Hei hei pojat!

Kävin tänään töiden jälkeen viemässä Heathin ja Quarkin uusille omistajilleen (tai paremminkin heidän äidilleen). Pojat ovatkin jo varmaan ehtineet tutustua uuteen kotiinsa Loviisassa. Maanantaina ne saavat sitten tutustua myös kahteen pikkuomistajaansa, joille pojat on hankittu "joululahjaksi". Jännää kuulla, säilyykö yllätys aattoon asti ja mitä uudet omistajat tykkäävät marsupojista.

Sinänsä marsun tai minkä tahansa muunkaan eläimen ostaminen lahjaksi ei välttämättä ole hyvä idea. Eläimen ottamista tulee aina suunnitella ja harkita tarkkaan. Yllätyksenä saatu eläin ei välttämättä tuota pelkkää iloa uudelle omistajalleen, jos se ei ole haluttu. Marsutkin elävät parhaimmassa tapauksessa niin pitkään, että niiden hankinta vaatii oikean ajan ja oikeanlaisen elämäntilanteen.

Tässä tapauksessa tilanne oli sikäli erilainen, että marsut tulivat lahjaksi alle kymmenvuotiaille lapsille, jolloin marsujen hoito on aina viime kädessä vanhempien vastuulla. Jos siis kävisi niin, että lapset eivät uutuudenviehätyksen mentyä ohi enää jaksaisi niistä välittää, on vanhempien tehtävä huolehtia niistä joka tapauksessa.

Toivottavasti kuitenkin Heath ja Quarkki ovat uusien omistajiensa mieleen, ja pojat saavat ihanan, hemmotellun elämän lemmikkimarsuina. Ainakin tähän asti hyvälle vaikuttaa, ja jään mielenkiinnolla odottamaan lisää kuulumisia jahka pojat ovat kotiutuneet.

Lemmareiden ilmot

Sainpahan aikaiseksi ilmoittaa marsuja seuraavaan näyttelyyn. Jostain syystä se on aina yhtä vaikeaa, ja siksi ilmoittautuminen jää viime hetkeen. Nyt jäi sentään ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa ennen ilmoittautumisajan päättymistä.

Seuraava näyttely on siis ensikuussa Helsingin messukeskuksessa järjestettävät Lemmikkimessut. Näyttely on kaksipäiväinen, ja lauantain näyttely on Grand Gala, jossa on junnuille ja aikuisille omat Best in Show't. Sen takia intouduin ilmoittamaan lauantaille vähän enemmän marsuja.

Lauantaina mukaan lähtevät siis buffit Penni, Nelli ja Papu sekä pikkuinen enkkucrest saffron Allu. Nelli lähtee mukaan lähinnä siksi, että yritän Pennin kanssa katselmoida ne toisena katselmointiparinani (mikäli katselmointeja otetaan näyttelyssä vastaan). Sunnuntaille ajattelin alun perin ilmoittaa ihan eri marsuja, mutta eipä tuolta sitten löytynytkään mitään sopivaa. Papu ja Penni saavat siis lähteä toiseksikin päiväksi messuilemaan, Penni myös pet-luokkaan ilmoitettuna.

Eihän noita nyt kovin montaa ole loppujen lopuksi lähdössä näyttelyyn, mutta aika paljon trimmaamista noissakin riittää. Olin ajatellut pääseväni trimmaamisessa tavallista helpommalla, kun viime viikonloppuna piti olla jo alustavia harjoituksia SMY:n järjestämässä näyttelyyn valmistautumispäivässä. Päivään ei ollut kuitenkaan tullut yhtään ennakkoilmoittautumista, joten koko tapahtumaa ei pidetty. Nyt joudun sitten ihan omina talkoina trimmailemaan...

Edellisen postauksen jälkeen ei muuta ihmeellistä olekaan täällä ehtinyt tapahtua. No, Heathin ja Quarkin myynti-ilmoituksen laitoin parille foorumille, mutta pojat ovat edelleen täällä kotona eikä niistä ole juurikaan tullut kyselyjä. Jos siis joltakin löytyy sopiva koti kahdelle kiltille marsupojalle, kannattaa käydä kurkkaamaassa vaikkapa Marsut.netin myyntipalstalta lisätietoja.

Tämmöiset hurmuripojat etsivät uutta kotia

Isot pojat myynnissä

No niin, tulipa sitten lopulta kirjoitettua myynti-ilmoitus Lordista ja Heathcliffistä. Enpä olekaan kuin vasta vuoden verran asiaa miettinyt, mutta aina se vaan on jäänyt. Tänään viimeksi oli kaverin kanssa puhetta marsujen myymisestä, joten niinpä otin itseäni niskasta kiinni ja rustasin ilmoitukset Marsut.netiin ja yhdistyksen foorumille. Katsotaan, löytyykö pojille sopiva uusi koti vai jäävätkö ne jatkossakin tänne minua ilahduttamaan.

Tähän asti olen ollut melko onnellisessa asemassa eikä montaakaan myynti-ilmoitusta ole tarvinut kirjoittaa. Nyt kun tarkemmin mietin, niin olisinkohan kerran aiemmin laittanut marsuja virallisesti myyntiin asti. Eivätkä ne silloinkaan pitkään ehtineet olla myynnissä. Nyt on kuitenkin kyseessä jo ihan aikuiset marsut, joten en odota aivan yhtä nopeaa toimintaa. Eikä mikään kiire edes ole. Tosin helpottaisihan se, jos saisi pari marsua vähennettyä, sillä marsurintamalla on taas uusia suunnitelmia hautumassa ja mahdollisesti uutisia tulossa melko piankin. Niistä sitten ensi viikolla tarkemmin, jos hyvin käy. :)

H-poika sai nimen

Nyt on meidän pienin poikakin saanut nimen. Siitä tulikin sitten Heathcliff, vaikka kaikennäköistä pyörittelin mielessäni. Lempinimeä ei ole vielä muodostunut, mutta tuostahan saa sitten väännettyä vaikka mitä. Ainakin vielä nyt kutsun sitä pikkupojaksi, vaikkei se mikään pieni ole enää. Jo syntyessään iso vauva on jatkanut kasvamista hurjasti ja painoi viime viikolla 2 viikkoa täyttäessään huimat 275 grammaa! Yleensä marsuvauvat ovat painaneet tuon verran 5-viikkoisina. Täytyypi ottaa tässä lähiaikoina kuvia niin näette, kuinka hieno poika Heathcliff on.

Maaliskuun alussa eli noin pari viikkoa sitten yhdistelin taas naaraita uroksille, joten hyvässä lykyssä lisää vauvoja on luvassa toukokuun puolella. Arthur ja Miss Marple saivat muuttaa yhdessä tehdashäkkiin lattialle. Ihmeekseni huomasin, ettei Marple olekaan niin kovin vaalea väriltään kuin olin luullut, ei ainakaan Artturiin verratuna. Ehkäpä se on tummunut. :)

Miss Marple ja FIN & S MVA Arthur

Toinen uros, joka sai tyttöjä seurakseen oli Jeeves, joka saikin sitten koko haaremin kerralla. Samaan häkkiin saivat muuttaa siis Qumina, ekat vauvansa menettänyt Daisy sekä Ella, joka ei pitkästä yrityksestä huolimatta ilmeisesti tiinehtynyt Jassusta. Eniten odotan näistä Quminan vauvoja, sillä kummatkin vanhemmat ovat ehkä parhaimmat marsuni. Daisynkin eka poikue Jeevesin kanssa oli (epäonnisesta lopustaan huolimatta) niin kaunis, että päätin kokeilla samantien uudelleen samaa yhdistelmää. Jeeves on ollut nyt ihan onnensa kukkuloilla, kun joka puolella on ihania tyttöjä liehiteltävänä. Toivottavasti raukka muistaa myös syödä kaikelta innostukseltaan...

Ella, Qumina & Jeeves

H niin kuin jättiläinen

Olipa yllätys kun vähän aikaa sitten aloin siivoamaan marsujen häkkejä ja Juanitan häkistä tuijotti vastaan isoakin isompi vauva! Olin istunut koko alkuillan sohvalla aivan tässä häkin vieressä eikä mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa ääntä kuulunut. Juanita oli tarmokkaasti punnertanut vauvan maailmaan ja puhdistanut sen päästämättä inahdustakaan.

Vauva on nätti, iso buff-pojanjötkäle, joka painaa huimat 139 grammaa. Tämä on ehdottomasti isoin vastasyntynyt vauvamarsu, jonka olen nähnyt. Nappisilmineen ja pallopäineen poju näyttää aivan nallekarhulle.

Koska Daisyn maidontuotanto on mitä ilmeisimmin jo loppunut ja Juanitalta ei enempää vauvoja kuulunut, laitoin jäljellä olevan G-poikueen poikasen Juanitan hoidettavaksi. Juanita näyttääkin hoitavan omaa ja ottopoikaa erittäin hyvin ja pieni amerikancrestikin tuntui piristyvän. Voi kun se vielä oppisi imemään maitoa, niin sillä saattaisi olla jotain selviämismahdollisuuksia.