Uunituore S-poikue

Ei tullut sitten tänäkään iltana mentyä ajoissa nukkumaan. Yhdentoista aikaan torstai-illan puolella nousin sohvalta mennäkseni keittiöön ja takaisin tullessani toin palan parsakaalia Vattulle. Jouduin kuitenkin saman tien kätilöhommiin, sillä häkissä odotti Vatun lisäksi vielä kalvoissa oleva marsuvauva. Mitään ääntä en ollut kuullut, joten olipa onni tällä kertaa matkassa.

Ensimmäinen vauva virkosi nopeasti, kun kalvot saatiin pois ja Vattukin alkoi sitä (varsin kovakouraisesti) putsaamaan. Sitten saatiinkin odotella. Ainakin puoli tuntia kesti ennen kuin seuraava vauva osoitti syntymisen merkkejä. Tällä kertaa ei tarvinut kalvoja poistaa.

Toisen ja kolmannen välissä poistuin hetkeksi häkin luota ja totta kai, Vattu ehti puskea kolmannen vauvan maailmaan huomaamattani. Tältäkin poistin kalvot naamalta Vatun keskittyessä neljännen vauvan synnytykseen. Kolmas vauva ei kuitenkaan alkanut aivan yhtä nopeasti virkoamaan kuin ensimmäinen. Hetken aikaa jo luulin menettäneeni sen, tassutkin alkoivat jo melkein sinertää. Se kuitenkin jatkoi hengen haukkomista ja lopulta kyljet kohoilivat tasaisesti. Kesti kuitenkin noin 10 minuuttia ennen kuin muita elonmerkkejä alkoi näkymään, joten saa nähdä ehtikö jotain vaurioita tulemaan. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa jo ihan hyvälle, kunhan ei vaan mitään ongelmia tulisi jälkikäteen.

Neljännenkin vauvan naamalta rikoin varmuuden vuoksi kalvot, mutta se tuntuisi olevan hyvin pirteä vauva. Puoliksi vielä kalvoissa näin sen jo yrittävän etutassuilla itse puhdistaa naamaansa. Ensimmäisen katsomisen perusteella kaikki neljä vauvaa ovat poikia. Kaksi self creamiä ja kaksi self buffia ainakin ensimmäisen arvioin perusteella, mutta värejä pitää katsoa huomenna tarkemmin, kun ovat ehtineet kuivua kunnolla.

Mutta nyt nukkumaan! Jos vain tämmöisen adrenaliinipiikin jälkeen saa enää unen päästä kiinni...