Viikonloppuna oli taas vuorossa messuilua. Minun kohdallani tällä kertaa hieman normaali vähemmän, sillä on en ollut ilmoittanut omia marsuja ollenkaan näyttelyyn. Kaikki näyttelymarsut kun ovat tällä hetkellä kiireisinä vauvomispuuhissa, päätin jättää näyttelyyn osallistumisen väliin. Muita hommia kuitenkin piisasi sitten senkin edestä.
Viikonloppu alkoi jo perjantaina perinteisesti messujen rakentamisella. Roudasin puolilta päivin infotavarat ja Aidalta maanantaina haetut palkinnot paikalle. Näyttelyn sponsorina oli toimi Oxbow, joten ennen poislähtöä piti vielä pussittaa osa isoista kasvattajasäkeistä pienemmiksi pellettipusseiksi. Yhdessä Elisen ja Suskin kanssa tuli sitten väsättyä sata kappaletta palkintopusseja.
Lauantaina minun osuuteni messuilla oli melko lyhyt. Hain aamulla tuomarimme, Claire ja Hugh Pashleyn, hotellista Vantaan Pakkalasta ja toin heidät messuille. En ollutkaan heitä aikaisemmin tavannut enkä yhtään tiennyt, miltä he näyttivät, joten vähän jännitti mennä heitä hakemaan. Hassustihan siinä meinasi käydä, sillä seisoin hetken aikaa hotellin aulassa odottaen pariskuntaa paikalle, kunnes tajusin kysyä kirjaa lukevalta, yksin istuvalta naiselta nimeä. Ja Claire se tosiaan oli. Herra Pashleynkin olin jo nähnyt ohittaessani hänet hotellin ulkopuolella, mutta kun odottaa näkevänsä pariskunnan... No, me saimme tapauksesta hauskat naurut. :)
Lauantai tosiaan meni sitten minun osaltani muissa puuhissa, lähinnä marsuja siivoten ja uutta häkkiä käyttöönottaessa. Siitähän jo kirjoitin edellisessä postauksessani. Sunnuntain vietin sitten messuilla aamusta iltaan. Aamulla hain tietenkin taas tuomarit matkaan ja näyttelyn päätteeksi saattelin lentokentälle, mutta siinä välissä ehdin arvostella melkein 40 pet-marsua.
Arvosteleminen oli todella mukavaa pitkästä aikaa. Siitä saattaakin olla aika tasan vuosi aikaa, kun viimeksi tuomaroin. Onneksi en ollut niin pahasti ruosteessa kuin pelkäsin ja ehdin ajoissa arvostella kaikki marsut. Paljon ihania marsuja siellä olikin, ja aina vähän harmittaa, ettei kaikkia voi palkita. Huonoja marsujahan ei näyttelyissä olekaan, on vaan hyviä ja vieläkin parempia. Jos ei siis jollakin kertaa voita, ei omassa marsussa ole välttämättä ollut mitään vikaa vaan näyttelyyn osallistuneiden marsujen taso on ollut oikein erityisen kova. Siitä kai itse pidänkin näyttelyissä, ettei koskaan voi olla varma lopputuloksesta. Välillä kun itse sitä vähiten odottaa, voikin tulla yllätysvoitto. Siksi kai näyttelyissä käynti onkin niin koukuttavaa.
Eilen väheni marsumäärä jälleen yhdellä, ainakin hetkellisesti. Jeeves lähti taas Lean luokse Ouluun tyttöjä viihdyttämään, kun onnistuttiin viime hetkellä saamaan kyyti. Nyt tarvitsee taas hetken aikaa pilkkoa yksi porkkanan pala vähemmän. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin kauan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti