Ja niin on F-poikue vähentynyt yhteen ainoaa pieneen marsupoikaan.
Hetken verran näytti siltä, että toinenkin pojista selviäsi ja vahvistuisi Tutteli-ruokinnan avulla. Perjantaina 4.6.2010, toimittuani noin viikon verran keinoemona vauvalle, jouduin kuitenkin viemään pojan eläinlääkäriin. Edellisenä iltana sen syöminen alkoi hankaloitumaan, vaikka se oli siihen asti syönyt oikein reippaasti ja kovalla ruokahalulla. Jostain syystä poika alkoi vetämään maitoa jatkuvasti väärään kurkkuun, minkä jälkeen se kieltäytyi syömästä, vaikka oli selkeästi edelleen nälkäinen.
Lisäksi sen hengityksen tahdissa kuulunut poksunta oli viime päivinä voimistunut, mutta perjantaina myös sen hengitys näytti oikein vaivalloiselta. Se ei myöskään ollut saanut syntymänsä jälkeen yhtään painoa lisää vaan painoi edelleen 60g. Samaan aikaan pirteämpi, emonsa maidolla kasvanut veli painoi jo 160g! Pieni poika kärsi selkeästi myös kuivumisesta, sillä parin päivän sisällä sen korvalehtien reunat olivat alkaneet tummumaan.
Niinpä eläinlääkärin kanssa päädyimme siihen, että pienen oli parempi nukahtaa ikiuneen. Olisihan siinä ollut vielä mahdollisuus koittaa nesteyttää ja lääkitä vauvaa antibiootilla, mutta minä en ainakaan uskonut suun kautta annettavan antibiootin menevän perille pieneen marsuun, kun ruokintakin oli alkanut tuottaa ongelmia.
Pitelin pientä Tutteli-poikaa kämmenelläni eläinlääkärin viimeisestä pistoksesta aina marsupojan viimeisiin henkäyksiin asti. Eläinlääkärin todetessa sen sydämen pysähtyneen se oli vielä hiukan lämmin. Pakkasin pienen mukaani ja kävin hautaamassa sen myöhemmin illalla kahden pienemmän sisaruksensa viereen.
viimeinen kuva Tutteli-pojasta
Delfina ja Fitzwilliam (viimeinen äffä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti