PetExpo 28-29.4.2012

Viikonloppuna oli taas vuorossa messuilua. Minun kohdallani tällä kertaa hieman normaali vähemmän, sillä on en ollut ilmoittanut omia marsuja ollenkaan näyttelyyn. Kaikki näyttelymarsut kun ovat tällä hetkellä kiireisinä vauvomispuuhissa, päätin jättää näyttelyyn osallistumisen väliin. Muita hommia kuitenkin piisasi sitten senkin edestä.

Viikonloppu alkoi jo perjantaina perinteisesti messujen rakentamisella. Roudasin puolilta päivin infotavarat ja Aidalta maanantaina haetut palkinnot paikalle. Näyttelyn sponsorina oli toimi Oxbow, joten ennen poislähtöä piti vielä pussittaa osa isoista kasvattajasäkeistä pienemmiksi pellettipusseiksi. Yhdessä Elisen ja Suskin kanssa tuli sitten väsättyä sata kappaletta palkintopusseja.

Lauantaina minun osuuteni messuilla oli melko lyhyt. Hain aamulla tuomarimme, Claire ja Hugh Pashleyn, hotellista Vantaan Pakkalasta ja toin heidät messuille. En ollutkaan heitä aikaisemmin tavannut enkä yhtään tiennyt, miltä he näyttivät, joten vähän jännitti mennä heitä hakemaan. Hassustihan siinä meinasi käydä, sillä seisoin hetken aikaa hotellin aulassa odottaen pariskuntaa paikalle, kunnes tajusin kysyä kirjaa lukevalta, yksin istuvalta naiselta nimeä. Ja Claire se tosiaan oli. Herra Pashleynkin olin jo nähnyt ohittaessani hänet hotellin ulkopuolella, mutta kun odottaa näkevänsä pariskunnan... No, me saimme tapauksesta hauskat naurut. :)

Lauantai tosiaan meni sitten minun osaltani muissa puuhissa, lähinnä marsuja siivoten ja uutta häkkiä käyttöönottaessa. Siitähän jo kirjoitin edellisessä postauksessani. Sunnuntain vietin sitten messuilla aamusta iltaan. Aamulla hain tietenkin taas tuomarit matkaan ja näyttelyn päätteeksi saattelin lentokentälle, mutta siinä välissä ehdin arvostella melkein 40 pet-marsua.

Arvosteleminen oli todella mukavaa pitkästä aikaa. Siitä saattaakin olla aika tasan vuosi aikaa, kun viimeksi tuomaroin. Onneksi en ollut niin pahasti ruosteessa kuin pelkäsin ja ehdin ajoissa arvostella kaikki marsut. Paljon ihania marsuja siellä olikin, ja aina vähän harmittaa, ettei kaikkia voi palkita. Huonoja marsujahan ei näyttelyissä olekaan, on vaan hyviä ja vieläkin parempia. Jos ei siis jollakin kertaa voita, ei omassa marsussa ole välttämättä ollut mitään vikaa vaan näyttelyyn osallistuneiden marsujen taso on ollut oikein erityisen kova. Siitä kai itse pidänkin näyttelyissä, ettei koskaan voi olla varma lopputuloksesta. Välillä kun itse sitä vähiten odottaa, voikin tulla yllätysvoitto. Siksi kai näyttelyissä käynti onkin niin koukuttavaa.

Eilen väheni marsumäärä jälleen yhdellä, ainakin hetkellisesti. Jeeves lähti taas Lean luokse Ouluun tyttöjä viihdyttämään, kun onnistuttiin viime hetkellä saamaan kyyti. Nyt tarvitsee taas hetken aikaa pilkkoa yksi porkkanan pala vähemmän. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin kauan...

Marsujen muutto

Hieman on ollut taas pidempi tauko kirjoittelussa. Syynä on ihan omat kouluhommat, joiden kanssa olen paininut nyt urakalla, että vihdoin pääsisin niistä kokonaan eroon. Toisaalta ei ole kovinkaan paljon mitään uutta kerrottavaa. Lähinnä olen odotellut, että sitä kerrottavaa tulisi. Ja tulihan sitä. :)

Alkuviikosta hurautin loman alkaessa vuokrapakulla Ikaalisiin, josta kyytiin lastattiin pari kuukautta sitten Aidalta tilaamani uusi häkki. Olin jo jonkun aikaa kypsytellyt ajatusta paremmasta ratkaisusta marsukaapin tilalle, ja lopulta Lahden näyttelyssä sain suuni auki oikeassa paikassa. Lopputuloksena on ehkä maailman paras häkki ikinä!

Itse hakureissu oli melko mielenkiintoinen, sillä ensinnäkin vuokrapaku jouduttiin aamun alkajaisiksi käynnistämään kaapeleilla edellisen käyttäjän jätettyä valot siihen päälle. No, lopulta pääsin matkaan. Tien päällä huomasin lisää kivoja yllätyksiä. A) Auton radio ei toiminut, ja sehän on tosi kiva juttu yksinään pidempää matkaa ajaessa. B) Auto ei kiihtynyt juuri ollenkaan eikä ohituskaistat riittäneet edes rekkojen ja traktorien ohittamiseen. C) Auton ilmastointi oli jäänyt talvilämmitysasentoon ja säätimet pyörivät huttaa. Etenkin loppumatkasta auringon paistaessa tuli tunne, että mua yritetään grillata elävältä. Muutama muukin juttu ja pikkuvika häiritsi, mutta pääsin sentään perille ja takaisin kotiin. Mitä nyt ajoittain vähän jännitti.

Perillä odotti hieman ikävämpi yllätys. Häkki ei mahtunutkaan autoon kokonaisena, vaikka olin yrittänyt pyytää mahdollisimman ison pakettiauton. Jouduimme siis Mikan kanssa alkamaan purkuhommiin. Kotona ei kyllä harmittanut enää niin paljon, sillä palasina häkki oli huomattavasti helpompi kantaa kolmanteen kerrokseen. 

Eihän sitä malttanut odottaa vaan häkin kokoaminen piti aloittaa vielä samana iltana. Jaloilleen nosto vaati kaksi ihmistä, ja siihen tuli siskoni keskiviikkona avuksi. Torstainan taas takalevyn kiinnittämisessä auttoi isä, joka oli aiemminkin käytellyt popniittipihtejä. Ja nyt lopulta lauantaina häkki on valmis ja lopullisella paikallaan (vaati koko olohuoneen järjestyksen muuttamisen). Vielä pitäisi purkaa vanha kaappi ja kuljettaa se sorttiasemalle.

Mutta eipä pidetä lukijoita enempää jännityksessä vaan tässä olisi kuvia uudesta casa de marsusta;

Tätä se vaati...

... ja tältä näyttää lopputulos.

Artturi ihailemassa uusia maisemia.

Seuraavaksi toivottavasti onkin vuorossa sitten vauvauutisia. Tähän asti on kaikki mennyt ihan hyvin ja kolmelta mammalta olisi ensi viikosta eteenpäin odotettavissa uutisia. Olen kuitenkin päättänyt olla siihen saakka ihan hissukseen, jos huono tuuri siten jättäisi marsulassa vierailun väliin. Pitäkää kuitenkin peukkuja, että tällä kertaa kaikki sujuu loppuun asti hyvin.

Kevään merkkejä...

... nimittäin blogissa. Testailin huvikseni vähän erilaisia ulkoasuja ja värejä blogiin, ja nyt luulen löytäneeni taas uuden, jota sietää katsella vähän pidempään. Pari päivää sitten vaihdoin myös tekstin alla olevat Like ja Dislike -napit hymiöihin, sillä kaksi vaihtoehtoa ei tuntunut riittävältä eikä aina ihan sopivaltakaan. Nythän uudet napit voisikin pistää koekäyttöön äänestämällä tästä uudesta ulkoasusta. Eli mitäs mieltä muut on kevään vihreästä blogista?

Hyvää pääsiäistä!

Ja sama vielä kotimaisillakin kielillä...

RIP Favoloso Delfina

Astetta ikävämpi pääsiäisyllätys

Mikäs se siinä? Ei, se ei ole pääsiäismuna. Vaikka yhdennäköisyyttä kyllä löytyy ja vuodenaikakin on oikea. Kyseessä on marsun virtsakivi, tarkemmin ottaen Delfinan. Typy oli saanut puserrettua kiven itse ulos yön aikana ja se löytyi aamulla häkistä purujen seasta.

Tästä kuvasta saakin jo vähän osviittaa kappaleen koosta. Ei erityisen iso, vai mitä? Mutta ajattelepa sitä, mistä se on tullut ulos. Siihen nähden kivi on ihan valtava.

Niinhän siinä tosiaan kävi, että virtsakivestä oli Delfinan tapauksessa kyse. Lääkityksestä huolimatta pissan punaisuus ei vähentynyt ja Delfinalla oli selkeästi hankala olla. Viikonloppuna huomasin sen pinnistelevän ja ponnistelevan vähän väliä. Epäilin sen johtuvan pehmenneistä papanoista. Maanantai-iltana päätin lopettaa antibiootin antamisen, koska papanat menivät niin löysiksi ja epämääräisen mallisiksi. Myöhään tiistai-iltana sitten selvisi pinnistelyn todellinen syy eli kivi, joka oli siinä vaiheessa siirtynyt ihan virtsaputken suulle. Hetken jo mietin, että pitäisikö se yrittää ottaa sieltä väkisin. Kivi oli kuitenkin niin iso, etten millään olisi saanut sitä nopeasti ja kivuttomasti ulos.

Aamulla ennen töihin lähtöä otin Delfinan syliin tarkistaakseni tilanteen ja antaakseni lisää kipulääkettä. Kas kummaa, kivi ei enää ollutkaan "paikoillaan". Hetken häkkiä tutkittuani löysinkin sieltä kiveä muistuttavan kappaleen. Voi Delfina-parkaa, sen on täytynyt tehdä todella kipeää! Raukkaparka oli ihan voimaton. Tukiruokin ja juotin sitä parhaani mukaan ennen töihin lähtöä, mutta ei lupaavalle näyttänyt.

Töihin päästyäni sain varattua illaksi ajan Arkkiin. Ajattelin, että jos tilanne ei kotiin tultuani olisi yhtään parantunut, niin siitä tulisi Delfinan viimeinen matka. Siihen ei kuitenkaan ollut enää tarvetta, sillä tyttö ei ollut jaksanut odottaa. :(

Delfina oli kuollessaan melko tarkalleen 3v 1kk vanha. Juuri ja juuri veteraani-ikäinen ja luulen, että ilman tätä sairautta sillä olisi voinut olla vielä saman verran vuosia edessä. Nyt sitä jäi minun lisäkseni kaipaamaan myös Sahara, jolle täytyy pian miettiä muita kavereita asuinkumppaneiksi.

Maaliskuun kysymys

Maaliskuun kysymyksenä kyselin minkälaisista marsukuvista porukka pitää. Vastaajia oli yhdeksän ja tällä kertaa jokainen sai antaa vain yhden äänen.

Gallupin mukaan eniten pidettiin:

tilannekuvista   (4 ääntä, 44% kaikista)

kaikenlaisista marsukuvista  (2 ääntä, 22% kaikista)

teemakuvista (1 ääni, 11% kaikista)

häkkikuvista (1 ääni, 11% kaikista)

vauvakuvista (1 ääni, 11% kaikista)

Poseerauskuvat (minun lempparini), kaverikuvat ja standardikuvat eivät saaneet yhtään ääniä. Yllättäen (not...) myöskään yhtään marsukuvista pitämätöntä vastaajaa ei tämän blogin lukijoista löytynyt. ;)