RIP FI MVA Jeeves

Odottelua ja voivottelua

Voi kääk noita marsuja! Jos jotain tässä harrastuksessa inhoan, se on laumajärjestelyjen muuttaminen. Mutta silloin tällöin sitä on pakko tehdä, ja nyt oli taas sen aika. Oikeastaan tarkoituksena oli vain siivouksen yhteydessä erottaa Vattu ja Roger sekä yhdistää samalla Suppari ja Pip. Siitäpä meinasi tulla kuitenkin varsinainen kaaos.

Vattu tosiaan alkaa olla tiineytensä kanssa ihan loppumetreillä. En yhtään ihmettele, vaikka vauvat syntyisivät jo huomenna. Tammivauvoja ei mitä ilmeisimmin ehdi enää tulla, mutta helmivauvoja sitten piakkoin luvassa. Joka tapauksessa Roger-pojan oli aika muuttaa toiseen häkkiin, jotta Vattu saa oikean ajan koittaessa  rauhassa synnyttää.

Koska Suppari ei sitten todellakaan ollut tullut tiineeksi, päädyin laittamaan sen Pipin kanssa yhteen. Sieltä on aikaisintaan huhtikuussa tulossa buffeja, todennäköisesti melko tummia sellaisia. Vähän harmitti kyllä rikkoa Pipin ja Jeevesin ystävyys, mutta ennen pitkää se olisi kuitenkin ollut edessä. Jeeves jäi kuitenkin taikakuutioseinän taakse viereiseen häkkiin, joten "jutteluyhteys" säilyy edelleen.

Supparin muutettua Pipin kanssa marsukaapin ylimpään kerrokseen, jäi Marple jälleen kerran yksin. Alun perin ajattelin laittavani Rogerin takaisin Marplen luokse, asuivathan ne varsin pitkään jo yhdessä. Tässä kohtaa alkoi suunnitelmani tökkimään, sillä jostain syystä Marplea Rogerin seura kiinnostanut. Vai olisiko ollut toisin? Tuloksena hetken päästä Marplen nenänpielestä puuttui tukko karvaa ja kaksi marsua istui häkissä karvat pystyssä säksättäen. Ja ei muuta kuin Roger omaan häkkiinsä.

Minua aina niin säälittää yksinään asuvat marsut, joten yritin keksiä Marplelle toista kaveria. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin pieneen Alluun. Allu on niin kiltti ja herkkä pieni marsu, että ehkä Marple hyväksyisi sen helpommin. Olisihan tuonne kulmahäkin alakerran mummolaumaan mahtunut vielä yksi marsu, mutta siitä vasta sota olisi syttynyt. Hetken Marple ajoi Alluakin takaa, mutta nyt vuorokautta myöhemmin ei suurempia kitinöitä onneksi enää kuulu.

Isoimpana murheen kryyninä ovat nyt tällä hetkellä nuo pojat. Napoleon ja Oxford tulevat juuri ja juuri toimeen keskenään. Välillä on känkkäränkkä-päiviä, mutta suurimmaksi osaksi ne viihtyvät yhdessä. Vanhat pojat sen sijaan eivät tule millään kombinaatiolla toimeen. Yritin kyllä kokeilla, jos Jassu haluaisi asustaa Jeevesin tai Rogerin kanssa. Jeevesin kanssa sylissäolo näytti sujuvan hienosti, mutta häkissä alkoi saman tien sellainen show, että oli pakko napata toinen pois. Rogerin kanssa Jassu ei tullut senkään vertaa toimeen, mikä ei toisaalta ollut ihme, olihan Roger vielä hetki sitten asunut naaraan kanssa.

No, nyt ollaan sitten tilanteessa, että minulla on kolme yksin asuvaa urosta. Marsukaappissa asuu 12 marsua kun sinne enimmillään menisi jopa 16. Jouduin ottamaan taas käyttöön yhden ylimääräisen tehdashäkin, jonka juuri ennen joulua sain pois lattialta tilaa viemästä. Pitäisi varmaan miettiä, jos muutamasta joutilaasta marsusta yrittäisi luopua...

Sastamalan näyttely 25.8.2012

Q-poikasia ihastellessa olen unohtanut kokonaan kirjoitella lauantaisesta näyttelyreissusta. Olin siis marsuineni eilen Sastamalassa saakka näyttelemässä. Samalla palautin tosiaan Jokerin takaisin Katjalle, joka toimi toisena ulkomuotoluokan tuomarina näyttelyssä. Toisena oli englantilainen Don Payne, joka on arvostellut aikaisemminkin minun marsujani.

Päädyin loppujen lopuksi ilmoittamaan Katjalle ainoastaan nuorison, Napoleonin ja Nellin, ja Donille näiden lisäksi myös Jeevesin. Tavoitteena oli saada Jeevesille viimeinen serti muotovalion arvoa varten. Jeevesin pienien fatty eyen alkujen takia en kuitenkaan uskaltanut ilmoittaa sitä Katjalle, koska häneltä ne eivät varmastikaan olisi jääneet huomaamatta.

Ilmeisesti olen käynyt viime aikoina näyttelyissä niin vähän, että rutiini näyttelyvalmistaumiseen on kadonnut. Oikein hävetti kuinka huonosti marsujen turkit oli trimmattu ja ehkä niitä kynsiäkin olisi voinut vielä leikellä vähän lyhyemmiksi. Lisäksi nuoriso ei oikein osannut vielä käyttäytyä, kun en ole niiden kanssa harjoitellut laudalla istumista.

Osittain huonosta valmistautumisesta syytän kyllä viimeisen lomaviikon tiukkaa aikataulua. Yleensä olen pessyt marsut pari päivää ennen näyttelyä, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta, kun tulin vasta perjantaiaamuna takaisin Tukholman visiitiltä. Muutenhan olisikin ollut lomalla hyvää aikaa puunailla marsuja ihan rauhassa, mutta jotenkin ne lomapäivät aina hupenevat eikä mitään saa aikaiseksi.

No, valmistautumisesta huolimatta olin ihan tyytyväinen tuloksiin. Pikkumarsuilta en mitään ihmeellistä odottanutkaan. Ne ovat kuitenkin vielä babyja ja tuon ikäisenä oikein todella pitkänokkaisen näköisiä. Napoleon onnistui kuitenkin saamaan Katjalta Kuman ja Donilta sertin! Mutta vielä hienompaa oli se, että Don antoi kuin antoikin Jeevesille sen kolmannen sertin. Nyt täytyisi vaan saada hakemukset aikaiseksi, minulla on nimittäin vielä Pavunkin MVA-hakemus laatimatta ja lähettämättä.

Näyttelyssä oli oikein mukava tunnelma. Ei ollut sitä hirveää häslinkiä ja kiirettä niin kuin isommissa näyttelyissä yleensä on. Olenkin alkanut nauttimaan enemmän näistä pienistä näyttelyistä, koska silloin kerkeää jopa juttelemaan muiden ihmisten kanssa. Tällä kertaa oli erityisen hyvä olla riittävästi aikaa, sillä minulla oli marsujen esittämisen lisäksi vähän muutakin puuhaa...

Näyttää nimittäin siltä, että meikäläinen alkaa opiskelemaan ulkomuotoluokan tuomariksi. Tähän näyttelyyn meille uusille oppilaille oli järjestetty eräänlainen lähtötasotesti. Sopivassa välissä kävinkin suorittamassa kokeen. Yhtään ei ole varma olo kokeen lopputuloksesta. Toisaalta rotujen ja värien tunnistaminen sujui mielestäni aika hyvin, vain muutama hankala jäi pohdituttamaan. Eniten päänvaivaa tuottivat agoutit, jotka ovatkin vähän kuin minun "akilleen kantapääni". Sileäkarvaisena agouteja näkee näyttelyissä todella vähän ja silloinkin lähinnä golden ja silver agouteja. Mielenkiinnolla odottelen siis kokeen tuloksia takaisin.

Reissumiehen paluu

Pikkuherra maailmanmatkaaja eli Jeeves on taas turvallisesti kotona. Sain eilen puhelun Lealta, joka oli mahdollisuus saada sunnuntaina kyyti Jeevesille Helsinkiin. Niinpä tunti sitten kävin läheisen Prisman parkkipaikalta noutamassa marsulähetyksen suoraan Oulusta.

Jeeves pääsi omaan yksiöönsä marsukaapin ylimpään kerrokseen, joka on ollut tähän asti vielä käyttämättömänä. Ensi viikolla se saa seinänaapurikseen Artturin, mutta toistaiseksi Jessukka saa olla "kukkulan kuningas". Herra näytti olevan heti kuin kotonaan, vaikka se ehti olla aika tasan kolme kuukautta reissun päällä ja poissa kotoa. Pelletti ja iltapalaksi saatu kukkakaali maittoivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tulipa tuossa vielä mieleen, että nyt kun Jeeves on kerran kotona, voisin vaikka ilmoittaa sen seuraaviin näyttelyihin. Sen edellisestä näyttelystä on kerennyt kulua jo yli vuosi, mutta jospa vielä käytäisiin yrittämässä kolmatta sertiä muotovalion arvoa varten. Katsotaan, mietiskellään...

Oi voi, O-poikue

Melkein kaksi viikkoa ehdin odotella O-poikueen syntymistä. Olen melkein joka päivä istunut illat kotona siltä varalta, että olisin paikalla synnytyksen alkaessa. Eilen lähdin sitten iltakahdeksaksi tankotanssitunnille. Vielä matkalla juteltiin Lean kanssa puhelimessa ja ihmeteltiin, kuinka pitkään mamma meinaa vauvojaan pantata.

Ei pitkään, sillä kotiin tullessani kaksi tuntia myöhemmin Ivy istui vauvojensa keskellä. Ikävä vaan, että neljästä kolme oli kuolleita. Vielä ihan märkiä, mutta nätisti puhdistettuja vauvoja, joten en tiedä missä on ollut vika. Otin kuolleet pois häkistä ja tapani mukaan kuvasin ja punnitsin ne. Ehkä noin varttia myöhemmin huomasin, että Ivy ponnistaa taas. Ajattelin, että istukkaa pukkaa, mutta sieltä tulikin vielä yksi vauva. Vauva haukkoi henkeä, vaikka emo oli jo puhdistanut kalvot naamalta. Otin sen käteen ja yritin puhdistaa naamaa entisestään, mutta elvyttämisestä huolimatta se ei alkanut hengittämään. Ärsyttää kovasti, koska tuntuu, että minulla olisi ollut mahdollisuus se pelastaa. En vain osannut tarpeeksi hyvin.

Jos yhtään pysyitte laskuissa mukana niin, viisi vauvaa syntyi yhteensä, 4 poikaa ja yksi tyttö. Viimeisimpänä syntynyt kaunis vauva olisi ollut se ainoa naaras. Mutta ainakin toistaiseksi on vielä yksi vauva hengissäkin, pieni poika, jota tosin aluksi luulin tytöksi. Mutta miten voikin käydä tällainen tuuri, että juuri ainoa hengissä säilynyt onkin SATIINI! Minulle ei ole vielä koskaan syntynyt satiinia, vaikka satiiniominaisuuden resessiivisen periytymisen takia se ei ole ollut täysin poissuljettua. Nyt ainakin selvisi, että sekä Jeeves että Ivy ovat satiinikantajia. Ivy on todennäköisesti saanut ominaisuuden emältään Marplelta, sillä se on kotoisin Englannista kuten Jeeveskin. Tiesin Englannista marsuja hankkiessani, että sieltä on mahdollista tulla satiinikantajia. Siellä satiineja kasvatetaan edelleen runsaasti ja aika moni tuntuu kasvattavan self buffeja satiini buff-kasvatuksen apuna.

Olen päättänyt aikoja sitten, että jos ikinä satiini tänne syntyy, en ala muuten ihan tervettä vauvaa suoriltaan lopettamaan vaan pidän sen itselläni maskottina. Tietenkin satiinin vointia ja terveyttä pitäisi seurata aktiivisesti ja melko pienestäkin sairauden oireesta olisi lähdettävä eläinlääkärin pakeille. Olisin myös varautunut siihen, että satiinin lopettaminen saattaisi tulla aika aikaisessa vaiheessa vastaan, sillä satiineille tyypillisen OD-taudin puhkeamisajankohtaa ei koskaan voi ennustaa etukäteen.

No, saa nähdä tarviiko tässä edes vielä miettiä asiaa niin pitkälle, sillä toistaiseksi satiinivauvan selviäminen on  epävarmaa. Vaikka vauva on mielestäni ihan hyvän kokoinen (90 g), en ole vielä nähnyt sitä imemässä. Yritin tarjota sille tuttelia, jos se saisi siitä energiaa, mutta kaveri ei vaan tajunnut jutun jujua. Se myös poksuu samalla tavalla kuin aikaisemmin menettämäni marsuvauvat, mikä ei ole hyvä merkki. Saa nähdä kuinka pojan käy. Ihan liian söpö se kyllä on, katsokaa vaikka itse.

PetExpo 28-29.4.2012

Viikonloppuna oli taas vuorossa messuilua. Minun kohdallani tällä kertaa hieman normaali vähemmän, sillä on en ollut ilmoittanut omia marsuja ollenkaan näyttelyyn. Kaikki näyttelymarsut kun ovat tällä hetkellä kiireisinä vauvomispuuhissa, päätin jättää näyttelyyn osallistumisen väliin. Muita hommia kuitenkin piisasi sitten senkin edestä.

Viikonloppu alkoi jo perjantaina perinteisesti messujen rakentamisella. Roudasin puolilta päivin infotavarat ja Aidalta maanantaina haetut palkinnot paikalle. Näyttelyn sponsorina oli toimi Oxbow, joten ennen poislähtöä piti vielä pussittaa osa isoista kasvattajasäkeistä pienemmiksi pellettipusseiksi. Yhdessä Elisen ja Suskin kanssa tuli sitten väsättyä sata kappaletta palkintopusseja.

Lauantaina minun osuuteni messuilla oli melko lyhyt. Hain aamulla tuomarimme, Claire ja Hugh Pashleyn, hotellista Vantaan Pakkalasta ja toin heidät messuille. En ollutkaan heitä aikaisemmin tavannut enkä yhtään tiennyt, miltä he näyttivät, joten vähän jännitti mennä heitä hakemaan. Hassustihan siinä meinasi käydä, sillä seisoin hetken aikaa hotellin aulassa odottaen pariskuntaa paikalle, kunnes tajusin kysyä kirjaa lukevalta, yksin istuvalta naiselta nimeä. Ja Claire se tosiaan oli. Herra Pashleynkin olin jo nähnyt ohittaessani hänet hotellin ulkopuolella, mutta kun odottaa näkevänsä pariskunnan... No, me saimme tapauksesta hauskat naurut. :)

Lauantai tosiaan meni sitten minun osaltani muissa puuhissa, lähinnä marsuja siivoten ja uutta häkkiä käyttöönottaessa. Siitähän jo kirjoitin edellisessä postauksessani. Sunnuntain vietin sitten messuilla aamusta iltaan. Aamulla hain tietenkin taas tuomarit matkaan ja näyttelyn päätteeksi saattelin lentokentälle, mutta siinä välissä ehdin arvostella melkein 40 pet-marsua.

Arvosteleminen oli todella mukavaa pitkästä aikaa. Siitä saattaakin olla aika tasan vuosi aikaa, kun viimeksi tuomaroin. Onneksi en ollut niin pahasti ruosteessa kuin pelkäsin ja ehdin ajoissa arvostella kaikki marsut. Paljon ihania marsuja siellä olikin, ja aina vähän harmittaa, ettei kaikkia voi palkita. Huonoja marsujahan ei näyttelyissä olekaan, on vaan hyviä ja vieläkin parempia. Jos ei siis jollakin kertaa voita, ei omassa marsussa ole välttämättä ollut mitään vikaa vaan näyttelyyn osallistuneiden marsujen taso on ollut oikein erityisen kova. Siitä kai itse pidänkin näyttelyissä, ettei koskaan voi olla varma lopputuloksesta. Välillä kun itse sitä vähiten odottaa, voikin tulla yllätysvoitto. Siksi kai näyttelyissä käynti onkin niin koukuttavaa.

Eilen väheni marsumäärä jälleen yhdellä, ainakin hetkellisesti. Jeeves lähti taas Lean luokse Ouluun tyttöjä viihdyttämään, kun onnistuttiin viime hetkellä saamaan kyyti. Nyt tarvitsee taas hetken aikaa pilkkoa yksi porkkanan pala vähemmän. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin kauan...

Jeevesin joululahja

Ihan luvattoman pitkä aika on kulunut viimeisistä postauksista, mutta ensi vuonna lupaan alkaa taas ahkeroimaan blogin kanssa. Kirjoittamattomuus ei ole suinkaan johtunut tapahtumien puutteesta vaan actionia on ollut tässä syksyn aikana enemmän kuin tarpeeksi. Päivittelen niitä sitten jälkikäteen, kunhan kerkeän taas kouluhommiltani aktivoitumaan muuhunkin.

Tästä oli kuitenkin nyt pakko laittaa pieni juttu. Kävin puolisentoista tuntia sitten hakemassa pienen paketin rautatieasemalta. Kiitoksia kovasti marsukuriirille, joka turvallisesti toimitti kallisarvoisen paketin perille Helsinkiin.

Kotona paketista löytyi kuvankaunis marsutyttö Cappuccino, joka tuli Lealta tänne vauvomistarkoituksessa. Tytteli muuttikin saman tien Jeevesin kämppikseksi ja ilmeestä päätellen Jeeves oli enemmän kuin tyytyväinen "joululahjaansa".

Almond's Cappuccino

PetExpo 16-17.4.2011

Viime viikonloppuna messuiltiin jälleen PetExpon merkeissä. Tämänvuotinen tapahtuma oli järjestyksessä neljäs PetExpon yhteydessä järjestetty marsunäyttely, johon olen osallistunut. Toisin sanoen homma alkaa olla jo melko tuttua.

Perjantaina töiden jälkeen poikkesin järjestelemään näyttelypaikkaamme. Onneksi apujakin oli saapunut paikalle, joten päästiin hyvissä ajoin pois. Olin nimittäin epähuomiossa ehtinyt sopimaan samalle illalle muutakin menoa teatterin merkeissä (Q-teatterin Corto Maltese - suosittelen!).

Lauantaiaamu saapui taas liian nopeasti, teatterin ja liian lyhyiden yöunien jälkeen, vaikka tällä kertaa ei tarvinutkaan olla tuomareita kentältä hakemassa. Päivä sujui kuitenkin yllättävän mukavasti, vaikka itselläni oli pet-luokan tuomarointivuoron lisäksi omiakin marsuja esiteltävänä sekä kaikenlaista järjestelyä heti aamusta hoidettavana.

Tuomareina ulkomuodossa olivat viime kesältä tutut Jayne ja Julie, jotka tällä kertaa siis tuomaroivat kummatkin. Viimeksihän Julie tuli mukaan vain Jaynen seuralaiseksi, mutta tarjoutui ystävällisesti sihteeröimään. Nyt sitten saatiin nauttia kummankin ladyn tuomaroinnista. Tuomaroitavat rodut oli suunniteltu niin, että lauantaina selfit (siis myös omat marsuni) arvosteli Jayne ja sunnuntaina marsuni saivat arvostelun Julielta.

En todellakaan odottanut mitään erityistä menestystä viikonlopulta, kun ilmoittautuessa tuntui, ettei edes ole yhtään näyttelyyn ilmoitettavaa marsua. Kannatti kuitenkin ilmoittautua, sillä lauantaina molemmat pojat saivat sertit ja sunnuntainakin Arthur sai sertin ja Jeeves Kuman. Lauantaina Jeeves lisäksi yllätti todella ollen ROP2 (hävisi vain mustalle) ja vielä aikuisten BIS5! Eipä olla meiltä oltukaan vähään aikaan BIS-pöydällä, ja vielä pidempi aika on sijoituksesta.

Sunnuntai meni melko leppoisissa merkeissä, kun messuyleisöäkin oli vähän vähemmän ja osastollamme rauhallinen tunnelma. Itse toimin joka-paikan-höylänä sihteeröiden, infoten ja muuten vain näyttelypaikalla hääräten. Erityisen mukava oli huomata, miten monet auttoivat infopöydän hoitamisessa esitellen marsujaan yleisölle ja vastaillen ihmisten kysymyksiin. Kiitos kaikille apulaisille! Moni pieni ihminen sai varmasti hienon messukokemuksen, kun pääsi silittämään ihan oikeaa marsua. Samalla saatiin hienosti muutamia uusia jäseniäkin rekryttyä.

Itselleni iski messuviikonlopuna sellainen ihme inspiraatio, että lupauduin sitten ottamaan yhdistyksen infotavarat hoitooni. Nythän minulla on isompi autokin ympärivuotisesti käytössä, joten kamojen kuljettaminen mukana näyttelyihin on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista. Saa nähdä, mitä tästäkin sitten seuraa... Kellari ainakin näyttää tällä hetkellä mahduttamisen maailmanennätykselle. :)

H-poika sai nimen

Nyt on meidän pienin poikakin saanut nimen. Siitä tulikin sitten Heathcliff, vaikka kaikennäköistä pyörittelin mielessäni. Lempinimeä ei ole vielä muodostunut, mutta tuostahan saa sitten väännettyä vaikka mitä. Ainakin vielä nyt kutsun sitä pikkupojaksi, vaikkei se mikään pieni ole enää. Jo syntyessään iso vauva on jatkanut kasvamista hurjasti ja painoi viime viikolla 2 viikkoa täyttäessään huimat 275 grammaa! Yleensä marsuvauvat ovat painaneet tuon verran 5-viikkoisina. Täytyypi ottaa tässä lähiaikoina kuvia niin näette, kuinka hieno poika Heathcliff on.

Maaliskuun alussa eli noin pari viikkoa sitten yhdistelin taas naaraita uroksille, joten hyvässä lykyssä lisää vauvoja on luvassa toukokuun puolella. Arthur ja Miss Marple saivat muuttaa yhdessä tehdashäkkiin lattialle. Ihmeekseni huomasin, ettei Marple olekaan niin kovin vaalea väriltään kuin olin luullut, ei ainakaan Artturiin verratuna. Ehkäpä se on tummunut. :)

Miss Marple ja FIN & S MVA Arthur

Toinen uros, joka sai tyttöjä seurakseen oli Jeeves, joka saikin sitten koko haaremin kerralla. Samaan häkkiin saivat muuttaa siis Qumina, ekat vauvansa menettänyt Daisy sekä Ella, joka ei pitkästä yrityksestä huolimatta ilmeisesti tiinehtynyt Jassusta. Eniten odotan näistä Quminan vauvoja, sillä kummatkin vanhemmat ovat ehkä parhaimmat marsuni. Daisynkin eka poikue Jeevesin kanssa oli (epäonnisesta lopustaan huolimatta) niin kaunis, että päätin kokeilla samantien uudelleen samaa yhdistelmää. Jeeves on ollut nyt ihan onnensa kukkuloilla, kun joka puolella on ihania tyttöjä liehiteltävänä. Toivottavasti raukka muistaa myös syödä kaikelta innostukseltaan...

Ella, Qumina & Jeeves

FIN MVA Luneas Qumina

G-poikueen kanssa tuskaillessa on melkein unohtunut kokonaan kertoa Lahden näyttelystä. Tulokset jo pikaisesti laitoinkin, ja sieltä joku on ehkä saattanutkin bongata Quminan saaneen kolmannen sertinsä. Qumina onkin sitten jo järjestyksessä neljäs marsuni, joka valmistui Suomen muotovalioksi.

Koska näyttely oli tupla, menivät Qumina ja Jeeves ensin arvosteluun Pernilla Holmbergin pöydälle, mutta ne eivät esiintyneet silloin kovin edukseen, sillä jostain syystä marsujen turkit olivat ihan supersähköiset. Onneksi keksin silittää turkkeja kosteuspyyhkeellä ennen toiseen arvosteluun mennessä ja sieltähän se kolmas serti sitten napsahti. Quminan serti tuli siis ruotsalaiselta tuomarilta Liz Knutssonilta. 

Myös Jeeves pärjäsi hyvin näyttelyssä, sillä tuomari Pernilla Holmberg piti turkista huolimatta siitä tarpeeksi antaakseen sertin. Qumina taas sai vain kuman Pernillalta, mutta niin se oli Lemmikkimessuillakin, että tuomarit sijoittivat eri päin nämä kaksi marsua. Luulen, että Jeeves alkaa jatkossa pärjäämään paremmin näyttelyissä, sillä se on kehittynyt aika hyvin ja varmasti paranee koko ajan vuoden ikää lähestyessään. Tarkoitus on myöskin yhdistää piakkoin Jeeves Quminan kanssa, ja silloin jää Qumina mammalomailemaan eikä ole vähään aikaan häiritsemässä Jeevesin menestymisen mahdollisuuksia.

Tässä on pari tuoretta kuvaa hienosta Qumina-tyttösestä.

Qumipallo :)

Jännitys tiivistyy

Tänään tuli kuluneeksi 68 päivää siitä, kun Jeeves, Daisy ja Nita muuttivat asumaan yhteen. Tänään siis periaatteessa olisi jo ollut marsuvauvojen ihan mahdollista syntyä. Ei kuitenkaan käynyt niin hyvin, että olisi ystävänpäivävauvoja tullut.

Äsken Daisy näytti kyllä jo ihan siltä, että vauvat vaativat pääsyä ulos. Sen mahassa ryskitään niin kovasti, että koko masu hytkyy ja aaltoilee vauvojen liikehtiessä. Eli kyllä ne sieltä varmasti tällä viikolla pyörähtävät tänne minua ilahduttamaan. Itseasiassa Daisyn käytös sai minut viimein hakemaan kellarista varahäkin ja pyydystämään vastahakoisen Jeevesin pois tyttöjen luota. Daisy nimittäin pysähtyy aina silloin tällöin paikalleen ja jää tapittamaan pitkäksi aikaa tyhjyyteen. Välillä se jopa kurtistaa kulmiaan, joten varmaan vauvat siellä painivat.

Ruokahalu tulevalla mammalla on onneksi kohdillaan, sillä tytteli on aina ensimmäisenä roikkumassa laatikon reunalla ruokaa hamuamassa. Viime aikoina se on yltynyt niin nälkäiseksi, että sille kelpaisi mikä tahansa. Siinä saa todella varoa sormiaan, kun on tuoreruuan aika, ettei terävät pienet hampaat iskeydy porkkanan sijasta sormen päähän.

Jeeves ei onneksi ollut moksiskaan muutosta vieraaseen häkkiin. En ollut tähän mennessä vielä raaskinut siirtää poikaa yksikseen, koska se on muutenkin melko ujo ja arka. Mutta yllätys, yllätys, Jeeves oli heti uudessa häkissä kuin kotonaan ja hyökkäsi ruokakupille ahmimaan. Ehkäpä kaksi tiinettä (=ahnetta) tyttöystävää ovat pitäneet poikarukkaa nälässä, joten sen pitää nyt syödä senkin edestä.

Two fat ladies eli Juanita ja Daisy - tulevat mammat

27-28.11.2010 Lemmikkimessut 2010

Ja niin hujahti ohitse pitkä messuviikonloppu. Viikonloppu alkoi perjantaina klo 15 aikaan, kun kävimme Minnan ja Juulian kanssa kasaamassa messupaikan valmiiksi. Kuuden aikaan olimme valmiita ja pääsin lähtemään kohti vanhempieni kotia, josta sain auton lainaan tuomarien lentokentältä hakua varten. Lento oli onneksi melko hyvin ajallaan saapuessaan Helsinki-Vantaalle 23:15, ja varttia myöhemmin ajelin Steve, Paula ja Evelyne kyydissäni takaisin Messukeskukselle, jonka yhteydessä sijaitsevassa Holiday Inn-hotelliin he jäivät yöksi.

Yö jäi minulla hieman lyhyeksi, sillä kello näytti jo kahta ennen kuin olin tehnyt kaikki valmistelut näyttelyä varten valmiiksi. Onneksi marsujen pesut ja trimmaukset olin saanut tehtyä parina edellisenä päivänä, joten jäljellä oli lähinnä tavaroiden pakkaamista valmiiksi ja eväiden tekoa. Aamu tuli silti ihan liian nopeasti, kun herätyskello pärähti soimaan jo hieman ennen kuutta.

Lauantaina pidettiin siis tämän vuoden Grand Gala-näyttely, ja tuomareina olivat Steve Wright ja Evelyne van Vliet. Omat marsuni olivat lauantaina Steven arvostelussa ja sunnuntain Joulunäyttelyssä taas Evelynen syynin alla. Mitään ihmeellistä mainetta ja kunniaa ei tästä näyttelystä tullut (ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin todennut samaa...), mutta hyviä kommentteja sain etenkin Evelyneltä. Tuloksena siis lauantaina ainoastaan KuMat Jeevesille ja Arthurille. Sunnuntaina ei näille herroille herunutkaan mitään. Sen sijaan Quminasta tykättiin sertin verran ja olipa se vielä Evelynen tuomarin suosikki!

Sunnuntaina minut piti kiireisenä omien marsujeni lisäksi parisenkymmentä pet-marsua, sillä toimin pet-tuomarina naaraille. Välillä hyppäsin sihteeriksi ulkomuotoon ja sitten takaisin arvostelemaan. Vaikka naaraita oli ilmoitettu melko vähän, (tar)joutui Annukka, joka toimi toisena tuomarina, auttamaan naaraiden arvostelussa, kun päivä alkoi uhkaavasti lähestyä loppuaan. Mihin ihmeeseen se aika aina hurahtaa? Vai milloinkahan sitä oppisi nopeammaksi tässä tuomaroinnissa?

Näyttelyjärjestelyt ja tuomarointi piti minut koko viikonlopun sitten lopulta niin kiireisenä, etten ehtinyt ollenkaan kiertelemään messualueella. Toivottavasti siellä ei ollut mitään kivoja tarjouksia, jotka minulta meni nyt ihan sivusuun. Jos oli, niin älkää ihmeessä kertoko, ettei ala näin jälkikäteen harmittaa! No, kiireestä huolimatta, viikonlopusta jäi ihan hyvä mieli, kun ei tarvinut ihan tyhjin käsin lähteä kotiin. Toivottavasti muillakin osallistuneilla oli mukava näyttelyviikonloppu. Seuraavan kerran sitten messuillaan huhtikuussa PetExpossa.

Tässä vielä lopuksi pari kuvaa, jotka Lea otti messuilla Jeevesistä ja Quminasta:

Jeeves (by Lea Rahtu)

Luneas Qumina (by Lea Rahtu)

Nordic-tuliaiset

Kuten aiemmin jo mainitsin, Nordicista takaisin tullessa olivat matkatavarani lisääntyneet jonkin verran. Eikä pelkästään tavarat vaan marsut myös. Mennessä mukana oli kaksi marsua ja takaisin tullessa huikeat yhdeksän. Ei, älkää pelätkö, kaikki eivät suinkaan olleet minulle tulossa.

Juttuhan meni siis niin, että sain hyvissä ajoin ennen matkaa tietää mahdollisuudesta tilata Englannista saakka marsuja. Tuomari Rex Matthews, joka vieraili Suomessa heinäkuussa, oli ystävällisesti lupautunut valikoimaan ja tuomaan tilauksesta marsuja Nordiciin. Eihän tällaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, ja siispä laitoimme Lean kanssa tilausta menemään. Toiveissa oli kaksi buff-urosta ja yksi naaras. Myös Tuijalle tilailtiin samassa yhteydessä cream-paria.

Aika kului ja lopulta tuli tietoa, että creamit olivat löytyneet. Buffien tilanne ei kuitenkaan näyttänyt valoisalta, sillä ne tuntuvat olevan Englannissa aivan yhtä kiven alla kuin Suomessakin. Onneksi olin tässä välissä jo ehtinyt varaamaan ruotsalaiselta Luneas-kasvattajalta kauniin buff-naaraspoikasen, joten aivan ilman uusia marsuja en olisi jäänyt.

Alle viikkoa ennen matkaa tuli Rexiltä kuitenkin kovasti odottamamme sähköposti. Buffit olivat löytyneet! Tilatun kolmen sijasta Rexillä oli käsissään 2 naarasta ja 2 urosta, ja hän kyselikin, että tahdommeko ottaa kaikki. Ai tahdoimmeko? Ei varmaan yllätä, että kaikki neljä buffia matkustivat lopulta mukanani Suomeen, kaksi Lealle ja kaksi minulle.

Marsujen luovutus tapahtui siis Nordicissa lauantaiaamupäivällä. Minä en suinkaan ollut ainoa marsuja odottava, ja niinpä meitä oli kymmenkunta ihmistä odottamassa vuoroaan Rexin valkoisen pakettiauton avoimilla takaovilla. Ja mikä aarreaitta se olikaan meille. Sain marsut onnellisesti pulubokseihin ja lähdin tihkusateessa viemään niitä kohti näyttelyhallia. Ovella kohtasin kuitenkin ikävän yllätyksen. Marsuja ei saanut viedä halliin sisälle ilman eläintentarkastusta, joka oli siltä päivältä jo ohi. Seuraava mahdollisuus olisi ollut vasta sunnuntaiaamuna.

Siinä hetken mietittyäni ja asiaa ääneen pohdiskeltuani, sain lopulta marsut Annukan autoon. Myöhemmin onneksi tuli tieto, että meitä varten oli järjestetty oma eläintentarkastus, ja niinpä marsut saatiin sisätiloihin. Lähes kaikista marsuista löytyi väiveitä tai staticia, joistakin jopa molempia. Nyt tulivat totisesti tarpeeseen ne Strongholdit, jotka olin saanut eläinlääkäristä hommattua ennen lähtöä.  Marsut joutuivat siis viikonlopuksi omaan eristyshuoneeseen, mutta parempi sekin kuin pihalla sateessa.

Tässäpä sitten kuvia uusista tulokkaista:

Lords (Englannista tulleet pojat)

Ladies (Englannista tulleet tytöt)

Luneas Qumina

Englantilaisista marsuista minulle ovat näillä näkymin jäämässä tummempi poika (kuvassa vasemmalla) sekä tytöistä vaaleampi (kuvassa oikealla). Marsumäärä kasvaa siis ainakin hetkellisesti kolmella pienellä pötkylällä.