Muistaako kukaan enää kuvan marsua? Sehän on Jassu! Jassu lähti melkein kaksi vuotta sitten täältä uuteen kotiin. Viime viikolla sain viestiä, että perheessä ollaan luopumassa marsuista, ja kysyivät haluaisinko Jassun takaisin. Ja tokihan minä otin.
Tänään töiden jälkeen kävin sitten hakemassa Jassun marsukuriirina toimineelta kaverilta. Kahdessa vuodessa Jassusta on selkeästi jo tullut vanhempi herrasmies. Mutta nyt se saa elää täällä minun luonani loppuelämänsä (toivottavasti pitkän sellaisen). Voipi olla, että yritän jopa vielä kerran saada siitä jälkikasvua aikaiseksi. Ensin kuitenkin ukkeli saa rauhassa kerätä voimiaan ja palautua muutosta.
Mutta ei siinä vielä kaikki... uusia marsukansalaisia on tulossa piakkoin lisää. Vattu, joka on asunut Roger-pojun kanssa marraskuun alusta, on vihdoin alkanut pyöristymään vatsan seudulta. Pari viikkoa sitten aloin epäillä tiineyden mahdollisuutta ja sunnuntaina paino oli vihdoin hypännyt sen verran ylöspäin, että varmistuin asiasta. Poikasten liikkeitä tuntui silloin vain vähän, mutta tänään jo paljon enemmän. Siellä on pikkuvatut kasvamassa kovaa vauhtia.
Vatun synnytyksen hetkeä saakin sitten vähän arvailla, sillä 70 vrk yhdistämisestä ylittyi jo viikko sitten. Lantioluut eivät ole auki eikä muitakaan merkkejä ole näkyvissä, joten arvelisin pari viikkoa ainakin vielä menevän. Siihen saakka Roger ja Vattu saavat asua vielä yhdessä.
Sen sijaan Supparilla ei näytä tärpänneen. Olin kovasti toivonut, että Arthur olisi ehtinyt saada Supparin tiineeksi, mutta ei. Nyt sitten mietin kovasti, kenet laittaisin neidille seuraavaksi sulhoksi. Pikkuhiljaa alan kallistumaan Pipin suuntaan, koska oikein muitakaan varteenotettavia ei tällä hetkellä ole. Harmittaa vaan, kun Pip ja Jeeves tulevat niin hyvin toimeen enkä raaskisi niitä erottaa. Pip on sellainen huristelija, ettei varmaan enää hyväksy toista urosta, kun on kerran päässyt tyttöjen makuun. Ei tässä kuitenkaan auta kovin kauan viivytellä, kello käy ja aika kuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti