Vähän sen jälkeen, kun eilen illalla kirjoitin hammaslääkärireissustamme, alkoi Ruusu osoittamaan viimein heräilyn merkkejä. Tämä prinsessa Ruusunen ehti vedellä sikeitä melkein viisi tuntia ja sai minut jo huolestumaan, kun eläinlääkäri arvioi heräämiseen menevän 2-3 tuntia. Lopulta nostin lötköpötkön syliini ja yritin tarjota sille pellettivelliä ja tuoreita. Siinä vaiheessa alkoi toivo elpymään, kun se tarrasi omenanpalasta kiinni ja yritti vetää sitä itselleen.
Hetken päästä uskalsin laittaa Ruusun takaisin häkkiin tyttärensä luokse. Roselynin eli nykyisin Nupun seura tekikin sille hyvää. Ensimmäiset liikkumisyritykset olivat aikamoista holtitonta rynnistelyä, mutta siitä se hiljalleen lähti parantumaan. Nuppu oli ihan ihmeissään ja jopa säikähti emonsa huojuvaa kulkua. Myöhemmin ne kuitenkin asettuivat yhdessä koppina toimivan jakkaran alle istumaan, ja näin Nupun hoitavan emoaan nuolemalla Ruusun silmät ja korvat.
Tänään aamulla Ruusu oli taas normaaliin tapaansa nojaamassa häkin oviin ja kerjäämässä herkkuja. Tällä kerralla selvittiin siis onneksi hyvin. Ikävä kyllä voi olla, ettei tämä ollut vielä tässä. Hammasongelmat tuppaavat olemaan siitä ikäviä, että ne tulevat ennen pitkään takaisin. Etuhampaita voisi vielä itse lyhennellä, mutta poskareiden huoltoa varten on melkein pakko aina nukuttaa marsu. Kovin montaa kertaa ei siis viitsisi operaatioon ryhtyä vaan jossain vaiheessa tulee eteen vaikeita päätöksiä. Nyt kuitenkin iloitaan siitä, että Ruusu syö taas entiseen tapaansa ja tarkkaillaan tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti