Lahden näyttely 23.3.2013

Päivitellään nyt näin hieman jälkikäteen. Eli viikko sitten oltiin Lahdessa näyttelyiden merkeissä. Lahti onkin tuttu paikka eikä tarvitse navigaattorin kanssa leikkiä sinne löytääkseen. Jos laskin oikein, niin tämä oli kuudes kerta, kun olen Kasisalissa ollut näyttelyssä.

Tuomareina meillä oli englantilaiset Liz Miles ja Pete Holdaway. Liz on ollut aikaisemminkin Suomessa tuomaroimassa, mutta Petelle tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa ylipäätään. Meillä oli hyvää aikaa jutella autossa, sillä toimin heidän kuskinaan hotellilta Lahteen ja takaisin.

Näyttelystä ei tällä kertaa tullut meille sen suurempia meriittejä. Ja eipä niitä marsujakaan ollut montaa minulla mukana. Papu osallistui ulkomuotoon kummallakin tuomarilla, mutta tuomarit tykkäsivät sen olevan liian vaalea väriltään. Ja sitähän se kyllä onkin, mutta Lahti on yleensä ollut hyvä näyttelypaikka näille vaaleille buffeille. Nyt vaikutti vähän siltä, että paikan valaistusta oli parannettu ja kirkkaammat valot saivat Papun näyttämään tavallistakin vaaleammalta. Toki tuomareissakin on eroja, ja osa tykkää vaaleammista ja osa tummemmista.

Papun lisäksi minulla oli mukana näyttelyssä toinenkin marsu, Almond's Don't Stop the Music. Sen muutettua minulle Lea toivoi, että sitä käytettäisiin edelleen petissä. Twix, tai nykyisin Viksu, onkin iso ja hieno poika, joten ilmoitin sen pettiin. Minulla ei ole viime vuosina ollut näyttelyissä pahemmin aikaa puunailla marsuja pet-kuntoon, joten petteilyt on jääneet vähän vähemmälle. Olen kuitenkin yrittänyt pitää kiinni siitä, että kerran vuodessa osallistutaan jonkun marsun kanssa pet-luokkaankin. Ehkä nyt Viksun kanssa sitten useamminkin.

Viksu pärjäsi hyvin petissä saaden 93 pistettä ja kunniamaininnan. En huomannut kuunnella, mistä hyvästä kuma annettiin. Ja hyvä, ettei mennyt koko palkinto ohitse, sillä en meinannut tunnistaa oman marsun nimeä palkintojen jaossa. :) Viksu oli myös tuomarin suosikki ja sai hienon hopeisen ruusukkeen ja mörttiröpö-pussin palkinnoksi. Eli ihan hyvin alkoi sen pet-ura minun hoidossani. Seuraavaksi kerraksi täytyy vielä paremmin keskittyä tassujen hoitoon. Nyt jäi valmistelut niin viime tinkaan, etten saanut etutassuissa olevia känsiä kokonaan pois. Täytyy alkaa siis rasvailemaan Viksun tassuja säännöllisesti, että ollaan seuraavassa näyttelyssä vieläkin paremmassa iskussa.

Seuraava näyttely onkin sitten taas vähän isompi, nimittäin kaksipäiväinen PetExpo Helsingin Messukeskuksessa huhtikuun lopulla. Minä olen pitkästä aikaa ilmoittautumisten vastaanottajana, joten laittakaapas kaikki niitä ilmoja tulemaan. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 12.huhtikuuta eli parisen viikkoa aikaa ilmoittautua.

Hämeenlinnan näyttely 24.2.2013

Sunnuntaina oltiin Hämeenlinnassa marsunäyttelyn merkeissä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olen ollut sillä suunnalla näyttelyissä. Plussaa oli ehdottomasti lyhyehkö ajomatka sekä mukavan lämmin ja valoisa näyttelypaikka. Tuomarit, Damon ja Su Schofield, olivat minulle ihan uusia tuttavuuksia, vaikka ovatkin käyneet aiemmin Suomessa.

Omista marsuistani olin ilmoittanut näyttelyyn Papun ja Pennin. Sen lisäksi mukaan matkasi kolmaskin marsu, nimittäin Ruusu. Ruusulle löytyi vähän extempore uusi koti Oulun suunnalta, jonne järjestyi kuljetus näyttelystä Lean mukana. Ruusu-tyttöni lähti siis lainakaveriksi vanhemmalle marsurouvalle, joka jäi hiljattain ilman kavereita. Perheessä ei ole tarkoitus enää jatkaa marsuharrastusta, mutta he haluavat antaa hyvän loppuelämän mummomarsulle, joten Ruusu tuli sille lainakaveriksi. Sitä ei tiedä, kuinka pitkään Ruusun pesti kestää, mutta toivon mukaan uudet kämppikset tulevat hyvin toimeen keskenään.

Näyttely meni meidän marsujen osalta hyvin. Penni tosin sain kesken ensimmäisen arvostelun hirveän hepulin ja käyttäytyi loppuarvosteluiden ajan niin rumasti, että oikein hävetti. En vieläkään ymmärrä, mikä sille tuli. Sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut yhtään olla paikallaan ja se rimpuili ja raivosi kuin hullu. No, siitä huolimatta se sai kummaltakin tuomarilta kunniamaininnat. Luulen, että tuomarit olivat vain kohteliaita, sillä itse en varmaan olisi pientä tuhmuria palkinnut.

Papu sai kummaltakin tuomarilta sertit. Tämän lisäksi toinen tuomareista sijoitti Papun rotunsa parhaaksi ja vielä BIS-pöydällä viidenneksi. Jos tätä menoa jatkuu, Papun näyttelyvuosi saattaa olla yhtä menestyksekäs kuin edellinenkin.

Vaikka Ruusu lähtikin näyttelyn päätteeksi Lean matkaan, oli paluu matkalla kyydissä edelleen kolme marsua. Kyllä, jälleen uusi marsu... Tämän tulo tosin oli sovittu jo ennen kuin ruotsalaismarsuista oli tietoakaan, joten en alkanut hommaa perumaan.

Saanko esitellä: lauman uusin vahvistus, Almond's Don't Stop the Music. Herra on väriltään/kuvioltaan nonself buff roan, ja on siis minulle ensimmäinen sileäkarvainen kuvioitu marsu. Entisessä kodissaan poika sai lempinimekseen Twix, mutta täällä se varmaan saa kutsumanimekseen jotain muuta. Poika pääsi heti asumaan Nellin kanssa, joten toukokuussa saamme todennäköisesti jännätä vauvoja tästä yhdistelmästä. Pikkuisia roan-vauvoja ehkäpä...

FI MVA Jelly Bean

Kuukauden marsu nro 1

Nimi: FI MVA Jelly Bean

Syntymäaika: 14.5.2011

Rotu & väri: sileäkarvainen self buff

FI MVA Jeeves - Darling Daisy

Ensimmäisessä "kuukauden marsu"-äänestyksessä valikoitui ylivoimaiseksi voittajaksi omakasvattini Jelly Bean. Tämä toukokuussa jo kaksi vuotta täyttävä marsumamma tunnetaan tutummin nimillä Papu, Papuliini tai Papulainen.

On aika osuvaa, että Papu esitellään ensimmäisenä, sillä se on ollut tähän mennessä ehkä menestynein kaikista marsuistani. Ainakin, jos menestys lasketaan näyttelymenestyksestä. Viime vuoden näyttelyiden 9 arvostelusta Papu sai yhteensä 1 kuman ja 8 sertiä sekä oli neljästi ROP2 ja kolme kertaa ROP1. BIS-sijoja marsukultani kahmi yhteensä neljä kappaletta (1 x BIS1, 2 x BIS4, 1 x BIS5). Lisäksi Suomen Marsuyhdistyksen Vuoden Voittaja 2012-listalla Papu sijoittui 6.sijalle huimalla 140 pisteen saldolla! Uskomatonta!

Papu syntyi emonsa Darling Daisyn toisessa poikueessa. J-poikueen viidestä poikasesta kolme selviytyi kasvamaan aikuiseksi saakka, ja ne ovat kaikki kolme tälläkin hetkellä täällä luonani asumassa. Mietin kyllä poikasten tullessa luovutusikään, etten voisi kaikkia pitää. Harkitsin jopa Papun myymistä, sillä halusin silloin enemmän pitää itselläni sen crestillisen siskon, Ruusun. Näin jälkeen päin ajateltuna voin vain ihmetellä, mitä päässäni on oikein liikkunut. Se osoittaa hyvin sen, ettei poikasia arvioidessa pidä tehdä liian nopeita päätöksiä.

Kun Papu alkoi sitten kasvaa, se alkoi yhä enemmän ja enemmän muistuttaa ensimmäistä näyttelymarsuani,  nyt jo edesmennyttä Pullaa. Kummatkin ovat tyypiltään hyvin kauniita, ainoastaan korvat voisivat olla hieman suuremmat. Papulla väri on melko lähellä sitä, mitä buffeiltani toivon (parempi kuin Pullalla). Ehkä vieläkin hieman tummempi se voisi olla, ja pohjavärissähän näillä on lähes aina parantamisen varaa. Luonteeltaan Papu on varsinainen matami, hyvin määrätietoinen ja itsevarma. Samaan luonteeseen ihastuin myös Pullassani, joka toimi innoituksenani kasvatuksen aloittamiselle. Ruoka-aikaan Papu huutelee kovaa ja korkealta, usein aloittaen ruokahuudon, johon muut sitten yhtyvät.

Yhden epäonnistuneen ja toisen onnistuneen poikueen jälkeen päätin, että enempää en riskeeraa. Papu saisi jatkaa vastedes näyttelymarsunani. Ja hyvin se on homman hoitanutkin. Tämä vuosi alkoi vähintään yhtä menestyksekkäästi kuin edellinen. Katsotaan jatkuuko sama tahti vielä jatkossakin.

Sastamalan näyttely 12.1.2013

Eilen aloitettiin näyttelyvuosi osallistumalla vuoden ensimmäiseen näyttelyyn. Paikkana oli viime vuodelta tuttu Sastamala ja tuomareina englantilaiset Rex Matthews ja Jayne Davey, myöskin tuttuja ja odotettuja tuomareita. Vietin päivän Jaynen sihteerinä (ensimmäinen suorite tuomarioppilaskaavakkeeseen!) ja siinä sai mukavasti juteltua kaikennäköistä marsuista, sillä aikaa kun odotimme marsujen tulevan meidän pöydälle Rexin arvostelusta.

Omista marsuistani mukana oli Papu ja Pip, samat kuin viimeksi Lohjalla. Kumpikin tuomari oli sitä mieltä, että Pip oli hieman liian tumma eikä saanut tällä kertaa kivoja arvosteluja enempää. Papulaisesta sen sijaan tykättiin. Rexin mielestä väri oli juuri buffille sopiva. Jaynen silmään väri oli siinä ja siinä, ettei ollut hieman liian vaalea. Mutta kummatkin näyttivät tykkäävän marsusta todella paljon, sillä tuloksena oli 2 x serti, 2 x ROP1 ja vieläpä 2 x BIS2.

Seuraavassa kuussa vuorossa sitten Hämeenlinna, jonne on onneksi vähän lyhyempi matka. Jotenkin pimeässä ajettuna matka Sastamalaan tuntui paljon pidemmälle kuin viime kesänä valoisassa. Etenkin kotimatka näyttelyn jälkeen tuntui jatkuvan ikuisesti, menomatkalla alkoi edes päivä sarastaa lähemmäksi päästessä. No, kotiin päästyäni ei ollut ainakaan ongelmia saada unenpäästä kiinni.

Lohjan näyttely 15.12.2012

Lauantaina oltiin näyttelemässä taas Lohjalla. Marsuja lähti mukaan vain kaksi, Papu ja poikansa Pip. Olin itse lupautunut näyttelyyn pet-tuomariksi, ja vähemmillä näyttelytettävillä pääsee silloin vähän helpommalla. Ulkomuodossa tuomareina olivat tutut Anniken ja Lisbeth Norjasta. Heitä oli taas tosi hauska nähdä.

Tulokset olivat todella hyvät. Lisbethillä Papu sai sertin ja oli ROP2. Pip sai kovasti kehuja, mutta minun epätasaisen trimmailun ja ehkä aavistuksen tumman värin (!) takia ei muuta herunut. Annikenilta Pip sai kuitenkin sertin, mikä oli kiva yllätys. Anniken tuntui arvostavan Pipin väriä, mihin olen itsekin aika tyytyväinen (kunhan pohja ja vatsa olisivat vain yhtä tummia). Papulle Anniken antoi myös sertin ja sijoitti sen ROP1:ksi. Papu sijoittui myös Best in Show'ssa. Sijoitus jäi minulta kyllä kuulematta ja palkintokin melkein hakematta, kun pakkailin infokamoja kasaan. Jälkikäteen kuitenkin päättelin muiden tuloksista, että sijoitus oli ehkä neljäs tai viides. No, kunhan tulokset tulevat nettiin, saan oikean tiedon tänne blogiinkin.

Oma pet-tuomarointini meni leppoisasti. Marsuja oli ilmoitettu 18 kpl, mutta loppujen lopuksi viisitoista ilmestyi paikalle. Määrä oli juuri sopiva, sillä kahteen mennessä marsut oli arvosteltu vaikka en pitänyt edes mitään kiirettä. Määrä oli sopiva myös senkin takia, että pet-tuomariksi opiskeleva Saija tarvitsi juuri viisitoista marsua harjoitusarvosteltavaksi. Minua vähän jännitti, sillä kyseessä oli ensimmäinen tuomarioppilas, joka teki harjoitusarvostelunsa minun "valvonnassani". Onneksi meille jäi hyvin aikaa käydä rauhassa harjoitusarvostelut läpi, ja olikin tosi hauska höpötellä arvosteltavana olleista marsuista. :)

Kotiin näyttelystä päästiin ihan ihmisten aikaan, onhan Lohja alle tunnin ajomatkan päässä. Olin kuitenkin niin viikon univelkojen ja päivän jännityksen uuvuttama, etten edes jaksanut tietokonetta avata kotiin tullessani. Onneksi sunnuntaina ei ollut mitään kiirettä herätä vaan sain nukkua melkein kellon ympäri.

Vielä muutamat kuvat:

PPM-pöydältä

voittaja vasemmalla ja oikealla päivän kakkonen

Pariluokan voittajat

Pariluokan 2.sijalle tulleet balwinit

Pahoittelut kuvien laadusta. En jaksanut ottaa järkkäriä mukaan näyttelyyn, ja jälkikin on sitten sitä luokkaa. Mutta kerrankin ehdin edes muutaman kuvan ottamaan.

Papu ja palkinnot

Tässä siis lupaamani kuva Papusta palkintoineen. Kuvasta puuttuu lauantaina saatu serti sekä pariluokan palkinto. Niin, taisin unohtaa aiemmin kertoa, että Papu osallistui myös ihan ex tempore pariluokkaan sunnuntaina. Elisa vaan yhtäkkiä kysyi, että saako sen ilmoittaa pariluokkaan toisen marsun kaveriksi. Eihän minulla ollut mitään sitä vastaan, mutta muiden kiireiden takia en ehtinyt arvostelua ollenkaan katsomaan. Papun parina oli joku Almond's-marsuista, jonka nimeä en nyt muista. Marsut olivat kuulemma niin samannäköiset, että tytöt eivät olleet varmoja kumpi on kumpi. Kovassa kilpailussa heltisi siis toinen sija.

Laskeskelin eilen huvikseni Papun tänä vuonna näyttelyistä tienaamia VV-pisteitä. Vuoden lopussa lasketaan yhteen marsun viiden menestyneimmän näyttelyn pisteet ja niiden perusteella listataan kyseisen vuoden voitokkaimmat marsut. Menestynein marsu saa tittelin Vuoden Voittaja (2012) eli lyhennettynä VV(-12). Nyt laskujeni mukaan Papulla on koossa 124 pistettä. Pistemäärä voi vielä muuttua, jos Lohjan joulunäyttelystä sattuisi tulemaan menestystä. Joka tapauksessa Papu on jo tähän mennessä rikkonut aikaisemman marsujeni piste-ennätyksen. Lopulliset tulokset ilmestynevät ensi vuoden ensimmäisessä lehdessä. Sinne asti on siis jännitettävä miten käy.

Lemmikkimessut 10-11.11.2012

Viime viikonloppu vierähti taas tutuissa merkeissä Helsingin Messukeskuksessa. Omalta osaltani messuviikonloppu alkoi jo perjantaina, kun kävin viemässä yhdistyksen infotavarat valmiiksi paikoilleen. Tällä kerralla infoon oli hankittu jotain uuttakin rekvisiittaa kuten kaksiosainen esittelyhäkki, lehtiteline sekä seinälle kiinnitettävä banneri. Lisäksi oli saatavilla yhdistyksen käyntikortteja ja kasvattajalistoja, joita jakaen vietinkin ison osan lauantaista. Suski oli taiteillut myös "julisteen", jossa esiteltiin värikuvin erilaisia marsurotuja. Siinä olevia marsuja kävikin viikonlopun aikana moni ihastelemassa, samoin kuin esittelyhäkkeissä olleita Aniara's-marsuja sekä osaston toiseen päähän sijoitetun pihaton Goldhill's-marsuja.

Lauantain näyttelyyn minulta osallistui suunnitelmien mukaan neljä marsua, kaksi babya ja kaksi aikuista. Venäläinen tuomari Irina arvosteli avoimet ja tykkäsi Jelly Beanistä sertin verran. Puolalainen tuomarimme Monika taas tykkäsi pienestä saffroncrestistäni, Allusta, sertin ja ROP1:n verran. Tosin täytyy myöntää, ettei kilpailua ollut kovin paljon, sillä Junior Grand Galaan osallistui vain kaksi yksiväristä englannincrestiä. Mutta vähän sitä ajatellen päätinkin alun perin ilmota Allun lauantaille. Pikkuinen Penni oli myös ensimmäisessä näyttelyssään ja sai kiitosta etenkin näteistä silmistään ja päästään. Korvissa sillä on paljonkin toivomisen varaa, minkä takia se ei viikonloppuna menestynyt.

Lauantaina Pennin tärkein rooli oli kuitenkin esiintyä yhdessä Nellin kanssa toisena katsemointiparinani. Katselmointi meni läpi huolimatta siitä, että Penni ja Nelli ovat aika epätasainen pari. Toisella on isot korvat ja pitkä pää, toisella taas pyöreääkin pyöreämpi pää mutta lähes olemattomat korvat. Kiitosta sai väri, joka toki voisi olla tummempi, mutta sentään tytöt ovat keskenään lähes samansävyisiä. Seuraavana askeleena onkin sitten hurja askartelu jalostussuunnitelman kanssa ja vieläkin hurjempi pähkäily sopivien nimivaihtoehtojen kanssa. Siitä sitten lisää jossain vaiheessa myöhemmin. :)

Sunnuntain näyttelyyn osallistuttiin täältä vain kahden marsun voimin. Tosin Penni-tyttönen kävi myös pet-puolella pokkaamassa 96 pistettä. Harmittavasti en kuullut, olisiko sitä kutsuttu myös PPM-pöydälle. Jälkikäteen vain katselin, että muilla pöydälle kutsutuilla oli samansuuntaisia pisteitä. Mutta en tiedä valittiinko sinne pisteiden perusteella eikä sillä ole nyt niin suurta väliäkään. Olisi vain ollut hauska tietää.

Ulkomuodossa meni sunnuntaina ihan yli odotusten, sillä Papu oli hyvinkin voittoisa. Se pesi paitsi muut (paremman väriset) buffit, myös valkoiset, creamit ja blackit ollen rotunsa paras (ROP1). Täysin odottamatonta, sillä itse ainakin tykkäsin monen muun buffin väristä paljon enemmän ja tuolla pohjavärillä ei pitäisi olla mitään jakoa valkoisia ja mustia vastaan. Mutta ei siinä vielä kaikki. Roppina Papu sai kutsun myös Best In Show-valintaan, jossa vierailevat tuomarimme sijoittivat sen neljänneksi (BIS4). Aivan uskomatonta!

Kotiin viemisinä oli siis tällä kertaa muutakin kuin sertilipareita (yhtään niitä väheksymättä). Täytyy ottaa jossain vaiheessa tällä viikolla kuva Papulaisesta voittosaaliinsa kanssa. Messutuliaisina marsut saivat 12,5kg:n säkin Altromin-pellettiä, joka riittänee nyt vuoden vaihteeseen saakka. Lisäksi sunnuntain ruokatauon aikana pyrähdettiin pikaisesti Papun ja Pennin kanssa Jennin kuvattavana Lemmikki-lehden ständillä. Muutoin jäi messuilla kiertely (tälläkin kertaa) vähän vähemmälle.

Sirkuttajat vol. 2

Tänään oli vaihteeksi mielenkiintoinen herätys aamulla, kiitos marsujen. Juuri yhtenä päivänä mietin, että enpäs olekaan kuullut marsujen sirkuttavan pitkään aikaan. Oikeastaan en sen jälkeen, kun Delfina kuoli, sillä se oli varsinainen laululintu. No, aamulla sain sitten konserttia senkin edestä.

Sirkutus alkoi ennen herätyskellon soittoa eli joskus ennen aamukuutta. Puolisen tuntia torkuttelin herätyskelloa ja sirkutus vain jatkui ja jatkui. Lopulta heräsin suihkuun ja samalla sirkutuskin loppui. Sen verran ehdin ääntä paikantaa, että kulmahäkistä se tuli.

Mutta eihän se vielä siihen loppunut. Suihkusta tullessani konsertti alkoi uudestaan, ja tällä kertaa kerkesin nappaamaan kameran mukaan. Tässä vähän todistusaineistoa:

Papu sirkuttaa

Papu-neitihän se siellä makailee jodlaamassa. Edellisen kerran postailin sirkuttelijavideoita reilu vuosi sitten. Videot löytyvät täältä. Siinä välissäkin olen ehtinyt kuvata ainakin yhden videon, jonka voisinkin laittaa tähän samaan syssyyn. Tässä siis vuorostaan Illusia-neiti kujertamassa viime vuoden joulukuussa:

Illusia sirkuttaa

Lemmareiden ilmot

Sainpahan aikaiseksi ilmoittaa marsuja seuraavaan näyttelyyn. Jostain syystä se on aina yhtä vaikeaa, ja siksi ilmoittautuminen jää viime hetkeen. Nyt jäi sentään ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa ennen ilmoittautumisajan päättymistä.

Seuraava näyttely on siis ensikuussa Helsingin messukeskuksessa järjestettävät Lemmikkimessut. Näyttely on kaksipäiväinen, ja lauantain näyttely on Grand Gala, jossa on junnuille ja aikuisille omat Best in Show't. Sen takia intouduin ilmoittamaan lauantaille vähän enemmän marsuja.

Lauantaina mukaan lähtevät siis buffit Penni, Nelli ja Papu sekä pikkuinen enkkucrest saffron Allu. Nelli lähtee mukaan lähinnä siksi, että yritän Pennin kanssa katselmoida ne toisena katselmointiparinani (mikäli katselmointeja otetaan näyttelyssä vastaan). Sunnuntaille ajattelin alun perin ilmoittaa ihan eri marsuja, mutta eipä tuolta sitten löytynytkään mitään sopivaa. Papu ja Penni saavat siis lähteä toiseksikin päiväksi messuilemaan, Penni myös pet-luokkaan ilmoitettuna.

Eihän noita nyt kovin montaa ole loppujen lopuksi lähdössä näyttelyyn, mutta aika paljon trimmaamista noissakin riittää. Olin ajatellut pääseväni trimmaamisessa tavallista helpommalla, kun viime viikonloppuna piti olla jo alustavia harjoituksia SMY:n järjestämässä näyttelyyn valmistautumispäivässä. Päivään ei ollut kuitenkaan tullut yhtään ennakkoilmoittautumista, joten koko tapahtumaa ei pidetty. Nyt joudun sitten ihan omina talkoina trimmailemaan...

Edellisen postauksen jälkeen ei muuta ihmeellistä olekaan täällä ehtinyt tapahtua. No, Heathin ja Quarkin myynti-ilmoituksen laitoin parille foorumille, mutta pojat ovat edelleen täällä kotona eikä niistä ole juurikaan tullut kyselyjä. Jos siis joltakin löytyy sopiva koti kahdelle kiltille marsupojalle, kannattaa käydä kurkkaamaassa vaikkapa Marsut.netin myyntipalstalta lisätietoja.

Tämmöiset hurmuripojat etsivät uutta kotia

Äidit ja tyttäret

Viime sunnuntain marsutrafiikin jälkeen tulos on se, että elo-syyskuun aikana syntyneistä 11 poikasesta kotona on enää viisi. Perilous Pip-poika kasvaa Jeevesin hellässä huomassa ja Quark Matter taas on Heathcliff-sedän koulutuksessa. Kummatkin poikaparit tulevat mainiosti toimeen.

Tyttöset taas asuvat jokainen vielä emojensa kanssa. Ja saavat asuakin niin jonkin aikaa, ellen sitten yritä  jossain vaiheessa yhdistää näitä äiti-tytär -pareja isommaksi laumaksi. Papu asuu siis tyttärensä Pretty Pennyn eli Pennin kanssa, Ivy tyttärensä Quality Alicen eli Allun kanssa ja Ruusun seuraksi jäikin edellisestä postauksesta poiketen pikkuinen Roselyn. Nyt näyttää vahvasti siltä, että kaikki kolme pientä tyttöä ovat jäämässä minulle, joten Roselynillekin pitäisi varmaan keksiä lempinimi. Ehdotuksia?

Pallopäät - Penni ja Papu

Kolopäät - Roselyn ja Ruusu 

 Puikulapäät - Allu ja Ivy

P-poikue

Niinhän siinä sitten kävi, että Papu-tyttönen päätti pukata vauvansa maailmaan minun poissaollessani. Onneksi kaikki sujui tällä kertaa hienosti, ja sain keskiviikkona 8.8. viestin, että minun sunnuntaista paluutani odotti kotona neljä nappisilmäparia enemmän kuin lähtiessä. Arvaatte varmaan, kuinka pitkältä aika keskiviikon ja sunnuntain välillä tuntui...

Before...

...and after.

Olihan tuo vatsa aikamoinen, mutta ihan neljää en olisi odottanut. Harmi, kun syntymäpainoja en saanut tällä kertaa punnittua, mutta ainakin vauvat ovat nyt melkein viikon ikäisinä noin 100-grammaisia. Ihan hyvänkokoisia siis.

Sukupuolijakauma on aika poikavoittoinen, sillä poikia on kolme. Täytyy sanoa, että ensimmäisen kerran on niin samannäköisiä vauvoja, että niiden erottaminen toisistaan on oikeasti vaikeaa. Pikku tyttösen nyt erottaa toisista, mutta kolme veljestä ovat kuin kolme marjaa. Toistaiseksi niiden painoissa on vähän eroja, mutta toivottavasti ne kasvaessaan alkavat muutenkin erota toisistaan. Tällä hetkellä isoin pojista on hieman muita tummempi ja keskimmäisellä on aavistuksen pidempi pää (siksi lempinimi Nirppunenä), mutta niiden vipeltäessä häkissä kaikki näyttävät samannäköisiltä.

Tässä vielä yksilökuvat:

Poika 1 (pikku poika) 

Poika 2 (nirppunenä)  

Poika 3 (iso poika)  

Tyttö 

Ja N:ssä ollaan

Täällä ne ovat, pienet N-vauvat! Kerrankin vähän iloisempia uutisia siis. Tulin hetki sitten töistä kotiin ja ihastuksekseni Jilly Rose eli Ruusu löytyi ylpeänä makoilemasta kahden vauvansa vierestä. Yksi tyttö ja yksi poika, kauniita sileäkarvaisia buffeja kummatkin. Olisihan se ollut kiva saada lisää crestillisiä, mutta tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeintä, että vauvat ovat terveitä ja elinvoimaisia.

Ihan ei ehkä uskalla vielä henkäistä helpotuksesta näidenkään kohdalla, sillä vaaveilla on todella valkoiset kynnen päät. Se saattaa tarkoittaa sitä, että vauvat ovat (pitkästä odotuksestani huolimatta) hieman ennenaikaisia. Nyt täytyykin seurailla ja varmistaa, että ne varmasti osaavat juoda emon maitoa. Lisäksi poikarukalla oli kalvo vielä silmien ja otsan päällä kuivuneena, kun tulin kotiiin. Se vaikuttaa siskoaan heikommalle, mutta toivotaan emon maidon tekevän tehtävänsä ja vahvistavan sitä.

Ivy jäikin sitten viimeiseksi synnyttäjäksi, sillä sieltä se vaan häkistä minua mulkoilee eikä tee elettäkään synnyttääkseen. Maha vain kasvaa eli joko sieltä tulee monta pientä tai vaan pari isoa jötkälettä. Kummassakin tapauksessa on omat riskinsä, joten vielä saatte pitää peukkuja. Ivyn poikue onkin sitten jo O-poikue.

M-poikueen lyhyt tarina

Tänään loppui vihdoin yhden mammamarsun osalta odotus, vaikkakin ikävämmissä merkeissä kuin olin toivonut. Katselin aamulla Jelly Beania (eli Papu) huolissani, sillä se oli hieman vaisun oloinen. Kurkku kuitenkin maistui, joten lähdin hetkeksi kaupoille. Pari tuntia myöhemmin huomasin heti kotiin tullessani, että nyt on häkissä kääröjä. Kolme kaunista buff-vauvaa, 1 uros ja 2 naarasta, ikävä kyllä kaikki kuolleita.

Ilmeisesti Papu oli joko yrittänyt herätellä tai hävittää kuolleita vauvojaan, sillä kaksi vauvoista oli melko pahasti revittyjä ja raadeltuja. Minulla on ollut tapana kuvata kuolleetkin poikaset muistoiksi omiin arkistoihini, ja nyt täytyy sanoa, että ekaa kertaa se melkein ällötti. En viitsi tässä sen tarkemmin niistä kertoa kuvailuja, mutta en ole vielä koskaan nähnyt näin hurjasti emonsa runtelemia poikasia.

Papu on ainakin toistaiseksi ihan normaalin oloinen ja laitoinkin sen heti Arthurin kanssa taas asumaan. Voi olla, että aamun vaisu olo johtui alkavasta synnytyksestä eikä alkavasta tiineysmyrkytyksestä, kuten pelkäsin. Pari seuraavaa päivää näyttävät miten vointi kehittyy. Jos hyvin käy, parin kuukauden päästä olisi luvassa sitten toinen yritys samasta yhdistelmästä.

Nyt jännätään vielä kahta muuta mammaa, jotka onneksi näyttävät voivan hyvin ja vauvat potkivat edelleen vilkkaasti. Etenkin Ivyn olisin jo toivonut synnyttävän tässä lomani aikana, mutta eihän se tietenkään minun toiveita kuuntele. No, kunhan tulisi niitä eläviä ja terveitä vauvoja, niin muulla ei enää ole väliä.