Q-poikasia ihastellessa olen unohtanut kokonaan kirjoitella lauantaisesta näyttelyreissusta. Olin siis marsuineni eilen Sastamalassa saakka näyttelemässä. Samalla palautin tosiaan Jokerin takaisin Katjalle, joka toimi toisena ulkomuotoluokan tuomarina näyttelyssä. Toisena oli englantilainen Don Payne, joka on arvostellut aikaisemminkin minun marsujani.
Päädyin loppujen lopuksi ilmoittamaan Katjalle ainoastaan nuorison, Napoleonin ja Nellin, ja Donille näiden lisäksi myös Jeevesin. Tavoitteena oli saada Jeevesille viimeinen serti muotovalion arvoa varten. Jeevesin pienien fatty eyen alkujen takia en kuitenkaan uskaltanut ilmoittaa sitä Katjalle, koska häneltä ne eivät varmastikaan olisi jääneet huomaamatta.
Ilmeisesti olen käynyt viime aikoina näyttelyissä niin vähän, että rutiini näyttelyvalmistaumiseen on kadonnut. Oikein hävetti kuinka huonosti marsujen turkit oli trimmattu ja ehkä niitä kynsiäkin olisi voinut vielä leikellä vähän lyhyemmiksi. Lisäksi nuoriso ei oikein osannut vielä käyttäytyä, kun en ole niiden kanssa harjoitellut laudalla istumista.
Osittain huonosta valmistautumisesta syytän kyllä viimeisen lomaviikon tiukkaa aikataulua. Yleensä olen pessyt marsut pari päivää ennen näyttelyä, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta, kun tulin vasta perjantaiaamuna takaisin Tukholman visiitiltä. Muutenhan olisikin ollut lomalla hyvää aikaa puunailla marsuja ihan rauhassa, mutta jotenkin ne lomapäivät aina hupenevat eikä mitään saa aikaiseksi.
No, valmistautumisesta huolimatta olin ihan tyytyväinen tuloksiin. Pikkumarsuilta en mitään ihmeellistä odottanutkaan. Ne ovat kuitenkin vielä babyja ja tuon ikäisenä oikein todella pitkänokkaisen näköisiä. Napoleon onnistui kuitenkin saamaan Katjalta Kuman ja Donilta sertin! Mutta vielä hienompaa oli se, että Don antoi kuin antoikin Jeevesille sen kolmannen sertin. Nyt täytyisi vaan saada hakemukset aikaiseksi, minulla on nimittäin vielä Pavunkin MVA-hakemus laatimatta ja lähettämättä.
Näyttelyssä oli oikein mukava tunnelma. Ei ollut sitä hirveää häslinkiä ja kiirettä niin kuin isommissa näyttelyissä yleensä on. Olenkin alkanut nauttimaan enemmän näistä pienistä näyttelyistä, koska silloin kerkeää jopa juttelemaan muiden ihmisten kanssa. Tällä kertaa oli erityisen hyvä olla riittävästi aikaa, sillä minulla oli marsujen esittämisen lisäksi vähän muutakin puuhaa...
Näyttää nimittäin siltä, että meikäläinen alkaa opiskelemaan ulkomuotoluokan tuomariksi. Tähän näyttelyyn meille uusille oppilaille oli järjestetty eräänlainen lähtötasotesti. Sopivassa välissä kävinkin suorittamassa kokeen. Yhtään ei ole varma olo kokeen lopputuloksesta. Toisaalta rotujen ja värien tunnistaminen sujui mielestäni aika hyvin, vain muutama hankala jäi pohdituttamaan. Eniten päänvaivaa tuottivat agoutit, jotka ovatkin vähän kuin minun "akilleen kantapääni". Sileäkarvaisena agouteja näkee näyttelyissä todella vähän ja silloinkin lähinnä golden ja silver agouteja. Mielenkiinnolla odottelen siis kokeen tuloksia takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti