Soitin tänään varmaan viidennen kerran eläinlääkäriin Massen leikkauksen jälkeen. Oikeasti tarkoitus oli soittaa jo eilen, mutta töissä oli niin kiirettä, että unohtui koko juttu. Maanantaina Masselle siis kokeiltiin vielä kipulääkettä, koska ruokahalu ei ollut edelleenkään palautunut, mutta harmikseni lääkkeellä ei ollut toivottua vaikutusta. Jos jotain niin maanantaina ja tiistaiaamuna tilanne näytti ehkä jopa aavistuksen huonommalle. Normaaleja papanoita ei ole vieläkään näkynyt ja ihmettelen suuresti, miten marsu voi olla edelleen hengissä, kun se hädin tuskin syö omatoimisesti. Lisäksi Massen vatsa on alkanut kurisemaan todella kovaäänisesti.
Eilen illalla aloin olla jo aika toivoton, mutta sitten huomasin ilokseni pienen pieniä papanoita Massen laatikossa. Papanat olivat todella kuivia ja tosiaan ihan vauvamarsun papanoiden kokoisia, mutta ainakin ne olivat ihan selkeitä papanoita.
Hetkeä myöhemmin rapistelin jätesäkkiä muita marsulaatikoita siivotessani, ja Masse yllätti minut jo toisen kerran saman illan aikana. Se nimittäin alkoi kuikuttaa ruokahuutoaan, mitä se ei ole myöskään tehnyt leikkauksen jälkeen. Kokeeksi annoin sille kourallisen kauransiemeniä, jotka ovat aina olleet sen erityisherkkua. Sinnehän ne sitten alkoivat kadota, ääntä kohti. Pian tämän jälkeen Masse alkoi myös maistella heinää.
Tänään eläinlääkäri oli sitten sitä mieltä, että mitään muita lääkkeitä ei enää kokeilla vaan annetaan marsun vatsan bakteeritasapainon rauhassa palautua. Edes mitään lääkettä ilman poistamiseksi vatsasta ei tulisi antaa. Tukiruokaa kuitenkin pitäisi antaa edelleen tarvittaessa, mutta muuten vaan seuraillaan. Nyt sitten illalla varmistuin siitä, ettei tukiruokakaan ole tarpeen, koska heinää ja pellettiä upposi sen verran hyvään tahtiin. Ette varmaan usko, mikä helpotuksen tunne minulla tällä hetkellä on. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti