Lahden näyttely 23.3.2013

Päivitellään nyt näin hieman jälkikäteen. Eli viikko sitten oltiin Lahdessa näyttelyiden merkeissä. Lahti onkin tuttu paikka eikä tarvitse navigaattorin kanssa leikkiä sinne löytääkseen. Jos laskin oikein, niin tämä oli kuudes kerta, kun olen Kasisalissa ollut näyttelyssä.

Tuomareina meillä oli englantilaiset Liz Miles ja Pete Holdaway. Liz on ollut aikaisemminkin Suomessa tuomaroimassa, mutta Petelle tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa ylipäätään. Meillä oli hyvää aikaa jutella autossa, sillä toimin heidän kuskinaan hotellilta Lahteen ja takaisin.

Näyttelystä ei tällä kertaa tullut meille sen suurempia meriittejä. Ja eipä niitä marsujakaan ollut montaa minulla mukana. Papu osallistui ulkomuotoon kummallakin tuomarilla, mutta tuomarit tykkäsivät sen olevan liian vaalea väriltään. Ja sitähän se kyllä onkin, mutta Lahti on yleensä ollut hyvä näyttelypaikka näille vaaleille buffeille. Nyt vaikutti vähän siltä, että paikan valaistusta oli parannettu ja kirkkaammat valot saivat Papun näyttämään tavallistakin vaaleammalta. Toki tuomareissakin on eroja, ja osa tykkää vaaleammista ja osa tummemmista.

Papun lisäksi minulla oli mukana näyttelyssä toinenkin marsu, Almond's Don't Stop the Music. Sen muutettua minulle Lea toivoi, että sitä käytettäisiin edelleen petissä. Twix, tai nykyisin Viksu, onkin iso ja hieno poika, joten ilmoitin sen pettiin. Minulla ei ole viime vuosina ollut näyttelyissä pahemmin aikaa puunailla marsuja pet-kuntoon, joten petteilyt on jääneet vähän vähemmälle. Olen kuitenkin yrittänyt pitää kiinni siitä, että kerran vuodessa osallistutaan jonkun marsun kanssa pet-luokkaankin. Ehkä nyt Viksun kanssa sitten useamminkin.

Viksu pärjäsi hyvin petissä saaden 93 pistettä ja kunniamaininnan. En huomannut kuunnella, mistä hyvästä kuma annettiin. Ja hyvä, ettei mennyt koko palkinto ohitse, sillä en meinannut tunnistaa oman marsun nimeä palkintojen jaossa. :) Viksu oli myös tuomarin suosikki ja sai hienon hopeisen ruusukkeen ja mörttiröpö-pussin palkinnoksi. Eli ihan hyvin alkoi sen pet-ura minun hoidossani. Seuraavaksi kerraksi täytyy vielä paremmin keskittyä tassujen hoitoon. Nyt jäi valmistelut niin viime tinkaan, etten saanut etutassuissa olevia känsiä kokonaan pois. Täytyy alkaa siis rasvailemaan Viksun tassuja säännöllisesti, että ollaan seuraavassa näyttelyssä vieläkin paremmassa iskussa.

Seuraava näyttely onkin sitten taas vähän isompi, nimittäin kaksipäiväinen PetExpo Helsingin Messukeskuksessa huhtikuun lopulla. Minä olen pitkästä aikaa ilmoittautumisten vastaanottajana, joten laittakaapas kaikki niitä ilmoja tulemaan. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 12.huhtikuuta eli parisen viikkoa aikaa ilmoittautua.

Hämeenlinnan näyttely 24.2.2013

Sunnuntaina oltiin Hämeenlinnassa marsunäyttelyn merkeissä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olen ollut sillä suunnalla näyttelyissä. Plussaa oli ehdottomasti lyhyehkö ajomatka sekä mukavan lämmin ja valoisa näyttelypaikka. Tuomarit, Damon ja Su Schofield, olivat minulle ihan uusia tuttavuuksia, vaikka ovatkin käyneet aiemmin Suomessa.

Omista marsuistani olin ilmoittanut näyttelyyn Papun ja Pennin. Sen lisäksi mukaan matkasi kolmaskin marsu, nimittäin Ruusu. Ruusulle löytyi vähän extempore uusi koti Oulun suunnalta, jonne järjestyi kuljetus näyttelystä Lean mukana. Ruusu-tyttöni lähti siis lainakaveriksi vanhemmalle marsurouvalle, joka jäi hiljattain ilman kavereita. Perheessä ei ole tarkoitus enää jatkaa marsuharrastusta, mutta he haluavat antaa hyvän loppuelämän mummomarsulle, joten Ruusu tuli sille lainakaveriksi. Sitä ei tiedä, kuinka pitkään Ruusun pesti kestää, mutta toivon mukaan uudet kämppikset tulevat hyvin toimeen keskenään.

Näyttely meni meidän marsujen osalta hyvin. Penni tosin sain kesken ensimmäisen arvostelun hirveän hepulin ja käyttäytyi loppuarvosteluiden ajan niin rumasti, että oikein hävetti. En vieläkään ymmärrä, mikä sille tuli. Sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut yhtään olla paikallaan ja se rimpuili ja raivosi kuin hullu. No, siitä huolimatta se sai kummaltakin tuomarilta kunniamaininnat. Luulen, että tuomarit olivat vain kohteliaita, sillä itse en varmaan olisi pientä tuhmuria palkinnut.

Papu sai kummaltakin tuomarilta sertit. Tämän lisäksi toinen tuomareista sijoitti Papun rotunsa parhaaksi ja vielä BIS-pöydällä viidenneksi. Jos tätä menoa jatkuu, Papun näyttelyvuosi saattaa olla yhtä menestyksekäs kuin edellinenkin.

Vaikka Ruusu lähtikin näyttelyn päätteeksi Lean matkaan, oli paluu matkalla kyydissä edelleen kolme marsua. Kyllä, jälleen uusi marsu... Tämän tulo tosin oli sovittu jo ennen kuin ruotsalaismarsuista oli tietoakaan, joten en alkanut hommaa perumaan.

Saanko esitellä: lauman uusin vahvistus, Almond's Don't Stop the Music. Herra on väriltään/kuvioltaan nonself buff roan, ja on siis minulle ensimmäinen sileäkarvainen kuvioitu marsu. Entisessä kodissaan poika sai lempinimekseen Twix, mutta täällä se varmaan saa kutsumanimekseen jotain muuta. Poika pääsi heti asumaan Nellin kanssa, joten toukokuussa saamme todennäköisesti jännätä vauvoja tästä yhdistelmästä. Pikkuisia roan-vauvoja ehkäpä...

Sastamalan näyttely 12.1.2013

Eilen aloitettiin näyttelyvuosi osallistumalla vuoden ensimmäiseen näyttelyyn. Paikkana oli viime vuodelta tuttu Sastamala ja tuomareina englantilaiset Rex Matthews ja Jayne Davey, myöskin tuttuja ja odotettuja tuomareita. Vietin päivän Jaynen sihteerinä (ensimmäinen suorite tuomarioppilaskaavakkeeseen!) ja siinä sai mukavasti juteltua kaikennäköistä marsuista, sillä aikaa kun odotimme marsujen tulevan meidän pöydälle Rexin arvostelusta.

Omista marsuistani mukana oli Papu ja Pip, samat kuin viimeksi Lohjalla. Kumpikin tuomari oli sitä mieltä, että Pip oli hieman liian tumma eikä saanut tällä kertaa kivoja arvosteluja enempää. Papulaisesta sen sijaan tykättiin. Rexin mielestä väri oli juuri buffille sopiva. Jaynen silmään väri oli siinä ja siinä, ettei ollut hieman liian vaalea. Mutta kummatkin näyttivät tykkäävän marsusta todella paljon, sillä tuloksena oli 2 x serti, 2 x ROP1 ja vieläpä 2 x BIS2.

Seuraavassa kuussa vuorossa sitten Hämeenlinna, jonne on onneksi vähän lyhyempi matka. Jotenkin pimeässä ajettuna matka Sastamalaan tuntui paljon pidemmälle kuin viime kesänä valoisassa. Etenkin kotimatka näyttelyn jälkeen tuntui jatkuvan ikuisesti, menomatkalla alkoi edes päivä sarastaa lähemmäksi päästessä. No, kotiin päästyäni ei ollut ainakaan ongelmia saada unenpäästä kiinni.

Lohjan näyttely 15.12.2012

Lauantaina oltiin näyttelemässä taas Lohjalla. Marsuja lähti mukaan vain kaksi, Papu ja poikansa Pip. Olin itse lupautunut näyttelyyn pet-tuomariksi, ja vähemmillä näyttelytettävillä pääsee silloin vähän helpommalla. Ulkomuodossa tuomareina olivat tutut Anniken ja Lisbeth Norjasta. Heitä oli taas tosi hauska nähdä.

Tulokset olivat todella hyvät. Lisbethillä Papu sai sertin ja oli ROP2. Pip sai kovasti kehuja, mutta minun epätasaisen trimmailun ja ehkä aavistuksen tumman värin (!) takia ei muuta herunut. Annikenilta Pip sai kuitenkin sertin, mikä oli kiva yllätys. Anniken tuntui arvostavan Pipin väriä, mihin olen itsekin aika tyytyväinen (kunhan pohja ja vatsa olisivat vain yhtä tummia). Papulle Anniken antoi myös sertin ja sijoitti sen ROP1:ksi. Papu sijoittui myös Best in Show'ssa. Sijoitus jäi minulta kyllä kuulematta ja palkintokin melkein hakematta, kun pakkailin infokamoja kasaan. Jälkikäteen kuitenkin päättelin muiden tuloksista, että sijoitus oli ehkä neljäs tai viides. No, kunhan tulokset tulevat nettiin, saan oikean tiedon tänne blogiinkin.

Oma pet-tuomarointini meni leppoisasti. Marsuja oli ilmoitettu 18 kpl, mutta loppujen lopuksi viisitoista ilmestyi paikalle. Määrä oli juuri sopiva, sillä kahteen mennessä marsut oli arvosteltu vaikka en pitänyt edes mitään kiirettä. Määrä oli sopiva myös senkin takia, että pet-tuomariksi opiskeleva Saija tarvitsi juuri viisitoista marsua harjoitusarvosteltavaksi. Minua vähän jännitti, sillä kyseessä oli ensimmäinen tuomarioppilas, joka teki harjoitusarvostelunsa minun "valvonnassani". Onneksi meille jäi hyvin aikaa käydä rauhassa harjoitusarvostelut läpi, ja olikin tosi hauska höpötellä arvosteltavana olleista marsuista. :)

Kotiin näyttelystä päästiin ihan ihmisten aikaan, onhan Lohja alle tunnin ajomatkan päässä. Olin kuitenkin niin viikon univelkojen ja päivän jännityksen uuvuttama, etten edes jaksanut tietokonetta avata kotiin tullessani. Onneksi sunnuntaina ei ollut mitään kiirettä herätä vaan sain nukkua melkein kellon ympäri.

Vielä muutamat kuvat:

PPM-pöydältä

voittaja vasemmalla ja oikealla päivän kakkonen

Pariluokan voittajat

Pariluokan 2.sijalle tulleet balwinit

Pahoittelut kuvien laadusta. En jaksanut ottaa järkkäriä mukaan näyttelyyn, ja jälkikin on sitten sitä luokkaa. Mutta kerrankin ehdin edes muutaman kuvan ottamaan.

Lemmikkimessut 10-11.11.2012

Viime viikonloppu vierähti taas tutuissa merkeissä Helsingin Messukeskuksessa. Omalta osaltani messuviikonloppu alkoi jo perjantaina, kun kävin viemässä yhdistyksen infotavarat valmiiksi paikoilleen. Tällä kerralla infoon oli hankittu jotain uuttakin rekvisiittaa kuten kaksiosainen esittelyhäkki, lehtiteline sekä seinälle kiinnitettävä banneri. Lisäksi oli saatavilla yhdistyksen käyntikortteja ja kasvattajalistoja, joita jakaen vietinkin ison osan lauantaista. Suski oli taiteillut myös "julisteen", jossa esiteltiin värikuvin erilaisia marsurotuja. Siinä olevia marsuja kävikin viikonlopun aikana moni ihastelemassa, samoin kuin esittelyhäkkeissä olleita Aniara's-marsuja sekä osaston toiseen päähän sijoitetun pihaton Goldhill's-marsuja.

Lauantain näyttelyyn minulta osallistui suunnitelmien mukaan neljä marsua, kaksi babya ja kaksi aikuista. Venäläinen tuomari Irina arvosteli avoimet ja tykkäsi Jelly Beanistä sertin verran. Puolalainen tuomarimme Monika taas tykkäsi pienestä saffroncrestistäni, Allusta, sertin ja ROP1:n verran. Tosin täytyy myöntää, ettei kilpailua ollut kovin paljon, sillä Junior Grand Galaan osallistui vain kaksi yksiväristä englannincrestiä. Mutta vähän sitä ajatellen päätinkin alun perin ilmota Allun lauantaille. Pikkuinen Penni oli myös ensimmäisessä näyttelyssään ja sai kiitosta etenkin näteistä silmistään ja päästään. Korvissa sillä on paljonkin toivomisen varaa, minkä takia se ei viikonloppuna menestynyt.

Lauantaina Pennin tärkein rooli oli kuitenkin esiintyä yhdessä Nellin kanssa toisena katsemointiparinani. Katselmointi meni läpi huolimatta siitä, että Penni ja Nelli ovat aika epätasainen pari. Toisella on isot korvat ja pitkä pää, toisella taas pyöreääkin pyöreämpi pää mutta lähes olemattomat korvat. Kiitosta sai väri, joka toki voisi olla tummempi, mutta sentään tytöt ovat keskenään lähes samansävyisiä. Seuraavana askeleena onkin sitten hurja askartelu jalostussuunnitelman kanssa ja vieläkin hurjempi pähkäily sopivien nimivaihtoehtojen kanssa. Siitä sitten lisää jossain vaiheessa myöhemmin. :)

Sunnuntain näyttelyyn osallistuttiin täältä vain kahden marsun voimin. Tosin Penni-tyttönen kävi myös pet-puolella pokkaamassa 96 pistettä. Harmittavasti en kuullut, olisiko sitä kutsuttu myös PPM-pöydälle. Jälkikäteen vain katselin, että muilla pöydälle kutsutuilla oli samansuuntaisia pisteitä. Mutta en tiedä valittiinko sinne pisteiden perusteella eikä sillä ole nyt niin suurta väliäkään. Olisi vain ollut hauska tietää.

Ulkomuodossa meni sunnuntaina ihan yli odotusten, sillä Papu oli hyvinkin voittoisa. Se pesi paitsi muut (paremman väriset) buffit, myös valkoiset, creamit ja blackit ollen rotunsa paras (ROP1). Täysin odottamatonta, sillä itse ainakin tykkäsin monen muun buffin väristä paljon enemmän ja tuolla pohjavärillä ei pitäisi olla mitään jakoa valkoisia ja mustia vastaan. Mutta ei siinä vielä kaikki. Roppina Papu sai kutsun myös Best In Show-valintaan, jossa vierailevat tuomarimme sijoittivat sen neljänneksi (BIS4). Aivan uskomatonta!

Kotiin viemisinä oli siis tällä kertaa muutakin kuin sertilipareita (yhtään niitä väheksymättä). Täytyy ottaa jossain vaiheessa tällä viikolla kuva Papulaisesta voittosaaliinsa kanssa. Messutuliaisina marsut saivat 12,5kg:n säkin Altromin-pellettiä, joka riittänee nyt vuoden vaihteeseen saakka. Lisäksi sunnuntain ruokatauon aikana pyrähdettiin pikaisesti Papun ja Pennin kanssa Jennin kuvattavana Lemmikki-lehden ständillä. Muutoin jäi messuilla kiertely (tälläkin kertaa) vähän vähemmälle.

Tulokset Lemmikkimessut 2012

Lauantai 10.11.2012
Grand Gala - avoimet ja veteraanit
tuomari: Irina Biletskaya

self buff, avoin luokka
Nelly Nostalgia 4/4, kuma
FI MVA Jelly Bean 2/4, serti


Lauantai 10.11.2012
Junior Grand Gala - babyt ja nuoret
tuomari: Monika Spychala

self buff, baby
Pretty Penny 2/2

englannincrest saffron, baby
Quality Alice 1/1, serti, jROP1


Sunnuntai 11.11.2012
tuomari: Irina Biletskaya

self buff, baby
Pretty Penny 2/2, kuma


Sunnuntai 11.11.2012
tuomari: Monika Spychala

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/3, serti, ROP1, BIS4

Lemmareiden ilmot

Sainpahan aikaiseksi ilmoittaa marsuja seuraavaan näyttelyyn. Jostain syystä se on aina yhtä vaikeaa, ja siksi ilmoittautuminen jää viime hetkeen. Nyt jäi sentään ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa ennen ilmoittautumisajan päättymistä.

Seuraava näyttely on siis ensikuussa Helsingin messukeskuksessa järjestettävät Lemmikkimessut. Näyttely on kaksipäiväinen, ja lauantain näyttely on Grand Gala, jossa on junnuille ja aikuisille omat Best in Show't. Sen takia intouduin ilmoittamaan lauantaille vähän enemmän marsuja.

Lauantaina mukaan lähtevät siis buffit Penni, Nelli ja Papu sekä pikkuinen enkkucrest saffron Allu. Nelli lähtee mukaan lähinnä siksi, että yritän Pennin kanssa katselmoida ne toisena katselmointiparinani (mikäli katselmointeja otetaan näyttelyssä vastaan). Sunnuntaille ajattelin alun perin ilmoittaa ihan eri marsuja, mutta eipä tuolta sitten löytynytkään mitään sopivaa. Papu ja Penni saavat siis lähteä toiseksikin päiväksi messuilemaan, Penni myös pet-luokkaan ilmoitettuna.

Eihän noita nyt kovin montaa ole loppujen lopuksi lähdössä näyttelyyn, mutta aika paljon trimmaamista noissakin riittää. Olin ajatellut pääseväni trimmaamisessa tavallista helpommalla, kun viime viikonloppuna piti olla jo alustavia harjoituksia SMY:n järjestämässä näyttelyyn valmistautumispäivässä. Päivään ei ollut kuitenkaan tullut yhtään ennakkoilmoittautumista, joten koko tapahtumaa ei pidetty. Nyt joudun sitten ihan omina talkoina trimmailemaan...

Edellisen postauksen jälkeen ei muuta ihmeellistä olekaan täällä ehtinyt tapahtua. No, Heathin ja Quarkin myynti-ilmoituksen laitoin parille foorumille, mutta pojat ovat edelleen täällä kotona eikä niistä ole juurikaan tullut kyselyjä. Jos siis joltakin löytyy sopiva koti kahdelle kiltille marsupojalle, kannattaa käydä kurkkaamaassa vaikkapa Marsut.netin myyntipalstalta lisätietoja.

Tämmöiset hurmuripojat etsivät uutta kotia

Turun näyttely 30.9.2012

Sunnuntaina oltiin Turussa näyttelemässä, tarkemmin paikka sijaitsi Tortinmäessä. Matkan varrella kävimme nappaamaassa myös vierailevan tuomarimme seuralaisineen hotellilta mukaan näyttelypaikalle. Tuomarina oli tällä kertaa englantilainen Oliver Joyce, joka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Sen verran ehdimme matkalla jutella, että selvisi hänen olleen aiemminkin Suomessa tuomaroimassa. Selvisi myös, että vieraamme kasvattivat ainakin dalmatialaisia, satiineja sekä pink eyed creameja, joita Suomessa tunnetaan paremmin lemon-nimityksellä.

Minulla olisi loppujen lopuksi vain yksi marsu, Napoleon, mukana. Yksi olikin ihan hyvä määrä, sillä minulla oli hyvin aikaa keskittyä kuuntelemaan sileäkarvaisten tuomarointia sekä tuomaroida itse. Pettejä ei ollut  ilmoittautunut kovinkaan montaa, vain 13 etukäteen sekä muutama jälki-ilmoittautunut. Poisjääntien jälkeen arvosteltavana oli 16 marsua. Siinä sai rauhassa pallotella jokaista marsua. Olisipa aina yhtä rento tunnelma näyttelyssä.

Napoleon sijoittui kummallakin tuomarilla ROP2:ksi ja sai Oliverilta lisäksi KuMan. Enempää en olisikaan pojalta odottanut, se kun ei edes osannut käyttäytyä ollenkaan. Varsinainen ADHD-marsu pyöri kuin väkkärä näyttelypöydällä ollessa. Siinä se on kyllä tullut selvästi isäänsä, joka oli samanlainen nuorena, mutta onneksi rauhoittui iän karttuessa. Täytyy ilmeisesti harjoitella kotona enemmän laudalla istumista, jos poikaa meinaa vielä näyttelyttää.

Seuraavaan näyttelyyn onkin sitten hyvää aikaa valmistautua, sillä Lemmikkimessut ovat vasta marraskuussa. Siinä välissä on vielä Helsingissä järjestettävä SMY:n "näyttelyinfo", jonne on tervetullut jokainen näyttelyihin valmistautumisesta kiinnostunut. Eli tarkoituksena on näyttää vähän perusasioita marsujen trimmauksesta, nyytityksestä ja ihan yleisesti eri rotujen valmistelusta näyttelyyn. Saa nähdä, mitkä marsuistani valikoituvat mukaan  mallikappaleiksi trimmausalkeiden opetukseen.

Sastamalan näyttely 25.8.2012

Q-poikasia ihastellessa olen unohtanut kokonaan kirjoitella lauantaisesta näyttelyreissusta. Olin siis marsuineni eilen Sastamalassa saakka näyttelemässä. Samalla palautin tosiaan Jokerin takaisin Katjalle, joka toimi toisena ulkomuotoluokan tuomarina näyttelyssä. Toisena oli englantilainen Don Payne, joka on arvostellut aikaisemminkin minun marsujani.

Päädyin loppujen lopuksi ilmoittamaan Katjalle ainoastaan nuorison, Napoleonin ja Nellin, ja Donille näiden lisäksi myös Jeevesin. Tavoitteena oli saada Jeevesille viimeinen serti muotovalion arvoa varten. Jeevesin pienien fatty eyen alkujen takia en kuitenkaan uskaltanut ilmoittaa sitä Katjalle, koska häneltä ne eivät varmastikaan olisi jääneet huomaamatta.

Ilmeisesti olen käynyt viime aikoina näyttelyissä niin vähän, että rutiini näyttelyvalmistaumiseen on kadonnut. Oikein hävetti kuinka huonosti marsujen turkit oli trimmattu ja ehkä niitä kynsiäkin olisi voinut vielä leikellä vähän lyhyemmiksi. Lisäksi nuoriso ei oikein osannut vielä käyttäytyä, kun en ole niiden kanssa harjoitellut laudalla istumista.

Osittain huonosta valmistautumisesta syytän kyllä viimeisen lomaviikon tiukkaa aikataulua. Yleensä olen pessyt marsut pari päivää ennen näyttelyä, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta, kun tulin vasta perjantaiaamuna takaisin Tukholman visiitiltä. Muutenhan olisikin ollut lomalla hyvää aikaa puunailla marsuja ihan rauhassa, mutta jotenkin ne lomapäivät aina hupenevat eikä mitään saa aikaiseksi.

No, valmistautumisesta huolimatta olin ihan tyytyväinen tuloksiin. Pikkumarsuilta en mitään ihmeellistä odottanutkaan. Ne ovat kuitenkin vielä babyja ja tuon ikäisenä oikein todella pitkänokkaisen näköisiä. Napoleon onnistui kuitenkin saamaan Katjalta Kuman ja Donilta sertin! Mutta vielä hienompaa oli se, että Don antoi kuin antoikin Jeevesille sen kolmannen sertin. Nyt täytyisi vaan saada hakemukset aikaiseksi, minulla on nimittäin vielä Pavunkin MVA-hakemus laatimatta ja lähettämättä.

Näyttelyssä oli oikein mukava tunnelma. Ei ollut sitä hirveää häslinkiä ja kiirettä niin kuin isommissa näyttelyissä yleensä on. Olenkin alkanut nauttimaan enemmän näistä pienistä näyttelyistä, koska silloin kerkeää jopa juttelemaan muiden ihmisten kanssa. Tällä kertaa oli erityisen hyvä olla riittävästi aikaa, sillä minulla oli marsujen esittämisen lisäksi vähän muutakin puuhaa...

Näyttää nimittäin siltä, että meikäläinen alkaa opiskelemaan ulkomuotoluokan tuomariksi. Tähän näyttelyyn meille uusille oppilaille oli järjestetty eräänlainen lähtötasotesti. Sopivassa välissä kävinkin suorittamassa kokeen. Yhtään ei ole varma olo kokeen lopputuloksesta. Toisaalta rotujen ja värien tunnistaminen sujui mielestäni aika hyvin, vain muutama hankala jäi pohdituttamaan. Eniten päänvaivaa tuottivat agoutit, jotka ovatkin vähän kuin minun "akilleen kantapääni". Sileäkarvaisena agouteja näkee näyttelyissä todella vähän ja silloinkin lähinnä golden ja silver agouteja. Mielenkiinnolla odottelen siis kokeen tuloksia takaisin.

PetExpo 28-29.4.2012

Viikonloppuna oli taas vuorossa messuilua. Minun kohdallani tällä kertaa hieman normaali vähemmän, sillä on en ollut ilmoittanut omia marsuja ollenkaan näyttelyyn. Kaikki näyttelymarsut kun ovat tällä hetkellä kiireisinä vauvomispuuhissa, päätin jättää näyttelyyn osallistumisen väliin. Muita hommia kuitenkin piisasi sitten senkin edestä.

Viikonloppu alkoi jo perjantaina perinteisesti messujen rakentamisella. Roudasin puolilta päivin infotavarat ja Aidalta maanantaina haetut palkinnot paikalle. Näyttelyn sponsorina oli toimi Oxbow, joten ennen poislähtöä piti vielä pussittaa osa isoista kasvattajasäkeistä pienemmiksi pellettipusseiksi. Yhdessä Elisen ja Suskin kanssa tuli sitten väsättyä sata kappaletta palkintopusseja.

Lauantaina minun osuuteni messuilla oli melko lyhyt. Hain aamulla tuomarimme, Claire ja Hugh Pashleyn, hotellista Vantaan Pakkalasta ja toin heidät messuille. En ollutkaan heitä aikaisemmin tavannut enkä yhtään tiennyt, miltä he näyttivät, joten vähän jännitti mennä heitä hakemaan. Hassustihan siinä meinasi käydä, sillä seisoin hetken aikaa hotellin aulassa odottaen pariskuntaa paikalle, kunnes tajusin kysyä kirjaa lukevalta, yksin istuvalta naiselta nimeä. Ja Claire se tosiaan oli. Herra Pashleynkin olin jo nähnyt ohittaessani hänet hotellin ulkopuolella, mutta kun odottaa näkevänsä pariskunnan... No, me saimme tapauksesta hauskat naurut. :)

Lauantai tosiaan meni sitten minun osaltani muissa puuhissa, lähinnä marsuja siivoten ja uutta häkkiä käyttöönottaessa. Siitähän jo kirjoitin edellisessä postauksessani. Sunnuntain vietin sitten messuilla aamusta iltaan. Aamulla hain tietenkin taas tuomarit matkaan ja näyttelyn päätteeksi saattelin lentokentälle, mutta siinä välissä ehdin arvostella melkein 40 pet-marsua.

Arvosteleminen oli todella mukavaa pitkästä aikaa. Siitä saattaakin olla aika tasan vuosi aikaa, kun viimeksi tuomaroin. Onneksi en ollut niin pahasti ruosteessa kuin pelkäsin ja ehdin ajoissa arvostella kaikki marsut. Paljon ihania marsuja siellä olikin, ja aina vähän harmittaa, ettei kaikkia voi palkita. Huonoja marsujahan ei näyttelyissä olekaan, on vaan hyviä ja vieläkin parempia. Jos ei siis jollakin kertaa voita, ei omassa marsussa ole välttämättä ollut mitään vikaa vaan näyttelyyn osallistuneiden marsujen taso on ollut oikein erityisen kova. Siitä kai itse pidänkin näyttelyissä, ettei koskaan voi olla varma lopputuloksesta. Välillä kun itse sitä vähiten odottaa, voikin tulla yllätysvoitto. Siksi kai näyttelyissä käynti onkin niin koukuttavaa.

Eilen väheni marsumäärä jälleen yhdellä, ainakin hetkellisesti. Jeeves lähti taas Lean luokse Ouluun tyttöjä viihdyttämään, kun onnistuttiin viime hetkellä saamaan kyyti. Nyt tarvitsee taas hetken aikaa pilkkoa yksi porkkanan pala vähemmän. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin kauan...

Rauman näyttelyt 14.1.2012

Viime lauantaina päättyi sitten minun marsujeni kohdalla melkein yhdeksän kuukautta kestänyt näyttelytauko. Edellinen näyttely, johon marsuineni osallistuin, oli huhtikuinen PetExpo. Nyt mukaan lähteneet marsut eivät olleet tuolloin edes syntyneet.

Raumalle siis ilmoitin kolme kappaletta buffeja eli sisarukset Jelly Beanin ja Jolly Rogerin sekä Ivy-tyttösen. Tuomareiksi oli kutsuttu norjalaiset Anniken Kjaernet ja Lisbeth Björndahl. Ilmoittautumisen jälkeen tuli kuitenkin vielä mahdollisuus kolmanteen arvosteluun, jonka tuomarina toimi Katja Kivipuro. Tottahan siihenkin oli ilmoitettava koko porukka.

Lauantaiaamuna pakkasin sitten auton ja suuntasin nokan kohti Raumaa. Reilu kolme tuntia oli matkan kesto, mutta onneksi ei tarvinut ihan yksin ajella vaan sain viime hetkillä Annukan matkaseuraksi. Navigaattorin avulla löysimme hienosti Ooperin pihaan.

Ennen varsinaisen arvostelun alkamista minulla oli vuorossa ensimmäinen kasvattajakatselmointini. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen olin lopulta uskaltautunut ilmoittamaan ensimmäisen ryhmäni Katjan arvioitavaksi. Tiesin kyllä, että marsujen (Jelly Bean & Ivy) buffin sävy olisi voinut olla paljon tummempikin, mutta muuten olin melko tyytyväinen parin ulkonäköön. Katselmoinnissahan katsotaan vain, ettei marsuilla ole hylkääviä virheitä, ja annetaan kommentteja ja vinkkejä kasvatustyön jatkoa ajatellen. Hylkääviä virheitä en uskonutkaan näistä löytyvän, ja niinhän se ensimmäinen katselmointi menikin läpi. Sainpa vielä arvosanaksi "Hyvä", vaikka buff-värisävyn parantamisessa minulla on paljon töitä jäljellä.

Muiden katselmointien jälkeen marsuni pääsivät Katjalle heti perään uudestaan arvosteltavaksi. Nyt mukana oli myös Roger, jonka Katja valitsikin näistä kolmesta parhaimmaksi. Pojan väri onkin kehittynyt iän myötä paremmaksi ja muistuttaa melko paljon Arthurin väriä, josta itse pidän todella paljon. Harmittavasti pojalla on toisessa silmässä alkava fatty eye, joka ei vielä ole näkyvissä, mutta työntää silmäluomea hassusti. Ilman sitä olisi ollut mahdollisuus sertiin, mutta nyt oli tyytyminen kumaan. Koska  Katjan arvostelussa ei ollut muita selfejä, sai Roger lisäksi ROP1-sijan ja Jelly Bean sijoittui ROP2:ksi.

Seuraavaksi marsut menivät Annikenin arvosteluun, jossa Jelly Bean oli ykkönen, Roger toinen ja Ivy edelleen kolmantena. Jelly Beanille irtosi myös ensimmäinen serti ja ROP2-palkinto. Roger ja Ivy saivat kumat. Ehdin olla koko päivän Annikenin sihteerinä ennen kuin vasta viimeisenä oli marsujen vuoro mennä Lisbethin arvosteltavaksi.

Odotin Lisbethin arvostelua oikein erityisesti, sillä tiedän hänen itsekin kasvattavan buffeja ja saffroneita. Marsujen välinen järjestys pysyi Lisbethilläkin samana kuin Annikenin arvostelussa. Kaikki kolme saivat lisäksi sertit, mikä oli pieni yllätys. Miksi näin oli, johtui todennäköisesti siitä, että aurinko oli arvosteluun mennessä jo laskenut, ja sähkölampun valossa marsut näyttivät huomattavasti paremman värisiltä kuin raa'assa luonnonvalossa. :) No, me emme siitä välitä vaan otamme kaikki liikenevät palkinnot ilolla vastaan. Myös Jelly Beanin ROP1-sijan.

Viimeiseksi pidettiin vielä Best In Show-kisat. Katjan BIS:siin ei minun marsuilla riittänyt tällä kertaa rahkeet, mutta Jelly Bean sai takaisinkutsun sekä Annikenin että Lisbethin BIS-pöydälle. Lopullisissa sijoituksissa Anniken valitsi Jelly Beanin päivän viidenneksi parhaaksi ja Lisbeth rankkasi ihan ykköseksi saakka! Siivoilin ja kasailin tavaroita palkintojen jaon aikaan enkä ihan täysillä keskittynyt kuuntelemiseen. Havahduin oman nimen kuullessani ja kävin pokkaamassa ruusukkeen. Vasta ruusuketta pidellessäni tajusin sen olevan puna-valkoinen eli ykköspalkinto. Ensimmäinen BIS1-sija, mikä tähän taloon on ikinä saatu. Olen melko hämmentynyt ja vähän pyörryksissä siitä vieläkin.

Kaiken kaikkiaan päivä meni siis hurjan paljon odotuksia paremmin. Saalina yhteensä 1 x BIS1, 1 x BIS5, 2 x ROP1, 2 x ROP2, 4 x serti ja 4 x kuma. Kotimatka sujuikin rattoisasti höpötellen ja rauhassa ajellen. Ainoastaan pikkuisen piti jännittää, sillä auton takaluukun lukitus vikaantui lähtiessä. Luukku ei suostunut aukeamaan eikä silti mennyt kokonaan kiinnikään, joten auton varoitusvalo paloi koko kotimatkan. Matkalla vilkuilin vähän väliä peruutuspeilistä, ettei luukku vain ole kesken matkan itsekseen auennut. Ilmeisesti lukko on niin jäässä tai muuten vain rikki, koska se ei toimi vieläkään...

PetExpo 16-17.4.2011

Viime viikonloppuna messuiltiin jälleen PetExpon merkeissä. Tämänvuotinen tapahtuma oli järjestyksessä neljäs PetExpon yhteydessä järjestetty marsunäyttely, johon olen osallistunut. Toisin sanoen homma alkaa olla jo melko tuttua.

Perjantaina töiden jälkeen poikkesin järjestelemään näyttelypaikkaamme. Onneksi apujakin oli saapunut paikalle, joten päästiin hyvissä ajoin pois. Olin nimittäin epähuomiossa ehtinyt sopimaan samalle illalle muutakin menoa teatterin merkeissä (Q-teatterin Corto Maltese - suosittelen!).

Lauantaiaamu saapui taas liian nopeasti, teatterin ja liian lyhyiden yöunien jälkeen, vaikka tällä kertaa ei tarvinutkaan olla tuomareita kentältä hakemassa. Päivä sujui kuitenkin yllättävän mukavasti, vaikka itselläni oli pet-luokan tuomarointivuoron lisäksi omiakin marsuja esiteltävänä sekä kaikenlaista järjestelyä heti aamusta hoidettavana.

Tuomareina ulkomuodossa olivat viime kesältä tutut Jayne ja Julie, jotka tällä kertaa siis tuomaroivat kummatkin. Viimeksihän Julie tuli mukaan vain Jaynen seuralaiseksi, mutta tarjoutui ystävällisesti sihteeröimään. Nyt sitten saatiin nauttia kummankin ladyn tuomaroinnista. Tuomaroitavat rodut oli suunniteltu niin, että lauantaina selfit (siis myös omat marsuni) arvosteli Jayne ja sunnuntaina marsuni saivat arvostelun Julielta.

En todellakaan odottanut mitään erityistä menestystä viikonlopulta, kun ilmoittautuessa tuntui, ettei edes ole yhtään näyttelyyn ilmoitettavaa marsua. Kannatti kuitenkin ilmoittautua, sillä lauantaina molemmat pojat saivat sertit ja sunnuntainakin Arthur sai sertin ja Jeeves Kuman. Lauantaina Jeeves lisäksi yllätti todella ollen ROP2 (hävisi vain mustalle) ja vielä aikuisten BIS5! Eipä olla meiltä oltukaan vähään aikaan BIS-pöydällä, ja vielä pidempi aika on sijoituksesta.

Sunnuntai meni melko leppoisissa merkeissä, kun messuyleisöäkin oli vähän vähemmän ja osastollamme rauhallinen tunnelma. Itse toimin joka-paikan-höylänä sihteeröiden, infoten ja muuten vain näyttelypaikalla hääräten. Erityisen mukava oli huomata, miten monet auttoivat infopöydän hoitamisessa esitellen marsujaan yleisölle ja vastaillen ihmisten kysymyksiin. Kiitos kaikille apulaisille! Moni pieni ihminen sai varmasti hienon messukokemuksen, kun pääsi silittämään ihan oikeaa marsua. Samalla saatiin hienosti muutamia uusia jäseniäkin rekryttyä.

Itselleni iski messuviikonlopuna sellainen ihme inspiraatio, että lupauduin sitten ottamaan yhdistyksen infotavarat hoitooni. Nythän minulla on isompi autokin ympärivuotisesti käytössä, joten kamojen kuljettaminen mukana näyttelyihin on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista. Saa nähdä, mitä tästäkin sitten seuraa... Kellari ainakin näyttää tällä hetkellä mahduttamisen maailmanennätykselle. :)

FIN MVA Luneas Qumina

G-poikueen kanssa tuskaillessa on melkein unohtunut kokonaan kertoa Lahden näyttelystä. Tulokset jo pikaisesti laitoinkin, ja sieltä joku on ehkä saattanutkin bongata Quminan saaneen kolmannen sertinsä. Qumina onkin sitten jo järjestyksessä neljäs marsuni, joka valmistui Suomen muotovalioksi.

Koska näyttely oli tupla, menivät Qumina ja Jeeves ensin arvosteluun Pernilla Holmbergin pöydälle, mutta ne eivät esiintyneet silloin kovin edukseen, sillä jostain syystä marsujen turkit olivat ihan supersähköiset. Onneksi keksin silittää turkkeja kosteuspyyhkeellä ennen toiseen arvosteluun mennessä ja sieltähän se kolmas serti sitten napsahti. Quminan serti tuli siis ruotsalaiselta tuomarilta Liz Knutssonilta. 

Myös Jeeves pärjäsi hyvin näyttelyssä, sillä tuomari Pernilla Holmberg piti turkista huolimatta siitä tarpeeksi antaakseen sertin. Qumina taas sai vain kuman Pernillalta, mutta niin se oli Lemmikkimessuillakin, että tuomarit sijoittivat eri päin nämä kaksi marsua. Luulen, että Jeeves alkaa jatkossa pärjäämään paremmin näyttelyissä, sillä se on kehittynyt aika hyvin ja varmasti paranee koko ajan vuoden ikää lähestyessään. Tarkoitus on myöskin yhdistää piakkoin Jeeves Quminan kanssa, ja silloin jää Qumina mammalomailemaan eikä ole vähään aikaan häiritsemässä Jeevesin menestymisen mahdollisuuksia.

Tässä on pari tuoretta kuvaa hienosta Qumina-tyttösestä.

Qumipallo :)

Vuoden ensimmäinen näyttely 22.1.2011

Jep jep, vuoden eka näyttely takana. Matkasimme viime lauantaiaamuna Evan ja Neean kanssa Turkuun näyttelöimään. Minulla oli mukana ainoastaan kaksi marsua tällä kertaa eli nuoripari Qumina ja Jeeves. Artturi sai jäädä kotiin, sillä se ei näiden tummempien buffien rinnalla olisi kuitenkaan pärjännyt. Taktikointia siis... ;)

Näyttelypaikalle oli tosi helppo löytää (varsinkin Evan navigaattorin ansioista) ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Liekö näyttely järjestetty niin nopealla varoitusajalla vai ihmisiltä rahat loppu joulun jälkeen, mutta melko pieneksi jäi osaanottajamäärä. Mukavaa vaihtelua kuitenkin tämmöiset pienet näyttelyt eikä minua haitannut ainakaan, että tunnelma oli vähän rennompi.

Tuomarina ulkomuodossa meillä oli Anniken Kjærnet Norjasta. Anniken käynyt pari kertaa aikaisemminkin Suomessa ja odotin mielenkiinnolla hänen arvosteluaan näistä ns. oikean värisistä buffeista. Enkä joutunut pettymään, sillä Jeeves sai kuman ja Qumina serti. Selfejä oli ilmoitettu näyttelyyn vain 4 kappaletta, joten Quminaa lykästi vielä ROP2:n edestä. :) Kunpa tyttö vielä vähän kasvaisi kokoa, niin se pärjäisi varmaan vieläkin paremmin.

Ilmoitin huvikseni Quminan myös pet-luokkaan ja sielläkin tyttö sai ihan hyvät pisteet. Mitään palkintoja ei tippunut, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä paikalla olivat kaikki hc-petteilijät. Lisäksi Quminaa jännittää vielä hyvin paljon, joten se oli tuomarina toimineen Janiikan mukaan hieman rauhaton. Mutta saimmepa hyvää harjoitusta.

Pienestä osallistujamäärästä huolimatta kello oli taas kuuden korvilla ennen kuin pääsimme starttaamaan kotimatkalle. Takaisin päin tullessa matka meni huomattavasti sujuvammin, kun aamulla häirinnyt lumisade oli lakannut, ja pääsimme ilman turhia seikkailuja takaisin Helsinkiin.

27-28.11.2010 Lemmikkimessut 2010

Ja niin hujahti ohitse pitkä messuviikonloppu. Viikonloppu alkoi perjantaina klo 15 aikaan, kun kävimme Minnan ja Juulian kanssa kasaamassa messupaikan valmiiksi. Kuuden aikaan olimme valmiita ja pääsin lähtemään kohti vanhempieni kotia, josta sain auton lainaan tuomarien lentokentältä hakua varten. Lento oli onneksi melko hyvin ajallaan saapuessaan Helsinki-Vantaalle 23:15, ja varttia myöhemmin ajelin Steve, Paula ja Evelyne kyydissäni takaisin Messukeskukselle, jonka yhteydessä sijaitsevassa Holiday Inn-hotelliin he jäivät yöksi.

Yö jäi minulla hieman lyhyeksi, sillä kello näytti jo kahta ennen kuin olin tehnyt kaikki valmistelut näyttelyä varten valmiiksi. Onneksi marsujen pesut ja trimmaukset olin saanut tehtyä parina edellisenä päivänä, joten jäljellä oli lähinnä tavaroiden pakkaamista valmiiksi ja eväiden tekoa. Aamu tuli silti ihan liian nopeasti, kun herätyskello pärähti soimaan jo hieman ennen kuutta.

Lauantaina pidettiin siis tämän vuoden Grand Gala-näyttely, ja tuomareina olivat Steve Wright ja Evelyne van Vliet. Omat marsuni olivat lauantaina Steven arvostelussa ja sunnuntain Joulunäyttelyssä taas Evelynen syynin alla. Mitään ihmeellistä mainetta ja kunniaa ei tästä näyttelystä tullut (ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin todennut samaa...), mutta hyviä kommentteja sain etenkin Evelyneltä. Tuloksena siis lauantaina ainoastaan KuMat Jeevesille ja Arthurille. Sunnuntaina ei näille herroille herunutkaan mitään. Sen sijaan Quminasta tykättiin sertin verran ja olipa se vielä Evelynen tuomarin suosikki!

Sunnuntaina minut piti kiireisenä omien marsujeni lisäksi parisenkymmentä pet-marsua, sillä toimin pet-tuomarina naaraille. Välillä hyppäsin sihteeriksi ulkomuotoon ja sitten takaisin arvostelemaan. Vaikka naaraita oli ilmoitettu melko vähän, (tar)joutui Annukka, joka toimi toisena tuomarina, auttamaan naaraiden arvostelussa, kun päivä alkoi uhkaavasti lähestyä loppuaan. Mihin ihmeeseen se aika aina hurahtaa? Vai milloinkahan sitä oppisi nopeammaksi tässä tuomaroinnissa?

Näyttelyjärjestelyt ja tuomarointi piti minut koko viikonlopun sitten lopulta niin kiireisenä, etten ehtinyt ollenkaan kiertelemään messualueella. Toivottavasti siellä ei ollut mitään kivoja tarjouksia, jotka minulta meni nyt ihan sivusuun. Jos oli, niin älkää ihmeessä kertoko, ettei ala näin jälkikäteen harmittaa! No, kiireestä huolimatta, viikonlopusta jäi ihan hyvä mieli, kun ei tarvinut ihan tyhjin käsin lähteä kotiin. Toivottavasti muillakin osallistuneilla oli mukava näyttelyviikonloppu. Seuraavan kerran sitten messuillaan huhtikuussa PetExpossa.

Tässä vielä lopuksi pari kuvaa, jotka Lea otti messuilla Jeevesistä ja Quminasta:

Jeeves (by Lea Rahtu)

Luneas Qumina (by Lea Rahtu)

Kausalan näyttely ja muita kuulumisia

Ohhoh, mihin se aika taas on kulunut? Sen verran kiirettä on näköjään pitänyt, etten ole tännekään ehtinyt kirjoitella. No, eipä täällä mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Nordicin jälkeen on näyttelyrintamalla ollut vähän hiljaisempaa. Lokakuussa olisi ollut Raumalla näyttely, mutta en sinne saakka jaksanut lähteä. Jotenka Nordicin jälkeen seuraava näyttely oli Kausalassa, jossa tuomarina oli Hanna Lahtinen. Mukana minulla oli Artturi-poika sekä ensimmäisen kerran myös Juanita. Nita-pienestä on kasvanut oikein nätti ja kiltti tyttö, mutta hyvin vaalean värinsä takia se tuskin tulee enempää näyttelyissä käymään.

Trimmailut olivat jääneet hieman viime tinkaan, joten mitään mainittavaa menestystä ei tippunut. Arthur sai kyllä KuMan, mutta siihen se sitten jäikin. Muuten oli kyllä todella mukava näyttelypäivä, pieni paikka ja jotenkin leppoisa tunnelma. Ehkä se johtui siitä, ettei tarvinut itse juoksennella pää kolmantena jalkana ja yrittää revetä useampaan paikkaan yhtä aikaa. Ihan mukavaa vaihtelua varsinkin, kun seuraava näyttely on sitten Lemmikkimessujen yhteydessä pidettävä Grand Gala.

Lemmikkimessut ovatkin jo kovasti valmistelun alla. Näyttelyluettelo minun pitäisi saada valmiiksi tämän seuraavan viikon aikana, että se kerkeää painoon. Ennen sitä minut on kuitenkin pitänyt kiireisenä SMY:n syyskokous, joka pidettiin eilen. Vaikka kokoukset ovatkin pitkiä ja melko rankkoja, täytyy sanoa, että on aina kiva jutella marsuasioista ja tavata marsuihmisiä. Jos keskusteltavat aiheet eivät vain olisi niin tarkkoja ja aikataulu niin tiukka, olisi vielä mukavampaa kokoontua.

Varsinaisella marsurintamalla ei ole kovastikaan mitään uutta ja ihmeellistä tapahtunut. Odottelin tuossa marraskuun alkuun mennessä Delfinan synnyttävän, mutta se onnistuikin huijaamaan minua. Selvisikin, ettei siellä mitään vauvoja ollut vaan neiti oli yksinkertaisesti kasvattanut vatsaansa syömällä. No, tulipahan testattua sekin, ettei uroksen ja naaraan pelkkä yhdessäjuoksuttaminen ole kovin varma tapa saada poikasia alulle, vaikka kuinka näyttäisi tärppäävän.

Noh, seuraavia poikueita jo odotellaan ja suunnitellaan. Ella (Enchanted Estella) ja Jassu-poika muuttivat 5.10. asumaan yhteen, joten hyvällä tuurilla saadaan jouluvauvoja joulukuun aikana. Seuraavaksi on tarkoitus yhdistää nuori englantilaisherra, joka sai nimen Jeeves, kahden naaraan, Daisyn ja Juanitan kanssa. Saa nähdä miten siinä käy, sillä tytöt eivät ole aikaisemmin asuneet yhdessä. Yhdistämisoperaatio on kuitenkin vuorossa vasta Lemmareiden jälkeen.

Jossain vaiheessa saa Arthur myös kosiskeltavakseen Miss Marplen, joka on siis toinen Nordicin kautta Englannista tulleista ja minulle jääneistä marsuista. Ja lopuksi keväämmällä, kunhan pikkuinen Qumina on vielä hieman kasvanut, saa sekin muuttaa yhteen uroksen kanssa. Urokseksi Quminalle olen suunnitellut myös Jeeves-herraa, sillä ainakin värin puolesta tästä yhdistelmästä voisi tulla oikeita supervauvoja! Jännittäviä aikoja siis edessä.

Nordic Championship Show 2010

Lauantai 11.9.2010

Nordic oli siis tänä vuonna Ruotsissa, Eskilstunassa, jonne minunkin matkani vei viime viikonlopuksi. Laivamatka Ruotsiin meni hyvin. Olen useimmiten mennyt vain Helsingistä lähtevillä laivoilla, joten ilta ja yö tuntuivat ihmeellisen lyhyille. Lauantaiaamu koitti nopeasti ja 6:30 Ruotsin aikaa olimme perillä satamassa, jossa odotti bussi valmiina viemään meidät Eskilstunaan, Vilstan leirintäalueen urheiluhallille.

Hieman ennen Vilstan näyttelypaikalle saapumista sattui hassu tapaus. Olimme enää noin kilometrin tai kahden päässä näyttelypaikasta, kun bussi jarrutti hieman yllättäen. Katsahdimme kaikki eteenpäin ja huomasimme, että kuski, jolle reitti ei ollut entuudestaan tuttu, oli ollut vähällä ajaa liian matalan sillan alta. Mitään ei onneksi käynyt vaan peruutimme sitten vähän matkaa ja pääsimme kiertoreittiä pitkin hyvissä ajoin perille eläintentarkastukseen ja valmistautumaan näyttelyyn.

Kenelläkään porukastamme ei tainnut olla mitään ongelmia eläintentarkastuksen kanssa. Pian ilmoittautumismaksujen maksamisen jälkeen saimmekin siis etsiä marsuille järjestetyistä näyttelyhäkeistä niille varatut paikat. Artturi ja Jassu majoittuivat viikonlopun ajaksi päällekäin kolmanteen häkkirivistöön tuomarinpöydiltä päin katsottuna.

Tämä reissu osoittautui heti alkuunsa varsinaiseksi ruotsin kielikylvyksi. Näyttelyssä nimittäin kaikki kuulutukset hoidettiin ruotsiksi. Alkuesittelyssä kyllä kerrottiin ilmeisesti syy sille, mutta se ehti mennä minulta ohitse. Loppupäivän saikin olla korva tarkkana, ettei vain jäänyt mitään tärkeää kuulemmatta. Pienen orientoitumisen jälkeen minulta alkoi onneksi ruotsi kuuntelu jotenkuten sujua, mutta varsinkin porukan nuorimpien oli vaikea seurata näyttelyn kulkua. Yhteispelillä kaikki taisivat ilmeisesti kuitenkin ehtiä oikealle pöydälle oikeaan aikaan ja vielä oikean marsunkin kanssa.

Näyttely sujui meidän osaltamme odotettua paremmin. Ulkomuotoon oli ilmoitettu kuusi buffia, mutta lopulta pöydällä oli vain neljä. Ja uskomatonta kyllä minun Artturi-poika oli niistä paras! Okei, pöydällä ollut Luneas-buff olisi saattanut pärjätä paremminkin, mutta se oli trimmaamaton, joten tuomari David Oulton jätti sen viimeiseksi. Eikä siis Jassukaan jäänyt huonoimmaksi vaan oli kolmantena. Hienoa! Artturi sai myös sertin, joten siitä valmistui samalla reissulla Ruotsin muotovalio. Artturi kutsuttiin jopa ROP-pöydälle, mutta  se karsiutui seitsämäntenä pois.

Pet-luokassa menestys oli melko samanlainen, mikä oli jälleen kerran yllättävää, sillä pojat eivät mitään varsinaisia pet-marsuja ole. Artturikaan ei ole pettiin osallistunut kuin kerran elämässää, mutta se ei menestystä haitannut. Tuloksena siis 90 pistettä ja silverkort, joka vastaa Suomen eliittikorttia. Artturin kanssa samassa ikäluokassa olevista uroksista kaksi muutakin sai saman pistemäärän, joten meidät kutsuttiin myöhemmin uudelleen tuomarin arvioitavaksi. Loppujen lopuksi sijoitus oli 2/8 ja Jassulla melkein yhtä hyvä 3/13, vaikka hopeista tarraa arvostelulappuun ei irronnut.

Muiden suomalaisten tuloksia en ikävä kyllä muista, mutta sellainen mielikuva jäi, että ainakin pet-luokissa pieni porukkamme pärjäsi oikein hyvin. Luokkavoittajia ja silverkortteja ainakin tuli useampia ja Annukan marsu sijoittui loppukilpailussa yhdeksänneksi.

Minulta jäi valitettavasti palkintojenjako näkemättä, sillä oli pakko kiirehtiä hotellille hakemaan avaimet huoneisiin ennen respan sulkeutumista. Hotell Bolinder Munktell oli aivan ihana, vanhan ajan henkeä huokuva rakennus, jonne suosittelen ehdottomasti majoittumaan, mikäli ikinä on tarvetta Eskilstunassa yöpyä. Pikainen paidanvaihto hotellissa ja taksilla takaisin Vilstaan, jonka "Raststugan" -nimisessä rakennuksessa meitä odotti katetut pöydät ja buffetti-illallinen. Ruoka ei ollut kovinkaan kummoista ja varsinkin jälkiruuan puuttuminen hieman harmitti. Mutta toisaalta taas päivä oli ollut pitkä ja oli kiva päästä ajoissa nukkumaan.

Ennen nukkumaan lähtöä oli kuitenkin vuorossa vielä jokaisen maan esitykset. Näyttelykutsussa oli nimittäin mainittu, että jokainen maa oli vastuussa yhdestä ohjelmanumerosta illan aikana. Tanskalaiset laulattivat meitä tanskaksi ja ilmeisesti norjalaisten oli se yksi lyhyempi rallatus. Meidän show olikin sitten astetta erilaisempi, sillä Aida oli lupautunut tanssimaan itämaista tanssia. Koko tanssin ajan kestäneistä taputuksista päätellen esitys oli menestys. Edes tanssin jälkeen esitetty ruotsalaisten duetto ei saanut yhtä raikuvia aplodeja. Tämän jälkeen olikin hyvä lähteä hotellille nukkumaan.

Sunnuntai 12.9.2010

Aamu alkoi kaikessa rauhassa hyvällä aamupalalla ihanassa hotellissamme. Arvostelut alkoivat klo 10 ja vaikka minulla ei sunnuntaina enää ollut yhtään marsua osallistumisvuorossa, suuntasin hallille samalla kyydillä. Parkkipaikalla Jonna tulikin vastaan pyytäen pientä palvelusta. Hän oli nimittäin saanut tietää, että jossain lähistöllä asuvalla, kasvatusta lopettelevalla kasvattajalla olisi myynnissä black roan-marsuja. Jonna oli itsellään vielä paljon marsuja sinä päivänä esitettävänään, joten hän pyysi minua lähtemään marsuostoksille. Koska minulla ei ollut siksi päiväksi muutakaan pakollista ohjelmaa, päätin suostua pyyntöön. Olihan haku sovittu vasta kahdeksi ja ajomatkaa vain puolisen tuntia suuntaansa.

Jonkin aikaa siis palloilin näyttelyhallissa katsellen kuvioitujen marsujen arvostelua. Sain Artturin rekisteripaperinkin leimattua, joten nyt siinä on kahden eri maan muotovalioleimat. Lisäksi huomasin, että infopisteestä sai ottaa ilmaiseksi viime vuoden SMF:n jäsenlehtiä sekä vuosikirjan. Samassa yhteydessä päätin myös liittyä SMF:n eli Ruotsin marsuyhdistyksen jäseneksi, mikä on ollut tarkoitus jo useamman vuoden. Onneksi se oli mahdollista paikan päällä, ettei tarvinnut ulkomaanmaksujen kanssa nettipankissa alkaa pelaamaan.

Sitten koittikin lähtö roaneja hakemaan. Sain Jonnan auton avaimet ja rahaa sekä bensaan että marsuihin kuten myös myyjän puhelinnumeron. Minulla oli vain summittaiset ajo-ohjeet Statoil-huoltoasemalle, jossa marsujen oli tarkoitus vaihtaa omistajaa, mutta uskoin pärjääväni autossa olevan navigaattorin avulla.

Alkumatka sujui hyvin vaikka vieraalla autolla ajelinkin, mutta jossain vaiheessa alkoi epäilys hiipiä mieleen. Siinä vaiheessa kun olin ajanut 30 minuuttia enkä ollut vielä päässyt edes E18-tielle, josta olisi pitänyt kääntyä vielä tielle 50, aloin oikeasti ihmettelemään. Navigaattorin mukaan matkaa näytti olevan jäljellä vielä ainakin saman verran kuin olin siihen mennessä ajanut.

No, loppujen lopuksi pääsin perille oikealle Statoilille, 1,5 tuntia matkalle lähdöstä. Sitä ennen matkalla olinkin käynyt ainakin yhden samanlaisen huoltoaseman pihalla kääntymässä, joutunut kiireessä tankkaamaan autoa toisella huoltoasemalla sekä tekstiviestitellyt ja puhunut puhelimessa ruotsiksi ajo-ohjeita selvitellen ruotsalaiskasvattajan kanssa samalla kun ajelin 120-140km/h ruotsalaisella moottoritiellä. Näin jälkeen päin ajatellen koko homma vain naurattaa, mutta siinä vaihessa, kun kello alkoi lähestyä kolmea, ei itku ollut kaukana.

Sain marsut kyytiin ja kasvattaja, Marita, vaikutti oikein mukavalle ihmiselle, joka selvitti (edelleen ruotsiksi) tarkasti jokaisen marsun taustoja. Ikävä kyllä minulla alkoi olemaan hieman kiire, joten jouduimme sanomaan hyvästit aika pian. Takaisin päin ajoin, jos mahdollista, vieläkin kovempaa, sillä kimppakyytibussin lähtöön oli enää alle kaksi tuntia aikaa. Vilstassa olin takaisin puoli tuntia ennen bussin lähtöä ja ehdin vielä käydä pankkiautomaatillakin Eskilstunan päässä. Hengästyneenä ja aavistuksen hysteerisenä luovutin Jonnalle auton avaimet ja uudet marsut, ja lähdin keräilemään omia tavaroitani kasaan. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin.

Näyttelyn parhaimpien marsujen viihtyessä vielä BIS-pöydällä meidän kuljetuksemme starttasi vartin yli viisi takaisin kohti Tukholman satamaa. Matkalla Annukka soitteli varoittaakseen, että Tukholman lähellä oli sattunut auto-onnettomuus, joka ruuhkautti tiet. Onneksi kuskimme oli jo tietoinen asiasta, joten ajelimme sitten vähän pienempiä teitä loppumatkan satamaan.

Sataman terminaalissa saimme jälleen muilta kanssamatkustajilta ihmetteleviä katseita ja kysymyksiä kuljetuslootien sisällöstä. Matkatavaraa olikin kertynyt kotiin päin mennessä enemmän kuin lähtiessä, joten ei mikään ihmekään. Itse aloin tässä vaiheessa olemaan jo vähän väsynyt ihmisten tuijotteluun ja ihmettelyyn.

Pian pääsimme onneksi laivaan sisään ja marsut hyttiin jätettyämme lähdimme buffettiin syömään. Se olikin hyvä, että buffet oli varattu etukäteen, sillä itselläni ainakin oli hurja nälkä. Enhän ollut edes ehtinyt/muistanut road tripiltäni syödä mitään aamupalan jälkeen. Oli todella hauska syödä porukalla ja naureskella jo hieman väsyneille jutuille, olo oli ihanan kevyt. Pienet shoppailut tax freessä ja pikainen kierros laivan baarissa, ja minä olinkin sen jälkeen aivan valmis nukkumaan.

Aikaeron takia yö jäi varsin lyhyeksi, mutta oli kiva päästä taas kotiin. Matkan varrella lisääntyneet matkatavarat tuottivat hieman päänvaivaa ennen pääsimme lähtemään kotia kohti. Onneksi Annukka tuli apuun, sillä muuten olisi osa tavaroista jäänyt Turkuun. Kotimatka sujui vailla ylimääräisiä kommelluksia. Tai ainakin lähestulkoon, mitä nyt kiersimme pienen maisemareitin ennen kuin löysimme Turun keskustasta ulos. Autossa oli matkalla aika hiljaista, kun matkaseuralaiseni torkkuivat suurimman osan matkasta. Olisi se uni maistunut itsellenikin, mutta onneksi moottoritiellä liikenne kulki hyvin ja olimme tuota pikaa takaisin Helsingissä.

Kiitos vielä kerran kaikille mukavasta reissusta!
(Ensi vuonna sitten Tanskaan, vai kuinka...?)

Jännittää...

Huh huh, jännitys tiivistyy, sillä kohta on aika lähteä kohti Nordicia. Ihmeellistä kyllä olen kerrankin ajoissa, tavarat pakattuna ja lähtöä tässä odottelen. Puoli kuudeksi olisi tarkoitus suunnata ensin Töölöön, josta nappaan mukaani Evan ja Caritan marsuineen ja tavaroineen, ja sen jälkeen lähdemme ajelemaan kohti Turun satamaa.

Nyt tuntuu ihan siltä, että jotain tärkeää on täytynyt unohtua. Miten muutenkaan voisin muka olla jo ihan valmiina lähtöön, vaikka aikaa on vielä reilu tunti jäljellä. Ja nyt, kun tätä aikaa on näin paljon, on enemmän aikaa myös jännittää... No, eiköhän kaikki suju kuitenkin ihan hyvin. :)

Hyvää näyttelyviikonloppua kaikille muillekin lähtijöille! Nähdään lauantaina Eskilstunassa!

PiNan elonäyttely, Lempäälä 28.8.2010

Näyttelyaamu sai ehkä kaikista huonoimman mahdollisen alun. Varttia ennen matkaan lähtöä nostelin mukaan lähtevät marsut puluboksiin kuten yleensä. En enää muista minkä marsun kohdalla olin, mutta noustessani kumarasta asennosta takaisin pystyyn, selässä vihlaisi kamalasti. Näyttely ja Töölöstä kyytiin haettava Eva kuitenkin odottivat, joten en ehtinyt jäädä selkää parantelemaan. Sain juuri ja juuri kannettua kaikki tavarat autoon ja Töölöön ajettuani oli selkä kipeämpi kuin koskaan aiemmin. Ajaminen oli yhtä tuskaa, mutta hullu kun olen, piti näyttelyyn päästä.

Näyttelyn järjesti siis Pirkanmaan Nakertajat, ja marsujen uml- ja pet-luokkien lisäksi pet-luokat järjestettiin kaneille ja kaikille muille jyrsijöille. Marsujen ulkomuototuomariksi oli kutsuttu Skotlannista Brian Leiper. Omia marsuja minulla oli mukana kolme: Artturi, Jassu ja Blossom. Mitään erikoista mainetta ja kunniaa ei tällä kertaa tippunut, ainoastaan Artturi sai sertin. Mutta olipa kivasti kerrankin muutama muukin buff esillä, ettei tarvinnut vallan yksinään kilpailla.

Päivä meni omalta osaltani varsin tuskaisissa merkeissä selän takia. Sekä istuminen että seisominen sattui ja odotin vain, että pääsisin kotiin pitkäkseni. Selkäkipu ei sitten kuitenkaan kotona hellittänyt vaan jouduin hakeutumaan lääkäriin seuraavana päivänä. Nyt onkin viikko sairaslomaa ja kahdenlaisia pillereitä, joilla yritetään selkää parannella. Hieman se on jo tässä parissa päivässä hellittänyt, mutta vielä ei olla ihan normaalissa tilassa. Paras olisi kuitenkin parantua, sillä alle kahden viikon päästä olisi lähtö Nordiciin, jossa selän tarvisi taas olla iskussa. Aika näyttää...

Ilmoittautumisia

Enpäs olekaan vähään aikaan näin viime tipassa ilmoittautunut näyttelyyn kuin tänään. Tänäänhän on viimeinen ilmoittautumispäivä Pirkanmaan Nakertajien Lempäälän näyttelyyn. Yleensä en uskalla jättää ilmoittautumisia ihan viimeiseen päivään, ellen sitten itse ole ottamassa ilmoittautumisia vastaan... ;)

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätin siis ilmoittaa mukaan jälleen Artturin ja Jassun sekä Blossomin, joka viimeksi Hinnerjoella pärjäsi yllättävän hyvin. Myös pikku-Juanitan mietin ilmoittavani, mutta se on kuitenkin vielä niin pieni, että päätin antaa sen vielä kasvaa. Kerkeää sitä sitten myöhemminkin. Ja ehkä sen vaalea värikin tasoittuisi ja paranisi hieman ajan myötä, kuka tietää.

Viime viikolla oli vuorossa myös ilmoittautuminen Ruotsin Nordic-näyttelyyn. Sinne lähtijät minulla onkin ollut jo pitkään valmiiksi mietittynä eikä mitään muutoksia onneksi tarvinnut tehdä näin viime hetkillä. Artturi ja Jassu lähtevät siis sinnekin edustamaan. Kovin montaa marsua ei ollut edes tarkoitus ottaa mukaan, sillä tavaroiden kantaminen laivaan ja laivasta näyttelypaikalle vievään bussiin käy muuten liian raskaaksi.

Mukaan lähtevien marsujen määrä rajoittavat lisäksi takaisinpäin toivottavasti tulossa olevat uudet marsuttimet. Ainakin yksi pieni buff-tyttö on varattuna Luneas-marsulasta ja muutama muukin marsu on "tilauksessa". Lopullinen määrä selviää kuitenkin vasta lähempänä näyttelyä.