Sirkuttajat vol. 2

Tänään oli vaihteeksi mielenkiintoinen herätys aamulla, kiitos marsujen. Juuri yhtenä päivänä mietin, että enpäs olekaan kuullut marsujen sirkuttavan pitkään aikaan. Oikeastaan en sen jälkeen, kun Delfina kuoli, sillä se oli varsinainen laululintu. No, aamulla sain sitten konserttia senkin edestä.

Sirkutus alkoi ennen herätyskellon soittoa eli joskus ennen aamukuutta. Puolisen tuntia torkuttelin herätyskelloa ja sirkutus vain jatkui ja jatkui. Lopulta heräsin suihkuun ja samalla sirkutuskin loppui. Sen verran ehdin ääntä paikantaa, että kulmahäkistä se tuli.

Mutta eihän se vielä siihen loppunut. Suihkusta tullessani konsertti alkoi uudestaan, ja tällä kertaa kerkesin nappaamaan kameran mukaan. Tässä vähän todistusaineistoa:

Papu sirkuttaa

Papu-neitihän se siellä makailee jodlaamassa. Edellisen kerran postailin sirkuttelijavideoita reilu vuosi sitten. Videot löytyvät täältä. Siinä välissäkin olen ehtinyt kuvata ainakin yhden videon, jonka voisinkin laittaa tähän samaan syssyyn. Tässä siis vuorostaan Illusia-neiti kujertamassa viime vuoden joulukuussa:

Illusia sirkuttaa

Illusia the Seuraneiti

Illusia lähti tänään maailmalle, ainakin toistaiseksi. Illusialla on tärkeä tehtävä, sillä siitä tuli seuraneiti pikkuiselle Viljalle, joka on hieman sairastellut. Vilja eli Ain't She Sweet on kasvattini Dear Dexterin ja täälläkin hetken asuneen Juanitan lapsi. Vilja sisaruksineen syntyi lokakuussa Iiran luona ja olen siitä saakka mielenkiinnolla seuraillut mm. Marsut.netin kautta lapsukaisten elämää. Ikävä kyllä Viljan elämä uudessa kodissa ei lähtenyt parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin, sillä se alkoi menettää ruokahaluaan ja laihtua.

Koska Viljalla ei ollut vielä kaveria (poikakaveri piti kastroida ensin), ajattelin tarjota apuani Viljan uudelle omistajalle "seuralaismarsun" muodossa. Joskus ilman häkkikaveria olevat marsut saattavat kadottaa ruokahalunsa, ja kaverin avustuksella ruokahalu saadaan palaamaan ja marsu aktivoitumaan uudelleen. Nuorelle marsunalulle kaveri antaa myös tukea ja turvaa vieraassa ympäristössä ja auttaa marsua kotiutumaan nopeammin. 

Seuraneidiksi ajattelin heti Illusiaa, sillä se on rohkea ja sosiaalinen eikä minulla ollut sen varalle muitakaan suunnitelmia. Niinpä tarkemmin asioista sovittuamme Illusia muutti tänään Itä-Helsinkiin. Täällä pidetään kovasti peukkuja nyt Viljalle, että vointi lähtisi parempaan suuntaan ja saataisin pikkumarsulle vähän lisää massaa.

Illusia

Iit ja Jiit nimetty

Kauan siinä kesti, mutta sain vihdoin päätettyä viimeisimmille vauvoille nimet. Tai ei ne mitään vauvoja enää ole vaan isoja marsuja. Daisyn crestipäinen tyttö sai kuin saikin jatkaa äitinsä ja Blossom-isoäitinsä mukaisesti kukka-aiheisella nimellä. Muutenhan minulla ei ole näiden nimien keksimisessä mitään teemaa tai logiikka, kunhan vain ne alkavat oikealla kirjaimella ja kuulostavat kivoille. Jonkimoisena tarkoituksena on ollut yrittää keksiä englantilaistyylisiä nimiä tälle ensimmäiselle aakkoskierrokselle, mutta välillä sopivia ei vain ole löytynyt...

I-poikueen siskokset Illusia ja Ivy

J-poikueen tytöt Jilly Rose ja Jelly Bean, poika Jolly Roger sekä Daisy-emo

I-poikue

Perjantaina alkoi toukokuun vauvabuumi. Marple ehti ensimmäisenä synnyttäen 72 päivää yhdistämisestä. Vauvat olivat syntyneet työpäiväni aikana, kuinkas muuten. Häkissä odotti kaksi self buff tyttöä sekä yksi iso kuollut poika. Tytöt olivat jo ihan täysin kuivia, mutta kuollut poika oli ihan märkä, vaikkakin hyvin puhdistettu. Punnitsin pojan samalla kun poistin sen häkistä ja painoa oli 123g. Kyllä se siltä näyttikin.

Tytöt ovat nättejä. Etenkin pienempi (95g), jolla on oikein nätti pallopää ja korvistakin tulee nätit, kunhan vielä oikenevat. Isompi tyttö (115g) on hieman pitkäpäisempi ja sillä on tummat silmänympärykset, korvanreunat ja nenänpää. Näyttää siis ihan äidiltään. Ihme kyllä, tassunpohjat ovat ihan pinkit, joten ehkä on toivoa, että naaman tummat pigmentit vielä vaalenevat iän myötä.

Koska muutamassa viimeisessä poikueessa (F- ja G-poikueet) on ollut ongelmia poikasten imettämisen kanssa, tarkkailin näitä perjantai-illan erityisen tarkasti. Huomasinkin sitten, ettei Marplelta tullut maitoa ollenkaan.   Poikaset olivat onneksi isoja, mutta lauantaiaamuna kävimme varmuuden vuoksi eläinlääkärissä. Olin nimittäin lauantaiaamuna tuntevinani vielä jotain Marplen vatsassa ja epäilin, että sinne olisi jäänyt vielä yksi istukka. Se olisi voinut selittää sen, miksi maitoakaan ei tullut.

Soitin eläinlääkäriin sen auetessa klo 10 ja saimme ajan 11:45. Tuossa välissä Marple oli sitten ilmeisesti ehtinyt saada viimeisenkin istukan ulos, sillä eläinlääkärissä mitään erikoisempaa möykkyä ei enää tuntunut. Ja maitoakin alkoi jo hieman tulemaan, joten tilanne tuntui menneen omalla painollaan ohitse. Eläinlääkäri päätti kuitenkin varmuuden vuoksi antaa pienen annoksen oksitosiinia, jotta varmistutaan kohdun tyhjentyneen.

Tunnin päästä siitä, kun kotiuduimme eläinlääkäristä näinkin jo poikasten ruokailevan Marplen vatsan alla.

Marplen tytöt