21

... on marsujen määrä tällä hetkellä. Yksi vähemmän kuin eilen, koska Ivy lähti tänään uuteen kotiin. Ja  hyvään kotiin pääsikin, sillä uusi omistaja Tilda on tullut Marsut.netistä tutuksi. Uudessa kodissaan Ivylle on kavereiksi luvassa kaksi vanhempaa leidiä. Ensimmäisiä kuulumisia sainkin jo kuulla sieltä päin, ja alku vaikuttaa ihan lupaavalle vaikka laumajärjestyksen setviminen onkin vielä kolmikolla kesken. Ivy on onneksi enemmän seuraaja-tyyppiä kuin johtaja-tyyppiä, joten eiköhän tilanne vakiinnu ihan parin seuraavan päivän aikana.

Näistä vähän vanhemmista marsuista luopuminen on aina haikeampaa, niihin kun ehtii tutustumaan paremmin kuin luovutusikäisinä lähteviin poikasiin. Mutta onneksi hyvän kodin löytyminen tekee asiasta helpomman. Ja Ivynkin saatan vielä nähdä myöhemmin, jos satumme jossain vaiheessa samoihin näyttelyihin. :)

Ivy

Eilen pidettiin myös SMY:n syyskokous, jossa valittiin yhdistykselle uusi hallitus sekä keskusteltiin ja päätettiin muistakin tärkeistä asioista. Tänä vuonna en olekaan ollut yhdistystoiminnassa kovinkaan aktiivinen, siitä piti huolen alkuvuoden tiukka loppukiri opintojeni parissa. Ensi vuonna olisi sitten luvassa taas enemmän toimintaa hallituksen jäsenen, standarditoimikunnan jäsenen ja yhdistyksen lehden taittajan rooleissa. Taittajan pesti on minulle ihan uusi, joten siinä riittää alkuun hyvinkin paljon opiskeltavaa ja näperreltävää iltojen iloksi.

Äidit ja tyttäret

Viime sunnuntain marsutrafiikin jälkeen tulos on se, että elo-syyskuun aikana syntyneistä 11 poikasesta kotona on enää viisi. Perilous Pip-poika kasvaa Jeevesin hellässä huomassa ja Quark Matter taas on Heathcliff-sedän koulutuksessa. Kummatkin poikaparit tulevat mainiosti toimeen.

Tyttöset taas asuvat jokainen vielä emojensa kanssa. Ja saavat asuakin niin jonkin aikaa, ellen sitten yritä  jossain vaiheessa yhdistää näitä äiti-tytär -pareja isommaksi laumaksi. Papu asuu siis tyttärensä Pretty Pennyn eli Pennin kanssa, Ivy tyttärensä Quality Alicen eli Allun kanssa ja Ruusun seuraksi jäikin edellisestä postauksesta poiketen pikkuinen Roselyn. Nyt näyttää vahvasti siltä, että kaikki kolme pientä tyttöä ovat jäämässä minulle, joten Roselynillekin pitäisi varmaan keksiä lempinimi. Ehdotuksia?

Pallopäät - Penni ja Papu

Kolopäät - Roselyn ja Ruusu 

 Puikulapäät - Allu ja Ivy

Nimiä - osa 2: Quut

Sanotaan, että q-kirjaimella on vaikea keksiä nimiä ja täytyy myöntää, että hieman päänvaivaa se tuotti. Yksi tai kaksi olisi ollut vielä helppo, mutta kolmen jotenkin yhteen sopivan  keksiminen... ymmärrätte varmaan, miksi tässä nimeämisessä on kestänyt. Saanko esitellä Q-poikueen:

Tästä poikueesta Quantum Leap on jäämässä kotiin ja Quark Matter lähtee P-poikueen pojan kanssa uuteen kotiin syyskuun lopussa. Quality Alice on vielä vapaana. Sen olin ajatellut laittaa myyntiin yhdessä Ivy-emon kanssa, kunhan vaan saan jossain vaiheessa aikaiseksi kirjoitella myynti-ilmoituksen.

Q-poikue

Jahas, nukkuessani ja toipuessani Sastamalan näyttelystä oli Ivy käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja synnyttänyt tämän aamun aikana vauvansa. Tulos oli jotakin muuta kuin ennalta arvattava. Kerrataanpa vielä... Emo on self buff ja isä englannincrest saffron. Tällöin genetiikan lakien mukaan kaikista poikasista pitäisi tulla buffeja, jotka kantavat saffronia. Lisäksi on 50 % mahdollisuudet sileäkarvaisiin poikasiin ja 50 % mahdollisuudet crestillisiin poikasiin.

Ivyn poikasia on yhteensä kolme. Kaksi poikaa ja yksi tyttö. Toinen pojista on sileäkarvainen buff, todella kaunis sellainen, juuri niin kuin odotin ja toivoin. Kaksi muuta sen sijaan ovat saffroneita, englannincrest tyttö ja amerikancrest poika. Tosin pojalla on vain vähän valkoista crestinsä etuosassa. Selvisi siis, että Ivy on paitsi satiinikantaja myös punasilmäisyyden kantaja.

Vauvat ovat melko pieniä ja ne syntyivätkin päivän 68 kohdalla. Itse odottelin niitä tulevaksi vasta tiistaina, mutta onneksi kaikki meni näinkin ihan hyvin. Ajatella, että vielä eilen aamulla Ivy ja Ruusu asuivat Jokerin kanssa yhdessä ja nyt vuorokautta myöhemmin on jo vauvoja maailmassa. Aikamoinen ajoitus.

Siirsin Ivyn vauvoineen pienempään häkkiin, jossa ne saavat olla rauhassa. Näin varmistan sen, että poikaset saavat mahdollisuuden päästä emon tissille ruokailemaan. Isossa häkissä ne eivät meinanneet pysyä emon perässä. Toivottavasti ne pääsevät nyt jyvälle ruokailusta, sillä vahvistusta ne kaipaavat. Buff-poika on muita virkeämpi, joten sen suhteen olen muita toiveikkaampi.

Tässä ensimmäisiä kuvia kolmikosta.

Self buff poika 

Amerikancrest poika 

Englannincrest tyttö

Ännät nimetty

Nimien keksiminen marsunpoikasille on yksi parhaimmista asioista tässä marsustelussa. Mutta se on joka kerta yhtä hankalaa. Mulla on pitkä lista valmiita nimiä ja erilaisia nimilistoja teemojen mukaan koneella, mutta taas oikeiden nimien löytäminen näille vauvoille oli työlästä. Tällä ensimmäisellä aakkoskierroksella (enkä edes tiedä tuleeko toista) ajatuksena oli keksiä kaikille poikasille englantilaistyyppiset nimet, mutta N-kirjain osoittautui yllättävän vaikeaksi. Nimien kun kuitenkin pitäisi olla helppoja myös suomalaiseen suuhun. Ihan ei englantilaisissa nyt pysytty, mutta sinne päin.

Saanko esitellä N-poikueen eilen kuvattuna:

Napoleon (10 pvää)

Nelly Nostalgia (10 pvää)

Ja hieman myös päivitystä O-poikasen tilanteeseen. Olen nyt kaksi päivää seurannut huolestuneena sen vointia, kun poika ei meinaa syödä mitään. Kahteen päivään en ole nähnyt sen kertaakaan vierailevan emon tissillä eikä myöskään tutteli ole maistunut vaan se kääntää tarmokkaasti päätä pois päin ruiskua tarjotessa. Mutta nyt, juuri hetki sitten, näin sen köllöttelemässä Ivyn vieressä ja imevän! Ehkä tässä sittenkin on vielä toivoa. Ihmettelin kyllä, että miten se on vielä elossa ja suht pirteäkin, vaikka ei syö mitään. Mutta se onkin tainnut olla ovela ja huijannut minua. Eikä mitkään korvikkeet tietenkään maistu, jos on aitoakin tavaraa tarjolla. Seuraillaan nyt tilannetta, mutta parin päivän päästä saattaa alkaa uskaltaa miettimään sille nimeä. :)

Oi voi, O-poikue

Melkein kaksi viikkoa ehdin odotella O-poikueen syntymistä. Olen melkein joka päivä istunut illat kotona siltä varalta, että olisin paikalla synnytyksen alkaessa. Eilen lähdin sitten iltakahdeksaksi tankotanssitunnille. Vielä matkalla juteltiin Lean kanssa puhelimessa ja ihmeteltiin, kuinka pitkään mamma meinaa vauvojaan pantata.

Ei pitkään, sillä kotiin tullessani kaksi tuntia myöhemmin Ivy istui vauvojensa keskellä. Ikävä vaan, että neljästä kolme oli kuolleita. Vielä ihan märkiä, mutta nätisti puhdistettuja vauvoja, joten en tiedä missä on ollut vika. Otin kuolleet pois häkistä ja tapani mukaan kuvasin ja punnitsin ne. Ehkä noin varttia myöhemmin huomasin, että Ivy ponnistaa taas. Ajattelin, että istukkaa pukkaa, mutta sieltä tulikin vielä yksi vauva. Vauva haukkoi henkeä, vaikka emo oli jo puhdistanut kalvot naamalta. Otin sen käteen ja yritin puhdistaa naamaa entisestään, mutta elvyttämisestä huolimatta se ei alkanut hengittämään. Ärsyttää kovasti, koska tuntuu, että minulla olisi ollut mahdollisuus se pelastaa. En vain osannut tarpeeksi hyvin.

Jos yhtään pysyitte laskuissa mukana niin, viisi vauvaa syntyi yhteensä, 4 poikaa ja yksi tyttö. Viimeisimpänä syntynyt kaunis vauva olisi ollut se ainoa naaras. Mutta ainakin toistaiseksi on vielä yksi vauva hengissäkin, pieni poika, jota tosin aluksi luulin tytöksi. Mutta miten voikin käydä tällainen tuuri, että juuri ainoa hengissä säilynyt onkin SATIINI! Minulle ei ole vielä koskaan syntynyt satiinia, vaikka satiiniominaisuuden resessiivisen periytymisen takia se ei ole ollut täysin poissuljettua. Nyt ainakin selvisi, että sekä Jeeves että Ivy ovat satiinikantajia. Ivy on todennäköisesti saanut ominaisuuden emältään Marplelta, sillä se on kotoisin Englannista kuten Jeeveskin. Tiesin Englannista marsuja hankkiessani, että sieltä on mahdollista tulla satiinikantajia. Siellä satiineja kasvatetaan edelleen runsaasti ja aika moni tuntuu kasvattavan self buffeja satiini buff-kasvatuksen apuna.

Olen päättänyt aikoja sitten, että jos ikinä satiini tänne syntyy, en ala muuten ihan tervettä vauvaa suoriltaan lopettamaan vaan pidän sen itselläni maskottina. Tietenkin satiinin vointia ja terveyttä pitäisi seurata aktiivisesti ja melko pienestäkin sairauden oireesta olisi lähdettävä eläinlääkärin pakeille. Olisin myös varautunut siihen, että satiinin lopettaminen saattaisi tulla aika aikaisessa vaiheessa vastaan, sillä satiineille tyypillisen OD-taudin puhkeamisajankohtaa ei koskaan voi ennustaa etukäteen.

No, saa nähdä tarviiko tässä edes vielä miettiä asiaa niin pitkälle, sillä toistaiseksi satiinivauvan selviäminen on  epävarmaa. Vaikka vauva on mielestäni ihan hyvän kokoinen (90 g), en ole vielä nähnyt sitä imemässä. Yritin tarjota sille tuttelia, jos se saisi siitä energiaa, mutta kaveri ei vaan tajunnut jutun jujua. Se myös poksuu samalla tavalla kuin aikaisemmin menettämäni marsuvauvat, mikä ei ole hyvä merkki. Saa nähdä kuinka pojan käy. Ihan liian söpö se kyllä on, katsokaa vaikka itse.

Marsujen äitienpäivä

Ruusu vietti äitienpäivää tänään lepposissa merkeissä vauvojaan hoitaen. Vauvat kasvavat hurjaa vauhtia ja ovat varsinaisia rasavillejä. Yhtään askelta ei häkissä mennä kävellen vaan silloin, kun ne eivät nuku, ne popkornaavat ympäri häkkiä. Vauvat myös syövät jo kovin tomerasti muutakin kuin emon anteja. Erityisen hyvin tuntuvat maistuvan ulkoa saatavat ruoho ja voikukan lehdet. Täytyisi varmaan ottaa lähiaikoina oikein viralliset potretit vauvoista, kun nyt viikon ikäisinä ovat jo vähän enemmän marsun näköisiä.

Ivy-mamma taas ei vielä päässyt äitienpäivää viettämään, sillä sen vauvat jaksavat vielä pitää meitä jännityksessä. Ivyn maha sen kuin kasvaa ja painoakin oli tänään huimat 1290g (lähtöpaino hieman päälle 900g). Nyt mennään jo vuorokaudessa 81 eli selvää on, ettei astuminen ole onnistunut heti ensimmäisenä päivänä yhdistämisestä. Pitkään ei kuitenkaan voi enää mennä, sillä tänään uskaltauduin siivoamaan Ivyn häkin ja samalla pääsin hieman neitoa tunnustelemaan. Lantioluut tuntuvat olevan pari senttiä auki ja massu on hyvin pinkeänä. Vauvat liikuskelevat vielä mutta selkeästi aiempaa vähemmän, ilmeisesti sen verran ahdasta jo tuppaa olemaan. Onneksi mamman ruokahalu on pysynyt hyvänä ja ruoka-aikaan Ivy huuteleekin kaikista vaativimmin apetta eteensä. Saa nähdä minkälainen suurperhe täällä pian on, semmoinen järkäle tuolla häkissä lyllertää.

Ja N:ssä ollaan

Täällä ne ovat, pienet N-vauvat! Kerrankin vähän iloisempia uutisia siis. Tulin hetki sitten töistä kotiin ja ihastuksekseni Jilly Rose eli Ruusu löytyi ylpeänä makoilemasta kahden vauvansa vierestä. Yksi tyttö ja yksi poika, kauniita sileäkarvaisia buffeja kummatkin. Olisihan se ollut kiva saada lisää crestillisiä, mutta tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeintä, että vauvat ovat terveitä ja elinvoimaisia.

Ihan ei ehkä uskalla vielä henkäistä helpotuksesta näidenkään kohdalla, sillä vaaveilla on todella valkoiset kynnen päät. Se saattaa tarkoittaa sitä, että vauvat ovat (pitkästä odotuksestani huolimatta) hieman ennenaikaisia. Nyt täytyykin seurailla ja varmistaa, että ne varmasti osaavat juoda emon maitoa. Lisäksi poikarukalla oli kalvo vielä silmien ja otsan päällä kuivuneena, kun tulin kotiiin. Se vaikuttaa siskoaan heikommalle, mutta toivotaan emon maidon tekevän tehtävänsä ja vahvistavan sitä.

Ivy jäikin sitten viimeiseksi synnyttäjäksi, sillä sieltä se vaan häkistä minua mulkoilee eikä tee elettäkään synnyttääkseen. Maha vain kasvaa eli joko sieltä tulee monta pientä tai vaan pari isoa jötkälettä. Kummassakin tapauksessa on omat riskinsä, joten vielä saatte pitää peukkuja. Ivyn poikue onkin sitten jo O-poikue.