Huonoja uutisia

F-poikueen pienimmät vauvat eivät sitten jaksaneet elää sen pidempään. Perjantaiaamuna löytyi pienin rimpula kuolleena. Pieni oli todella säälittävä lituska, kun sen poimin häkistä. Kävin hautaamassa pienen metsään lähelle alppiruusutarhaa.

pieni rimpula-poika

Luulin, että saisin jo alkaa miettimään nimiä poikueen lopuille kolmelle poikaselle, mutta toisin kävi. Lauantaiaamuna herätessäni häkissä odotti toinen kuollut poikanen, tällä kertaa poikueen ainoa naaras. Pikkutyttö näyttikin mielestäni tavallista väsyneemmälle illalla juuri ennen kuin kävin nukkumaan, mutta asialle ei siihen kellonaikaan ollut mitään tehtävissä ja aamulla olikin jo sitten liian myöhäistä. Tytteli pääsi pikkuveljensä viereen saman puun juurelle.

pieni tyttö

Ja jotta huonot uutiset eivät tähän loppuisi, näyttää myös toinen jäljelle jääneistä pojista heikentyneelle. Ilmeisesti ongelmana on ollut se, että vauvat eivät yhtä lukuunottamatta ole osanneet imeä emon maitoa. Päätin kokeilla tämän viimeisen heikon poikasen tukiruokkimista, jospa sillä kuitenkin olisi mahdollisuus selviytyä. Se oli  syntyessään kuitenkin lähes samankokoinen kuin poikueen isoin poika, joka tuntuu kehittyvän ihan normaalisti. Siispä lauantaiaamuna marssin kauppaan ensitöikseni ja ostin tuttelia pojalle, jota sitten tarjoilin tunnin parin välein pojalle. Hyvin tuntuu ainakin maistuvan.

F-poikue putkahti maailmaan

Ei mennyt veikkaukseni ihan oikeaan F-poikueen syntymäpäivästä. Ne nimittäin putkahtivat maailmaan jo 26.5. ja minähän olin veikannut 29.päivää. Keskiviikkoaamuna herätessäni oli mamman ympärillä neljä poikasta. Tosin säikähdin heti alkuun, että yksi poikasista oli kuollut, sillä se makasi ihan reporankana vähän kauempana muista. Otin sen äkkiä käteeni ja ilokseni huomasin, että se olikin elossa. Pieni raukka oli vain todella väsyksissä, ei jaksanut edes päätään pitää ylhäällä. Ilmeisesti poikaset olivat syntyneet ihan parin tunnin sisällä, sillä nukkumaan mennessä yöllä yhden aikoihin ei vauvoista ollut vielä tietoakaan.

Iltapäivällä kotiin tullessani toivoin näkeväni pienimmänkin poikasen piristyneenä, mutta ei se ikävä kyllä kovinkaan paljon paremmalta näyttänyt. Yritin ottaa sitä erilleen emon kanssa, jotta se saisi syödäkseen isompien poikasten häiritsemättä. Vauva ei kuitenkaan tuntunut tajuavan jutun ideaa. :(

Tästä syntymäpäivän iltana otetusta kuvasta näkeekin, että vauvat ovat hiukan väsyneitä. Isoin poikanen on kuvassa vasemmalle ja heti sen jälkeen pienin rimpula, jonka selviytyminen oikeasti näyttää todella epävarmalle. Poikueesta kolme näyttäisi olevan poikia ja yksi tyttö (kuvassa oikeanpuoleisin).

Artturi-pojan retket

Se on sitten taas Arthur lähtenyt heilastelemaan. Tällä kertaa ihan vain tähän lähelle Kannelmäkeen Viivin luo. Siellä ei olekaan morsiona buff tai mikään muukaan vaalean sarjan väreihin lukeutuva marsuneito, vaan sk black fox. Yrityksenä on siis saada aikaiseksi otter-marsuja, jotka eivät tietenkään tästä yhdistelmästä syntyneenä mene rekisteriin. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, pitääkö geenilaskurin tulos paikkansa vai minkä värisiä poikasia sieltä tulee. Jännityksellä jäämme odottamaan tuloksia.

Sillä aikaa täälläkin on paljon jännättävää Delfinan synnytyksen lähestyessä. Vielä ei tunnu poikasten liikkeitä, vaikka vatsa on jo aika iso. Tämä on ensimmäinen varsinainen buff+buff-yhdistelmä, josta pitäisi tulla ainoastaan buffeja. Odotukset ovat siis korkealla...

Delfina

Oi ihana toukokuu!

Sain ilmeisesti PetExposta napattua itselleni tuliaisiksi myös jonkinlaisen flunssan, joten vappu tuli ja meni meikäläisen siitä toipuessa. Onneksi minulla olikin nelipäiväinen viikonloppu, koska siinä sai hyvin levättyä, ja nyt ollaankin selkeästi voiton puolella.

Tämän viikon tiistaina muutti Dexter uuteen kotiinsa. Hieman yllättäen sain Marsut.netin kautta kyselyä pojasta, vaikka en ole vieläkään saanut D-lapsista myynti-ilmoitusta aikaiseksi. No, mikäs siinä marsupojan muuttaessa, kun kerran hyvä koti löytyi. Kävin siis eilen viemässä pojan Kumpulaan, jossa uusi omistaja Iira ja Dexterin uudet kaverit jo odottelivatkin. Dexterin äiti, isä ja sisko toivottelevat täältä kovasti onnea pikku-D:lle uuteen kotiin!

Tässä alkuviikosta marsuja siivoillessa varmistuin myös vihdoin siitä, että Delfina on kuin onkin tiineenä. Onhan se jo aikakin, sillä yhdistämisestä on kulunut kaksi kuukautta. Delfinan painoi tänne tullessaan 1100 grammaa ja nyt maanantain punnituksessa paino oli huikeat 1340 grammaa! Jos yhdistämisestä lasketaan 70 päivää eteenpäin, voisi vauvoja alkaa odottelemaan 13.päivän tienoilla. Painonnoususta huolimatta arvelisin marsuvauvojen syntyvän kuitenkin lähempänä toukokuun loppua. Saapa nähdä, olenko oikeassa...