikaan pirteämpi, emonsa maidolla kasvanut veli painoi jo 160g! Pieni poika kärsi selkeästi myös kuivumisesta, sillä  parin päivän sisällä sen korvalehtien reunat olivat alkaneet tummumaan.

Niinpä eläinlääkärin kanssa päädyimme siihen, että pienen oli parempi nukahtaa ikiuneen. Olisihan siinä ollut vielä mahdollisuus koittaa nesteyttää ja lääkitä vauvaa antibiootilla, mutta minä en ainakaan uskonut suun kautta annettavan antibiootin menevän perille pieneen marsuun, kun ruokintakin oli alkanut tuottaa ongelmia.

Pitelin pientä Tutteli-poikaa kämmenelläni eläinlääkärin viimeisestä pistoksesta aina marsupojan viimeisiin henkäyksiin asti. Eläinlääkärin todetessa sen sydämen pysähtyneen se oli vielä hiukan lämmin. Pakkasin pienen mukaani ja kävin hautaamassa sen myöhemmin illalla kahden pienemmän sisaruksensa viereen.

viimeinen kuva Tutteli-pojasta

Delfina ja Fitzwilliam (viimeinen äffä)

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Huonoja uutisia

F-poikueen pienimmät vauvat eivät sitten jaksaneet elää sen pidempään. Perjantaiaamuna löytyi pienin rimpula kuolleena. Pieni oli todella säälittävä lituska, kun sen poimin häkistä. Kävin hautaamassa pienen metsään lähelle alppiruusutarhaa.

pieni rimpula-poika

Luulin, että saisin jo alkaa miettimään nimiä poikueen lopuille kolmelle poikaselle, mutta toisin kävi. Lauantaiaamuna herätessäni häkissä odotti toinen kuollut poikanen, tällä kertaa poikueen ainoa naaras. Pikkutyttö näyttikin mielestäni tavallista väsyneemmälle illalla juuri ennen kuin kävin nukkumaan, mutta asialle ei siihen kellonaikaan ollut mitään tehtävissä ja aamulla olikin jo sitten liian myöhäistä. Tytteli pääsi pikkuveljensä viereen saman puun juurelle.

pieni tyttö

Ja jotta huonot uutiset eivät tähän loppuisi, näyttää myös toinen jäljelle jääneistä pojista heikentyneelle. Ilmeisesti ongelmana on ollut se, että vauvat eivät yhtä lukuunottamatta ole osanneet imeä emon maitoa. Päätin kokeilla tämän viimeisen heikon poikasen tukiruokkimista, jospa sillä kuitenkin olisi mahdollisuus selviytyä. Se oli  syntyessään kuitenkin lähes samankokoinen kuin poikueen isoin poika, joka tuntuu kehittyvän ihan normaalisti. Siispä lauantaiaamuna marssin kauppaan ensitöikseni ja ostin tuttelia pojalle, jota sitten tarjoilin tunnin parin välein pojalle. Hyvin tuntuu ainakin maistuvan.

torstai 27. toukokuuta 2010

F-poikue putkahti maailmaan

Ei mennyt veikkaukseni ihan oikeaan F-poikueen syntymäpäivästä. Ne nimittäin putkahtivat maailmaan jo 26.5. ja minähän olin veikannut 29.päivää. Keskiviikkoaamuna herätessäni oli mamman ympärillä neljä poikasta. Tosin säikähdin heti alkuun, että yksi poikasista oli kuollut, sillä se makasi ihan reporankana vähän kauempana muista. Otin sen äkkiä käteeni ja ilokseni huomasin, että se olikin elossa. Pieni raukka oli vain todella väsyksissä, ei jaksanut edes päätään pitää ylhäällä. Ilmeisesti poikaset olivat syntyneet ihan parin tunnin sisällä, sillä nukkumaan mennessä yöllä yhden aikoihin ei vauvoista ollut vielä tietoakaan.

Iltapäivällä kotiin tullessani toivoin näkeväni pienimmänkin poikasen piristyneenä, mutta ei se ikävä kyllä kovinkaan paljon paremmalta näyttänyt. Yritin ottaa sitä erilleen emon kanssa, jotta se saisi syödäkseen isompien poikasten häiritsemättä. Vauva ei kuitenkaan tuntunut tajuavan jutun ideaa. :(


Tästä syntymäpäivän iltana otetusta kuvasta näkeekin, että vauvat ovat hiukan väsyneitä. Isoin poikanen on kuvassa vasemmalle ja heti sen jälkeen pienin rimpula, jonka selviytyminen oikeasti näyttää todella epävarmalle. Poikueesta kolme näyttäisi olevan poikia ja yksi tyttö (kuvassa oikeanpuoleisin).

lauantai 8. toukokuuta 2010

Artturi-pojan retket

Se on sitten taas Arthur lähtenyt heilastelemaan. Tällä kertaa ihan vain tähän lähelle Kannelmäkeen Viivin luo. Siellä ei olekaan morsiona buff tai mikään muukaan vaalean sarjan väreihin lukeutuva marsuneito, vaan sk black fox. Yrityksenä on siis saada aikaiseksi otter-marsuja, jotka eivät tietenkään tästä yhdistelmästä syntyneenä mene rekisteriin. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, pitääkö geenilaskurin tulos paikkansa vai minkä värisiä poikasia sieltä tulee. Jännityksellä jäämme odottamaan tuloksia.

Sillä aikaa täälläkin on paljon jännättävää Delfinan synnytyksen lähestyessä. Vielä ei tunnu poikasten liikkeitä, vaikka vatsa on jo aika iso. Tämä on ensimmäinen varsinainen buff+buff-yhdistelmä, josta pitäisi tulla ainoastaan buffeja. Odotukset ovat siis korkealla...

Delfina

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Oi ihana toukokuu!

Sain ilmeisesti PetExposta napattua itselleni tuliaisiksi myös jonkinlaisen flunssan, joten vappu tuli ja meni meikäläisen siitä toipuessa. Onneksi minulla olikin nelipäiväinen viikonloppu, koska siinä sai hyvin levättyä, ja nyt ollaankin selkeästi voiton puolella.

Tämän viikon tiistaina muutti Dexter uuteen kotiinsa. Hieman yllättäen sain Marsut.netin kautta kyselyä pojasta, vaikka en ole vieläkään saanut D-lapsista myynti-ilmoitusta aikaiseksi. No, mikäs siinä marsupojan muuttaessa, kun kerran hyvä koti löytyi. Kävin siis eilen viemässä pojan Kumpulaan, jossa uusi omistaja Iira ja Dexterin uudet kaverit jo odottelivatkin. Dexterin äiti, isä ja sisko toivottelevat täältä kovasti onnea pikku-D:lle uuteen kotiin!

Tässä alkuviikosta marsuja siivoillessa varmistuin myös vihdoin siitä, että Delfina on kuin onkin tiineenä. Onhan se jo aikakin, sillä yhdistämisestä on kulunut kaksi kuukautta. Delfinan painoi tänne tullessaan 1100 grammaa ja nyt maanantain punnituksessa paino oli huikeat 1340 grammaa! Jos yhdistämisestä lasketaan 70 päivää eteenpäin, voisi vauvoja alkaa odottelemaan 13.päivän tienoilla. Painonnoususta huolimatta arvelisin marsuvauvojen syntyvän kuitenkin lähempänä toukokuun loppua. Saapa nähdä, olenko oikeassa...

maanantai 26. huhtikuuta 2010

PetExpo 24-25.4.2010

Taas on yksi messuviikonloppu takana, ja mielestäni jopa aika onnistuneesti. Messut alkoivat minun osaltani jo perjantaina, kun kävimme Minnan kanssa kokoamassa näyttelypaikan. Myöhemmin illalla hain vielä englantilaiset tuomarimme Liz Milesin ja Don Paynen (+ tyttöystävän) Helsinki-Vantaan lentokentältä hotelliin yöpymään. Unet jäivät kyllä ennen lauantaita varsin lyhyiksi, koska kotona olin vasta hieman ennen yhtä ja kaikki seuraavan päivän tavarat olivat vielä pakkaamatta.

Lauantaina minun oli tarkoitus suorittaa viimeinen koearvosteluni eli arvostella vähintään 30 marsua. Parikymmentä ehdinkin arvostella, mutta sitten alkoi aika tulla vastaan ja lyhyiden yöunien aiheuttama päänsärky vaivata oikein todenteolla. Sain onneksi sovittua loppujen marsujen arvostelusta sunnuntain pet-tuomarin kanssa, joten sain kuin sainkin koearvosteluni suoritettua viikonlopun aikana. Nyt olisi enää yksi eläintentarkastus jäljellä ennen kirjallista koetta. Jännitys tiivistyy...

Omia marsuja minulla oli messuilla mukana kaksi, Artturi ja Jassu. Kummatkin osallistuivat molempina päivinä ulkomuotoon ja lisäksi Artturi sai toimittaa mannekiinin virkaa kissahäkissä SMY:n messuosastolla. Näyttelymenestys ei taaskaan ollut mitään päätä huimaavaa. Lauantaina Artturi oli paras buff saaden Kuman ja Jassu perässä kakkosena. Sunnuntaina Donin ollessa tuomarina sai Artturi myös Kuman, mutta jäi kakkoseksi Jassulle, jolle myönnettiin sen toinen serti! En kyllä ihan heti olisi uskonut, että pikku pinokkionenälle mitään sertejä näyttelyissä annettaisiin. Täytyy nyt varmaan vielä sen verran raahata Jassua näyttelyissä, jos vaikka kolmaskin serti vielä siunaantuisi.

Jotain ostoksiakin ehdin viikonloppuna tehdä, kun Varpu-siskoni tuli käymään messuilla. Yhdessä kävimme ostamassa yhteensä 15 pussia Lottieta, koska pelletin valmistus ainakin hetkeksi loppuu ja viimeiset pussit olivat nyt tarjouksessa. Nyt selvisi syykin lopettamiselle, sillä valmistaja oli myynyt kyseisen tuotemerkin toiselle firmalle. Täytyy toivoa, että tämä uusi omistaja (mikä yritys sitten onkaan kyseessä) alkaa taas valmistaa Lottieta eikä vaan ole ostanut kilpailijaa pois markkinoilta. No, mukaan messuilta tarttui lisäksi vielä kaksi pussia marsujen Genesistä sekä hieman erikoisemman mallisen heinähäkin, jota ajattelin yrittää viritellä jollain tavalla marsukaappiin.

Sunnuntaina toin mukanani myös pikku-Eltonin, joka lähti nyt sitten Lean luokse Ouluun. Viisiviikkoinen pikkumies saikin näyttelyssä paljon huomiota, sillä lähes jokainen ohikulkija tirkisteli sitä kuljetusboksin läpinäkyvän kannen läpi. Hienosti se jaksoi olla koko pitkän päivän ja ilmeisesti matka Ouluunkin oli sujunut hyvin vanhempi marsuherra matkaseurana. Elton onkin tähän mennessä ainoa D- ja E-lapsista, jolle oli koti tiedossa. Olen nimittäin ollut niin kiireinen (_laiska_), etten ole jaksanut vauvoista missään ilmoitella. Ellahan nyt jää kotiin, mutta Daisy ainakin olisi tulossa myyntiin. Dexteriä vielä pohdin, mutta sopivan kodin löytyessä voisin siitäkin luopua...

Tulokset PetExpo 2010

Lauantai 24.4
Liz Miles, UK

Ulkomuoto, avoin, sk self buff

FIN MVA Arthur, 1/3 + KuMa
Carlie Sickle Moon*, 2/3
 
 
Sunnuntai 25.4
Don Payne, UK
 
Ulkomuoto, avoin, sk self buff
 
FIN MVA Arthur, 2/3 + KuMa
Carlie Sickle Moon*, 1/3 + serti

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Elämä voittaa sittenkin

Soitin tänään varmaan viidennen kerran eläinlääkäriin Massen leikkauksen jälkeen. Oikeasti tarkoitus oli soittaa jo eilen, mutta töissä oli niin kiirettä, että unohtui koko juttu. Maanantaina Masselle siis kokeiltiin vielä kipulääkettä, koska ruokahalu ei ollut edelleenkään palautunut, mutta harmikseni lääkkeellä ei ollut toivottua vaikutusta. Jos jotain niin maanantaina ja tiistaiaamuna tilanne näytti ehkä jopa aavistuksen huonommalle. Normaaleja papanoita ei ole vieläkään näkynyt ja ihmettelen suuresti, miten marsu voi olla edelleen hengissä, kun se hädin tuskin syö omatoimisesti. Lisäksi Massen vatsa on alkanut kurisemaan todella kovaäänisesti.

Eilen illalla aloin olla jo aika toivoton, mutta sitten huomasin ilokseni pienen pieniä papanoita Massen laatikossa. Papanat olivat todella kuivia ja tosiaan ihan vauvamarsun papanoiden kokoisia, mutta ainakin ne olivat ihan selkeitä papanoita.

Hetkeä myöhemmin rapistelin jätesäkkiä muita marsulaatikoita siivotessani, ja Masse yllätti minut jo toisen kerran saman illan aikana. Se nimittäin alkoi kuikuttaa ruokahuutoaan, mitä se ei ole myöskään tehnyt leikkauksen jälkeen. Kokeeksi annoin sille kourallisen kauransiemeniä, jotka ovat aina olleet sen erityisherkkua. Sinnehän ne sitten alkoivat kadota, ääntä kohti. Pian tämän jälkeen Masse alkoi myös maistella heinää.

Tänään eläinlääkäri oli sitten sitä mieltä, että mitään muita lääkkeitä ei enää kokeilla vaan annetaan marsun vatsan bakteeritasapainon rauhassa palautua. Edes mitään lääkettä ilman poistamiseksi vatsasta ei tulisi antaa. Tukiruokaa kuitenkin pitäisi antaa edelleen tarvittaessa, mutta muuten vaan seuraillaan. Nyt sitten illalla varmistuin siitä, ettei tukiruokakaan ole tarpeen, koska heinää ja pellettiä upposi sen verran hyvään tahtiin. Ette varmaan usko, mikä helpotuksen tunne minulla tällä hetkellä on. :)

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Isät ja pojat

Marsuvauvat ovat kasvaneet hurjaa vauhtia (mihin se aika oikein aina meneekään?) ja eilen oli pikkupoikien sitten aika muuttaa pois mammojen helmoista isiensä huomaan. Dexter muutti siis samaan laatikkoon Jassun kanssa ja Elton-poika sai kämppäkaverikseen isänsä Lordin. Lordi ottikin uuden kaverinsa esimerkillisesti vastaan ja osoittautui oikein isälliseksi. Minusta onkin tuntunut, että se hieman kaipaa kaveri, mutta muiden aikuisten poikien kanssa se ei ole enää tullut toimeen tyttöjen "makuun" päästyään.

Jassulla sen sijaan tuntuu olevan hieman ylimääräistä testosteronia veressä, ja niinpä Dexter sai välillä kyytiä. Mitään tappelua ei onneksi tullut eikä edes puremisia, mutta onhan se kieltämättä aika hurjan näköistä kun Jassun kokoinen (1,2 kg) yrittää astua reilusti yli puolet pienempää marsua. No, onneksi ei Jassukaan ihan kone ole, ja illan huristelun jälkeen marsut rauhoittuivat yöunille.

Näillä järjestelyillä sitten mennään ainakin PetExpoon saakka, jolloin marsulapset täyttävät 5 viikkoa. Tuolloin ainakin pikkuinen Elton muuttaa Lean luokse Ouluun.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Masse on pipi

Ei mennyt Massen toipuminen leikkauksesta aivan yhtä hyvin kuin Pullan vuosi sitten. Torstaina töistä tullessani oli marsun toinen silmä mennyt harmaaksi ja rähmiväksi. Ilmeisesti silmä oli leikkauksen aikana kostutuksesta huolimatta päässyt kuivumaan ja siihen oli muodostunut sarveiskalvovaurio. No, ei muuta kuin perjantaina silmätippoja (Fucithalmic) hakemaan ja, onneksi, ne näyttivätkin tehoavan varsin nopeasti. Lauantaina silmä oli jo huomattavasti paremman näköinen.

Massen ruokahalun parantuminen ja syöminen sen sijaan ei tuntunut etenevän yhtä hyvin. Keskiviikkoiltana lupaavalle näyttänyt tilanne sai takapakkia torstaina, kun marsu kieltäytyi syömästä heinää. Perjantaina jouduin aloittamaan tukiruokinnan oikein todenteolla, koska Masse söi omaehtoisesti ainoastaan pieniä määriä salaattia ja kurkkua. Senhän arvaa, ettei tuollaisella ruokavaliolla pysy massu kunnossa, ja perjantaina ja lauantaina ei voinut juuri papanoista puhua.

Lauantaina-aamuna tilanne näytti niin toivottomalle, että soitin eläinlääkäriin ja pyysin saada Primperan-lääkettä. Se auttaa mahdolliseen pahoinvointiin ja edistää myös ruuansulatusta ja vatsan toimintaa. Nyt sunnuntai-iltana näyttää siltä, että valoa on sittenkin tunnelin päässä. Ehkä tukiruokinnalla, Primperanilla tai silmän paranemisella on vaikutusta asiaan, mutta Masse ruokahalu tuntuu aivan hitusen parantuneen. Tukiruokaa saa menemään paljon isompia määriä kerralla kuin aiemmin ja salaattiakin se syö enemmän. Olen jopa nähnyt marsun maistavan heinää! Vaara ei kuitekaan ole vielä ohi, joten täytyy vielä maanantaina soitella lääkäriin ja neuvotella jatkotoimenpiteistä.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Masse leikkauksessa

Tänään oli klo 13 kovasti jännittämäni Massen leikkaus. Otin aamupäivän töistä vapaaksi, jotta Masse kerkäisi olemaan kotona mahdollisimman pitkään eikä stressaantuisi turhaan ennen leikkausta. Vein se hieman ennen puolta päivää eläinlääkärille, ja lähdin töihin odotellen eläinlääkärin soittoa. Oli ihana kuulla noin tunnin päästä leikkauksesta, että kaikki oli sujunut hyvin ja marsu oli jo heräilemässä.

Kävin illalla kuuden aikaan hakemassa Massen kotiin. Pääsin samalla näkemään poistetut kystat, jotka olivatkin aivan järkyttävän suuret. Toisella puolella oli 4 suurta ja toisella 6 kystaa sekä musta kasvain. Varsinaiset kystat näyttivät ihan läpinäkyville superpalloille tai suurille lasikuulille. Mahtaa nyt marsulla olla mukavampi olo, kun kaksi melkein nyrkin kokoista massaa saatiin poistettua.

Kotiin mukaan lääkäristä saimme veteen sekoitettavaa Supreme Science Recovery-tukiruokajauhetta ja Baytril-antibioottikuurin. Nyt vain toivotaan, että Masse alkaa taas syömään itse. Eläinlääkärissä ei ollut vielä ruoka maistunut ja sitä oli tukiruokittu, mutta kotona se alkoi heti syömään persiljaa ja itsekasvatettua ohraa. Piti ilmeisesti vain olla oikeanlaiset herkut. :)

torstai 8. huhtikuuta 2010

Deet ja Eet nimetty

Jotain hyviä uutisia tähänkin päivään. Sain eilen illalla kirjoitettua poikasten rekisteripaperit valmiiksi ja tänään tuikkasin ne postilaatikkoon töistä lähtiessäni. Poikaset saivat siis seuraavanlaiset nimet:

D-poikue


E-poikue


Ehkä vähän pöljät nimet, mutta ainakin niistä on helppo vääntää kutsumanimet pikkumarsuille. Jotenkin sitä ei vain keksi juuri silloin mitään kivaa ideaa, kun olisi aika. Melkein lyön vetoa, että viimeistään seuraavan poikueen syntyessä, keksisin taas paljon parempia D:llä ja E:llä alkavia nimiä. :D

Vaihteeksi taas eläinlääkärissä...

Juu, lääkärissä siis vierailtiin taas tänään. Varailin eilen aikaa, koska olin aamulla katsovinani, että pikkuinen E-poika käveli pää hassusti kallellaan. Tarkkailin sitä hetken ennen töihin menoa, mutta päätin varata ajan varmuuden vuoksi ja katsoa töiden jälkeen pikkuisen vointia uudelleen. Jotta aika ei aivan hukkaan menisi ajattelin samalla viedä myös D-poikueen emon, Blossomin näytille, sillä sen kävely ei ole sujunut aivan normaalisti synnytyksen jälkeen.

Eilen illalla ja tänä aamuna pikkupoika käyttäytyi kuitenkin taas ihan normaalisti, joten päädyin jättämään sen kotiin. Ehkä hätäilin tosiaan vähän turhia, mutta näiden pienten kanssa saattaa tilanne mennä yllättävänkin nopeasti huonoon suuntaan. Lääkäriin nyt siis lähti Blossom ja hetken pohdittuani myös Masse, jonka epäillyistä munasarjakystista halusin saada myös lääkärin arvion.

Blossomista lääkäri ei löytänyt mitään selkeää vikaa, vaikka selkeästi kävelyn kanssa sillä on jotain ongelmia. Epäili kyllä, että synnytys olisi saattanut aiheuttaa hermovaurion, mutta mitään hoitoa siihen ei kuulemma ole olemassa. Nyt vaan tarkkaillaan tilannetta ja toivotaan, että ajan kanssa tilanne paranee. Hyvä puoli on kuitenkin se, ettei lääkärikään havainnut Blossomin aristavan mitään kohtaa, joten kipuja ei toivottavasti marsulla ole.

Massen munasarjakystadiagnoosi sai käynnillä varmistuksen. Parin viime kuukauden aikana patit kyljissä ovat kasvaneet hurjasti ja vähän pelkäsinkin kuulevani, että vaihtoehdot ovat leikkaus tai pelkkä seuranta. Hormonipistosta olisin halunnut yrittää, mutta näin isoihin kystiin siitä ei ole apua. Näinhän jo todettiin viime kesänä Pullankin kanssa.

No, Masselle sitten varattiin aika ensi viikolle leikkausta varten. Mahdollisesti ihan turha yritys ja rahan hukkaan heittämistä, sillä riskit 4-vuotiaan marsun kohdalla ovat jo aika lailla isommat kuin Pullan tapauksessa. Mikä tahansa leikkaus on marsulle joka tapauksessa suuririskinen, mutta tässä tapauksessa odotukset ovat vielä tavallistakin matalammalla. Mutta mitä sitä ei tekisi marsunsa vuoksi. Masse on kuitenkin ensimmäinen marsuni, joten sen eteen olen valmis yrittämään ehkä vielä hiukan enemmän kuin muiden.

Kirjoittelen ensi viikolla sitten lisää kuulumisia Massen tilanteesta. Toivotaan, että hyviä sellaisia.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

E-poikuekin turvallisesti maailmassa

Niinhän siinä sitten kävi, että kirjoittaessani viimeisiä sanoja edelliseen postaukseeni, olin kuulevinani taas erikoisia ääniä marsukaapin suunnalta. Ehdin juuri hyvin katsomaan, kuinka Biscuit parin ponnistuksen jälkeen synnytti ensimmäisen poikasensa. Se ei ehtinyt kunnolla puhdistaa vauvaa ennen kuin toinen vauva alkoi puskea itseään ulos. Niinpä tälläkin kertaa nappasin ensimmäisen vauvan käteeni ja poistin naaman päällä olevan kalvon. Oli se vain ihmeellinen tunne pitää kädessä noin minuutin vanhaa, märkää mutta lämmintä ja aavistuksen häkeltynyttä marsuvauvaa.

Katsoin, että Biscuit oli saanut toisenkin vauvan ponnistettua maailmaan, ja laitoin ensimmäisen vauvan sen viereen emon puhdistettavaksi. Hienosti ja tunnollisesti emo puhdistikin vauvansa. Jäin katselemaan ja odottelemaan josko sieltä vielä lisää vauvoja syntyisi, mutta Biscuitin suuresta vatsasta huolimatta enempää ei kuulunut.

Nyt syntyneet vauvat ovat kummatkin sileäkarvaisia ja ilmeisesti buffeja, vaikka ovatkin hyvin tummia väriltään. Tyttö ja poika tälläkin kertaa, kuten serkkunsakin. Sisarukset ovat niin samannäköisiä, etten ainakaan vielä osaa valokuvista erottaa kumpi on kumpi. Onneksi eivät siis olleet samaa sukupuolta. :)


Jännittävä päivä siis tuo sunnuntai. Marsuvauvoja syntyi sekä ensimmäiseksi aamulla että viimeiseksi illalla. Joko mammoilla tai minulla on ollut erittäin hyvä ajoitus. Mutta nyt on onneksi odottelut vähäksi aikaa ohitse. Seuraavaksi on tosiaan vuorossa Arthurin ja Delfinan lapset, kuitenkin vasta aikaisintaan toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

D-vauvoja vihdoin!

Olen odottanut jo viimeiset kaksi viikkoa Blossomin ja Biscuitin synnyttävän. Varsinkin Biscuitin vatsa on levinnyt siihen tahtiin, että olin ihan varma tiineyden saaneen alkunsa heti ensimmäisenä päivänä Lordin kanssa yhdistettäessä. Siksi olikin hieman yllättävää, että Blossom päätti pykätä vauvansa maailmaan ensimmäisenä.

Heräsin tänä aamuna varttia vaille yhdeksän ja tapani mukaan menin katsomaan oliko poikasia syntynyt yön aikana. Eipä siellä mitään näkynyt vaan mammat vaan makailivat. Olin juuri menossa suihkuun, kun olin kuulevinani erikoista äännähtelyä olohuoneesta. Menin katsomaan ja siellähän se Blossom näytti jo ponnistelevan vauvaa maailmaan. Päätin kuitenkin pikaisesti käydä suihkussa, ja sieltä tullessani olikin jo kaksi pientä vauvaa ilmestynyt heinäkasan päälle.

Blossom puhdisti tarmokkaasti toista poikasta ja toinen vauva vaan aivasteli märkänä vieressä, joten päätin napata sen tarkempaan syyniin. Hyvä olikin, sillä vauvalla oli vielä naaman edessä kalvo, jonka nappasin pois. Laitoin sen sitten takaisin Blossomin luokse ja jäin katselemaan, että se varmasti alkoi puhdistaa myös toista lastaan. Lopulta näytti siltä, että vauvat oli puhdistettu eikä enempää ollut tulossa. Kaksi siis tällä kertaa, mikä olikin ihan sopiva määrä ottaen huomioon mamman vatsan koon tiineyden loppuvaiheessa.

Kummatkin vauvat näyttivät olevan crestillisiä ja toista kädessä pitäessäni olin huomaavinani sen crestissä valkoista. Päätin tutkia vauvoja tarkemmin, mutta vasta myöhemmin, jotta mamma ja vauvat saisivat rauhassa levätä. Iltapäivällä asioilta tullessani sitten kuvasin vauvat ja tarkastin sukupuolet. Näyttäisi siltä, että tuli sekä tyttö että poika. Ja kummallakin on valkoiset crestit! Mistähän tämä nyt sitten on periytynyt? Kummallakaan ei ole ihan täysvalkoista crestiä, mutta harvinastahan se olisi ollutkin. Lisäksi tytöllä on toisessa takajalassa valkoinen sukka, mikä olisi virhe, vaikka cresti olisikin täysi.


uros edessä, naaras takana

Nyt vaan sitten odotellaan, koska toinen mamma suvaitsee synnyttää. Eiköhän se tästä kohta puoleen....

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Favoloso Delfina


Nimi: Favoloso Delfina
Synt. 26.2.2009
Rotu: sileäkarvainen
Väri: self buff
Pampam's Balfour - Nikean Lara Croft

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Lahden tuplanäyttely 6.3.2010

Lauantaina päivä kului mukavasti taas näyttelyiden merkeissä Lahdessa. Tämä näyttely oli ensimmäinen SMY:n tänä vuonna järjestämistä näyttelyistä, ja kolmas kerta, kun itse olen ollut Kasisalissa näyttelyssä. Ja kivaa oli tälläkin kertaa!

Tuomareina näyttelyssä oli Kivipuron Katja sekä Pernilla Holmberg (SWE). Omista marsuista lähti tällä kertaa mukaan tuomaroitavaksi vain Arthur. Hetken jo meinasin ilmoittaa kaikki kolme poikaa, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että Jassu ja Lordi eivät kerkeäisi saamaan näyttelyyn mennessä takaisin massaa, jonka väkisinkin menettivät asuttuaan pari kuukautta tyttöjen kanssa.

Lahden näyttely oli niin sanottu tuplanäyttely eli kumpikin tuomari arvosteli kaikki rodut. Tämä merkitsi sitä, että Artturi sai kaksi arvostelua saman päivän aikana normaalin yhden sijaan. Tuloksissa nyt ei ollut mitään hurraamista, johtuen suurimmaksi osaksi kehnosta trimmaamisestani. Artturin edellisestä näyttelystä oli kulunut jo sen verran pitkä aika, ettei trimmaaminen sujunut kovinkaan hyvässä yhteistyössä, ja sen takia jätin nyppimiset varsin kevyeksi sipaisuksi. Siitä tulikin sitten kummaltakin tuomarilta kommenttia. Pernilla olisi jopa antanut sertin, mikäli turkki olisi ollut nätin lyhyeksi trimmattuna, mutta nyt oli tyytyminen sitten kunniamainintaan.

Näyttelyssä pääsin tekemään myös lisää suoritteita pet-tuomarikoulutustani varten. Päivän alussa istuin ovella tarkastelemassa marsuja eläintentarkastuksessa ja näyttelyn loppupuolella pääsin tekemään ensimmäisen koearvosteluni. Pari tehtävää vielä, ja saan osallistua kirjalliseen kokeeseen.

Takaisin kotiin päin tullessa minulla oli iso joukko matkustajia, nimittäin marsumaisia sellaisia. Etukäteen oli sovittu, että tuon mukanani Juulialle ja muutamalle muullekin marsuja, ja niinpä näyttelystä matkasi Helsinkiin päin yhteensä kymmenen marsua. :)

No, tuossa kymmenessä oli kyllä laskettuna myös minun marsuni, joita kotiin tuli yhden sijasta kaksi. Arthur sai vihdoinkin morsiammen, sillä Tuijalta meille muutti kaunis buff-tyttö Delfina. Delfina on aika vaalea buffiksi, mikä johtuu sen lähes 100 prosenttisesta cream-suvusta. Tyypiltään tyttö on kuitenkin todella kaunis, ja nyt toivotaankin meille saatavan yhtä kauniita lapsia buffin värisenä. Arthur ja Delfina muuttivat heti kotona samaan asuntoon, ja tulevat oikein mainioisti keskenään toimeen.

Tulokset Lahden tuplanäyttely

Näyttely 1 tuomari:
Katja Kivipuro, FIN

Ulkomuoto, avoin, sk self buff
FIN MVA Arthur, 1/2


Näyttely 2 tuomari:
Pernilla Holmberg, SWE

Ulkomuoto, avoin, sk self buff
FIN MVA Arthur, 1/2 + KuMa

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Laumat uusiksi ja vauvauutisia

Hepsankeikan lähtö jätti Saharan asustelemaan yksinään marsukaapin alaosaan. Sääliksihän sitä kävi isossa häkissään, joten sunnuntaina päätin yrittää totuttaa sitä keittiön lattialla Massen ja Pullan asuinkaveriksi. Pari tuntia kolme marsua juoksenteli lattialla välillä hyrräten ja välillä säksättäen ja naksuttaen. Lopulta näytti siltä, että jonkinmoinen rauha oli saatu aikaiseksi, ja nyt ne ovatkin siitä saakka asuttaneet yhdessä. Eivät nämä kolme tosin vielä mitään ylimpiä ystäviä ole, mutta eiköhän parin päivän päästä tilanne ole jo lähes vakiintunut. Siihen saakka Sahara saakin silloin tällöin äkkilähdön häkin toiseen päähän, yleensä Pullan toimesta.

Tänään oli vuorossa toisen pariskunnan totuttaminen takaisin asuinkavereiksi, nimittäin crestisiskojen Biscuitin ja Blossomin. Tytöt ovat asustaneet joulukuun lopusta saakka Jassun ja Lordin kanssa, joten alkoi olla jo korkea aika erottaa pariskunnat. Biscuitin vatsa ainakin pömpöttää jo siihen malliin, että vauvoja saattaa olla tulossa hyvinkin pian.

Yllätyksekseni nämä Galassa kesken arvostelunkin kärhämöivät tytsyt tulivat vallan mainiosti toimeen parin nuuhkauksen jälkeen. Siellä ne mennä viipottivat pitkin keittiön lattiaa hyvässä sovussa ihan kuin eivät olisikaan olleet paria kuukautta erossa toisistaan. :)

Nyt sitten vain jännätään vauvojen tuloa. Biscuit todennäköisesti synnyttää ensimmäisenä, koska painoakin sille on kertynyt jo hieman alle 1200g. Blossom on varmaan ainakin pari viikkoa jäljessä, mutta äsken pystyin jo tuntemaan poikasten liikahteluja vatsan läpi. Jee! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan vihdoin niitä oikeita buff-vauvoja.

Lopuksi vielä marsuvauvauutisia Lahdesta. Nimittäin Tuijan luona asusteleva Burberry (siis kahden edellisen sisko) pyöräytti maailmaan ensimmäisen poikueensa. Tuloksena oli vain yksi vauva, mutta sitäkin suloisempi. Tämä englannincrest-vauva sai nimekseen Isadora, ja on väriltään lemon! On siis näköjään Sahara-mummo periyttänyt "punasilmäisyysgeenin" ainakin yhdelle tyttäristään.

torstai 25. helmikuuta 2010

RIP Nikean Hepsankeikka


Tähän sitten lopulta päädyttiin.

Jouduin viemään Hepsukkaa taas viime viikolla eläinlääkäriin, koska huomasin sen häkissä verta. Veri oli ilmeisesti tullut nenästä, koska siinä näkyi kuivuneita jäämiä. Hengityskin oli viime aikoina kuulostanut tavallista rohisevammalta ja raskaammalta.

Lääkäristä saatiin 10 päivän kuuri Baytriliä. Koska Hepsukan vatsa ei aikasemman kokemuksen perusteella siedä suun kautta annettavia antibiootteja, tämä kuuri piti antaa pistoksena marsun niskanahan alle. Kuusi päivää meni ja tilanne alkoi näyttää paremmalta, kunnes seitsemäntenä päivänä se alkoi aivastelemaan verta, kun oli taas pistoksen aika.

Aiemmin oli jo puhuttu, että jos tämä kuuri ei tehoa, olisi seuraavaksi kuvattava keuhkot ja nenäontelot. Jälkimmäisissä ei ainakaan kuvissa näkynyt mitään muutoksia, mutta keuhkoissa oli jotain epämääräistä muutosta, joka viittasi tulehdukseen. Vaihtoehtona oli kokeilla jälleen uutta antibioottikuuria, mutta siitä tuskin olisi ollut mitään pysyvää apua tilanteeseen. Koska Hepsukka on suhtautunut koko ajan kaikkiin hoitotoimenpiteisiin  ja lääkitsemisiin erittäin vastentahtoisesti, en halunnut sen joutuvan enää kärsimään niistä ja päätin päästää sen pois. Perjantaina se viedään Eviraan, josta joskus sitten tulee toivottavasti tarkempi selvyys siihen, mikä lähes vuoden verran kestäneeseen sairasteluun oli syynä.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Ensimmäinen lapsi pesästä ulos

Niin se vain aika vierii. Pikkuiset C-lapset täyttivät tänään 5 viikkoa ja heti niitä alkoi suuri maailma kutsua. Laitoin sunnuntaina myynti-ilmoituksen marsulapsukaisista, ja ajattelin jo olevani hieman myöhässä sen kanssa. Toisin kävi. Sunnuntai-iltana oli kaikki kolme varattu ja lähes tulkoon sovittu hakupäivätkin.

Sandy oli siis ensimmäinen lähtijä. Sitä tultiin tänään töiden jälkeen Turusta saakka hakemaan uuteen kotiin. Sinne se pikkuinen lähti tutustumaan uusiin laumakavereihinsa, Iinekseen ja Mikkiin. Viikonloppuna on sitten vuoro kahden muun siskoksen lähteä. Candy ja Cindy lähtevätkin vähän lähemmäksi, sillä vien ne sunnuntaina Vuosaareen uudelle omistajalleen.

No, kauan ei varmaan ehdi hiljaista täällä kuitenkaan olla. Biscuitin vatsa kasvaa hyvää tahtia, joten maaliskuun puolella odottelen uusia pieniä marsuja maailmaan. Jos vaikka tällä kertaa niitä buffeja. Blossomin tiineydestä en ole ihan varma vielä. Jos sieltä jotain on tulossa, on tiineys vasta hyvin alkuvaiheessa tai sitten poikaisia on vain yksi tulossa. Jäämme siis odottelemaan...