Viime lauantaina päättyi sitten minun marsujeni kohdalla melkein yhdeksän kuukautta kestänyt näyttelytauko. Edellinen näyttely, johon marsuineni osallistuin, oli huhtikuinen PetExpo. Nyt mukaan lähteneet marsut eivät olleet tuolloin edes syntyneet.
Raumalle siis ilmoitin kolme kappaletta buffeja eli sisarukset Jelly Beanin ja Jolly Rogerin sekä Ivy-tyttösen. Tuomareiksi oli kutsuttu norjalaiset Anniken Kjaernet ja Lisbeth Björndahl. Ilmoittautumisen jälkeen tuli kuitenkin vielä mahdollisuus kolmanteen arvosteluun, jonka tuomarina toimi Katja Kivipuro. Tottahan siihenkin oli ilmoitettava koko porukka.
Lauantaiaamuna pakkasin sitten auton ja suuntasin nokan kohti Raumaa. Reilu kolme tuntia oli matkan kesto, mutta onneksi ei tarvinut ihan yksin ajella vaan sain viime hetkillä Annukan matkaseuraksi. Navigaattorin avulla löysimme hienosti Ooperin pihaan.
Ennen varsinaisen arvostelun alkamista minulla oli vuorossa ensimmäinen kasvattajakatselmointini. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen olin lopulta uskaltautunut ilmoittamaan ensimmäisen ryhmäni Katjan arvioitavaksi. Tiesin kyllä, että marsujen (Jelly Bean & Ivy) buffin sävy olisi voinut olla paljon tummempikin, mutta muuten olin melko tyytyväinen parin ulkonäköön. Katselmoinnissahan katsotaan vain, ettei marsuilla ole hylkääviä virheitä, ja annetaan kommentteja ja vinkkejä kasvatustyön jatkoa ajatellen. Hylkääviä virheitä en uskonutkaan näistä löytyvän, ja niinhän se ensimmäinen katselmointi menikin läpi. Sainpa vielä arvosanaksi "Hyvä", vaikka buff-värisävyn parantamisessa minulla on paljon töitä jäljellä.
Muiden katselmointien jälkeen marsuni pääsivät Katjalle heti perään uudestaan arvosteltavaksi. Nyt mukana oli myös Roger, jonka Katja valitsikin näistä kolmesta parhaimmaksi. Pojan väri onkin kehittynyt iän myötä paremmaksi ja muistuttaa melko paljon Arthurin väriä, josta itse pidän todella paljon. Harmittavasti pojalla on toisessa silmässä alkava fatty eye, joka ei vielä ole näkyvissä, mutta työntää silmäluomea hassusti. Ilman sitä olisi ollut mahdollisuus sertiin, mutta nyt oli tyytyminen kumaan. Koska Katjan arvostelussa ei ollut muita selfejä, sai Roger lisäksi ROP1-sijan ja Jelly Bean sijoittui ROP2:ksi.
Seuraavaksi marsut menivät Annikenin arvosteluun, jossa Jelly Bean oli ykkönen, Roger toinen ja Ivy edelleen kolmantena. Jelly Beanille irtosi myös ensimmäinen serti ja ROP2-palkinto. Roger ja Ivy saivat kumat. Ehdin olla koko päivän Annikenin sihteerinä ennen kuin vasta viimeisenä oli marsujen vuoro mennä Lisbethin arvosteltavaksi.
Odotin Lisbethin arvostelua oikein erityisesti, sillä tiedän hänen itsekin kasvattavan buffeja ja saffroneita. Marsujen välinen järjestys pysyi Lisbethilläkin samana kuin Annikenin arvostelussa. Kaikki kolme saivat lisäksi sertit, mikä oli pieni yllätys. Miksi näin oli, johtui todennäköisesti siitä, että aurinko oli arvosteluun mennessä jo laskenut, ja sähkölampun valossa marsut näyttivät huomattavasti paremman värisiltä kuin raa'assa luonnonvalossa. :) No, me emme siitä välitä vaan otamme kaikki liikenevät palkinnot ilolla vastaan. Myös Jelly Beanin ROP1-sijan.
Viimeiseksi pidettiin vielä Best In Show-kisat. Katjan BIS:siin ei minun marsuilla riittänyt tällä kertaa rahkeet, mutta Jelly Bean sai takaisinkutsun sekä Annikenin että Lisbethin BIS-pöydälle. Lopullisissa sijoituksissa Anniken valitsi Jelly Beanin päivän viidenneksi parhaaksi ja Lisbeth rankkasi ihan ykköseksi saakka! Siivoilin ja kasailin tavaroita palkintojen jaon aikaan enkä ihan täysillä keskittynyt kuuntelemiseen. Havahduin oman nimen kuullessani ja kävin pokkaamassa ruusukkeen. Vasta ruusuketta pidellessäni tajusin sen olevan puna-valkoinen eli ykköspalkinto. Ensimmäinen BIS1-sija, mikä tähän taloon on ikinä saatu. Olen melko hämmentynyt ja vähän pyörryksissä siitä vieläkin.
Kaiken kaikkiaan päivä meni siis hurjan paljon odotuksia paremmin. Saalina yhteensä 1 x BIS1, 1 x BIS5, 2 x ROP1, 2 x ROP2, 4 x serti ja 4 x kuma. Kotimatka sujuikin rattoisasti höpötellen ja rauhassa ajellen. Ainoastaan pikkuisen piti jännittää, sillä auton takaluukun lukitus vikaantui lähtiessä. Luukku ei suostunut aukeamaan eikä silti mennyt kokonaan kiinnikään, joten auton varoitusvalo paloi koko kotimatkan. Matkalla vilkuilin vähän väliä peruutuspeilistä, ettei luukku vain ole kesken matkan itsekseen auennut. Ilmeisesti lukko on niin jäässä tai muuten vain rikki, koska se ei toimi vieläkään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti