Lisää järjestelyjä

Ei se vielä siihen päättynytkään. Yhden vuorokauden jaksoin katsella Daisyn ja Marplen yhteiseloa, jos sellaisesta voi puhua. Marple raukka oli aivan alakynnessä muhkean Daisy-matamin kanssa. Sitten ihan ex tempore mieleeni juolahti toinenkin asumisjärjestely. Konsultoin ensin MATS-ohjelmaa ja sitten Marple saikin muuttaa yksin jääneen Jolly Rogerin kanssa yhteen.

Joo, eihän tämmöisiä äkkipäätöksiä pitäisi tehdä, mutta olinhan kyllä toisaalta yrittänyt jo aiemmin astuttaa Marplea uudelleen. Nyt vaan uros sitten vaihtui. Mielenkiinnolla odottelen, mitä tuleman pitää.

No, sitten jäikin enää yksi marsu yksinasuvaksi eli Daisy. Mokoma tänttäränttä on ihmisiä kohtaan oikein mukava marsu, joka tulee aina kuikuilemaan ruuan perään ja antaa silittää. Muita marsuja se sitten pomottaa oikein urakalla. Noita vanhempia naaraita kun löytyy, päätin kokeilla olisiko niistä Daisylle vastusta. Melko itsestään selvästi uusiksi häkkikavereiksi arpoutuivat Blossom ja Biscuit eli Daisyn äiti ja täti.

Muutaman tunnin kolmikko sai juoksennella aitauksessa lattialla. Menin jopa niin pitkälle, että pesin kaikki kolme, jotta uudet tuoksut eivät häiritsisi liikaa tutustumista. Oikeastaan kyseessä on jälleennäkeminen eikä uusi kämppisyhdistelmä, sillä kolmikko asui aiemmin yhdessä Daisyn ollessa vielä pieni. Reilussa vuodessa marsut ovat kuitenkin ehtineet hyvin unohtaa koskaan asuneensa yhdessä.

Lopulta tilanne näytti sen verran rauhalliselle, että uskalsin laittaa tytöt kulmahäkin alakertaan. Eikä sieltäkään ole nyt mitään isompia kiljahduksia kuulunut, joten sinne saavat toistaiseksi jäädä. Minun tuurilla kinaaminen alkaa heti, kun olen mennyt nukkumaan ja saanut unen päästä kiinni. Onneksi on sentään viikonloppu edessä.

Tytär, täti ja äiti

Vaihteeksi taas eläinlääkärissä...

Juu, lääkärissä siis vierailtiin taas tänään. Varailin eilen aikaa, koska olin aamulla katsovinani, että pikkuinen E-poika käveli pää hassusti kallellaan. Tarkkailin sitä hetken ennen töihin menoa, mutta päätin varata ajan varmuuden vuoksi ja katsoa töiden jälkeen pikkuisen vointia uudelleen. Jotta aika ei aivan hukkaan menisi ajattelin samalla viedä myös D-poikueen emon, Blossomin näytille, sillä sen kävely ei ole sujunut aivan normaalisti synnytyksen jälkeen.

Eilen illalla ja tänä aamuna pikkupoika käyttäytyi kuitenkin taas ihan normaalisti, joten päädyin jättämään sen kotiin. Ehkä hätäilin tosiaan vähän turhia, mutta näiden pienten kanssa saattaa tilanne mennä yllättävänkin nopeasti huonoon suuntaan. Lääkäriin nyt siis lähti Blossom ja hetken pohdittuani myös Masse, jonka epäillyistä munasarjakystista halusin saada myös lääkärin arvion.

Blossomista lääkäri ei löytänyt mitään selkeää vikaa, vaikka selkeästi kävelyn kanssa sillä on jotain ongelmia. Epäili kyllä, että synnytys olisi saattanut aiheuttaa hermovaurion, mutta mitään hoitoa siihen ei kuulemma ole olemassa. Nyt vaan tarkkaillaan tilannetta ja toivotaan, että ajan kanssa tilanne paranee. Hyvä puoli on kuitenkin se, ettei lääkärikään havainnut Blossomin aristavan mitään kohtaa, joten kipuja ei toivottavasti marsulla ole.

Massen munasarjakystadiagnoosi sai käynnillä varmistuksen. Parin viime kuukauden aikana patit kyljissä ovat kasvaneet hurjasti ja vähän pelkäsinkin kuulevani, että vaihtoehdot ovat leikkaus tai pelkkä seuranta. Hormonipistosta olisin halunnut yrittää, mutta näin isoihin kystiin siitä ei ole apua. Näinhän jo todettiin viime kesänä Pullankin kanssa.

No, Masselle sitten varattiin aika ensi viikolle leikkausta varten. Mahdollisesti ihan turha yritys ja rahan hukkaan heittämistä, sillä riskit 4-vuotiaan marsun kohdalla ovat jo aika lailla isommat kuin Pullan tapauksessa. Mikä tahansa leikkaus on marsulle joka tapauksessa suuririskinen, mutta tässä tapauksessa odotukset ovat vielä tavallistakin matalammalla. Mutta mitä sitä ei tekisi marsunsa vuoksi. Masse on kuitenkin ensimmäinen marsuni, joten sen eteen olen valmis yrittämään ehkä vielä hiukan enemmän kuin muiden.

Kirjoittelen ensi viikolla sitten lisää kuulumisia Massen tilanteesta. Toivotaan, että hyviä sellaisia.

Laumat uusiksi ja vauvauutisia

Hepsankeikan lähtö jätti Saharan asustelemaan yksinään marsukaapin alaosaan. Sääliksihän sitä kävi isossa häkissään, joten sunnuntaina päätin yrittää totuttaa sitä keittiön lattialla Massen ja Pullan asuinkaveriksi. Pari tuntia kolme marsua juoksenteli lattialla välillä hyrräten ja välillä säksättäen ja naksuttaen. Lopulta näytti siltä, että jonkinmoinen rauha oli saatu aikaiseksi, ja nyt ne ovatkin siitä saakka asuttaneet yhdessä. Eivät nämä kolme tosin vielä mitään ylimpiä ystäviä ole, mutta eiköhän parin päivän päästä tilanne ole jo lähes vakiintunut. Siihen saakka Sahara saakin silloin tällöin äkkilähdön häkin toiseen päähän, yleensä Pullan toimesta.

Tänään oli vuorossa toisen pariskunnan totuttaminen takaisin asuinkavereiksi, nimittäin crestisiskojen Biscuitin ja Blossomin. Tytöt ovat asustaneet joulukuun lopusta saakka Jassun ja Lordin kanssa, joten alkoi olla jo korkea aika erottaa pariskunnat. Biscuitin vatsa ainakin pömpöttää jo siihen malliin, että vauvoja saattaa olla tulossa hyvinkin pian.

Yllätyksekseni nämä Galassa kesken arvostelunkin kärhämöivät tytsyt tulivat vallan mainiosti toimeen parin nuuhkauksen jälkeen. Siellä ne mennä viipottivat pitkin keittiön lattiaa hyvässä sovussa ihan kuin eivät olisikaan olleet paria kuukautta erossa toisistaan. :)

Nyt sitten vain jännätään vauvojen tuloa. Biscuit todennäköisesti synnyttää ensimmäisenä, koska painoakin sille on kertynyt jo hieman alle 1200g. Blossom on varmaan ainakin pari viikkoa jäljessä, mutta äsken pystyin jo tuntemaan poikasten liikahteluja vatsan läpi. Jee! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan vihdoin niitä oikeita buff-vauvoja.

Lopuksi vielä marsuvauvauutisia Lahdesta. Nimittäin Tuijan luona asusteleva Burberry (siis kahden edellisen sisko) pyöräytti maailmaan ensimmäisen poikueensa. Tuloksena oli vain yksi vauva, mutta sitäkin suloisempi. Tämä englannincrest-vauva sai nimekseen Isadora, ja on väriltään lemon! On siis näköjään Sahara-mummo periyttänyt "punasilmäisyysgeenin" ainakin yhdelle tyttäristään.

Grand Gala, Lohja 5.12.2009

Vuoden viimeinen (ainakin minun osaltani) näyttely eli Grand Gala takana. Tuomareinamme oli tällä kertaa Jens Lindgren ja Darren Fieldhouse Ruotsista, vaikka Darren tosin onkin alunperin englantilainen. Liekö tuomareista johtunut, mutta ulkomuotoluokkaan oli ilmoitettu lähes ennätysmäärä marsuja, yhteensä 157 kappaletta.

Alun perin luulin, ettei taaskaan olisi mitään kirjoitettavaa omien marsujen näyttelytuloksista, mutta toisin kävi. Mukaanhan siis lähti meidän nuorisojengi eli crestisiskot Blossom ja Biscuit sekä ekaa kertaa esiintyvät pikkupojat Jassu ja Lordi. Arvosteluja toki odotin mielenkiinnolla, mutta menestyksen perässä ei todellakaan  tällä porukalla näyttelyyn lähdetty.

Selfien nuorten luokassa Jassu oli parempi ja sai sertin, mutta Lordikin sai sentään kunniamaininnan. Englannincrestillisten avoimessa luokassa Blossom sai myöskin KuMan ja Biscuit oli tällä kertaa siskoaan parempi saaden ensimmäisen sertinsä. Lisäksi Biscuit oli ROP2 häviten pienen kokonsa vuoksi vain Hannan todella hienolle blackille, mikä nyt ei ollutkaan ihme. BIS-pöydälläkin pääsimme näyttäytymään, mutta se olisikin ollut jo liikaa, jos siellä olisi pärjätty. Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen päivän tuloksiin ja sain tuomarin kommenteista lisää miettimisen aihetta Biscuitin ja Blossomin tulevaisuuden suunnitelmien varalle.

No, näyttelyssä kun oltiin, niin marsuja tuli ja marsuja lähti. Tällä kertaa myös minun kohdallani. Kaksi kosiomatkalaista palasi nimittäin näyttelyn yhteydessä omiin koteihinsa. Pumba lähti takaisin Tuijan luo Lahteen ja Arthur-poika tuli vihdoin kotiin Pohjanmaalta. Ja kyllä olen poikaa kotiin odottanutkin. Ei uskoisi, että yhtä marsua voi olla niin hirveä ikävä ja oli ihana saada se taas kotiin palloteltavaksi.

Jotta tämä romaani ei vielä tähän päättyisi täytyy mainita vielä parilla sanalla pet-tuomariopintojeni edistymisestä. Suoritin Galassa nimittäin toisen harjoitusarvosteluni pet-tuomarikoulutusta varten. Arvostelu meni ihan hyvin, vaikka vuoden tauon jälkeen kesti muutaman marsun verran päästä käyntiin. Nyt on sitten enää jäljellä parit eläintentarkastukset ja kaksi koearvostelua ennen kuin saan osallistua loppukokeeseen. Jos hyvin käy, niin ensi vuonna voisin saada urakan valmiiksi ja valmistua pet-tuomariksi.

Lemmikkimessut 31.10 - 1.11.2009

Lemmikkimessujen yhteydessä pidetyssä marsunäyttelyssä minun marsuistani osallistui vain englannincrest buff-siskokset Biscuit ja Blossom. Tuomareina olivat norjalaiset Anniken Kjærnet ja Lisbeth Bjørndahl, joista ensiksi mainittu arvosteli crestilliset lauantaina ja jälkimmäinen sunnuntaina. Kumpikin tuomari sijoitti Blossomin ykköseksi ja Biscuitin kakkoseksi, ja sunnuntaina Lisbeth antoi Blossomille KuMan.

Enempää marsuja en olisikaan kerennyt tässä näyttelyssä esittää, sillä suurin osa viikonlopusta kului taas sihteeröidessä. Olikin mukava päästä juttelemaan norjalaisten vieraidemme kanssa, ja vaikka sen suurempaa menestystä näyttelystä ei herunut, sain kuitenkin tuomarinpöydän ääressä paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Lauantaina näimme myös Tuijan, jonka näyttelytiimissä oli mukana mm. Burberry. Kylläpä pikku-Burberry oli kasvanut isoksi ja hienoksi. Kerkesimme jopa vertailemaan siskoksia hetken, ja Burberry ja Biscuit olivat värierosta huolimatta kuin kaksi marjaa.

Tuijan mukana saapui myös Saharalle uusi sulho. Tällä kertaa kyseessä on Nikean Pumba, nuori cream-uros. Pumba kävi vielä sunnuntaina kanssani näyttäytymässä Lemmareilla, mutta sunnuntai-iltana se pääsikin jo kosiskelemaan uutta kämppistään. Pian vuoden vaihteen jälkeen on siis mahdollisesti odotettavissa pieniä creamejä ja/tai buffeja. Itse toivon buffeja, vaikka nättejä creamejä odotetaan varmasti yhtä innokkaasti. ;)

B-poikue syntyi

Nousin sängystä aamulla ja, kuten tavallista, kurkistin Saharan ja Hepsukan häkkiin ensitöikseni. Hepsukka pyöri häkin toisessa päässä, mutta Saharaa ei näkynyt. Niinpä kurkistin koppiin, josta saatoinkin hämärässä juuri ja juuri erottaa pienen marsuvauvan hahmon.

Vauvoja olikin sitten hieman enemmän, yhteensä 4 kappaletta. Kaikki crestillisiä ja todella pieniä. Täytyy punnita ne illemmalla, kunhan vähän tokenevat ja piristyvät. Ehkä saan silloin otettua myös tarkemmat yksilökuvat ja katsottua vähän sukupuolia. Nyt ne näyttivät vielä kaikki kovin samanlaisille.

Vasemmalta oikealle: buff, cream, vaalea buff ja tumma cream. Kahdesta oikean puoleisesta en ole ihan varma, mutta näin nyt alustavasti näyttäisivät värit menevän.