Tänään tuli kuluneeksi 68 päivää siitä, kun Jeeves, Daisy ja Nita muuttivat asumaan yhteen. Tänään siis periaatteessa olisi jo ollut marsuvauvojen ihan mahdollista syntyä. Ei kuitenkaan käynyt niin hyvin, että olisi ystävänpäivävauvoja tullut.
Äsken Daisy näytti kyllä jo ihan siltä, että vauvat vaativat pääsyä ulos. Sen mahassa ryskitään niin kovasti, että koko masu hytkyy ja aaltoilee vauvojen liikehtiessä. Eli kyllä ne sieltä varmasti tällä viikolla pyörähtävät tänne minua ilahduttamaan. Itseasiassa Daisyn käytös sai minut viimein hakemaan kellarista varahäkin ja pyydystämään vastahakoisen Jeevesin pois tyttöjen luota. Daisy nimittäin pysähtyy aina silloin tällöin paikalleen ja jää tapittamaan pitkäksi aikaa tyhjyyteen. Välillä se jopa kurtistaa kulmiaan, joten varmaan vauvat siellä painivat.
Ruokahalu tulevalla mammalla on onneksi kohdillaan, sillä tytteli on aina ensimmäisenä roikkumassa laatikon reunalla ruokaa hamuamassa. Viime aikoina se on yltynyt niin nälkäiseksi, että sille kelpaisi mikä tahansa. Siinä saa todella varoa sormiaan, kun on tuoreruuan aika, ettei terävät pienet hampaat iskeydy porkkanan sijasta sormen päähän.
Jeeves ei onneksi ollut moksiskaan muutosta vieraaseen häkkiin. En ollut tähän mennessä vielä raaskinut siirtää poikaa yksikseen, koska se on muutenkin melko ujo ja arka. Mutta yllätys, yllätys, Jeeves oli heti uudessa häkissä kuin kotonaan ja hyökkäsi ruokakupille ahmimaan. Ehkäpä kaksi tiinettä (=ahnetta) tyttöystävää ovat pitäneet poikarukkaa nälässä, joten sen pitää nyt syödä senkin edestä.
Two fat ladies eli Juanita ja Daisy - tulevat mammat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti