Päivä alkoi herätyksellä klo 5. Ajomatkaahan näyttelyyn oli hurjat 240 km, joten aikaakin piti varata vähän enemmän. Kuudelta oli siis lähtö ja matkaseuranani minulla oli Helmi ja koko auton takaosa täynnä marsuja. Onneksi en ollut luvannut ottaa yhtään enempää kyytiläisiä, sillä takana oli melko tiivistä. Se hyvä puoli aikaisin lähdössä oli, että liikennettä ei ollut teillä juuri yhtään. Ajomatka sujuikin varsin sutjakkaasti; yhdellä pysähdyksellä olimme jo yhdeksältä perillä.
Tämä oli tosiaan ensimmäinen kertani pet-tuomarina. Koska myös pet-luokat järjestettiin tuplana, arvostelin sekä uroksia että naaraita. Marsuja minulle oli ilmoitettu yhteensä 35, joka oli ihan sopiva määrä ensikertalaiselle. Kauheasti olisi ollut kaikkia kivoja, söpöjä ja nättejä marsuja, joita olisi tehnyt mieli pallotella pidempäänkin kun kerran mahdollisuus oli. Harmi vaan, kun aikaa ei kuitenkaan ihan mielin määrin ollut.
Kiireisenä minut piti näyttelyssä myös omien marsujeni esittäminen kahdelle eri tuomarille (Rex ja Nikki Matthews) ulkomuotoluokissa. Seuraavalla kerralla kyllä täytyy muistaa, ettei ilmoita yhtä monta marsua, jos samaan aikaan pitää itse tuomaroida. Jouduin ravaamaan omien marsujeni kanssa ainakin neljä kertaa pöydällä, mikä sitten veikin kallista arvosteluaikaani. Loppuvaiheessa sain onneksi arvostelurytmistä kiinni ja loppu sujuikin sitten paljon sutjakkaammin. Toivottavasti saan pian arvostella uudestaan, koska kovin haastavaahan tuo arvostelu tuntui olevan. Lisää vain harjoittelua, niin ehkä tuohon hommaan saa vielä joskus tuntumaakin.
Ja sitten omien marsujen arvosteluihin. Muistin viime kerrasta, että Rex piti vaaleista buffeista täällä käydessään, ja sen innoittamana olin tosiaan ilmoittanut kaikki kynnelle kykenevät vaaleat buffini. Mukana olivat siis Jassu, Blossom ja Biscuit sekä hieman väriä tuomassa ei-niin-vaalea Lordi. Rexiltä ei kuitenkaan näille marsuille mitään palkintoja liiennyt. Sen sijaan Nikki antoi Jassulle kolmannen sertinsä, joten poika valmistui valioksi. Aika hyvin pieneltä pinokkio-pojalta. Ei olisi kyllä tästä marsusta uskonut silloin minulle tullessaan.
Vielä enemmän Nikki taisi tykätä Blossomista, sillä se sai ensimmäisen sertinsä ja valittiin lisäksi ROP1:ksi. Upeaa! Onhan se Blossom nätti, mutta väri ei ainakaan Suomen standardin mukaan ole ihan kohdillaan. Näköjään välillä kuitenkin onnistaa. Ei kai näitä marsuja jaksaisi muuten raahatakaan näytteyihin, jos aina olisi tuloksena sama tuomio. ;)
Kotimatka meni tosi nopsasti Helmin kanssa marsuista ja näyttelystä höpötellessä ilman turhia pysähdyksiä. Pitkän päivän jälkeen tahdoimme vain mahdollisimman nopeasti kotiin. Kello oli noin kymmenen illalla ennen kuin sain marsut ja tavarat kannettua autosta kotiin. Ihme ja kumma, en ollut kovinkaan väsynyt, vaikka niin pelkäsinkin alunperin ajomatkaa miettiessäni. Vähän erilaista ajaa kesän valoisana iltana kuin viime kerralla pimeän ja lumisateen keskellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti