Keskiviikkona tein uroteon ja siivosin pitkästä aikaa kaikki marsut saman illan aikana. Siivoamisen lisäksi tein pieniä uudelleen järjestelyjä marsujen asumisjärjestelyissä, jotta sain yhdistettyä kaksi uutta paria. Tähän saakka yksin asuneen Arthurin morsiammeksi muutti Suppari. Supparin entinen kämppäkaveri Vattuli sai puolestaan sulhokseen Jolly Rogerin. Jolly Roger eli lyhyemmin JR on asunut helmikuusta saakka Marplen kanssa tuloksetta. En tiedä, missä vika, mutta yrityksistä huolimatta poikasia ei vaan alkanut kuulua. Nyt kuitenkin uusi yritys, josko vika oli vain kemioissa.
Uudet pariskunnat ovat olleet yllättävän hiljakseen. Metelistä on pitänyt sen sijaan huolen muutamat muut marsut. Päätin nimittäin samassa yhteydessä järjestystä muutenkin uusiksi ja yhdistin Papun ja Ivyn tyttärineen samaan häkkiin. Ensimmäisenä yönä en taas saanut juurikaan nukutuksi vaan heräilin vähän väliä, kun Papu antoi muille kyytiä kulmahäkin yläkerrassa. Ei ehkä ollut mikään älynväläys alkaa yhdistelemään näyttelyyn lähtijöistä uutta laumaa, kun näyttelyyn on alle kaksi viikkoa aikaa. Onneksi metelistä huolimatta tuloksena on ollut ainoastaan loukattuja tunteita, jotka eivät haittaa näyttelyyn osallistumista. ;)
Nyt alkaa lopulta rauha palata maahan, mutta kylläpä sitä vikinää ja vilskettä riitti. Ei ihme, että olin lykännyt uusien parien yhdistämistä. Ei tällaista järkyttävää huutoa ja mekastusta kestäisi yhtään kuunnella. Olisi kiva tietää, onko se tämmöistä kaikilla muillakin vai onko nämä minun elukat tavallista pöhkömpiä tapauksia?
1 kommentti:
Kyllä se laumojen yhdistäminen on monesti äänekästä touhua. Ihan kun nää meidän marsut ei olis kuulleetkaan siitä, että marsu ON laumaeläin...
Lähetä kommentti