Ruusun paino ei ole imetyksen jälkeen tullut takaisin ihan samaan tahtiin kuin muiden naaraiden. Nälkäinen se on ollut kuin mikä, sillä se on jatkuvasti kerjäämässä jotain hyvää. Jossain vaiheessa aloin epäilemään, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Varsinkaan heinää ei ole mennyt enää samalla tavalla kuin ennen. Epäilykset kiinnittyivät hampaisiin ja jotain vikaahan siellä oli:
Kuvasta huomaa hyvin, että etuhampaiden purupinta on kulunut vinoon. Se viittaa yleensä takahampaissa oleviin ongelmiin. Lisäksi ylähampaat olivat kuluneet hyvin lyhyiksi kun taas alahampaat näyttivät minun silmään hieman liian pitkille. Marsun alahampaiden kuuluu toki olla ylähampaita pidemmät, mutta ei ihan näin pitkät.
Yllä oleva kuva on viime viikon torstailta, jolloin tein lopulta päätöksen soittaa ajan eläinlääkäriin. Viikkoa aikaisemmin hampaat eivät olleet ihan noin hurjassa kunnossa, joten taas sai huomata kuinka nopeasti tilanne voi kehittyä huonompaan. Ruusu kuitenkin söi edelleen omatoimisesti, joten täksi päiväksi saamamme aika oli juuri passeli.
Kuten pelkäsinkin, eläinlääkäri joutui nukuttamaan Ruusun nähdäkseen takahampaisiin. Sieltä alavasemmalta löytyi lopulta mahdollinen vaivan syy eli pari poskihammasta, jotka kääntyivät sisään päin. Varsinaista siltaa ne eivät olleet vielä ehtineet muodostaa kielen päälle, mutta niinkin olisi voinut käydä, jos hoitoon menoa olisi vielä viivytellyt.
Aikamoinen operaatio vaadittiin, että hampaisiin päästiin käsiksi. On se hankalaa näiden pienten eläinten kanssa. Nuokin välineet meinasivat olla liian suuret Ruusun suuhun, vaikka se on jo ihan täysikasvuinen marsu. Poikasen kanssa ei olisi ollut mitään saumaa.
Nyt odottelen, että Ruusu heräilee nukutuksesta. Kyllä sen suu jo jonkin verran jauhaa, mutta kovin hitaasti herääminen tuntuu sujuvan. Ilmoittelen huomenna miten kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti