Hyvää joulua!

Hei hei pojat!

Kävin tänään töiden jälkeen viemässä Heathin ja Quarkin uusille omistajilleen (tai paremminkin heidän äidilleen). Pojat ovatkin jo varmaan ehtineet tutustua uuteen kotiinsa Loviisassa. Maanantaina ne saavat sitten tutustua myös kahteen pikkuomistajaansa, joille pojat on hankittu "joululahjaksi". Jännää kuulla, säilyykö yllätys aattoon asti ja mitä uudet omistajat tykkäävät marsupojista.

Sinänsä marsun tai minkä tahansa muunkaan eläimen ostaminen lahjaksi ei välttämättä ole hyvä idea. Eläimen ottamista tulee aina suunnitella ja harkita tarkkaan. Yllätyksenä saatu eläin ei välttämättä tuota pelkkää iloa uudelle omistajalleen, jos se ei ole haluttu. Marsutkin elävät parhaimmassa tapauksessa niin pitkään, että niiden hankinta vaatii oikean ajan ja oikeanlaisen elämäntilanteen.

Tässä tapauksessa tilanne oli sikäli erilainen, että marsut tulivat lahjaksi alle kymmenvuotiaille lapsille, jolloin marsujen hoito on aina viime kädessä vanhempien vastuulla. Jos siis kävisi niin, että lapset eivät uutuudenviehätyksen mentyä ohi enää jaksaisi niistä välittää, on vanhempien tehtävä huolehtia niistä joka tapauksessa.

Toivottavasti kuitenkin Heath ja Quarkki ovat uusien omistajiensa mieleen, ja pojat saavat ihanan, hemmotellun elämän lemmikkimarsuina. Ainakin tähän asti hyvälle vaikuttaa, ja jään mielenkiinnolla odottamaan lisää kuulumisia jahka pojat ovat kotiutuneet.

Lohjan näyttely 15.12.2012

Lauantaina oltiin näyttelemässä taas Lohjalla. Marsuja lähti mukaan vain kaksi, Papu ja poikansa Pip. Olin itse lupautunut näyttelyyn pet-tuomariksi, ja vähemmillä näyttelytettävillä pääsee silloin vähän helpommalla. Ulkomuodossa tuomareina olivat tutut Anniken ja Lisbeth Norjasta. Heitä oli taas tosi hauska nähdä.

Tulokset olivat todella hyvät. Lisbethillä Papu sai sertin ja oli ROP2. Pip sai kovasti kehuja, mutta minun epätasaisen trimmailun ja ehkä aavistuksen tumman värin (!) takia ei muuta herunut. Annikenilta Pip sai kuitenkin sertin, mikä oli kiva yllätys. Anniken tuntui arvostavan Pipin väriä, mihin olen itsekin aika tyytyväinen (kunhan pohja ja vatsa olisivat vain yhtä tummia). Papulle Anniken antoi myös sertin ja sijoitti sen ROP1:ksi. Papu sijoittui myös Best in Show'ssa. Sijoitus jäi minulta kyllä kuulematta ja palkintokin melkein hakematta, kun pakkailin infokamoja kasaan. Jälkikäteen kuitenkin päättelin muiden tuloksista, että sijoitus oli ehkä neljäs tai viides. No, kunhan tulokset tulevat nettiin, saan oikean tiedon tänne blogiinkin.

Oma pet-tuomarointini meni leppoisasti. Marsuja oli ilmoitettu 18 kpl, mutta loppujen lopuksi viisitoista ilmestyi paikalle. Määrä oli juuri sopiva, sillä kahteen mennessä marsut oli arvosteltu vaikka en pitänyt edes mitään kiirettä. Määrä oli sopiva myös senkin takia, että pet-tuomariksi opiskeleva Saija tarvitsi juuri viisitoista marsua harjoitusarvosteltavaksi. Minua vähän jännitti, sillä kyseessä oli ensimmäinen tuomarioppilas, joka teki harjoitusarvostelunsa minun "valvonnassani". Onneksi meille jäi hyvin aikaa käydä rauhassa harjoitusarvostelut läpi, ja olikin tosi hauska höpötellä arvosteltavana olleista marsuista. :)

Kotiin näyttelystä päästiin ihan ihmisten aikaan, onhan Lohja alle tunnin ajomatkan päässä. Olin kuitenkin niin viikon univelkojen ja päivän jännityksen uuvuttama, etten edes jaksanut tietokonetta avata kotiin tullessani. Onneksi sunnuntaina ei ollut mitään kiirettä herätä vaan sain nukkua melkein kellon ympäri.

Vielä muutamat kuvat:

PPM-pöydältä

voittaja vasemmalla ja oikealla päivän kakkonen

Pariluokan voittajat

Pariluokan 2.sijalle tulleet balwinit

Pahoittelut kuvien laadusta. En jaksanut ottaa järkkäriä mukaan näyttelyyn, ja jälkikin on sitten sitä luokkaa. Mutta kerrankin ehdin edes muutaman kuvan ottamaan.

Tulokset Joulunäyttely 2012

Lauantai 15.12.2012
tuomari: Anniken Kjaernet

self buff, nuorten luokka
Perilous Pip 1/1, serti

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/1, serti, ROP1, BIS4

Lauantai 15.12.2012
tuomari: Lisbeth Björndahl

self buff, nuorten luokka
Perilous Pip 1/1

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/1, serti, ROP2

RIP FI & S MVA Arthur

Voisi sanoa, että tämän on erään aikakauden loppu. Artturi oli ensimmäinen luonani syntynyt marsuvauva, ja nyt sitä ei enää ole. Arthur saapui luoksemme melko yllättäen, vaikka tiesin odottaa Hepsukka-emon mahdollisesti olevan tiine. Mitään ei tuntunut tai näkynyt päälle päin ennen kuin viikkoa ennen Arthurin syntymää kävimme muusta syystä eläinlääkärissä Hepsukan kanssa, ja eläinlääkäri vahvisti ultralla tiineyden. Eläinlääkärin mukaan odotettavissa oli kaksi vauvaa, mutta viikon päästä ultrasta vain yksi pikkuinen Artturi syntyi. Vähän samanlaisena sunnuntaiaamuna kuin nyt.

Arthurin lähtö tapahtui melkein yhtä yllättäen kuin syntymäkin. Viikko sitten aloin epäillä, ettei kaikki ehkä ole ihan kunnossa. Huomasin sen istuvan välillä karvat pörhöllään, mutta siitä huolimatta se tuli edelleen yhtä uteliaana ja pirteänä hakemaan ruokaa iltaisin. Koska se alkoi olemaan jo melkein 4-vuotias pappamarsu ja, kun mitään muita sairauden merkkejä ei ollut näkyvillä, päätin seurata tilanteen kehittymistä. Eilisen aikana tapahtui nopea muutos heikompaan suuntaan. Illalla papparainen ei enää jaksanut tulla tervehtimään ja tänä aamuna se lopulta hiipui pois. Luulisi minun jo tietävän, kuinka nopeasti näiden marsujen kanssa voi tilanteet muuttua, varsinkin kun kyseessä on niiden terveys. Silti joka kerta tuntuu, etten osannut reagoida tarpeeksi nopeasti tai oikealla hetkellä.

Arthur oli ihanan sosiaalinen marsu. Pienenä se oli runsaasta käsittelystä huolimatta mielestäni vähän villi, sellainen ADHD-marsu, mutta vanhemmiten rauhoituttuaan siitä tuli oikea sylilössykkä. Onneksi siitä jäi minulle jälkikasvua, joista ainakin Napoleon-poika on luonteeltaan ja ulkonäöltään ihan mini-Artturi. Arthur asui viimeiseen asti Suppari-neidin kanssa, joten toivo elää, että sieltä olisi vielä pikku-Arttureita tulossa.

Lepää rauhassa, poikakulta.

Marraskuun kysymys

Marraskuun kysymyksen vastausaika on loppunut ja on aika käydä taas tuloksia läpi. Kysymyksenä oli tällä kertaa: "Haaveiletko marsujen kasvattamisesta?" Tuntuu nimittäin siltä, että ennen pitkää melkein jokainen marsuharrastaja haluaa aloittaa kasvattamisen. Eipä siinä itsellänikään pitkään mennyt ennen kuin aloin pohtia ko. mahdollisuutta. Ja tässä sitä nyt ollaan, kuusi vuotta ensimmäisen marsun hankinnan jälkeen, oikein tosissaan pohtimassa nimivaihtoehtoja hakemusta varten.

Vastauksia kysymykseen tuli yhteensä 9 kappaletta. Tulokset jakautuivat seuraavasti:

Ei tarvitse haaveilla, koska kasvatan jo.
     (3 ääntä, 33 % äänistä)

Kyllä! Minulla on jo lista kasvattajanimiehdotuksia valmiina.
     (2 ääntä, 22 % äänistä)

Ehkä, jos elämäntilanne sen joskus sallii.
     (2 ääntä, 22 % äänistä)

Kyllä, mutta aloittamisen kanssa ei ole mikään kiire.
     (1 ääni, 11 % äänistä)

En, olen tyytyväinen pet-marsuilijana.
     (1 ääni, 11 % äänistä)

Ei vois vähempää kiinnostaa.
     (ei yhtään ääntä).

Toivottavasti kaikille löytyi sopiva vaihtoehto tarjolla olevista. Kivasti näyttää moni olevan ainakin jollain tasolla kiinnostunut marsukasvatuksesta tai jo kasvattaakin. Mutta on myös yhtä hienoa, että löytyy pet-marsuilijoita, jotka ovat tyytyväisiä lemmikkimarsuineen eivätkä kasvatuksesta niinkään innostu. Kaikenlaisia marsuilijoita tarvitaan.

21

... on marsujen määrä tällä hetkellä. Yksi vähemmän kuin eilen, koska Ivy lähti tänään uuteen kotiin. Ja  hyvään kotiin pääsikin, sillä uusi omistaja Tilda on tullut Marsut.netistä tutuksi. Uudessa kodissaan Ivylle on kavereiksi luvassa kaksi vanhempaa leidiä. Ensimmäisiä kuulumisia sainkin jo kuulla sieltä päin, ja alku vaikuttaa ihan lupaavalle vaikka laumajärjestyksen setviminen onkin vielä kolmikolla kesken. Ivy on onneksi enemmän seuraaja-tyyppiä kuin johtaja-tyyppiä, joten eiköhän tilanne vakiinnu ihan parin seuraavan päivän aikana.

Näistä vähän vanhemmista marsuista luopuminen on aina haikeampaa, niihin kun ehtii tutustumaan paremmin kuin luovutusikäisinä lähteviin poikasiin. Mutta onneksi hyvän kodin löytyminen tekee asiasta helpomman. Ja Ivynkin saatan vielä nähdä myöhemmin, jos satumme jossain vaiheessa samoihin näyttelyihin. :)

Ivy

Eilen pidettiin myös SMY:n syyskokous, jossa valittiin yhdistykselle uusi hallitus sekä keskusteltiin ja päätettiin muistakin tärkeistä asioista. Tänä vuonna en olekaan ollut yhdistystoiminnassa kovinkaan aktiivinen, siitä piti huolen alkuvuoden tiukka loppukiri opintojeni parissa. Ensi vuonna olisi sitten luvassa taas enemmän toimintaa hallituksen jäsenen, standarditoimikunnan jäsenen ja yhdistyksen lehden taittajan rooleissa. Taittajan pesti on minulle ihan uusi, joten siinä riittää alkuun hyvinkin paljon opiskeltavaa ja näperreltävää iltojen iloksi.

Marsuille postia

Ne ovat täällä! Marsujen uudet matkajuomapullot. Minulla on ennestään yksi sinisenä, mutta sittemmin näitä värikkäitä Classic-pulloja ei ole enää löytynyt mistään kaupoista. Nyt sitten bongasin Candycane-nettikaupasta näitä pulloja ja pakkohan se oli tilata. Nyt on sitten joka väriä kaksin kappalein. Paketti tuli nopeasti perille tilauksen tekemisestä (alle viikossa) eli ei voi muuta kuin suositella muillekin.

Ruususen unta

Vähän sen jälkeen, kun eilen illalla kirjoitin hammaslääkärireissustamme, alkoi Ruusu osoittamaan viimein heräilyn merkkejä. Tämä prinsessa Ruusunen ehti vedellä sikeitä melkein viisi tuntia ja sai minut jo huolestumaan, kun eläinlääkäri arvioi heräämiseen menevän 2-3 tuntia. Lopulta nostin lötköpötkön syliini ja yritin tarjota sille pellettivelliä ja tuoreita. Siinä vaiheessa alkoi toivo elpymään, kun se tarrasi omenanpalasta kiinni ja yritti vetää sitä itselleen.

Hetken päästä uskalsin laittaa Ruusun takaisin häkkiin tyttärensä luokse. Roselynin eli nykyisin Nupun seura tekikin sille hyvää. Ensimmäiset liikkumisyritykset olivat aikamoista holtitonta rynnistelyä, mutta siitä se hiljalleen lähti parantumaan. Nuppu oli ihan ihmeissään ja jopa säikähti emonsa huojuvaa kulkua. Myöhemmin ne kuitenkin asettuivat yhdessä koppina toimivan jakkaran alle istumaan, ja näin Nupun hoitavan emoaan nuolemalla Ruusun silmät ja korvat.

Tänään aamulla Ruusu oli taas normaaliin tapaansa nojaamassa häkin oviin ja kerjäämässä herkkuja. Tällä kerralla selvittiin siis onneksi hyvin. Ikävä kyllä voi olla, ettei tämä ollut vielä tässä. Hammasongelmat tuppaavat olemaan siitä ikäviä, että ne tulevat ennen pitkään takaisin. Etuhampaita voisi vielä itse lyhennellä, mutta poskareiden huoltoa varten on melkein pakko aina nukuttaa marsu. Kovin montaa kertaa ei siis viitsisi operaatioon ryhtyä vaan jossain vaiheessa tulee eteen vaikeita päätöksiä. Nyt kuitenkin iloitaan siitä, että Ruusu syö taas entiseen tapaansa ja tarkkaillaan tilannetta.

Papu ja palkinnot

Tässä siis lupaamani kuva Papusta palkintoineen. Kuvasta puuttuu lauantaina saatu serti sekä pariluokan palkinto. Niin, taisin unohtaa aiemmin kertoa, että Papu osallistui myös ihan ex tempore pariluokkaan sunnuntaina. Elisa vaan yhtäkkiä kysyi, että saako sen ilmoittaa pariluokkaan toisen marsun kaveriksi. Eihän minulla ollut mitään sitä vastaan, mutta muiden kiireiden takia en ehtinyt arvostelua ollenkaan katsomaan. Papun parina oli joku Almond's-marsuista, jonka nimeä en nyt muista. Marsut olivat kuulemma niin samannäköiset, että tytöt eivät olleet varmoja kumpi on kumpi. Kovassa kilpailussa heltisi siis toinen sija.

Laskeskelin eilen huvikseni Papun tänä vuonna näyttelyistä tienaamia VV-pisteitä. Vuoden lopussa lasketaan yhteen marsun viiden menestyneimmän näyttelyn pisteet ja niiden perusteella listataan kyseisen vuoden voitokkaimmat marsut. Menestynein marsu saa tittelin Vuoden Voittaja (2012) eli lyhennettynä VV(-12). Nyt laskujeni mukaan Papulla on koossa 124 pistettä. Pistemäärä voi vielä muuttua, jos Lohjan joulunäyttelystä sattuisi tulemaan menestystä. Joka tapauksessa Papu on jo tähän mennessä rikkonut aikaisemman marsujeni piste-ennätyksen. Lopulliset tulokset ilmestynevät ensi vuoden ensimmäisessä lehdessä. Sinne asti on siis jännitettävä miten käy.

Ruusu hampilääkärissä

Ruusun paino ei ole imetyksen jälkeen tullut takaisin ihan samaan tahtiin kuin muiden naaraiden. Nälkäinen se on ollut kuin mikä, sillä se on jatkuvasti kerjäämässä jotain hyvää. Jossain vaiheessa aloin epäilemään, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Varsinkaan heinää ei ole mennyt enää samalla tavalla kuin ennen. Epäilykset kiinnittyivät hampaisiin ja jotain vikaahan siellä oli:

Kuvasta huomaa hyvin, että etuhampaiden purupinta on kulunut vinoon. Se viittaa yleensä takahampaissa oleviin ongelmiin. Lisäksi ylähampaat olivat kuluneet hyvin lyhyiksi kun taas alahampaat näyttivät minun silmään hieman liian pitkille. Marsun alahampaiden kuuluu toki olla ylähampaita pidemmät, mutta ei ihan näin pitkät.

Yllä oleva kuva on viime viikon torstailta, jolloin tein lopulta päätöksen soittaa ajan eläinlääkäriin. Viikkoa aikaisemmin hampaat eivät olleet ihan noin hurjassa kunnossa, joten taas sai huomata kuinka nopeasti tilanne voi kehittyä huonompaan. Ruusu kuitenkin söi edelleen omatoimisesti, joten täksi päiväksi saamamme aika oli juuri passeli.

Kuten pelkäsinkin, eläinlääkäri joutui nukuttamaan Ruusun nähdäkseen takahampaisiin. Sieltä alavasemmalta löytyi lopulta mahdollinen vaivan syy eli pari poskihammasta, jotka kääntyivät sisään päin. Varsinaista siltaa ne eivät olleet vielä ehtineet muodostaa kielen päälle, mutta niinkin olisi voinut käydä, jos hoitoon menoa olisi vielä viivytellyt.

Aikamoinen operaatio vaadittiin, että hampaisiin päästiin käsiksi. On se hankalaa näiden pienten eläinten kanssa. Nuokin välineet meinasivat olla liian suuret Ruusun suuhun, vaikka se on jo ihan täysikasvuinen marsu. Poikasen kanssa ei olisi ollut mitään saumaa.

Nyt odottelen, että Ruusu heräilee nukutuksesta. Kyllä sen suu jo jonkin verran jauhaa, mutta kovin hitaasti herääminen tuntuu sujuvan. Ilmoittelen huomenna miten kävi.

Lemmikkimessut 10-11.11.2012

Viime viikonloppu vierähti taas tutuissa merkeissä Helsingin Messukeskuksessa. Omalta osaltani messuviikonloppu alkoi jo perjantaina, kun kävin viemässä yhdistyksen infotavarat valmiiksi paikoilleen. Tällä kerralla infoon oli hankittu jotain uuttakin rekvisiittaa kuten kaksiosainen esittelyhäkki, lehtiteline sekä seinälle kiinnitettävä banneri. Lisäksi oli saatavilla yhdistyksen käyntikortteja ja kasvattajalistoja, joita jakaen vietinkin ison osan lauantaista. Suski oli taiteillut myös "julisteen", jossa esiteltiin värikuvin erilaisia marsurotuja. Siinä olevia marsuja kävikin viikonlopun aikana moni ihastelemassa, samoin kuin esittelyhäkkeissä olleita Aniara's-marsuja sekä osaston toiseen päähän sijoitetun pihaton Goldhill's-marsuja.

Lauantain näyttelyyn minulta osallistui suunnitelmien mukaan neljä marsua, kaksi babya ja kaksi aikuista. Venäläinen tuomari Irina arvosteli avoimet ja tykkäsi Jelly Beanistä sertin verran. Puolalainen tuomarimme Monika taas tykkäsi pienestä saffroncrestistäni, Allusta, sertin ja ROP1:n verran. Tosin täytyy myöntää, ettei kilpailua ollut kovin paljon, sillä Junior Grand Galaan osallistui vain kaksi yksiväristä englannincrestiä. Mutta vähän sitä ajatellen päätinkin alun perin ilmota Allun lauantaille. Pikkuinen Penni oli myös ensimmäisessä näyttelyssään ja sai kiitosta etenkin näteistä silmistään ja päästään. Korvissa sillä on paljonkin toivomisen varaa, minkä takia se ei viikonloppuna menestynyt.

Lauantaina Pennin tärkein rooli oli kuitenkin esiintyä yhdessä Nellin kanssa toisena katsemointiparinani. Katselmointi meni läpi huolimatta siitä, että Penni ja Nelli ovat aika epätasainen pari. Toisella on isot korvat ja pitkä pää, toisella taas pyöreääkin pyöreämpi pää mutta lähes olemattomat korvat. Kiitosta sai väri, joka toki voisi olla tummempi, mutta sentään tytöt ovat keskenään lähes samansävyisiä. Seuraavana askeleena onkin sitten hurja askartelu jalostussuunnitelman kanssa ja vieläkin hurjempi pähkäily sopivien nimivaihtoehtojen kanssa. Siitä sitten lisää jossain vaiheessa myöhemmin. :)

Sunnuntain näyttelyyn osallistuttiin täältä vain kahden marsun voimin. Tosin Penni-tyttönen kävi myös pet-puolella pokkaamassa 96 pistettä. Harmittavasti en kuullut, olisiko sitä kutsuttu myös PPM-pöydälle. Jälkikäteen vain katselin, että muilla pöydälle kutsutuilla oli samansuuntaisia pisteitä. Mutta en tiedä valittiinko sinne pisteiden perusteella eikä sillä ole nyt niin suurta väliäkään. Olisi vain ollut hauska tietää.

Ulkomuodossa meni sunnuntaina ihan yli odotusten, sillä Papu oli hyvinkin voittoisa. Se pesi paitsi muut (paremman väriset) buffit, myös valkoiset, creamit ja blackit ollen rotunsa paras (ROP1). Täysin odottamatonta, sillä itse ainakin tykkäsin monen muun buffin väristä paljon enemmän ja tuolla pohjavärillä ei pitäisi olla mitään jakoa valkoisia ja mustia vastaan. Mutta ei siinä vielä kaikki. Roppina Papu sai kutsun myös Best In Show-valintaan, jossa vierailevat tuomarimme sijoittivat sen neljänneksi (BIS4). Aivan uskomatonta!

Kotiin viemisinä oli siis tällä kertaa muutakin kuin sertilipareita (yhtään niitä väheksymättä). Täytyy ottaa jossain vaiheessa tällä viikolla kuva Papulaisesta voittosaaliinsa kanssa. Messutuliaisina marsut saivat 12,5kg:n säkin Altromin-pellettiä, joka riittänee nyt vuoden vaihteeseen saakka. Lisäksi sunnuntain ruokatauon aikana pyrähdettiin pikaisesti Papun ja Pennin kanssa Jennin kuvattavana Lemmikki-lehden ständillä. Muutoin jäi messuilla kiertely (tälläkin kertaa) vähän vähemmälle.

Tulokset Lemmikkimessut 2012

Lauantai 10.11.2012
Grand Gala - avoimet ja veteraanit
tuomari: Irina Biletskaya

self buff, avoin luokka
Nelly Nostalgia 4/4, kuma
FI MVA Jelly Bean 2/4, serti


Lauantai 10.11.2012
Junior Grand Gala - babyt ja nuoret
tuomari: Monika Spychala

self buff, baby
Pretty Penny 2/2

englannincrest saffron, baby
Quality Alice 1/1, serti, jROP1


Sunnuntai 11.11.2012
tuomari: Irina Biletskaya

self buff, baby
Pretty Penny 2/2, kuma


Sunnuntai 11.11.2012
tuomari: Monika Spychala

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/3, serti, ROP1, BIS4

Sirkuttajat vol. 2

Tänään oli vaihteeksi mielenkiintoinen herätys aamulla, kiitos marsujen. Juuri yhtenä päivänä mietin, että enpäs olekaan kuullut marsujen sirkuttavan pitkään aikaan. Oikeastaan en sen jälkeen, kun Delfina kuoli, sillä se oli varsinainen laululintu. No, aamulla sain sitten konserttia senkin edestä.

Sirkutus alkoi ennen herätyskellon soittoa eli joskus ennen aamukuutta. Puolisen tuntia torkuttelin herätyskelloa ja sirkutus vain jatkui ja jatkui. Lopulta heräsin suihkuun ja samalla sirkutuskin loppui. Sen verran ehdin ääntä paikantaa, että kulmahäkistä se tuli.

Mutta eihän se vielä siihen loppunut. Suihkusta tullessani konsertti alkoi uudestaan, ja tällä kertaa kerkesin nappaamaan kameran mukaan. Tässä vähän todistusaineistoa:

Papu sirkuttaa

Papu-neitihän se siellä makailee jodlaamassa. Edellisen kerran postailin sirkuttelijavideoita reilu vuosi sitten. Videot löytyvät täältä. Siinä välissäkin olen ehtinyt kuvata ainakin yhden videon, jonka voisinkin laittaa tähän samaan syssyyn. Tässä siis vuorostaan Illusia-neiti kujertamassa viime vuoden joulukuussa:

Illusia sirkuttaa

Lokakuun kysymys 2

Hahaa! Kyselyn tulokset palasivat! Lokakuun kysymyksenä oli siis: "Mikä on sopiva määrä marsuja?". Sopiva määrähän on jokaiselle yksilöllinen, omasta elämäntilanteesta ja resursseista riippuen. Sopiva määrä riippuu myös melko pitkälti siitä, mitä tarkoitusta varten marsuja pitää. Ovatko ne lemmikkejä, kasvattaako marsuja vai kenties jotain muuta? Kasvatuksessakin sopiva määrä riippuu tavoitteista ja päämääristä, joita kasvattajalla on eläintensä suhteen.

Kyselyyn saatiin kaiken kaikkiaan 19 vastausta. En tiedä, saiko joku vastattua jopa kahdesti Blogspotin temppuilujen takia, mutta näillä mennään. Vastaajista suurimman osan (11 ääntä, 57 % kaikista äänistä) mielestä sopiva määrä on 3-5 marsua. Loput äänet jakautuivat aika tasaisesti seuraavasti:

5-10 marsua    (2 ääntä, 10 % äänistä)

15-25 marsua  (2 ääntä, 10 % äänistä)

2 marsua          (1 ääni, 5 % äänistä)

25-35 marsua  (1 ääni, 5 % äänistä)

35-50 marsua  (1 ääni, 5 % äänistä)

yli 50 marsua   (1 ääni, 5 äänistä)

Yllättäen (tai sitten ei) marsublogin lukijoista ei kukaan pitänyt yhtä marsua sopivana määränä. Kukaan ei myöskään ollut tyytyväinen täysin marsuttomaan elämään, vaikka todennäköisemmin marsujen inhoajat eivät tähän blogiin saakka edes eksy vastailemaan.

Itselläni oli loppukesän ja syksyn aikana oman ennätykseni verran marsuja eli lähes 30 marsua yhtä aikaa. Ensimmäistä kertaa silloin alkoi tuntua, että onkohan näitä nyt vähän liian paljon. Olenkin päätynyt siihen, että itselleni sopiva määrä pyörii jossakin 10 ja 20 välissä. Mikäli haluaisin kasvatuksessa saada nopeasti tuloksia, tarvisi marsuja olla ainakin tuplasti tuon verran. Ja se merkitsisi myös sitä, ettei kasvatusta oikein voisi enää harrastaa nykyisessä asunnossani vaan vaatisi isompia tiloja tai jopa omakotitaloon muuttamista.

Jos taas en kasvattaisi, asettuisi sopiva määrä varmasti alle kymmenen marsun paikkeille. Sellainen yksi  isohko lauma olisi silloin ihanteeni, jolloin olisi enemmän aikaa jokaista marsua kohden. Eikä tarvitsisi viettää niin paljon aikaa marsujen häkkejä siivotenkaan.

Tämänhetkiset parikymmentä marsua on vähän kuin kompromissi kahden "ääripään" välissä. Marsuja on tarpeeksi vähän, että pystyn vielä käsittelemään niitä kaikkia säännöllisesti. Niitä on myös riittävän paljon, jotta voi puhua kasvattamisesta (juuri ja juuri). Ja niitä on juuri sopivasti, jotta voi harrastaa näyttelyitä. Vaikka ennen ilmoittautumista tuntuukin aina siltä, että suuresta määrästä huolimatta ei löydy yhtään sopivaa näyttelyynlähtijää... ;)

Vikinää ja vilskettä

Keskiviikkona tein uroteon ja siivosin pitkästä aikaa kaikki marsut saman illan aikana. Siivoamisen lisäksi tein pieniä uudelleen järjestelyjä marsujen asumisjärjestelyissä, jotta sain yhdistettyä kaksi uutta paria. Tähän saakka yksin asuneen Arthurin morsiammeksi muutti Suppari. Supparin entinen kämppäkaveri Vattuli sai puolestaan sulhokseen Jolly Rogerin. Jolly Roger eli lyhyemmin JR on asunut helmikuusta saakka Marplen kanssa tuloksetta. En tiedä, missä vika, mutta yrityksistä huolimatta poikasia ei vaan alkanut kuulua. Nyt kuitenkin uusi yritys, josko vika oli vain kemioissa.

Uudet pariskunnat ovat olleet yllättävän hiljakseen. Metelistä on pitänyt sen sijaan huolen muutamat muut marsut. Päätin nimittäin samassa yhteydessä järjestystä muutenkin uusiksi ja yhdistin Papun ja Ivyn tyttärineen samaan häkkiin. Ensimmäisenä yönä en taas saanut juurikaan nukutuksi vaan heräilin vähän väliä, kun Papu antoi muille kyytiä kulmahäkin yläkerrassa. Ei ehkä ollut mikään älynväläys alkaa yhdistelemään näyttelyyn lähtijöistä uutta laumaa, kun näyttelyyn on alle kaksi viikkoa aikaa. Onneksi metelistä huolimatta tuloksena on ollut ainoastaan loukattuja tunteita, jotka eivät haittaa näyttelyyn osallistumista. ;)

Nyt alkaa lopulta rauha palata maahan, mutta kylläpä sitä vikinää ja vilskettä riitti. Ei ihme, että olin lykännyt uusien parien yhdistämistä. Ei tällaista järkyttävää huutoa ja mekastusta kestäisi yhtään kuunnella. Olisi kiva tietää, onko se tämmöistä kaikilla muillakin vai onko nämä minun elukat tavallista pöhkömpiä tapauksia?

Lokakuun kysymys

Bloggerin kysely-gadgetissa on ollut tässä kuussa jotain ongelmaa. Huomasin jossain vaiheessa, että kaikki tulokset olivat nollaantuneet. Kyselyn toiseksi viimeisenä päivänä tulokset taas näkyivät normaalisti, mutta nyt kun meinasin tehdä niistä koosteen, ei taas näykään mitään.

Joten tehdäänpä niin, että pidän kyselyn pystyssä vielä seuraavankin kuukauden. Jos ongelma korjaantuu aikaisemmin, teen tuloksista kesken kuukauden yhteenvedon. Mutta saa nyt nähdä miten tässä käy.

Lemmareiden ilmot

Sainpahan aikaiseksi ilmoittaa marsuja seuraavaan näyttelyyn. Jostain syystä se on aina yhtä vaikeaa, ja siksi ilmoittautuminen jää viime hetkeen. Nyt jäi sentään ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa ennen ilmoittautumisajan päättymistä.

Seuraava näyttely on siis ensikuussa Helsingin messukeskuksessa järjestettävät Lemmikkimessut. Näyttely on kaksipäiväinen, ja lauantain näyttely on Grand Gala, jossa on junnuille ja aikuisille omat Best in Show't. Sen takia intouduin ilmoittamaan lauantaille vähän enemmän marsuja.

Lauantaina mukaan lähtevät siis buffit Penni, Nelli ja Papu sekä pikkuinen enkkucrest saffron Allu. Nelli lähtee mukaan lähinnä siksi, että yritän Pennin kanssa katselmoida ne toisena katselmointiparinani (mikäli katselmointeja otetaan näyttelyssä vastaan). Sunnuntaille ajattelin alun perin ilmoittaa ihan eri marsuja, mutta eipä tuolta sitten löytynytkään mitään sopivaa. Papu ja Penni saavat siis lähteä toiseksikin päiväksi messuilemaan, Penni myös pet-luokkaan ilmoitettuna.

Eihän noita nyt kovin montaa ole loppujen lopuksi lähdössä näyttelyyn, mutta aika paljon trimmaamista noissakin riittää. Olin ajatellut pääseväni trimmaamisessa tavallista helpommalla, kun viime viikonloppuna piti olla jo alustavia harjoituksia SMY:n järjestämässä näyttelyyn valmistautumispäivässä. Päivään ei ollut kuitenkaan tullut yhtään ennakkoilmoittautumista, joten koko tapahtumaa ei pidetty. Nyt joudun sitten ihan omina talkoina trimmailemaan...

Edellisen postauksen jälkeen ei muuta ihmeellistä olekaan täällä ehtinyt tapahtua. No, Heathin ja Quarkin myynti-ilmoituksen laitoin parille foorumille, mutta pojat ovat edelleen täällä kotona eikä niistä ole juurikaan tullut kyselyjä. Jos siis joltakin löytyy sopiva koti kahdelle kiltille marsupojalle, kannattaa käydä kurkkaamaassa vaikkapa Marsut.netin myyntipalstalta lisätietoja.

Tämmöiset hurmuripojat etsivät uutta kotia

Äidit ja tyttäret

Viime sunnuntain marsutrafiikin jälkeen tulos on se, että elo-syyskuun aikana syntyneistä 11 poikasesta kotona on enää viisi. Perilous Pip-poika kasvaa Jeevesin hellässä huomassa ja Quark Matter taas on Heathcliff-sedän koulutuksessa. Kummatkin poikaparit tulevat mainiosti toimeen.

Tyttöset taas asuvat jokainen vielä emojensa kanssa. Ja saavat asuakin niin jonkin aikaa, ellen sitten yritä  jossain vaiheessa yhdistää näitä äiti-tytär -pareja isommaksi laumaksi. Papu asuu siis tyttärensä Pretty Pennyn eli Pennin kanssa, Ivy tyttärensä Quality Alicen eli Allun kanssa ja Ruusun seuraksi jäikin edellisestä postauksesta poiketen pikkuinen Roselyn. Nyt näyttää vahvasti siltä, että kaikki kolme pientä tyttöä ovat jäämässä minulle, joten Roselynillekin pitäisi varmaan keksiä lempinimi. Ehdotuksia?

Pallopäät - Penni ja Papu

Kolopäät - Roselyn ja Ruusu 

 Puikulapäät - Allu ja Ivy

Väki vähenee...

...ja pidot paranee. Tai niinhän sitä sanotaan. Alkaa siis olla aika vauvojen lähteä uusiin koteihin. Torstaina lähti kaksi pikkupoikaa kohti Kuopiota. Alun perin lähdössä piti olla Peppermint Pop ja Quark Matter. Viime viikolla huomasin kuitenkin muuten niin hienonvärisen Quantum Leapin vatsasta pyörteitä eli turkkivirheitä. Niinpä Quantum saikin lähteä Popin kanssa matkaan, ja Quarkki jäi ainakin toistaiseksi vielä kotiin Heathin kaveriksi. Katsostaan, jos sillekin poikaparille löytyisi vielä jossain vaiheessa sopiva  lemmikkikoti.

Sunnuntaina lähtee sitten R-poikue melkein kokonaan. Sieltä tosiaan Riddle ja Roselyn matkaavat Elisan mukana Ouluun. Samana päivänä lähtee myös Rosemary uuteen kotiinsa, ihan tähän lähelle. Ainoastaan Roseanne jää R-poikueesta kotiin, ja sekin vastoin alkuperäistä ajatustani.

Kohta kun edelliset on saatu "uunista ulos", olisi taas aika alkaa suunnittelemaan seuraavia yhdistelmiä. Almondsit eli Vattu ja Suppari alkavat olla jo hyvänkokoisia ja -ikäisiä, joten ainakin ne pitäisi yhdistää piakkoin uroksille. Ehkä vielä ennen joulua voisi hyvällä tuurilla olla luvassa pikkumarsujen piipitystä. Sen jälkeen on varmaankin hetki taukoa, kun odotellaan seuraavan sukupolven kasvamista.