Kuten aiemmin jo mainitsin, Nordicista takaisin tullessa olivat matkatavarani lisääntyneet jonkin verran. Eikä pelkästään tavarat vaan marsut myös. Mennessä mukana oli kaksi marsua ja takaisin tullessa huikeat yhdeksän. Ei, älkää pelätkö, kaikki eivät suinkaan olleet minulle tulossa.
Juttuhan meni siis niin, että sain hyvissä ajoin ennen matkaa tietää mahdollisuudesta tilata Englannista saakka marsuja. Tuomari Rex Matthews, joka vieraili Suomessa heinäkuussa, oli ystävällisesti lupautunut valikoimaan ja tuomaan tilauksesta marsuja Nordiciin. Eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, ja siispä laitoimme Lean kanssa tilausta menemään. Toiveissa oli kaksi buff-urosta ja yksi naaras. Myös Tuijalle tilailtiin samassa yhteydessä cream-paria.
Aika kului ja lopulta tuli tietoa, että creamit olivat löytyneet. Buffien tilanne ei kuitenkaan näyttänyt valoisalta, sillä ne tuntuvat olevan Englannissa aivan yhtä kiven alla kuin Suomessakin. Onneksi olin tässä välissä jo ehtinyt varaamaan ruotsalaiselta Luneas-kasvattajalta kauniin buff-naaraspoikasen, joten aivan ilman uusia marsuja en olisi jäänyt.
Alle viikkoa ennen matkaa tuli Rexiltä kuitenkin kovasti odottamamme sähköposti. Buffit olivat löytyneet! Tilatun kolmen sijasta Rexillä oli käsissään 2 naarasta ja 2 urosta, ja hän kyselikin, että tahdommeko ottaa kaikki. Ai tahdoimmeko? Ei varmaan yllätä, että kaikki neljä buffia matkustivat lopulta mukanani Suomeen, kaksi Lealle ja kaksi minulle.
Marsujen luovutus tapahtui siis Nordicissa lauantaiaamupäivällä. Minä en suinkaan ollut ainoa marsuja odottava, ja niinpä meitä oli kymmenkunta ihmistä odottamassa vuoroaan Rexin valkoisen pakettiauton avoimilla takaovilla. Ja mikä aarreaitta se olikaan meille. Sain marsut onnellisesti pulubokseihin ja lähdin tihkusateessa viemään niitä kohti näyttelyhallia. Ovella kohtasin kuitenkin ikävän yllätyksen. Marsuja ei saanut viedä halliin sisälle ilman eläintentarkastusta, joka oli siltä päivältä jo ohi. Seuraava mahdollisuus olisi ollut vasta sunnuntaiaamuna.
Siinä hetken mietittyäni ja asiaa ääneen pohdiskeltuani, sain lopulta marsut Annukan autoon. Myöhemmin onneksi tuli tieto, että meitä varten oli järjestetty oma eläintentarkastus, ja niinpä marsut saatiin sisätiloihin. Lähes kaikista marsuista löytyi väiveitä tai staticia, joistakin jopa molempia. Nyt tulivat totisesti tarpeeseen ne Strongholdit, jotka olin saanut eläinlääkäristä hommattua ennen lähtöä. Marsut joutuivat siis viikonlopuksi omaan eristyshuoneeseen, mutta parempi sekin kuin pihalla sateessa.
Tässäpä sitten kuvia uusista tulokkaista:
Lords (Englannista tulleet pojat)
Ladies (Englannista tulleet tytöt)
Luneas Qumina
Englantilaisista marsuista minulle ovat näillä näkymin jäämässä tummempi poika (kuvassa vasemmalla) sekä tytöistä vaaleampi (kuvassa oikealla). Marsumäärä kasvaa siis ainakin hetkellisesti kolmella pienellä pötkylällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti