Olipas mukava näyttelypäivä! Jäi oikein kiva mieli, kaikki tuntui sujuvan niin hyvin. Toki näyttelypäivät ovat aina pitkiä ja raskaita, mutta kerrankin tuntui, ettei jatkuvasti ollut tuhat rautaa tulessa yhtä aikaa.
Olin valmistellut Lordin ja Jassun jo hyvissä ajoin torstaina näyttelyä varten, sillä perjantai-iltana oli taas vuorossa tuomarin haku lentokentältä. Tuomarina oli tällä kertaa Jayne Davey, joka viimeksi vieraili Suomessa Nordicin tuomarina. Jaynen seuraksi mukaan oli lähtenyt myös hänen ystävänsä Julie Gallagher, joka hänkin oli virallinen tuomari, mutta ei tällä kertaa silti arvostellut näyttelyssä. Kuljetin englantilaiset vieraamme hotelliin lepäämään pomppuisen lennon jälkeen, mistä Annukan oli määrä aamulla noutaa heidät näyttelyyn.
Näyttelypaikalla aloitin aamun tekemällä viimeisen eläintentarkastukseni pet-tuomarikoulutusta varten. Samalla sain idean ilmoittaa marsupojat myös pet-luokkaan jälki-ilmona, sillä ilmoittautuneita marsuja oli vain noin 50 kpl. Se tarkoitti sitten sitä, että istuessani infopöydän ääressä leikkelin poikien kynnet ja putsasin korvat, sillä turkin ja rasvarauhasen pesua lukuunottamatta en ollut erityisemmin niitä kotona valmistellut. Ex tempore-ilmoittautuminen osoittautui kuitenkin yllätävän menestyksekkääksi ideaksi, sillä Lordi sijoittui kaikista marsuista neljänneksi. Kertaakaan aikaisemmin ei minun marsuni ole menestynyt pet-luokassa yhtä hyvin. Näköjään marsun kerkeää aika hyvinkin valmistella vielä näyttelypaikallakin.
Ulkomuodossa Jayne rankkasi Lordin Jassua paremmaksi tällä kertaa eikä Jassu siis saanut kolmatta sertiään. Seuraavassa näyttelyssä sitten... Arvostan Jaynen mielipidettä marsuistani todella paljon, sillä hänkin on aloittanut kasvattamisensa buffeista. Lordin väri on myös mielestäni tasoittunut paljon sen edellisestä näyttelystä, mutta onhan se edelleenkin "bit too hot". ;) Lordikin sai siis vain KuMan, mikä on kuitenkin erittäin hieno saavutus pojalta.
Illalla sain mahdollisuuden keskustella vielä lisää buffeista Jaynen ja Julien kanssa, kun veimme heidät Annukan kanssa syömään. Paikaksi valikoitui Jumbon Amarillon, osittain koska se sijaitsi sopivan matkan päässä englantilaisten hotellilta. Jännitin illallista kovasti, koska minun ei ollut koskaan aiemmin tarvinut viihdyttää ulkomaalaisia vieraita. Onneksi kuitenkin juttu luisti hyvin illan aikana eikä mitään painostavia hiljaisia hetkiä tullut. Suurimpana syynä tähän oli varmasti se, että Jayne ja Julie ovat aivan todella mukavia ihmisiä, joiden kanssa oli helppo puhua ja yhteisiä jutun aiheitakaan ei tarvinut keksiä. Toivottavasti saamme heidät vielä uudestaan vieraiksemme. Ainakin he kovasti vakuuttivat viihtyneensä ja tulevansa uudestaan tuomaroimaan (seuraavalla kerralla molemmat), jos vain aikatauluista sovitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti