Lahden näyttely 23.3.2013

Päivitellään nyt näin hieman jälkikäteen. Eli viikko sitten oltiin Lahdessa näyttelyiden merkeissä. Lahti onkin tuttu paikka eikä tarvitse navigaattorin kanssa leikkiä sinne löytääkseen. Jos laskin oikein, niin tämä oli kuudes kerta, kun olen Kasisalissa ollut näyttelyssä.

Tuomareina meillä oli englantilaiset Liz Miles ja Pete Holdaway. Liz on ollut aikaisemminkin Suomessa tuomaroimassa, mutta Petelle tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa ylipäätään. Meillä oli hyvää aikaa jutella autossa, sillä toimin heidän kuskinaan hotellilta Lahteen ja takaisin.

Näyttelystä ei tällä kertaa tullut meille sen suurempia meriittejä. Ja eipä niitä marsujakaan ollut montaa minulla mukana. Papu osallistui ulkomuotoon kummallakin tuomarilla, mutta tuomarit tykkäsivät sen olevan liian vaalea väriltään. Ja sitähän se kyllä onkin, mutta Lahti on yleensä ollut hyvä näyttelypaikka näille vaaleille buffeille. Nyt vaikutti vähän siltä, että paikan valaistusta oli parannettu ja kirkkaammat valot saivat Papun näyttämään tavallistakin vaaleammalta. Toki tuomareissakin on eroja, ja osa tykkää vaaleammista ja osa tummemmista.

Papun lisäksi minulla oli mukana näyttelyssä toinenkin marsu, Almond's Don't Stop the Music. Sen muutettua minulle Lea toivoi, että sitä käytettäisiin edelleen petissä. Twix, tai nykyisin Viksu, onkin iso ja hieno poika, joten ilmoitin sen pettiin. Minulla ei ole viime vuosina ollut näyttelyissä pahemmin aikaa puunailla marsuja pet-kuntoon, joten petteilyt on jääneet vähän vähemmälle. Olen kuitenkin yrittänyt pitää kiinni siitä, että kerran vuodessa osallistutaan jonkun marsun kanssa pet-luokkaankin. Ehkä nyt Viksun kanssa sitten useamminkin.

Viksu pärjäsi hyvin petissä saaden 93 pistettä ja kunniamaininnan. En huomannut kuunnella, mistä hyvästä kuma annettiin. Ja hyvä, ettei mennyt koko palkinto ohitse, sillä en meinannut tunnistaa oman marsun nimeä palkintojen jaossa. :) Viksu oli myös tuomarin suosikki ja sai hienon hopeisen ruusukkeen ja mörttiröpö-pussin palkinnoksi. Eli ihan hyvin alkoi sen pet-ura minun hoidossani. Seuraavaksi kerraksi täytyy vielä paremmin keskittyä tassujen hoitoon. Nyt jäi valmistelut niin viime tinkaan, etten saanut etutassuissa olevia känsiä kokonaan pois. Täytyy alkaa siis rasvailemaan Viksun tassuja säännöllisesti, että ollaan seuraavassa näyttelyssä vieläkin paremmassa iskussa.

Seuraava näyttely onkin sitten taas vähän isompi, nimittäin kaksipäiväinen PetExpo Helsingin Messukeskuksessa huhtikuun lopulla. Minä olen pitkästä aikaa ilmoittautumisten vastaanottajana, joten laittakaapas kaikki niitä ilmoja tulemaan. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 12.huhtikuuta eli parisen viikkoa aikaa ilmoittautua.

Tulokset Lahti 2013

Lauantai 23.3.2013
tuomari: Pete Holdaway

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/1


Lauantai 23.3.2013
tuomari: Liz Miles

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/1, kuma


Lauantai 23.3.2013
tuomari: Annukka Juntunen

pet-luokka, avoimet urokset
Almond's Don't Stop the Music 93p, kuma, tuomarin suosikki

Almond's Villivadelma

Kuukauden marsu nro 2

Nimi: Almond's Villivadelma

Lempinimet: Vattu, Vatuska, Vatuskainen, Vattunen

Syntymäaika: 10.4.2012

Rotu & väri: sileäkarvainen self cream

Almond's Don't Stop the Music - Almond's Metsämansikka

Pieni Vatuskainen saapui minulle kesällä 2012 Almond's-marsulasta yhdessä toisen pikkumantelin, Almond's Superwomanin kanssa. Tai eihän se mikään ihan pieni enää ollut, ainakaan kooltaan. Vattu on minun ensimmäinen cream-marsuni, jos mukaan ei lasketa täällä syntyneitä mutta luovutusikäisenä uusiin koteihin lähteneitä poikasia. Oikeasti tarkoituksenani on pysyä kasvatuksessa ihan näissä buffeissa, mutta jotenkin Lea sai minut ylipuhutuksi. Tarviihan sitä välillä uutta verta kasvatukseen...

Vattu on todella kiltti ja kesy sekä hieman höperö marsu. Se roikkuu aina laatikon reunalla kurkkien joko viereiseen häkkiin tai muualle olohuoneeseen. Tuolla tavallaan se on myös ansainnut lisänimen "Roikko".

Tätä kirjoittaessa Vattu asuu neljän pienen poikansa kanssa, ja tulee asumaan ainakin vielä kaksi viikkoa ennen kuin poikaset ovat luovutusvalmiita. Vauvojensa isään, Jolly Rogeriin, Vattu ehti tutustua jo ennen yhdistämistä, sillä Roger asui alkuvaiheessa Vatun ja Supparin naapurissa. Vattu ja Roger hengailivat usein laatikoittensa reunalla nenät taikakuutiovälisenän välistä nuuhkuttaen, ihan kuin olisivat kuiskutelleet jotain keskenään. Vattu saattoi usein myös jäädä katselemaan Rogerin perään kaihoisasti, jos poika päätti käydä välillä häkin toisessa päässä. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin yhdistää pariskunta. Ne olivat niin ihastuneita toisiinsa.

Näyttelyissä Vattu ei ole käynyt, ainakaan tähän mennessä. En ole edes jaksanut sitä rekisteröidä, vaikka se on ihan rekisteröintikelpoinen. Ulkomuotoluokkaan Vattu taitaa olla hieman liian tumma, mutta kai sitä voisi joskus vielä käydä kokeilemassa. Kasvatusta ajatellen Vatun parhaita puolia ovat sen järkyttävän suuret korvat. Vastapainoksi pää on hieman pitkä, mutta näinhän se yleensä on isokorvaisilla. En ole vielä päättänyt, saako Vattu vielä toisen poikueen täällä. Täytyy vähän katsoa miten palautuminen ensimmäisistä vauvoista sujuu, ja sitten mietitään jatkosuunnitelmia.

Hämeenlinnan näyttely 24.2.2013

Sunnuntaina oltiin Hämeenlinnassa marsunäyttelyn merkeissä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olen ollut sillä suunnalla näyttelyissä. Plussaa oli ehdottomasti lyhyehkö ajomatka sekä mukavan lämmin ja valoisa näyttelypaikka. Tuomarit, Damon ja Su Schofield, olivat minulle ihan uusia tuttavuuksia, vaikka ovatkin käyneet aiemmin Suomessa.

Omista marsuistani olin ilmoittanut näyttelyyn Papun ja Pennin. Sen lisäksi mukaan matkasi kolmaskin marsu, nimittäin Ruusu. Ruusulle löytyi vähän extempore uusi koti Oulun suunnalta, jonne järjestyi kuljetus näyttelystä Lean mukana. Ruusu-tyttöni lähti siis lainakaveriksi vanhemmalle marsurouvalle, joka jäi hiljattain ilman kavereita. Perheessä ei ole tarkoitus enää jatkaa marsuharrastusta, mutta he haluavat antaa hyvän loppuelämän mummomarsulle, joten Ruusu tuli sille lainakaveriksi. Sitä ei tiedä, kuinka pitkään Ruusun pesti kestää, mutta toivon mukaan uudet kämppikset tulevat hyvin toimeen keskenään.

Näyttely meni meidän marsujen osalta hyvin. Penni tosin sain kesken ensimmäisen arvostelun hirveän hepulin ja käyttäytyi loppuarvosteluiden ajan niin rumasti, että oikein hävetti. En vieläkään ymmärrä, mikä sille tuli. Sitä ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut yhtään olla paikallaan ja se rimpuili ja raivosi kuin hullu. No, siitä huolimatta se sai kummaltakin tuomarilta kunniamaininnat. Luulen, että tuomarit olivat vain kohteliaita, sillä itse en varmaan olisi pientä tuhmuria palkinnut.

Papu sai kummaltakin tuomarilta sertit. Tämän lisäksi toinen tuomareista sijoitti Papun rotunsa parhaaksi ja vielä BIS-pöydällä viidenneksi. Jos tätä menoa jatkuu, Papun näyttelyvuosi saattaa olla yhtä menestyksekäs kuin edellinenkin.

Vaikka Ruusu lähtikin näyttelyn päätteeksi Lean matkaan, oli paluu matkalla kyydissä edelleen kolme marsua. Kyllä, jälleen uusi marsu... Tämän tulo tosin oli sovittu jo ennen kuin ruotsalaismarsuista oli tietoakaan, joten en alkanut hommaa perumaan.

Saanko esitellä: lauman uusin vahvistus, Almond's Don't Stop the Music. Herra on väriltään/kuvioltaan nonself buff roan, ja on siis minulle ensimmäinen sileäkarvainen kuvioitu marsu. Entisessä kodissaan poika sai lempinimekseen Twix, mutta täällä se varmaan saa kutsumanimekseen jotain muuta. Poika pääsi heti asumaan Nellin kanssa, joten toukokuussa saamme todennäköisesti jännätä vauvoja tästä yhdistelmästä. Pikkuisia roan-vauvoja ehkäpä...

Pikkuässät

Lupasin laitella yksilökuvia S-pojista ja tässä niitä lopulta on. Pahaksi onneksi sain flunssan niiden syntymän aikoihin enkä uskaltanut ekaan viikkoon niitä paljon käsitellä. Kun vauvat olivat noin viikon vanhoja, huomasin niiden kasvaneen todella vähän, painoa oli kaikille tullut vain 0-10 grammaa viikon aikana. Normaalisti vauvat voivat kasvaa jopa 10 grammaa vuorokaudessa. Ilmeisesti Vatulta ei tullut tarpeeksi maitoa koko konkkaronkalle. Etenkin poikueen pikkuisin (se jonka elvytin) näytti jäävän jälkeen eikä ollut viikossa saanut yhtään lisää syntymäpainoonsa. Onneksi se sentään roikkui jatkuvasti emon maitobaarilla, joten ruokahalussa tai syömisessä ei ollut vikaa.

Vauvojen ravinnonsaannin varmistamiseksi yritin muutaman päivän antaa niille ruiskusta tukiruokaa, mutta kaikki neljä pistivät kovasti vastaan. Muutaman yrityksen jälkeen päätin lopettaa homman, sillä kyllä ne varmasti olisivat syöneet, jos olisivat olleet nälkäisiä. Sen sijaan tarjoilin häkkiin runsaasti tuoreita, joita vauvojen olisi helppo syödä. No, Vattuhan ne suurimman osaksi lopulta söi, mutta kyllä vauvatkin tomerasti nakersivat osansa. Jopa pikkuisin poika oli ja on edelleen todella sinnikäs. Se raahaa melkein itsensä kokoisia parsakaalin palasia pois muiden ulottuvilta, mikä näyttää todella huvittavalle.

Tällä hetkellä vauvat ovat noin 2,5 viikkoisia. Ja nyt näyttää siltä, että ne kasvavat ihan normaaliin tahtiin. Jopa pienin poika kasvaa tasaista vauhtia, vaikka jäikin startissa hieman muista jälkeen. Vähän se on vielä surkean näköinen hahtuvaisine turkkeineen, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa petraantuu. Isoin buff-poika taas oli jo tämän päivän punnituksessa 240 grammaa! Cream-pojista toinenkin on jo kivunnut painossaan yli 200 gramman ja toinen tulee varmaan huomenna perässä. Eli hyvin tässä kävi, vaikka hetken ehdin jo säikähtää.

Tässä pojat syntymäjärjestyksessä...

S1 (self cream, tumma)

S2 (self cream, vaalea)

 S3 (self buff, vaalea)

 S4 (self buff, tumma)

Tulokset Hämeenlinna 2013

Sunnuntai 24.2.2013
tuomari: Damon Schofield

self buff, avoin luokka
Pretty Penny 2/2, kuma
FI MVA Jelly Bean 1/2, serti


Sunnuntai 24.2.2013
tuomari: Su Schofield

self buff, avoin luokka
Pretty Penny 2/2, kuma
FI MVA Jelly Bean 1/2, serti, ROP1, BIS5

Heräteostoksia

Sain eilen kaveriltani ihan yllättäen puhelun: " Ostanko sulle cream-naaraan?" Selvisi, että kaveri oli Ruotsissa näyttelyssä ja kyseinen marsu oli siellä myynnissä. Pakkohan se oli ostaa, kun kerran kuljetuskaan ei ollut ongelma. Hetken päästä tuli uusi puhelu: "Täällä on myös tosi hieno buff-uros. Ostanko sen sulle kanssa?" Ette ikinä arvaa, mitä vastasin. Hullu minä...

Muutama tunti sitten kävin siis hakemassa kummatkin marsut kaverini luota kotiin. Olin töistä tullessani valmistellut niille väliaikaiset asumukset. Ne saavat asua karanteeniajan keittiössä isoissa muuttolaatikoissa. Ennen uusiin asumuksiinsa pääsyä marsut kuitenkin saivat Imaverol-käsittelyt, joita uusitaan vielä vähintään neljä kertaa. Marsut näyttivät kyllä ihan terveille ja hyväkuntoisille (pitkästä matkasta huolimatta), mutta varotoimenpiteenä olen ottanut imaverolitukset käyttöön kaikille vieraista paikoista tulleille marsuille.

Pikaiset kuvat ehdin uutukaisista napata ennen pesuja. Ei niistä hyviä tullut kylpyhuoneen keltaisessa valossa, mutta toivottavasti näistä saa jotain selvää. Otetaan parempia kuvia sitten karanteenin päätyttyä.

Ixias Eversmile on joulukuun lopussa syntynyt self cream-tyttö. Aavistuksen pitkäpäinen mutta suurisilmäinen ja -korvainen neitokainen oli hurjan kiltti ja urhea, kun sitä pesin. Aivan hurmaava luonne. Tytön isä on englannintuonti saffron uros Johnny English (Ruotsin valio!). Emä ja sen tausta taas on täysin pe white-sukuista, joten Eversmile on täysin eri sukuinen kuin muut minun marsuni.

Ixias My Way on aivan todella upea ja tumma buff uros. Se onkin Ruotsissa saavuttanut valion arvon. Kunhan karanteeni on ohi, lähdemme varmasti yrittämään yhtä Suomen sertiä, jolla saataisiin täältäkin valion arvo. My Way on kyllä aivan uskomaton löytö. Olen jo jonkin aikaa kaivannut uutta urosta, joka olisi tumma väriltään, suurikorvainen ja muutenkin hyvä tyyppinen sekä ilman fatty eye-ongelmaa. My Way on kaikkea sitä. Ilmankos kasvattajan sivuilta löytyvässä myynti-ilmoituksessa luki, että vain kasvatukseen ja näyttelyihin. 

My Wayn taustalta löytyy joitakin tuttujakin nimiä, sillä viidennestä polvesta löytyy Astros Just A Gigolo, joka löytyy myös Arthurin ja Saharan taustalta. Mutta kaikille tällä hetkellä kasvatuskäytössä oleville naarailleni My Wayta voi kyllä hyvin käyttää. Nyt kun Arthuria ei enää ole, My Way täyttää hyvin sen paikan.

Nyt pitäisi keksiä näille uusille kavereille lempinimet. Jos tulee jotain hyviä mieleen, saa ehdotella. Itselläni lyö tällä hetkellä tyhjää.

Näin tässä taas kävi, marsuja talo täynnä.

Uunituore S-poikue

Ei tullut sitten tänäkään iltana mentyä ajoissa nukkumaan. Yhdentoista aikaan torstai-illan puolella nousin sohvalta mennäkseni keittiöön ja takaisin tullessani toin palan parsakaalia Vattulle. Jouduin kuitenkin saman tien kätilöhommiin, sillä häkissä odotti Vatun lisäksi vielä kalvoissa oleva marsuvauva. Mitään ääntä en ollut kuullut, joten olipa onni tällä kertaa matkassa.

Ensimmäinen vauva virkosi nopeasti, kun kalvot saatiin pois ja Vattukin alkoi sitä (varsin kovakouraisesti) putsaamaan. Sitten saatiinkin odotella. Ainakin puoli tuntia kesti ennen kuin seuraava vauva osoitti syntymisen merkkejä. Tällä kertaa ei tarvinut kalvoja poistaa.

Toisen ja kolmannen välissä poistuin hetkeksi häkin luota ja totta kai, Vattu ehti puskea kolmannen vauvan maailmaan huomaamattani. Tältäkin poistin kalvot naamalta Vatun keskittyessä neljännen vauvan synnytykseen. Kolmas vauva ei kuitenkaan alkanut aivan yhtä nopeasti virkoamaan kuin ensimmäinen. Hetken aikaa jo luulin menettäneeni sen, tassutkin alkoivat jo melkein sinertää. Se kuitenkin jatkoi hengen haukkomista ja lopulta kyljet kohoilivat tasaisesti. Kesti kuitenkin noin 10 minuuttia ennen kuin muita elonmerkkejä alkoi näkymään, joten saa nähdä ehtikö jotain vaurioita tulemaan. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa jo ihan hyvälle, kunhan ei vaan mitään ongelmia tulisi jälkikäteen.

Neljännenkin vauvan naamalta rikoin varmuuden vuoksi kalvot, mutta se tuntuisi olevan hyvin pirteä vauva. Puoliksi vielä kalvoissa näin sen jo yrittävän etutassuilla itse puhdistaa naamaansa. Ensimmäisen katsomisen perusteella kaikki neljä vauvaa ovat poikia. Kaksi self creamiä ja kaksi self buffia ainakin ensimmäisen arvioin perusteella, mutta värejä pitää katsoa huomenna tarkemmin, kun ovat ehtineet kuivua kunnolla.

Mutta nyt nukkumaan! Jos vain tämmöisen adrenaliinipiikin jälkeen saa enää unen päästä kiinni...

FI MVA Jelly Bean

Kuukauden marsu nro 1

Nimi: FI MVA Jelly Bean

Syntymäaika: 14.5.2011

Rotu & väri: sileäkarvainen self buff

FI MVA Jeeves - Darling Daisy

Ensimmäisessä "kuukauden marsu"-äänestyksessä valikoitui ylivoimaiseksi voittajaksi omakasvattini Jelly Bean. Tämä toukokuussa jo kaksi vuotta täyttävä marsumamma tunnetaan tutummin nimillä Papu, Papuliini tai Papulainen.

On aika osuvaa, että Papu esitellään ensimmäisenä, sillä se on ollut tähän mennessä ehkä menestynein kaikista marsuistani. Ainakin, jos menestys lasketaan näyttelymenestyksestä. Viime vuoden näyttelyiden 9 arvostelusta Papu sai yhteensä 1 kuman ja 8 sertiä sekä oli neljästi ROP2 ja kolme kertaa ROP1. BIS-sijoja marsukultani kahmi yhteensä neljä kappaletta (1 x BIS1, 2 x BIS4, 1 x BIS5). Lisäksi Suomen Marsuyhdistyksen Vuoden Voittaja 2012-listalla Papu sijoittui 6.sijalle huimalla 140 pisteen saldolla! Uskomatonta!

Papu syntyi emonsa Darling Daisyn toisessa poikueessa. J-poikueen viidestä poikasesta kolme selviytyi kasvamaan aikuiseksi saakka, ja ne ovat kaikki kolme tälläkin hetkellä täällä luonani asumassa. Mietin kyllä poikasten tullessa luovutusikään, etten voisi kaikkia pitää. Harkitsin jopa Papun myymistä, sillä halusin silloin enemmän pitää itselläni sen crestillisen siskon, Ruusun. Näin jälkeen päin ajateltuna voin vain ihmetellä, mitä päässäni on oikein liikkunut. Se osoittaa hyvin sen, ettei poikasia arvioidessa pidä tehdä liian nopeita päätöksiä.

Kun Papu alkoi sitten kasvaa, se alkoi yhä enemmän ja enemmän muistuttaa ensimmäistä näyttelymarsuani,  nyt jo edesmennyttä Pullaa. Kummatkin ovat tyypiltään hyvin kauniita, ainoastaan korvat voisivat olla hieman suuremmat. Papulla väri on melko lähellä sitä, mitä buffeiltani toivon (parempi kuin Pullalla). Ehkä vieläkin hieman tummempi se voisi olla, ja pohjavärissähän näillä on lähes aina parantamisen varaa. Luonteeltaan Papu on varsinainen matami, hyvin määrätietoinen ja itsevarma. Samaan luonteeseen ihastuin myös Pullassani, joka toimi innoituksenani kasvatuksen aloittamiselle. Ruoka-aikaan Papu huutelee kovaa ja korkealta, usein aloittaen ruokahuudon, johon muut sitten yhtyvät.

Yhden epäonnistuneen ja toisen onnistuneen poikueen jälkeen päätin, että enempää en riskeeraa. Papu saisi jatkaa vastedes näyttelymarsunani. Ja hyvin se on homman hoitanutkin. Tämä vuosi alkoi vähintään yhtä menestyksekkäästi kuin edellinen. Katsotaan jatkuuko sama tahti vielä jatkossakin.

Odottelua ja voivottelua

Voi kääk noita marsuja! Jos jotain tässä harrastuksessa inhoan, se on laumajärjestelyjen muuttaminen. Mutta silloin tällöin sitä on pakko tehdä, ja nyt oli taas sen aika. Oikeastaan tarkoituksena oli vain siivouksen yhteydessä erottaa Vattu ja Roger sekä yhdistää samalla Suppari ja Pip. Siitäpä meinasi tulla kuitenkin varsinainen kaaos.

Vattu tosiaan alkaa olla tiineytensä kanssa ihan loppumetreillä. En yhtään ihmettele, vaikka vauvat syntyisivät jo huomenna. Tammivauvoja ei mitä ilmeisimmin ehdi enää tulla, mutta helmivauvoja sitten piakkoin luvassa. Joka tapauksessa Roger-pojan oli aika muuttaa toiseen häkkiin, jotta Vattu saa oikean ajan koittaessa  rauhassa synnyttää.

Koska Suppari ei sitten todellakaan ollut tullut tiineeksi, päädyin laittamaan sen Pipin kanssa yhteen. Sieltä on aikaisintaan huhtikuussa tulossa buffeja, todennäköisesti melko tummia sellaisia. Vähän harmitti kyllä rikkoa Pipin ja Jeevesin ystävyys, mutta ennen pitkää se olisi kuitenkin ollut edessä. Jeeves jäi kuitenkin taikakuutioseinän taakse viereiseen häkkiin, joten "jutteluyhteys" säilyy edelleen.

Supparin muutettua Pipin kanssa marsukaapin ylimpään kerrokseen, jäi Marple jälleen kerran yksin. Alun perin ajattelin laittavani Rogerin takaisin Marplen luokse, asuivathan ne varsin pitkään jo yhdessä. Tässä kohtaa alkoi suunnitelmani tökkimään, sillä jostain syystä Marplea Rogerin seura kiinnostanut. Vai olisiko ollut toisin? Tuloksena hetken päästä Marplen nenänpielestä puuttui tukko karvaa ja kaksi marsua istui häkissä karvat pystyssä säksättäen. Ja ei muuta kuin Roger omaan häkkiinsä.

Minua aina niin säälittää yksinään asuvat marsut, joten yritin keksiä Marplelle toista kaveria. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin pieneen Alluun. Allu on niin kiltti ja herkkä pieni marsu, että ehkä Marple hyväksyisi sen helpommin. Olisihan tuonne kulmahäkin alakerran mummolaumaan mahtunut vielä yksi marsu, mutta siitä vasta sota olisi syttynyt. Hetken Marple ajoi Alluakin takaa, mutta nyt vuorokautta myöhemmin ei suurempia kitinöitä onneksi enää kuulu.

Isoimpana murheen kryyninä ovat nyt tällä hetkellä nuo pojat. Napoleon ja Oxford tulevat juuri ja juuri toimeen keskenään. Välillä on känkkäränkkä-päiviä, mutta suurimmaksi osaksi ne viihtyvät yhdessä. Vanhat pojat sen sijaan eivät tule millään kombinaatiolla toimeen. Yritin kyllä kokeilla, jos Jassu haluaisi asustaa Jeevesin tai Rogerin kanssa. Jeevesin kanssa sylissäolo näytti sujuvan hienosti, mutta häkissä alkoi saman tien sellainen show, että oli pakko napata toinen pois. Rogerin kanssa Jassu ei tullut senkään vertaa toimeen, mikä ei toisaalta ollut ihme, olihan Roger vielä hetki sitten asunut naaraan kanssa.

No, nyt ollaan sitten tilanteessa, että minulla on kolme yksin asuvaa urosta. Marsukaappissa asuu 12 marsua kun sinne enimmillään menisi jopa 16. Jouduin ottamaan taas käyttöön yhden ylimääräisen tehdashäkin, jonka juuri ennen joulua sain pois lattialta tilaa viemästä. Pitäisi varmaan miettiä, jos muutamasta joutilaasta marsusta yrittäisi luopua...

Vauvojen vartoamista

Niin kuin kuvasta näkyy, Vattusen tiineys edistyy hyvää vauhtia. Nyt mennään vuorokaudessa 85 eli parisen viikkoa ollaan jo yli ns. lasketusta ajasta. Paino oli eilisessä punnituksessa jo hieman päälle 1400 grammaa. Lisäystä viime viikosta oli tullut noin 50 grammaa, joten vielä siellä kasvetaan. Yleensä olen huomannut, että painonnousu tasaantuu tiineyden loppua kohti ja viimeisellä viikolla ennen synnytystä se tuskin enää nousee.

Koska poikasten potkut ovat ihan silmin nähtävissä ja tunnusteltaessa vauvat tuntuvat isoille jötkäleille, synnytykseen saattaisi olla noin viikko aikaa. Ihan maksimissaan kuitenkin kaksi viikkoa.

Montas arvelette tuosta masusta putkahtavan?

Look who's back!

Muistaako kukaan enää kuvan marsua? Sehän on Jassu! Jassu lähti melkein kaksi vuotta sitten täältä uuteen kotiin. Viime viikolla sain viestiä, että perheessä ollaan luopumassa marsuista, ja kysyivät haluaisinko Jassun takaisin. Ja tokihan minä otin.

Tänään töiden jälkeen kävin sitten hakemassa Jassun marsukuriirina toimineelta kaverilta. Kahdessa vuodessa Jassusta on selkeästi jo tullut vanhempi herrasmies. Mutta nyt se saa elää täällä minun luonani loppuelämänsä (toivottavasti pitkän sellaisen). Voipi olla, että yritän jopa vielä kerran saada siitä jälkikasvua aikaiseksi. Ensin kuitenkin ukkeli saa rauhassa kerätä voimiaan ja palautua muutosta.

Mutta ei siinä vielä kaikki... uusia marsukansalaisia on tulossa piakkoin lisää. Vattu, joka on asunut Roger-pojun kanssa marraskuun alusta, on vihdoin alkanut pyöristymään vatsan seudulta. Pari viikkoa sitten aloin epäillä tiineyden mahdollisuutta ja sunnuntaina paino oli vihdoin hypännyt sen verran ylöspäin, että varmistuin asiasta. Poikasten liikkeitä tuntui silloin vain vähän, mutta tänään jo paljon enemmän. Siellä on pikkuvatut kasvamassa kovaa vauhtia.

Vatun synnytyksen hetkeä saakin sitten vähän arvailla, sillä 70 vrk yhdistämisestä ylittyi jo viikko sitten. Lantioluut eivät ole auki eikä muitakaan merkkejä ole näkyvissä, joten arvelisin pari viikkoa ainakin vielä menevän. Siihen saakka Roger ja Vattu saavat asua vielä yhdessä.

Sen sijaan Supparilla ei näytä tärpänneen. Olin kovasti toivonut, että Arthur olisi ehtinyt saada Supparin tiineeksi, mutta ei. Nyt sitten mietin kovasti, kenet laittaisin neidille seuraavaksi sulhoksi. Pikkuhiljaa alan kallistumaan Pipin suuntaan, koska oikein muitakaan varteenotettavia ei tällä hetkellä ole. Harmittaa vaan, kun Pip ja Jeeves tulevat niin hyvin toimeen enkä raaskisi niitä erottaa. Pip on sellainen huristelija, ettei varmaan enää hyväksy toista urosta, kun on kerran päässyt tyttöjen makuun. Ei tässä kuitenkaan auta kovin kauan viivytellä, kello käy ja aika kuluu.

Sastamalan näyttely 12.1.2013

Eilen aloitettiin näyttelyvuosi osallistumalla vuoden ensimmäiseen näyttelyyn. Paikkana oli viime vuodelta tuttu Sastamala ja tuomareina englantilaiset Rex Matthews ja Jayne Davey, myöskin tuttuja ja odotettuja tuomareita. Vietin päivän Jaynen sihteerinä (ensimmäinen suorite tuomarioppilaskaavakkeeseen!) ja siinä sai mukavasti juteltua kaikennäköistä marsuista, sillä aikaa kun odotimme marsujen tulevan meidän pöydälle Rexin arvostelusta.

Omista marsuistani mukana oli Papu ja Pip, samat kuin viimeksi Lohjalla. Kumpikin tuomari oli sitä mieltä, että Pip oli hieman liian tumma eikä saanut tällä kertaa kivoja arvosteluja enempää. Papulaisesta sen sijaan tykättiin. Rexin mielestä väri oli juuri buffille sopiva. Jaynen silmään väri oli siinä ja siinä, ettei ollut hieman liian vaalea. Mutta kummatkin näyttivät tykkäävän marsusta todella paljon, sillä tuloksena oli 2 x serti, 2 x ROP1 ja vieläpä 2 x BIS2.

Seuraavassa kuussa vuorossa sitten Hämeenlinna, jonne on onneksi vähän lyhyempi matka. Jotenkin pimeässä ajettuna matka Sastamalaan tuntui paljon pidemmälle kuin viime kesänä valoisassa. Etenkin kotimatka näyttelyn jälkeen tuntui jatkuvan ikuisesti, menomatkalla alkoi edes päivä sarastaa lähemmäksi päästessä. No, kotiin päästyäni ei ollut ainakaan ongelmia saada unenpäästä kiinni.

Tulokset Sastamala 2013

Lauantai 12.1.2013
tuomari: Rex Matthews, UK

self buff, nuorten luokka
Perilous Pip* 1/1

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/1, serti, ROP1, BIS2


Lauantai 12.1.2013
tuomari: Jayne Davey, UK

self buff, nuorten luokka
Perilous Pip* 1/1

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/1, serti, ROP1, BIS2

Joulukuun kysymys

Vuoden viimeinen kysymys koski kuukauden kysymysten jatkoa. Eli jatketaanko vai ei? Vastauksia tuli yhteensä seitsemän kappaletta ja tulos oli yksimielinen: Kyllä jatketaan!

No, aivan samanlaisena en meinannut hommaa jatkaa. Meinasi muutenkin jo kysymykset (ja mielikuvitus) alkaa loppumaan kesken. Siispä kokeillaan tänä vuonna jotain uutta.

Eli tarkoitus on, että jatkossa lukijat saavat äänestää "kuukauden marsua". Äänestyksen voittajasta teen seuraavan kuukauden alussa esittelyn ja samalla alkaa uusi äänestys. Ehdokkaina toimivat kaikki omistamani marsut. Ehdokasmäärä varmaan vähenee vuoden lähetessä loppuaan, sillä jo kertaalleen esitellyt marsut eivät voi osallistua enää uudelleen äänestykseen.

Oliko tarpeeksi epäselvästi selitetty? No, eiköhän systeemi siitä vuoden mittaan tule tutuksi. Ja eikun äänestämään...

Se on uusi vuosi taas

Vuosi 2013 pyörähti juuri käyntiin. Ajattelin tehdä tähän katsausta kuluneesta vuodesta vähän samaan tapaan kuin viime vuonna.

Blogin tilastot 

(tilanne 1.1.2013 mennessä, suluissa edellinen sijoitus tai muutos vuoteen 2012):

Lukijoita: 24 (+6)

Katseluita yhteensä: 4400 (+2365)

Kirjoituksia yhteensä: 191 (+80)

Katseluita maittain:

1. Suomi 3738 (+1317)

2. Venäjä 324 (+321)

3. Yhdysvallat 148 (+122)

4. Israel 89 (+89)

5. Ruotsi 47 (+2)

6. Saksa 20 (+1)

7. Latvia 8 (0)

8. Sveitsi 2 (-)

   Tsekki 2 (0)

   Portugali 2 (-)

Käytetyimmät selaimet:

Firefox 49% (+2%)

Internet Explorer 25% (-11%)

Google Chrome 14% (+2%)

Safari 4% (-)

Muut 8% (-)

Käytetyimmät käyttöjärjestelmät:

Windows 79% (-16%)

Linux 7% (-)

Mac 2% (-)

iPhone 2% (-)

Android 2% (-)

Muut 8% (-)

Yleisimmät liikenteen lähteet:

Marsut.net

Almond's-marsulan sivut (www.marsula.net)

Anemone's-marsulan blogi ja nettisivut

muiden kirjoittajien blogeja

Bloglovin.com

Blogin luetuimmat kirjoitukset TOP-5:

1. Sirkuttajat (11.6.2011) 50 katselua (3.)

2. Meidän marsut (21.12.2008) 37 katselua (1.)

3. FIN MVA Arthur (25.2.2009) 29 katselua (2.)

4. P-poikue (15.8.2012) 21 katselua (-)

5. Marsupostia Oulusta (11.6.2012) 17 katselua (-)

Ja sitten vähän omaa marsutilastoa vuodelta 2012

Vuoden lopussa marsuja yhteensä 18 kpl, joista

naaraita 13 kpl

uroksia 5 kpl

veteraaneja (yli 36kk) 3 kappaletta (Sahara, Blossom ja Biscuit)

avoimia (6-36kk) 10 kpl

babyja ja nuoria (alle 6kk) 5 kpl

Tarkkasilmäiset varmaan huomaavat, että tein ikäluokituksiin hieman muutoksia. Ajattelin, että olisi helpompi noudattaa virallisia ikäluokituksia. Tosin babyt ja nuoret yhdistin samaan ryhmään ja aikaisemmin omana ryhmänä olevan "alle luovutusikäiset" poistin, sillä sisällytin sen myös tuohon "alle 6 kuukautta"-ryhmään. Lisäksi uutena lisäyksenä ajattelin nyt laittaa myös vähän poikuetilastoa:

Vuonna 2012 syntyi yhteensä 7 poikuetta. Poikasia syntyi yhteensä 25 kpl, joista

naaraita 9 kpl

uroksia 12 kpl

tuntemattomia 4 kpl

kuolleita 11 kpl

eloon jäi 14 kpl

keskiarvo 3,5 poikasta/poikue

Vuoden 2012 aikana saimme osaksemme myös surua, sillä neljä hienoa marsua menehtyi:

Almond's Cappuccino, Favoloso Delfina, Lord Lordi of Glamour sekä viimeisimpänä FI & S MVA Arthur. 

Näitä marsuja jään todella kaipaamaan.

Vaikka vuosi oli tavallaan hiljaisempi kuin edellinen (vähemmän näyttelykäyntejä ja yhdistystoimintaa), oli se toisaalta myös hyvinkin aktiivista aikaa marsujen parissa. Onnistuneita poikueita syntyi enemmän kuin aikaisemmin vaikka huonoakin tuuria piisasi. Sain jopa suoritettua vuoden aikana kummatkin kasvattajakatselmoinnit ja näyttelymenestystäkin tuli yli odotusten. Vuosi 2012 oli siis kaikin puolin onnistunut, vaikka alku lähtikin vähän surkeasti käyntiin. Onko uusi vuosi vieläkin parempi? Se jää nähtäväksi...

Marsuharrastajan päiväkirja toivottaa kaikille blogin lukijoille, ystäville ja tutuille

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Hyvää joulua!

Hei hei pojat!

Kävin tänään töiden jälkeen viemässä Heathin ja Quarkin uusille omistajilleen (tai paremminkin heidän äidilleen). Pojat ovatkin jo varmaan ehtineet tutustua uuteen kotiinsa Loviisassa. Maanantaina ne saavat sitten tutustua myös kahteen pikkuomistajaansa, joille pojat on hankittu "joululahjaksi". Jännää kuulla, säilyykö yllätys aattoon asti ja mitä uudet omistajat tykkäävät marsupojista.

Sinänsä marsun tai minkä tahansa muunkaan eläimen ostaminen lahjaksi ei välttämättä ole hyvä idea. Eläimen ottamista tulee aina suunnitella ja harkita tarkkaan. Yllätyksenä saatu eläin ei välttämättä tuota pelkkää iloa uudelle omistajalleen, jos se ei ole haluttu. Marsutkin elävät parhaimmassa tapauksessa niin pitkään, että niiden hankinta vaatii oikean ajan ja oikeanlaisen elämäntilanteen.

Tässä tapauksessa tilanne oli sikäli erilainen, että marsut tulivat lahjaksi alle kymmenvuotiaille lapsille, jolloin marsujen hoito on aina viime kädessä vanhempien vastuulla. Jos siis kävisi niin, että lapset eivät uutuudenviehätyksen mentyä ohi enää jaksaisi niistä välittää, on vanhempien tehtävä huolehtia niistä joka tapauksessa.

Toivottavasti kuitenkin Heath ja Quarkki ovat uusien omistajiensa mieleen, ja pojat saavat ihanan, hemmotellun elämän lemmikkimarsuina. Ainakin tähän asti hyvälle vaikuttaa, ja jään mielenkiinnolla odottamaan lisää kuulumisia jahka pojat ovat kotiutuneet.

Lohjan näyttely 15.12.2012

Lauantaina oltiin näyttelemässä taas Lohjalla. Marsuja lähti mukaan vain kaksi, Papu ja poikansa Pip. Olin itse lupautunut näyttelyyn pet-tuomariksi, ja vähemmillä näyttelytettävillä pääsee silloin vähän helpommalla. Ulkomuodossa tuomareina olivat tutut Anniken ja Lisbeth Norjasta. Heitä oli taas tosi hauska nähdä.

Tulokset olivat todella hyvät. Lisbethillä Papu sai sertin ja oli ROP2. Pip sai kovasti kehuja, mutta minun epätasaisen trimmailun ja ehkä aavistuksen tumman värin (!) takia ei muuta herunut. Annikenilta Pip sai kuitenkin sertin, mikä oli kiva yllätys. Anniken tuntui arvostavan Pipin väriä, mihin olen itsekin aika tyytyväinen (kunhan pohja ja vatsa olisivat vain yhtä tummia). Papulle Anniken antoi myös sertin ja sijoitti sen ROP1:ksi. Papu sijoittui myös Best in Show'ssa. Sijoitus jäi minulta kyllä kuulematta ja palkintokin melkein hakematta, kun pakkailin infokamoja kasaan. Jälkikäteen kuitenkin päättelin muiden tuloksista, että sijoitus oli ehkä neljäs tai viides. No, kunhan tulokset tulevat nettiin, saan oikean tiedon tänne blogiinkin.

Oma pet-tuomarointini meni leppoisasti. Marsuja oli ilmoitettu 18 kpl, mutta loppujen lopuksi viisitoista ilmestyi paikalle. Määrä oli juuri sopiva, sillä kahteen mennessä marsut oli arvosteltu vaikka en pitänyt edes mitään kiirettä. Määrä oli sopiva myös senkin takia, että pet-tuomariksi opiskeleva Saija tarvitsi juuri viisitoista marsua harjoitusarvosteltavaksi. Minua vähän jännitti, sillä kyseessä oli ensimmäinen tuomarioppilas, joka teki harjoitusarvostelunsa minun "valvonnassani". Onneksi meille jäi hyvin aikaa käydä rauhassa harjoitusarvostelut läpi, ja olikin tosi hauska höpötellä arvosteltavana olleista marsuista. :)

Kotiin näyttelystä päästiin ihan ihmisten aikaan, onhan Lohja alle tunnin ajomatkan päässä. Olin kuitenkin niin viikon univelkojen ja päivän jännityksen uuvuttama, etten edes jaksanut tietokonetta avata kotiin tullessani. Onneksi sunnuntaina ei ollut mitään kiirettä herätä vaan sain nukkua melkein kellon ympäri.

Vielä muutamat kuvat:

PPM-pöydältä

voittaja vasemmalla ja oikealla päivän kakkonen

Pariluokan voittajat

Pariluokan 2.sijalle tulleet balwinit

Pahoittelut kuvien laadusta. En jaksanut ottaa järkkäriä mukaan näyttelyyn, ja jälkikin on sitten sitä luokkaa. Mutta kerrankin ehdin edes muutaman kuvan ottamaan.

Tulokset Joulunäyttely 2012

Lauantai 15.12.2012
tuomari: Anniken Kjaernet

self buff, nuorten luokka
Perilous Pip 1/1, serti

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/1, serti, ROP1, BIS4

Lauantai 15.12.2012
tuomari: Lisbeth Björndahl

self buff, nuorten luokka
Perilous Pip 1/1

self buff, avoin luokka
FI MVA Jelly Bean 1/1, serti, ROP2