F-poikueessa väki vähenee

Ja niin on F-poikue vähentynyt yhteen ainoaa pieneen marsupoikaan.

Hetken verran näytti siltä, että toinenkin pojista selviäsi ja vahvistuisi Tutteli-ruokinnan avulla. Perjantaina 4.6.2010, toimittuani noin viikon verran keinoemona vauvalle, jouduin kuitenkin viemään pojan eläinlääkäriin. Edellisenä iltana sen syöminen alkoi hankaloitumaan, vaikka se oli siihen asti syönyt oikein reippaasti ja kovalla ruokahalulla. Jostain syystä poika alkoi vetämään maitoa jatkuvasti väärään kurkkuun, minkä jälkeen se kieltäytyi syömästä, vaikka oli selkeästi edelleen nälkäinen.

Lisäksi sen hengityksen tahdissa kuulunut poksunta oli viime päivinä voimistunut, mutta perjantaina myös sen hengitys näytti oikein vaivalloiselta. Se ei myöskään ollut saanut syntymänsä jälkeen yhtään painoa lisää vaan painoi edelleen 60g. Samaan aikaan pirteämpi, emonsa maidolla kasvanut veli painoi jo 160g! Pieni poika kärsi selkeästi myös kuivumisesta, sillä  parin päivän sisällä sen korvalehtien reunat olivat alkaneet tummumaan.

Niinpä eläinlääkärin kanssa päädyimme siihen, että pienen oli parempi nukahtaa ikiuneen. Olisihan siinä ollut vielä mahdollisuus koittaa nesteyttää ja lääkitä vauvaa antibiootilla, mutta minä en ainakaan uskonut suun kautta annettavan antibiootin menevän perille pieneen marsuun, kun ruokintakin oli alkanut tuottaa ongelmia.

Pitelin pientä Tutteli-poikaa kämmenelläni eläinlääkärin viimeisestä pistoksesta aina marsupojan viimeisiin henkäyksiin asti. Eläinlääkärin todetessa sen sydämen pysähtyneen se oli vielä hiukan lämmin. Pakkasin pienen mukaani ja kävin hautaamassa sen myöhemmin illalla kahden pienemmän sisaruksensa viereen.

viimeinen kuva Tutteli-pojasta

Delfina ja Fitzwilliam (viimeinen äffä)

Huonoja uutisia

F-poikueen pienimmät vauvat eivät sitten jaksaneet elää sen pidempään. Perjantaiaamuna löytyi pienin rimpula kuolleena. Pieni oli todella säälittävä lituska, kun sen poimin häkistä. Kävin hautaamassa pienen metsään lähelle alppiruusutarhaa.

pieni rimpula-poika

Luulin, että saisin jo alkaa miettimään nimiä poikueen lopuille kolmelle poikaselle, mutta toisin kävi. Lauantaiaamuna herätessäni häkissä odotti toinen kuollut poikanen, tällä kertaa poikueen ainoa naaras. Pikkutyttö näyttikin mielestäni tavallista väsyneemmälle illalla juuri ennen kuin kävin nukkumaan, mutta asialle ei siihen kellonaikaan ollut mitään tehtävissä ja aamulla olikin jo sitten liian myöhäistä. Tytteli pääsi pikkuveljensä viereen saman puun juurelle.

pieni tyttö

Ja jotta huonot uutiset eivät tähän loppuisi, näyttää myös toinen jäljelle jääneistä pojista heikentyneelle. Ilmeisesti ongelmana on ollut se, että vauvat eivät yhtä lukuunottamatta ole osanneet imeä emon maitoa. Päätin kokeilla tämän viimeisen heikon poikasen tukiruokkimista, jospa sillä kuitenkin olisi mahdollisuus selviytyä. Se oli  syntyessään kuitenkin lähes samankokoinen kuin poikueen isoin poika, joka tuntuu kehittyvän ihan normaalisti. Siispä lauantaiaamuna marssin kauppaan ensitöikseni ja ostin tuttelia pojalle, jota sitten tarjoilin tunnin parin välein pojalle. Hyvin tuntuu ainakin maistuvan.

F-poikue putkahti maailmaan

Ei mennyt veikkaukseni ihan oikeaan F-poikueen syntymäpäivästä. Ne nimittäin putkahtivat maailmaan jo 26.5. ja minähän olin veikannut 29.päivää. Keskiviikkoaamuna herätessäni oli mamman ympärillä neljä poikasta. Tosin säikähdin heti alkuun, että yksi poikasista oli kuollut, sillä se makasi ihan reporankana vähän kauempana muista. Otin sen äkkiä käteeni ja ilokseni huomasin, että se olikin elossa. Pieni raukka oli vain todella väsyksissä, ei jaksanut edes päätään pitää ylhäällä. Ilmeisesti poikaset olivat syntyneet ihan parin tunnin sisällä, sillä nukkumaan mennessä yöllä yhden aikoihin ei vauvoista ollut vielä tietoakaan.

Iltapäivällä kotiin tullessani toivoin näkeväni pienimmänkin poikasen piristyneenä, mutta ei se ikävä kyllä kovinkaan paljon paremmalta näyttänyt. Yritin ottaa sitä erilleen emon kanssa, jotta se saisi syödäkseen isompien poikasten häiritsemättä. Vauva ei kuitenkaan tuntunut tajuavan jutun ideaa. :(

Tästä syntymäpäivän iltana otetusta kuvasta näkeekin, että vauvat ovat hiukan väsyneitä. Isoin poikanen on kuvassa vasemmalle ja heti sen jälkeen pienin rimpula, jonka selviytyminen oikeasti näyttää todella epävarmalle. Poikueesta kolme näyttäisi olevan poikia ja yksi tyttö (kuvassa oikeanpuoleisin).

Artturi-pojan retket

Se on sitten taas Arthur lähtenyt heilastelemaan. Tällä kertaa ihan vain tähän lähelle Kannelmäkeen Viivin luo. Siellä ei olekaan morsiona buff tai mikään muukaan vaalean sarjan väreihin lukeutuva marsuneito, vaan sk black fox. Yrityksenä on siis saada aikaiseksi otter-marsuja, jotka eivät tietenkään tästä yhdistelmästä syntyneenä mene rekisteriin. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, pitääkö geenilaskurin tulos paikkansa vai minkä värisiä poikasia sieltä tulee. Jännityksellä jäämme odottamaan tuloksia.

Sillä aikaa täälläkin on paljon jännättävää Delfinan synnytyksen lähestyessä. Vielä ei tunnu poikasten liikkeitä, vaikka vatsa on jo aika iso. Tämä on ensimmäinen varsinainen buff+buff-yhdistelmä, josta pitäisi tulla ainoastaan buffeja. Odotukset ovat siis korkealla...

Delfina

Oi ihana toukokuu!

Sain ilmeisesti PetExposta napattua itselleni tuliaisiksi myös jonkinlaisen flunssan, joten vappu tuli ja meni meikäläisen siitä toipuessa. Onneksi minulla olikin nelipäiväinen viikonloppu, koska siinä sai hyvin levättyä, ja nyt ollaankin selkeästi voiton puolella.

Tämän viikon tiistaina muutti Dexter uuteen kotiinsa. Hieman yllättäen sain Marsut.netin kautta kyselyä pojasta, vaikka en ole vieläkään saanut D-lapsista myynti-ilmoitusta aikaiseksi. No, mikäs siinä marsupojan muuttaessa, kun kerran hyvä koti löytyi. Kävin siis eilen viemässä pojan Kumpulaan, jossa uusi omistaja Iira ja Dexterin uudet kaverit jo odottelivatkin. Dexterin äiti, isä ja sisko toivottelevat täältä kovasti onnea pikku-D:lle uuteen kotiin!

Tässä alkuviikosta marsuja siivoillessa varmistuin myös vihdoin siitä, että Delfina on kuin onkin tiineenä. Onhan se jo aikakin, sillä yhdistämisestä on kulunut kaksi kuukautta. Delfinan painoi tänne tullessaan 1100 grammaa ja nyt maanantain punnituksessa paino oli huikeat 1340 grammaa! Jos yhdistämisestä lasketaan 70 päivää eteenpäin, voisi vauvoja alkaa odottelemaan 13.päivän tienoilla. Painonnoususta huolimatta arvelisin marsuvauvojen syntyvän kuitenkin lähempänä toukokuun loppua. Saapa nähdä, olenko oikeassa...

PetExpo 24-25.4.2010

Taas on yksi messuviikonloppu takana, ja mielestäni jopa aika onnistuneesti. Messut alkoivat minun osaltani jo perjantaina, kun kävimme Minnan kanssa kokoamassa näyttelypaikan. Myöhemmin illalla hain vielä englantilaiset tuomarimme Liz Milesin ja Don Paynen (+ tyttöystävän) Helsinki-Vantaan lentokentältä hotelliin yöpymään. Unet jäivät kyllä ennen lauantaita varsin lyhyiksi, koska kotona olin vasta hieman ennen yhtä ja kaikki seuraavan päivän tavarat olivat vielä pakkaamatta.

Lauantaina minun oli tarkoitus suorittaa viimeinen koearvosteluni eli arvostella vähintään 30 marsua. Parikymmentä ehdinkin arvostella, mutta sitten alkoi aika tulla vastaan ja lyhyiden yöunien aiheuttama päänsärky vaivata oikein todenteolla. Sain onneksi sovittua loppujen marsujen arvostelusta sunnuntain pet-tuomarin kanssa, joten sain kuin sainkin koearvosteluni suoritettua viikonlopun aikana. Nyt olisi enää yksi eläintentarkastus jäljellä ennen kirjallista koetta. Jännitys tiivistyy...

Omia marsuja minulla oli messuilla mukana kaksi, Artturi ja Jassu. Kummatkin osallistuivat molempina päivinä ulkomuotoon ja lisäksi Artturi sai toimittaa mannekiinin virkaa kissahäkissä SMY:n messuosastolla. Näyttelymenestys ei taaskaan ollut mitään päätä huimaavaa. Lauantaina Artturi oli paras buff saaden Kuman ja Jassu perässä kakkosena. Sunnuntaina Donin ollessa tuomarina sai Artturi myös Kuman, mutta jäi kakkoseksi Jassulle, jolle myönnettiin sen toinen serti! En kyllä ihan heti olisi uskonut, että pikku pinokkionenälle mitään sertejä näyttelyissä annettaisiin. Täytyy nyt varmaan vielä sen verran raahata Jassua näyttelyissä, jos vaikka kolmaskin serti vielä siunaantuisi.

Jotain ostoksiakin ehdin viikonloppuna tehdä, kun Varpu-siskoni tuli käymään messuilla. Yhdessä kävimme ostamassa yhteensä 15 pussia Lottieta, koska pelletin valmistus ainakin hetkeksi loppuu ja viimeiset pussit olivat nyt tarjouksessa. Nyt selvisi syykin lopettamiselle, sillä valmistaja oli myynyt kyseisen tuotemerkin toiselle firmalle. Täytyy toivoa, että tämä uusi omistaja (mikä yritys sitten onkaan kyseessä) alkaa taas valmistaa Lottieta eikä vaan ole ostanut kilpailijaa pois markkinoilta. No, mukaan messuilta tarttui lisäksi vielä kaksi pussia marsujen Genesistä sekä hieman erikoisemman mallisen heinähäkin, jota ajattelin yrittää viritellä jollain tavalla marsukaappiin.

Sunnuntaina toin mukanani myös pikku-Eltonin, joka lähti nyt sitten Lean luokse Ouluun. Viisiviikkoinen pikkumies saikin näyttelyssä paljon huomiota, sillä lähes jokainen ohikulkija tirkisteli sitä kuljetusboksin läpinäkyvän kannen läpi. Hienosti se jaksoi olla koko pitkän päivän ja ilmeisesti matka Ouluunkin oli sujunut hyvin vanhempi marsuherra matkaseurana. Elton onkin tähän mennessä ainoa D- ja E-lapsista, jolle oli koti tiedossa. Olen nimittäin ollut niin kiireinen (_laiska_), etten ole jaksanut vauvoista missään ilmoitella. Ellahan nyt jää kotiin, mutta Daisy ainakin olisi tulossa myyntiin. Dexteriä vielä pohdin, mutta sopivan kodin löytyessä voisin siitäkin luopua...

Tulokset PetExpo 2010

Lauantai 24.4
Liz Miles, UK

Ulkomuoto, avoin, sk self buff

FIN MVA Arthur, 1/3 + KuMa
Carlie Sickle Moon*, 2/3
 
 
Sunnuntai 25.4
Don Payne, UK
 
Ulkomuoto, avoin, sk self buff
 
FIN MVA Arthur, 2/3 + KuMa
Carlie Sickle Moon*, 1/3 + serti

Elämä voittaa sittenkin

Soitin tänään varmaan viidennen kerran eläinlääkäriin Massen leikkauksen jälkeen. Oikeasti tarkoitus oli soittaa jo eilen, mutta töissä oli niin kiirettä, että unohtui koko juttu. Maanantaina Masselle siis kokeiltiin vielä kipulääkettä, koska ruokahalu ei ollut edelleenkään palautunut, mutta harmikseni lääkkeellä ei ollut toivottua vaikutusta. Jos jotain niin maanantaina ja tiistaiaamuna tilanne näytti ehkä jopa aavistuksen huonommalle. Normaaleja papanoita ei ole vieläkään näkynyt ja ihmettelen suuresti, miten marsu voi olla edelleen hengissä, kun se hädin tuskin syö omatoimisesti. Lisäksi Massen vatsa on alkanut kurisemaan todella kovaäänisesti.

Eilen illalla aloin olla jo aika toivoton, mutta sitten huomasin ilokseni pienen pieniä papanoita Massen laatikossa. Papanat olivat todella kuivia ja tosiaan ihan vauvamarsun papanoiden kokoisia, mutta ainakin ne olivat ihan selkeitä papanoita.

Hetkeä myöhemmin rapistelin jätesäkkiä muita marsulaatikoita siivotessani, ja Masse yllätti minut jo toisen kerran saman illan aikana. Se nimittäin alkoi kuikuttaa ruokahuutoaan, mitä se ei ole myöskään tehnyt leikkauksen jälkeen. Kokeeksi annoin sille kourallisen kauransiemeniä, jotka ovat aina olleet sen erityisherkkua. Sinnehän ne sitten alkoivat kadota, ääntä kohti. Pian tämän jälkeen Masse alkoi myös maistella heinää.

Tänään eläinlääkäri oli sitten sitä mieltä, että mitään muita lääkkeitä ei enää kokeilla vaan annetaan marsun vatsan bakteeritasapainon rauhassa palautua. Edes mitään lääkettä ilman poistamiseksi vatsasta ei tulisi antaa. Tukiruokaa kuitenkin pitäisi antaa edelleen tarvittaessa, mutta muuten vaan seuraillaan. Nyt sitten illalla varmistuin siitä, ettei tukiruokakaan ole tarpeen, koska heinää ja pellettiä upposi sen verran hyvään tahtiin. Ette varmaan usko, mikä helpotuksen tunne minulla tällä hetkellä on. :)

Isät ja pojat

Marsuvauvat ovat kasvaneet hurjaa vauhtia (mihin se aika oikein aina meneekään?) ja eilen oli pikkupoikien sitten aika muuttaa pois mammojen helmoista isiensä huomaan. Dexter muutti siis samaan laatikkoon Jassun kanssa ja Elton-poika sai kämppäkaverikseen isänsä Lordin. Lordi ottikin uuden kaverinsa esimerkillisesti vastaan ja osoittautui oikein isälliseksi. Minusta onkin tuntunut, että se hieman kaipaa kaveri, mutta muiden aikuisten poikien kanssa se ei ole enää tullut toimeen tyttöjen "makuun" päästyään.

Jassulla sen sijaan tuntuu olevan hieman ylimääräistä testosteronia veressä, ja niinpä Dexter sai välillä kyytiä. Mitään tappelua ei onneksi tullut eikä edes puremisia, mutta onhan se kieltämättä aika hurjan näköistä kun Jassun kokoinen (1,2 kg) yrittää astua reilusti yli puolet pienempää marsua. No, onneksi ei Jassukaan ihan kone ole, ja illan huristelun jälkeen marsut rauhoittuivat yöunille.

Näillä järjestelyillä sitten mennään ainakin PetExpoon saakka, jolloin marsulapset täyttävät 5 viikkoa. Tuolloin ainakin pikkuinen Elton muuttaa Lean luokse Ouluun.

Masse on pipi

Ei mennyt Massen toipuminen leikkauksesta aivan yhtä hyvin kuin Pullan vuosi sitten. Torstaina töistä tullessani oli marsun toinen silmä mennyt harmaaksi ja rähmiväksi. Ilmeisesti silmä oli leikkauksen aikana kostutuksesta huolimatta päässyt kuivumaan ja siihen oli muodostunut sarveiskalvovaurio. No, ei muuta kuin perjantaina silmätippoja (Fucithalmic) hakemaan ja, onneksi, ne näyttivätkin tehoavan varsin nopeasti. Lauantaina silmä oli jo huomattavasti paremman näköinen.

Massen ruokahalun parantuminen ja syöminen sen sijaan ei tuntunut etenevän yhtä hyvin. Keskiviikkoiltana lupaavalle näyttänyt tilanne sai takapakkia torstaina, kun marsu kieltäytyi syömästä heinää. Perjantaina jouduin aloittamaan tukiruokinnan oikein todenteolla, koska Masse söi omaehtoisesti ainoastaan pieniä määriä salaattia ja kurkkua. Senhän arvaa, ettei tuollaisella ruokavaliolla pysy massu kunnossa, ja perjantaina ja lauantaina ei voinut juuri papanoista puhua.

Lauantaina-aamuna tilanne näytti niin toivottomalle, että soitin eläinlääkäriin ja pyysin saada Primperan-lääkettä. Se auttaa mahdolliseen pahoinvointiin ja edistää myös ruuansulatusta ja vatsan toimintaa. Nyt sunnuntai-iltana näyttää siltä, että valoa on sittenkin tunnelin päässä. Ehkä tukiruokinnalla, Primperanilla tai silmän paranemisella on vaikutusta asiaan, mutta Masse ruokahalu tuntuu aivan hitusen parantuneen. Tukiruokaa saa menemään paljon isompia määriä kerralla kuin aiemmin ja salaattiakin se syö enemmän. Olen jopa nähnyt marsun maistavan heinää! Vaara ei kuitekaan ole vielä ohi, joten täytyy vielä maanantaina soitella lääkäriin ja neuvotella jatkotoimenpiteistä.

Masse leikkauksessa

Tänään oli klo 13 kovasti jännittämäni Massen leikkaus. Otin aamupäivän töistä vapaaksi, jotta Masse kerkäisi olemaan kotona mahdollisimman pitkään eikä stressaantuisi turhaan ennen leikkausta. Vein se hieman ennen puolta päivää eläinlääkärille, ja lähdin töihin odotellen eläinlääkärin soittoa. Oli ihana kuulla noin tunnin päästä leikkauksesta, että kaikki oli sujunut hyvin ja marsu oli jo heräilemässä.

Kävin illalla kuuden aikaan hakemassa Massen kotiin. Pääsin samalla näkemään poistetut kystat, jotka olivatkin aivan järkyttävän suuret. Toisella puolella oli 4 suurta ja toisella 6 kystaa sekä musta kasvain. Varsinaiset kystat näyttivät ihan läpinäkyville superpalloille tai suurille lasikuulille. Mahtaa nyt marsulla olla mukavampi olo, kun kaksi melkein nyrkin kokoista massaa saatiin poistettua.

Kotiin mukaan lääkäristä saimme veteen sekoitettavaa Supreme Science Recovery-tukiruokajauhetta ja Baytril-antibioottikuurin. Nyt vain toivotaan, että Masse alkaa taas syömään itse. Eläinlääkärissä ei ollut vielä ruoka maistunut ja sitä oli tukiruokittu, mutta kotona se alkoi heti syömään persiljaa ja itsekasvatettua ohraa. Piti ilmeisesti vain olla oikeanlaiset herkut. :)

Deet ja Eet nimetty

Jotain hyviä uutisia tähänkin päivään. Sain eilen illalla kirjoitettua poikasten rekisteripaperit valmiiksi ja tänään tuikkasin ne postilaatikkoon töistä lähtiessäni. Poikaset saivat siis seuraavanlaiset nimet:

D-poikue

E-poikue

Ehkä vähän pöljät nimet, mutta ainakin niistä on helppo vääntää kutsumanimet pikkumarsuille. Jotenkin sitä ei vain keksi juuri silloin mitään kivaa ideaa, kun olisi aika. Melkein lyön vetoa, että viimeistään seuraavan poikueen syntyessä, keksisin taas paljon parempia D:llä ja E:llä alkavia nimiä. :D

Vaihteeksi taas eläinlääkärissä...

Juu, lääkärissä siis vierailtiin taas tänään. Varailin eilen aikaa, koska olin aamulla katsovinani, että pikkuinen E-poika käveli pää hassusti kallellaan. Tarkkailin sitä hetken ennen töihin menoa, mutta päätin varata ajan varmuuden vuoksi ja katsoa töiden jälkeen pikkuisen vointia uudelleen. Jotta aika ei aivan hukkaan menisi ajattelin samalla viedä myös D-poikueen emon, Blossomin näytille, sillä sen kävely ei ole sujunut aivan normaalisti synnytyksen jälkeen.

Eilen illalla ja tänä aamuna pikkupoika käyttäytyi kuitenkin taas ihan normaalisti, joten päädyin jättämään sen kotiin. Ehkä hätäilin tosiaan vähän turhia, mutta näiden pienten kanssa saattaa tilanne mennä yllättävänkin nopeasti huonoon suuntaan. Lääkäriin nyt siis lähti Blossom ja hetken pohdittuani myös Masse, jonka epäillyistä munasarjakystista halusin saada myös lääkärin arvion.

Blossomista lääkäri ei löytänyt mitään selkeää vikaa, vaikka selkeästi kävelyn kanssa sillä on jotain ongelmia. Epäili kyllä, että synnytys olisi saattanut aiheuttaa hermovaurion, mutta mitään hoitoa siihen ei kuulemma ole olemassa. Nyt vaan tarkkaillaan tilannetta ja toivotaan, että ajan kanssa tilanne paranee. Hyvä puoli on kuitenkin se, ettei lääkärikään havainnut Blossomin aristavan mitään kohtaa, joten kipuja ei toivottavasti marsulla ole.

Massen munasarjakystadiagnoosi sai käynnillä varmistuksen. Parin viime kuukauden aikana patit kyljissä ovat kasvaneet hurjasti ja vähän pelkäsinkin kuulevani, että vaihtoehdot ovat leikkaus tai pelkkä seuranta. Hormonipistosta olisin halunnut yrittää, mutta näin isoihin kystiin siitä ei ole apua. Näinhän jo todettiin viime kesänä Pullankin kanssa.

No, Masselle sitten varattiin aika ensi viikolle leikkausta varten. Mahdollisesti ihan turha yritys ja rahan hukkaan heittämistä, sillä riskit 4-vuotiaan marsun kohdalla ovat jo aika lailla isommat kuin Pullan tapauksessa. Mikä tahansa leikkaus on marsulle joka tapauksessa suuririskinen, mutta tässä tapauksessa odotukset ovat vielä tavallistakin matalammalla. Mutta mitä sitä ei tekisi marsunsa vuoksi. Masse on kuitenkin ensimmäinen marsuni, joten sen eteen olen valmis yrittämään ehkä vielä hiukan enemmän kuin muiden.

Kirjoittelen ensi viikolla sitten lisää kuulumisia Massen tilanteesta. Toivotaan, että hyviä sellaisia.

E-poikuekin turvallisesti maailmassa

Niinhän siinä sitten kävi, että kirjoittaessani viimeisiä sanoja edelliseen postaukseeni, olin kuulevinani taas erikoisia ääniä marsukaapin suunnalta. Ehdin juuri hyvin katsomaan, kuinka Biscuit parin ponnistuksen jälkeen synnytti ensimmäisen poikasensa. Se ei ehtinyt kunnolla puhdistaa vauvaa ennen kuin toinen vauva alkoi puskea itseään ulos. Niinpä tälläkin kertaa nappasin ensimmäisen vauvan käteeni ja poistin naaman päällä olevan kalvon. Oli se vain ihmeellinen tunne pitää kädessä noin minuutin vanhaa, märkää mutta lämmintä ja aavistuksen häkeltynyttä marsuvauvaa.

Katsoin, että Biscuit oli saanut toisenkin vauvan ponnistettua maailmaan, ja laitoin ensimmäisen vauvan sen viereen emon puhdistettavaksi. Hienosti ja tunnollisesti emo puhdistikin vauvansa. Jäin katselemaan ja odottelemaan josko sieltä vielä lisää vauvoja syntyisi, mutta Biscuitin suuresta vatsasta huolimatta enempää ei kuulunut.

Nyt syntyneet vauvat ovat kummatkin sileäkarvaisia ja ilmeisesti buffeja, vaikka ovatkin hyvin tummia väriltään. Tyttö ja poika tälläkin kertaa, kuten serkkunsakin. Sisarukset ovat niin samannäköisiä, etten ainakaan vielä osaa valokuvista erottaa kumpi on kumpi. Onneksi eivät siis olleet samaa sukupuolta. :)

Jännittävä päivä siis tuo sunnuntai. Marsuvauvoja syntyi sekä ensimmäiseksi aamulla että viimeiseksi illalla. Joko mammoilla tai minulla on ollut erittäin hyvä ajoitus. Mutta nyt on onneksi odottelut vähäksi aikaa ohitse. Seuraavaksi on tosiaan vuorossa Arthurin ja Delfinan lapset, kuitenkin vasta aikaisintaan toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa.

D-vauvoja vihdoin!

Olen odottanut jo viimeiset kaksi viikkoa Blossomin ja Biscuitin synnyttävän. Varsinkin Biscuitin vatsa on levinnyt siihen tahtiin, että olin ihan varma tiineyden saaneen alkunsa heti ensimmäisenä päivänä Lordin kanssa yhdistettäessä. Siksi olikin hieman yllättävää, että Blossom päätti pykätä vauvansa maailmaan ensimmäisenä.

Heräsin tänä aamuna varttia vaille yhdeksän ja tapani mukaan menin katsomaan oliko poikasia syntynyt yön aikana. Eipä siellä mitään näkynyt vaan mammat vaan makailivat. Olin juuri menossa suihkuun, kun olin kuulevinani erikoista äännähtelyä olohuoneesta. Menin katsomaan ja siellähän se Blossom näytti jo ponnistelevan vauvaa maailmaan. Päätin kuitenkin pikaisesti käydä suihkussa, ja sieltä tullessani olikin jo kaksi pientä vauvaa ilmestynyt heinäkasan päälle.

Blossom puhdisti tarmokkaasti toista poikasta ja toinen vauva vaan aivasteli märkänä vieressä, joten päätin napata sen tarkempaan syyniin. Hyvä olikin, sillä vauvalla oli vielä naaman edessä kalvo, jonka nappasin pois. Laitoin sen sitten takaisin Blossomin luokse ja jäin katselemaan, että se varmasti alkoi puhdistaa myös toista lastaan. Lopulta näytti siltä, että vauvat oli puhdistettu eikä enempää ollut tulossa. Kaksi siis tällä kertaa, mikä olikin ihan sopiva määrä ottaen huomioon mamman vatsan koon tiineyden loppuvaiheessa.

Kummatkin vauvat näyttivät olevan crestillisiä ja toista kädessä pitäessäni olin huomaavinani sen crestissä valkoista. Päätin tutkia vauvoja tarkemmin, mutta vasta myöhemmin, jotta mamma ja vauvat saisivat rauhassa levätä. Iltapäivällä asioilta tullessani sitten kuvasin vauvat ja tarkastin sukupuolet. Näyttäisi siltä, että tuli sekä tyttö että poika. Ja kummallakin on valkoiset crestit! Mistähän tämä nyt sitten on periytynyt? Kummallakaan ei ole ihan täysvalkoista crestiä, mutta harvinastahan se olisi ollutkin. Lisäksi tytöllä on toisessa takajalassa valkoinen sukka, mikä olisi virhe, vaikka cresti olisikin täysi.

uros edessä, naaras takana

Nyt vaan sitten odotellaan, koska toinen mamma suvaitsee synnyttää. Eiköhän se tästä kohta puoleen....

Favoloso Delfina

Nimi: Favoloso Delfina

Synt. 26.2.2009

Rotu: sileäkarvainen

Väri: self buff

Pampam's Balfour - Nikean Lara Croft

Lahden tuplanäyttely 6.3.2010

Lauantaina päivä kului mukavasti taas näyttelyiden merkeissä Lahdessa. Tämä näyttely oli ensimmäinen SMY:n tänä vuonna järjestämistä näyttelyistä, ja kolmas kerta, kun itse olen ollut Kasisalissa näyttelyssä. Ja kivaa oli tälläkin kertaa!

Tuomareina näyttelyssä oli Kivipuron Katja sekä Pernilla Holmberg (SWE). Omista marsuista lähti tällä kertaa mukaan tuomaroitavaksi vain Arthur. Hetken jo meinasin ilmoittaa kaikki kolme poikaa, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että Jassu ja Lordi eivät kerkeäisi saamaan näyttelyyn mennessä takaisin massaa, jonka väkisinkin menettivät asuttuaan pari kuukautta tyttöjen kanssa.

Lahden näyttely oli niin sanottu tuplanäyttely eli kumpikin tuomari arvosteli kaikki rodut. Tämä merkitsi sitä, että Artturi sai kaksi arvostelua saman päivän aikana normaalin yhden sijaan. Tuloksissa nyt ei ollut mitään hurraamista, johtuen suurimmaksi osaksi kehnosta trimmaamisestani. Artturin edellisestä näyttelystä oli kulunut jo sen verran pitkä aika, ettei trimmaaminen sujunut kovinkaan hyvässä yhteistyössä, ja sen takia jätin nyppimiset varsin kevyeksi sipaisuksi. Siitä tulikin sitten kummaltakin tuomarilta kommenttia. Pernilla olisi jopa antanut sertin, mikäli turkki olisi ollut nätin lyhyeksi trimmattuna, mutta nyt oli tyytyminen sitten kunniamainintaan.

Näyttelyssä pääsin tekemään myös lisää suoritteita pet-tuomarikoulutustani varten. Päivän alussa istuin ovella tarkastelemassa marsuja eläintentarkastuksessa ja näyttelyn loppupuolella pääsin tekemään ensimmäisen koearvosteluni. Pari tehtävää vielä, ja saan osallistua kirjalliseen kokeeseen.

Takaisin kotiin päin tullessa minulla oli iso joukko matkustajia, nimittäin marsumaisia sellaisia. Etukäteen oli sovittu, että tuon mukanani Juulialle ja muutamalle muullekin marsuja, ja niinpä näyttelystä matkasi Helsinkiin päin yhteensä kymmenen marsua. :)

No, tuossa kymmenessä oli kyllä laskettuna myös minun marsuni, joita kotiin tuli yhden sijasta kaksi. Arthur sai vihdoinkin morsiammen, sillä Tuijalta meille muutti kaunis buff-tyttö Delfina. Delfina on aika vaalea buffiksi, mikä johtuu sen lähes 100 prosenttisesta cream-suvusta. Tyypiltään tyttö on kuitenkin todella kaunis, ja nyt toivotaankin meille saatavan yhtä kauniita lapsia buffin värisenä. Arthur ja Delfina muuttivat heti kotona samaan asuntoon, ja tulevat oikein mainioisti keskenään toimeen.

Tulokset Lahden tuplanäyttely

Näyttely 1 tuomari:
Katja Kivipuro, FIN

Ulkomuoto, avoin, sk self buff
FIN MVA Arthur, 1/2


Näyttely 2 tuomari:
Pernilla Holmberg, SWE

Ulkomuoto, avoin, sk self buff
FIN MVA Arthur, 1/2 + KuMa

Laumat uusiksi ja vauvauutisia

Hepsankeikan lähtö jätti Saharan asustelemaan yksinään marsukaapin alaosaan. Sääliksihän sitä kävi isossa häkissään, joten sunnuntaina päätin yrittää totuttaa sitä keittiön lattialla Massen ja Pullan asuinkaveriksi. Pari tuntia kolme marsua juoksenteli lattialla välillä hyrräten ja välillä säksättäen ja naksuttaen. Lopulta näytti siltä, että jonkinmoinen rauha oli saatu aikaiseksi, ja nyt ne ovatkin siitä saakka asuttaneet yhdessä. Eivät nämä kolme tosin vielä mitään ylimpiä ystäviä ole, mutta eiköhän parin päivän päästä tilanne ole jo lähes vakiintunut. Siihen saakka Sahara saakin silloin tällöin äkkilähdön häkin toiseen päähän, yleensä Pullan toimesta.

Tänään oli vuorossa toisen pariskunnan totuttaminen takaisin asuinkavereiksi, nimittäin crestisiskojen Biscuitin ja Blossomin. Tytöt ovat asustaneet joulukuun lopusta saakka Jassun ja Lordin kanssa, joten alkoi olla jo korkea aika erottaa pariskunnat. Biscuitin vatsa ainakin pömpöttää jo siihen malliin, että vauvoja saattaa olla tulossa hyvinkin pian.

Yllätyksekseni nämä Galassa kesken arvostelunkin kärhämöivät tytsyt tulivat vallan mainiosti toimeen parin nuuhkauksen jälkeen. Siellä ne mennä viipottivat pitkin keittiön lattiaa hyvässä sovussa ihan kuin eivät olisikaan olleet paria kuukautta erossa toisistaan. :)

Nyt sitten vain jännätään vauvojen tuloa. Biscuit todennäköisesti synnyttää ensimmäisenä, koska painoakin sille on kertynyt jo hieman alle 1200g. Blossom on varmaan ainakin pari viikkoa jäljessä, mutta äsken pystyin jo tuntemaan poikasten liikahteluja vatsan läpi. Jee! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan vihdoin niitä oikeita buff-vauvoja.

Lopuksi vielä marsuvauvauutisia Lahdesta. Nimittäin Tuijan luona asusteleva Burberry (siis kahden edellisen sisko) pyöräytti maailmaan ensimmäisen poikueensa. Tuloksena oli vain yksi vauva, mutta sitäkin suloisempi. Tämä englannincrest-vauva sai nimekseen Isadora, ja on väriltään lemon! On siis näköjään Sahara-mummo periyttänyt "punasilmäisyysgeenin" ainakin yhdelle tyttäristään.

RIP Nikean Hepsankeikka

Tähän sitten lopulta päädyttiin.

Jouduin viemään Hepsukkaa taas viime viikolla eläinlääkäriin, koska huomasin sen häkissä verta. Veri oli ilmeisesti tullut nenästä, koska siinä näkyi kuivuneita jäämiä. Hengityskin oli viime aikoina kuulostanut tavallista rohisevammalta ja raskaammalta.

Lääkäristä saatiin 10 päivän kuuri Baytriliä. Koska Hepsukan vatsa ei aikasemman kokemuksen perusteella siedä suun kautta annettavia antibiootteja, tämä kuuri piti antaa pistoksena marsun niskanahan alle. Kuusi päivää meni ja tilanne alkoi näyttää paremmalta, kunnes seitsemäntenä päivänä se alkoi aivastelemaan verta, kun oli taas pistoksen aika.

Aiemmin oli jo puhuttu, että jos tämä kuuri ei tehoa, olisi seuraavaksi kuvattava keuhkot ja nenäontelot. Jälkimmäisissä ei ainakaan kuvissa näkynyt mitään muutoksia, mutta keuhkoissa oli jotain epämääräistä muutosta, joka viittasi tulehdukseen. Vaihtoehtona oli kokeilla jälleen uutta antibioottikuuria, mutta siitä tuskin olisi ollut mitään pysyvää apua tilanteeseen. Koska Hepsukka on suhtautunut koko ajan kaikkiin hoitotoimenpiteisiin  ja lääkitsemisiin erittäin vastentahtoisesti, en halunnut sen joutuvan enää kärsimään niistä ja päätin päästää sen pois. Perjantaina se viedään Eviraan, josta joskus sitten tulee toivottavasti tarkempi selvyys siihen, mikä lähes vuoden verran kestäneeseen sairasteluun oli syynä.

Ensimmäinen lapsi pesästä ulos

Niin se vain aika vierii. Pikkuiset C-lapset täyttivät tänään 5 viikkoa ja heti niitä alkoi suuri maailma kutsua. Laitoin sunnuntaina myynti-ilmoituksen marsulapsukaisista, ja ajattelin jo olevani hieman myöhässä sen kanssa. Toisin kävi. Sunnuntai-iltana oli kaikki kolme varattu ja lähes tulkoon sovittu hakupäivätkin.

Sandy oli siis ensimmäinen lähtijä. Sitä tultiin tänään töiden jälkeen Turusta saakka hakemaan uuteen kotiin. Sinne se pikkuinen lähti tutustumaan uusiin laumakavereihinsa, Iinekseen ja Mikkiin. Viikonloppuna on sitten vuoro kahden muun siskoksen lähteä. Candy ja Cindy lähtevätkin vähän lähemmäksi, sillä vien ne sunnuntaina Vuosaareen uudelle omistajalleen.

No, kauan ei varmaan ehdi hiljaista täällä kuitenkaan olla. Biscuitin vatsa kasvaa hyvää tahtia, joten maaliskuun puolella odottelen uusia pieniä marsuja maailmaan. Jos vaikka tällä kertaa niitä buffeja. Blossomin tiineydestä en ole ihan varma vielä. Jos sieltä jotain on tulossa, on tiineys vasta hyvin alkuvaiheessa tai sitten poikaisia on vain yksi tulossa. Jäämme siis odottelemaan...

Ceet nimetty

Eilen tuossa pähkäilin vauvoille nimiä ja samalla kuvailin niitä. Joten tässäpä niitä tuloksia...

Cosmic Candy (self cream)

Cinnabar Sandy (self saffron)

Celestial Cindy (self cream)

Hepsankeikka lääkärissä... jälleen

Viime viikolla myöhään keskiviikkoiltana huomasin Hepsukan siristävän toista silmäänsä. Kyseessä oli sama silmä, jonka takia reissasimme viime keväänä pariin otteeseen Arkissa. Silloin ongelmana oli jatkuva vuotelu, joka saatiin kesäksi kuriin viimeisimmän lääkekuurin ansiosta. No, syksyllä vuotelu sitten jatkui, mutta koska se ei näyttänyt marsun elämää mitenkään häiritsevän jätin asian seurantaan.

Tällä kertaa ei kyse ollut kuitenkaan mistään tavallisesta vuotelusta vaan vasemman silmän valkuainen oli ihan kirkkaanpunainen ja silmän keskellä näytti olevan pieni harmaa läntti. Ei muuta kuin torstaina (21.1.10) soittelemaan eläinlääkäriä. Onnekseni onnistuin saamaan varsin helposti ajan vielä samalle illalle Kannelmäen Eläinlääkäreiltä, joka on ihan kävelymatkan päässä ja nykyään meidän lähin eläinlääkäri. Tällä pakkasella ja ilman autoa ei olisikaan huvittanut lähteä minnekään pidemmälle seikkailemaan.

Niin kuin epäilinkin, eläinlääkäri totesi silmään osuneen jotain. Vaikka silmä olikin jo ehtinyt alkaa paranemaan, saimme kuurin Fucithalmic-silmätippoja, joita annettiin aamuin ja illoin 7 päivän ajan. Onneksi sentään silmätippoja, sillä mitään suun kautta annettavaa ei tälle jääräpäälle olisikaan saanut annettua.

Viikko kului tippojen kanssa taistellen ja hetki sitten tulimme juuri kontrollikäynniltä eläinlääkäristä. Silmä on jo parin päivän ajan näyttänyt taas normaalilta ja eläinlääkäri totesikin silmän olevan parantunut. Pieni arpi silmän keskellä edelleen näkyi, mutta se tulee siihen todennäköisesti jäämäänkin mutta sen ei pitäisi marsun elämää pahemmin haitata. Silmä toki vuotelee edelleen niin kuin aikaisemminkin, mutta eläinlääkäri neuvoi vain seuraamaan tilannetta, koska lähes kaikkea mahdollista on jo vaivaan kokeiltu. Jatkuva vuotelu tuskin marsua haittaa, mutta se saattaa toki lisätä tulehdusriskiä. Toivottavasti kuitenkin tältä erää on vähäksi aikaa lääkärikäynnit koettu. Luulen, että Hepsukka ainakin toivoo sitä. :)

Lopuksi vielä vinkki marsujen kuljettamiseen talvella. Varsinkin näillä pakkasilla tikkikangashuppu ei kuljetuskoppaa kovin paljon lämmitä ja marsun kuljettaminen ulkona tuntuukin todella hankalalle, vaikka vain pienestä matkasta bussipysäkille olisikin kyse. Marsu kun on kuitenkin niin pieni eläin, että saattaa helposti kärsiä kylmästä kuljettamisen aikana. Tänään sitten kokeilin eläintenhoitajan antamaa vinkkiä ja laitoin kaksi kuumalla vedellä täytettyä ja pyyhkeeseen käärittyä 0,5 litran limupulloa kuljetuskoppaan matkan ajaksi. Eipä ainakaan tullut marsulla kylmä (päinvastoin, Hepsukan vaaleanpunaiset korvat oikein heloittivat kun päästiin eläinlääkäriin) ja pullot olivat vielä lämpöisiä tunnin päästä kotiin päästyämmekin.

C-poikue syntyi

Eilen meinasin tänne juuri kirjoitella, kuinka Saharan poikasia ei näy ei kuulu. Aamullakaan töihin lähtiessäni ei mitään ylimääräistä näkynyt alahäkissä. Mutta iltapäivällä töistä tullessani tilanne olikin toinen. Ja mikä yllätys siellä odottikaan!

Creamin ja buffin yhdistelmästä odottelin tulevaksi creamia ja buffia, etenkin sitä buffia. No creamia tuli kaksin kappalein, mutta hämmästykseni oli suuri, kun aluksi buffiksi luulemallani kolmannella poikasella olikin helakan punaiset silmät. Saffronhan se siinä oli. Mahdollisuus saffroniin oli aika pieni, sillä kummallakaan vanhemmista ei ole punaisia silmiä eikä edes niiden vanhemmilla. Tiedossani tosin oli, että Saharan isä Nikean Lucky Me kantaa punasilmäisyyttä. Samoin isä-Pumban suvusta löytyy p.e.white, joten sehän se näköjään riitti. Koska Saharan ensimmäisessä poikueessa ei ollut yhtään punasilmäistä eikä Pumban kantajuudestakaan ollut tietoa, en ollut kuitenkaan osannut varautua tähän. Eipä silti, mukavaa vaihteluahan tämä on ja minä kun vielä pidän noista punaisista silmistä.

Lapsosia oli siis yhteensä kolme kappaletta ja aika pikkuisia, vain noin 65-75 gramman painoisia kaikki. Tällä hetkellä kaikki näyttäisivät olevan tyttöjä, mutta näin kokemattomana en uskalla vielä sanoa sataprosenttisen varmaksi. Creamit ovat aika pitkulapäisiä, mutta hyvin meneviä jo näin päivän ikäisenä. Saffron vaikuttaisi vähän rauhallisemmalle tapaukselle ja oma silmäni sanoisi sitä myös kaunistyyppisimmäksi.

Lisääkin vauvoja on kevään aikana vielä luvassa, jos kaikki menee hyvin. Joulukuun lopussa muutti yhteen kaksi nuorta paria:

- Lord Lordi of Glamour ja Biscuit
- Carlie Sickle Moon ja Blossom

Joulu on taas...

Saharan toinen tiineys

Tänään koppasin Saharan taas tarkempaan tarkasteluun ja punnitukseen. Meillähän kävi tuossa 5 viikon verran cream-herra Pumba vierailemassa Saharan sulhona. Kun palautin sulhon Galassa oman omistajansa haltuun, olin vielä hieman epävarma vierailun tuloksellisuudesta. Marsut olivat viimeksi punnituksessa maanantaina siivouksen yhteydessä eikä silloin ainakaan ollut nähtävissä mitään erikoista Saharan mittarilukemissa.

No, heti kun sain Saharan syliini huomasin, että vatsa tuntui selkeästi isommalle kuin aikaisemmin. Ja niinhän se puntari näytti melkein 100 gramman nousua maanantain lukemiin verrattuna. Tismalleen samalla lailla kävi edellisen poikueen kanssa noin tiineyden puolessa välissä. Poikasten liikehdintää en vielä pystynyt tuntemaan, mutta se on varmaan vain ajan kysymys.

Näyttäisi nyt kuitenkin siltä, että poikasia voidaan varmasti odottaa syntyväksi tammikuun alkupuolella. Tarkka päivä (eli 70 päivää yhdistämisestä) olisi 10.1.2010, jos marsumamma on yhtä täsmällinen kuin edellisen poikueensa kanssa. Jäämme jännityksellä odottamaan ja seuraamaan tilannetta...

Grand Gala, Lohja 5.12.2009

Vuoden viimeinen (ainakin minun osaltani) näyttely eli Grand Gala takana. Tuomareinamme oli tällä kertaa Jens Lindgren ja Darren Fieldhouse Ruotsista, vaikka Darren tosin onkin alunperin englantilainen. Liekö tuomareista johtunut, mutta ulkomuotoluokkaan oli ilmoitettu lähes ennätysmäärä marsuja, yhteensä 157 kappaletta.

Alun perin luulin, ettei taaskaan olisi mitään kirjoitettavaa omien marsujen näyttelytuloksista, mutta toisin kävi. Mukaanhan siis lähti meidän nuorisojengi eli crestisiskot Blossom ja Biscuit sekä ekaa kertaa esiintyvät pikkupojat Jassu ja Lordi. Arvosteluja toki odotin mielenkiinnolla, mutta menestyksen perässä ei todellakaan  tällä porukalla näyttelyyn lähdetty.

Selfien nuorten luokassa Jassu oli parempi ja sai sertin, mutta Lordikin sai sentään kunniamaininnan. Englannincrestillisten avoimessa luokassa Blossom sai myöskin KuMan ja Biscuit oli tällä kertaa siskoaan parempi saaden ensimmäisen sertinsä. Lisäksi Biscuit oli ROP2 häviten pienen kokonsa vuoksi vain Hannan todella hienolle blackille, mikä nyt ei ollutkaan ihme. BIS-pöydälläkin pääsimme näyttäytymään, mutta se olisikin ollut jo liikaa, jos siellä olisi pärjätty. Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen päivän tuloksiin ja sain tuomarin kommenteista lisää miettimisen aihetta Biscuitin ja Blossomin tulevaisuuden suunnitelmien varalle.

No, näyttelyssä kun oltiin, niin marsuja tuli ja marsuja lähti. Tällä kertaa myös minun kohdallani. Kaksi kosiomatkalaista palasi nimittäin näyttelyn yhteydessä omiin koteihinsa. Pumba lähti takaisin Tuijan luo Lahteen ja Arthur-poika tuli vihdoin kotiin Pohjanmaalta. Ja kyllä olen poikaa kotiin odottanutkin. Ei uskoisi, että yhtä marsua voi olla niin hirveä ikävä ja oli ihana saada se taas kotiin palloteltavaksi.

Jotta tämä romaani ei vielä tähän päättyisi täytyy mainita vielä parilla sanalla pet-tuomariopintojeni edistymisestä. Suoritin Galassa nimittäin toisen harjoitusarvosteluni pet-tuomarikoulutusta varten. Arvostelu meni ihan hyvin, vaikka vuoden tauon jälkeen kesti muutaman marsun verran päästä käyntiin. Nyt on sitten enää jäljellä parit eläintentarkastukset ja kaksi koearvostelua ennen kuin saan osallistua loppukokeeseen. Jos hyvin käy, niin ensi vuonna voisin saada urakan valmiiksi ja valmistua pet-tuomariksi.

Tulokset Grand Gala

5.12.2009 Darren Fieldhouse


Self buff, nuoret 4-6kk

Carlie Sickle Moon 1/2, serti
Lord Lordi of Glamour 2/2, KuMa

Englannincres buff, avoin 6-36kk

Biscuit 1/2, serti, ROP2
Blossom 2/2, KuMa

Arthurista muotovalio

No niin, sain vihdoin aikaiseksi Arthurin muotovaliohakemuksen. Arthur sai kolmannen (ja neljännen) sertinsä Nordicissa, joten vähän onkin aikaa ehtinyt vierähtää. Jotenkin sitä ei vain ole saanut aikaiseksi, vaikka luulisi arvon hakemisen itseltään olevan helpompaa kuin lähettää hakemus jonkun muun hyväksyttäväksi. ;) Mutta oli miten oli, Arthurista tuli nyt järjestyksessä toinen marsuistani, joka on saanut Suomen muotovalion arvon.

Lemmikkimessut 31.10 - 1.11.2009

Lemmikkimessujen yhteydessä pidetyssä marsunäyttelyssä minun marsuistani osallistui vain englannincrest buff-siskokset Biscuit ja Blossom. Tuomareina olivat norjalaiset Anniken Kjærnet ja Lisbeth Bjørndahl, joista ensiksi mainittu arvosteli crestilliset lauantaina ja jälkimmäinen sunnuntaina. Kumpikin tuomari sijoitti Blossomin ykköseksi ja Biscuitin kakkoseksi, ja sunnuntaina Lisbeth antoi Blossomille KuMan.

Enempää marsuja en olisikaan kerennyt tässä näyttelyssä esittää, sillä suurin osa viikonlopusta kului taas sihteeröidessä. Olikin mukava päästä juttelemaan norjalaisten vieraidemme kanssa, ja vaikka sen suurempaa menestystä näyttelystä ei herunut, sain kuitenkin tuomarinpöydän ääressä paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Lauantaina näimme myös Tuijan, jonka näyttelytiimissä oli mukana mm. Burberry. Kylläpä pikku-Burberry oli kasvanut isoksi ja hienoksi. Kerkesimme jopa vertailemaan siskoksia hetken, ja Burberry ja Biscuit olivat värierosta huolimatta kuin kaksi marjaa.

Tuijan mukana saapui myös Saharalle uusi sulho. Tällä kertaa kyseessä on Nikean Pumba, nuori cream-uros. Pumba kävi vielä sunnuntaina kanssani näyttäytymässä Lemmareilla, mutta sunnuntai-iltana se pääsikin jo kosiskelemaan uutta kämppistään. Pian vuoden vaihteen jälkeen on siis mahdollisesti odotettavissa pieniä creamejä ja/tai buffeja. Itse toivon buffeja, vaikka nättejä creamejä odotetaan varmasti yhtä innokkaasti. ;)

Tulokset Lemmikkimessut 2009

31.10.2009 Anniken Kjaernet

Englannincrest buff, nuoret 4-6kk

Blossom 1/2
Biscuit 2/2

1.11.2009 Lisbeth Björndahl

Englannincrest buff, nuoret 4-6kk

Blossom 1/2, KuMa
Biscuit 2/2

Tukholman tuliaisia

Kävipä sitten niin, että piti lähteä Tukholmassa käymään. Sain nimittäin Hannalta tuossa eräänä päivänä sähköpostia myytävänä olevasta buff-uroksesta. Hanna oli sattumalta huomannut Facebookissa ruotsalaisen kasvattaja-kollegansa laittaman kuvan myytävästä marsusta, ja kysyi olisinko kiinnostunut siitä. No, seuraavana päivänä muutaman sähköpostiviestin jälkeen olinkin jo sopinut kyseisen kasvattajan kanssa marsukaupoista.

Ei siinä sitten auttanut muu kuin alkaa järjestelemään Ruotsin-matkaa. Sovittiin, että hakisin marsun Tukholmasta lauantaina 10.10, jolloin kasvattaja pääsi tulemaan satamaan vastaan. Näin nopealla varoitusajalla ei tietenkään mitään kovin edullista hyttiä enää löytynyt, mutta päätin kuitenkin varata Siljalta risteilyn. Matkaseuraakin löytyi, sillä myös Satu lähti hakemaan paria pitkäkarvaista marsua Ruotsista.

Matka meni hyvin ja marsujen haku todella sujuvasti. Ennen laivan lähtöä ehdimme vielä kierrellä hyvin Tukholman keskustassa, joten jätimme marsut hyttiimme, ja suuntasimme kohti Tunnelbana-asemaa. En ollutkaan taas pitkään aikaan käynyt Ruotsissa (viimeksi ehkä 2003), joten oli hauska katsella vähän kaupunkia ja kauppoja.

Ja tämmöinen on sitten matkan tulos:

Herra on nimeltään Lord Lordi of Glamour, ja se on syntynyt 4.elokuuta. Pojan isä on Jens Lindgrenin kasvattama cream-uros Malaxis Zambezi Prince ja emä englantilainen buff Mrs. Waddington (kasv. Maggie Sellers). Väri tällä uutukaisella on todella tumma, liekö sitten emäänsä tullut. Nätti on kuin mikä, joten nyt vaan pitäisi rekisteröidä Lordi, jotta pääsemme jo Galaan harjoittelemaan näyttelylaudalla seisomista.

Tässä vielä poseeraus yhdessä toisen pikkupojan, Jassun, kanssa. Ikäeroa on vain kuukausi, mutta kokoeroa on jonkin verran. Väristä puhumattakaan...

Nordic ja kuinkas sitten kävikään...

Perjantaina 11.9 lähdin töiden jälkeen Arthur mukanani junalla kohti Kauklahtea. Kauklahden asemalta Juulia nappasi minut kyytiinsä ja jatkoimme matkaa kohti Piikkiötä. Loppumetreillä hieman seikkailtuamme saavuimme lopulta Tuorlan majatalon pihaan, ja huoneemme avaimen saatuamme suuntasimme näyttelypaikalle.

Näyttelypaikka oli Tuorlan maatalousoppilaitoksen liikuntasalissa. Siellä olikin jo täysi tohina päällä ja näyttelyhäkit suurimmaksi osaksi kasattuina. Siinä sujahti ilta nopeasti, kun teimme loput järjestelyistä valmiiksi lauantain Nordicia varten.

Lauantaina arvostelemassa oli neljä tuomaria ulkomuodossa: Emma ja Carol Sharp, Ian Reynolds ja Jayne Davey. Lisäksi Janiika hoiti pet-marsujen tuomaroinnin, alkutiedoista poiketen yksinään, sillä marsuja ei ollutkaan ilmoitettu niin paljon mihin oli varauduttu.

Itse pompin lähes koko päivän tehtävästä toiseen. Ensin aamulla eläintarkastuksessa ja infossa, myöhemmin sihteerinä. Jossain vaiheessa ehdin esittää Arthurinkin, joka sai Carol Sharpilta kolmannen sertinsä.

Näyttelyn aikataulu venyi odotettua myöhemmäksi, ja lopulta tulikin niin kiire, että osa palkinnoista jäi jakamatta. Toivon mukaan kuitenkin iltalaivalla kotiin päin lähtenyt osa ruotsalaisista vieraistamme ehti kuitenkin laivaansa. Pikapikaa kiirehdimme vaatteiden vaihtoon ja siitä illalliselle, jossa julistettiin Nordicin voittanut maa. Koska Pohjoismaita näyttelyssä edustivat ainoastaan suomalaiset ja ruotsalaiset näytteilleasettajat, oli kisa tavallaan Suomi-Ruotsi-maaottelu. Yllätys yllätys, Ruotsihan sen sitten voitti.

Iltajuhlan (bändi + karaoke) ja hieman liian lyhyiden yöunien jälkeen jatkoimme sunnuntaina taas näyttelöintiä. Tällä kertaa vuorossa oli SMY:n 20-vuotissyntymäpäivänäyttely. Tuomareina ulkomuodossa tälle päivälle oli suomalaiset tuomarit Hanna ja Katja sekä Ian ja Jayne. Sharpit oli puolestaan pyydetty täksi päiväksi arvostelemaan pettejä, mihin he olivat mielellään suostuneet.

Oma päiväni sujui taas pääasiassa sihteeröinnin merkeissä. Arthurin pääsin taas viemään itse pöydälle, mikä olikin onni, sillä arvostelun suoritti tällä kertaa Jayne. Selvisi, että Jaynen ensimmäinen kasvattama rotu on ollut myös buff, ja olin erittäin iloissani saadessani oikean asiantuntijan mielipiteen. Hän olikin sen verran tyytyväinen Artturiin, että palkitsi pojan sertillä. Neljällä sertillä, kolmelta eri tuomarilta kehtaankin jo anoa muotovalion arvon... itseltäni. ;)

Näyttelypäivä sujui taas kerran vauhdilla ja pian olimmekin taas BIS-valinnoissa. BISsien jaon jälkeen alkoi armoton näyttelypaikan purku. Pientä jännitystä aherruksen keskelle toi tieto siitä, että ulkomaisia tuomareita lentokenttää kohti kuljettamaan lähteneet autot olivat joutuneet ruuhkaan. Yhdessä matkan varrella olleista tunneleista oli nimittäin syttynyt auto palamaan, minkä takia liikenne oli Turun moottoritiellä pitkän aikaa pysähdyksissä. Onneksi kuitenkin autot pääsivät jatkamaan matkaa juuri ja juuri ajoissa, ja tuomarimme kerkesivät viime tipassa koneeseensa.

Ennen kotiin lähtöä piti vielä pakata Arthur matkaan kohti Etelä-Pohjanmaata. Olin nimittäin luvannut pojan lainaan Katriinalle (Anemone's), ja vaikka Katriina ei itse päässytkään Nordiciin, lähti Arthur Helin (Mira's) autossa pohjoista kohti. Hieman haikeaahan se oli, mutta onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut matkustaa kotiin ihan ilman marsua.

Nimittäin tämmöinen pieni buff-poika muutti Nordic-viikonlopun päätteeksi minun luokseni. Pojan nimi on Carlie Sickle Moon ja ikää on nyt noin 2 kuukautta. Tuija toi sen lauantaina mukanaan, ja lopun viikonlopusta pikkuinen vietti puluboksissa transit- ja myytävien eläinten kanssa pukuhuoneessa.

Carlie (eli Jaska tai Jassu) olikin koko viikonlopun hyvin reipas ja kiltti poika ja pääsi sunnuntain päätteeksi Arthurin tyhjilleen jääneeseen häkkiin. Vaikkakin poika onkin näin aluksi vielä ujo, on häkistä aina välillä jo kuulunut vaativia kuikutuksia.

Nordic-kuumetta

Sinne hävisi elokuu enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi valmistella marsuja Nordicia varten. Tai marsua, sillä päätin ilmoittaa loppujen lopuksi vain Arthurin (molemmille päiville). Kovasti olisi tehnyt mieli ilmoittaa myös Blossom ja Biscuit, mutta ajattelin koko viikonlopun kestävän näyttelyn olevan kuitenkin liian rankka reissu näin nuorille. Hepsukkaakin hieman mietin, mutta se ei ole sopivassa näyttelymassassa, vaikka silmä saatiikiin paranemaan.

No, kiirettä pitää Nordicissa varmasti yhdenkin marsun kanssa. Minut voi nähdä Nordicissa ainakin eläintentarkastuksessa ja sihteerinä, sekä varmasti häsäämässä yhtä sun toista muutakin. Jännittää! Lisäksi Nordicista tulee meille myös yksi marsu lisää, mutta siitä sitten myöhemmin...

Sitten vähän ikävämpiä kuulumisia: pikkuinen Baby Jane on poissa. Raukkaparka jouduttiin lopettamaan hammasongelmien takia. Osanotot Juulialle, jolla BJ ehti olla niin lyhyen aikaa. Suru on suuri.

Hoitopupu tuli taloon

Tänään meille saapui uusi asukas. Justus-herra tuli asustamaan meidän iloksemme, siksi aikaan kun hänen omistajansa opiskelee toisella paikkakunnalla. Justus on noin 3-vuotias, leikattu kääpiöluppauros. Väristä en osaa sanoa varmasti, mikä se on, mutta enemmän kanikokemusta omaava siskoni veikkasi luonnonharmaata tai luonnonruskeaa.

Justus asustaa nyt sitten keittiössä, jossa se saa juoksennella vapaasti, silloin kun olen kotona. Työpäivieni ajan se saa luvan viihtyä häkissään, ettei pienen kanin päähän juolahda tehdä mitään tihutöitä. Justus vaikuttaa ainakin näin ensivaikutelmalta hyvin mukavalle pupuselle.

Tässä täytyykin alkaa tekemään tuttavuutta kanin kanssa oikein kunnolla, sillä Justus viettää meillä hyvän tovin. Alustavasti on ollut puhetta jopa parista kolmesta vuodesta, mutta se riippuu ihan omistajan opiskeluiden etenemisestä. Enpä olisi uskonut, että minunkin asunnostani löytyisi vielä pupu.

Burberry uuteen kotiin

Eilen lähti sitten toinenkin cream-vauvoista. Tai ei Burberry enää mikään vauva ole, vaan iso tyttö jo. Painoakin viimeisessä punnituksessa oli 520 grammaa. Sinne se kuitenkin lähti kohti Lahtea Tuijan kotiin.

Matkaseuraakin onneksi oli. Burberryn puluboksin puolikkaan jakoi suurin piirtein saman ikäinen (vielä nimetön) self cream-kaunokainen. Toisella puolen väliseinää taas Lahteen lähti hieno pew-uros, Lovely Cracker Prince. Nämä vierailevat tähdet olivat matkalla Lovely-marsulasta Tuijalle ja viettivät viikonlopun minun luonani "hoidossa".

Burberry n.2kk

Muutto

Monta viikkoa on ehtinyt kulua siitä kun viimeksi kirjoitin blogiin. Aikaa ei yksinkertaisesti ole riittänyt ja suurimpana syynä tähän on ollut remontti ja muutto. Lähes koko heinäkuu on nimittäin kulunut uutta asuntoani remontoidessa. Viime torstaina oli sitten h-hetki eli pääsin marsuineni vihdoin muuttamaan. Asunto on vielä ihan sekaisin, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Tilaa ainakin on enemmän. :)

Muuton jälkeen marsut vaikuttivat hieman hiljaisemmilta. Pari päivää sitä hiljaisuutta kesti, kunnes ne oppivat taas huutamaan ruokaa. Pussin rapina, ulko-oven kolaus, häkin ohi kävely... kaikki toimii niille merkkinä aloittaa huuto ruuan perään. Jääkaapin oveen ne eivät vielä sentään reagoi. Mokomat opportunisti-marsut!

Baby Jane lähti uuteen kotiin

Perjantaina pikkuinen Baby Jane muutti uuteen kotiinsa Juulian luo Espooseen. Marsumamma Sahara ja Baby Janen siskot eivät olleet moksiskaan yhden puuttuessa iltapalan jaosta. Itseäni sen sijaan hieman jännitti, miten pikkutirppa otettaisiin vastaan uuteen laumaansa ja ikäväkin sitä tulee. Onneksi saan varmasti jossain vaiheessa vielä nähdä tyttösen, sillä Juulia aikoo kouluttaa siitä itselleen pet-luokkien tähden. :)

Baby Jane 5 vkoa

Pullan leikkaus

Tänään oli Pullalla jännittävä päivä, sillä se käväisi aamulla leikkuupöydällä. Meillä oli kello 9 aika Eläinlääkäriasema Arkissa ja lääkärinä taas Kristiina, jonka piti poistaa pari kuukautta sitten ilmestynyt ja pikku hiljaa isommaksi kasvanut möykky Pullan vatsasta.

Ihan ensimmäiseksi Pulla sai kumpaankin kankkuunsa piikin rauhoittavaa lääkettä, joka tehosikin lähes heti. Marsulla oli taju kankaalla jo melkein ennen kuin ehdin laittaa sen takaisin kuljetusboksiinsa odottamaan lääkkeen tehoamista. Sinne se nukkuva Prinsessa Ruusunen sitten jäi leikattavaksi ja minä pääsin vielä kotiin aamupalalle pariksi tunniksi.

Vähän yhdentoista jälkeen suunnistin autolla takaisin Espooseen hakemaan Pullaa. Kyllä hieman jännitti, että tuleeko sieltä marsu vai pelkkä tyhjä kuljetusboksi takaisin. Kaikeksi onneksi leikkaus onnistui hyvin ja Pulla odotti hakijaansa ison papanakasan kanssa. Tokkurainenhan se vielä oli, mutta näin kesälomalla minulla olikin hyvää aikaa hoivailla sitä kotona.

Nyt meillä on sitten yksi steriloitu naaras, sillä leikkauksen yhteydessä poistettiin paitsi lähes golf-pallon kokoinen kysta myös munasarjat ja kohtu. Illan mittaan Pulla on jo piristynyt paljon ja se pääsikin jo omaan häkkiin Massen seuraksi. Ruoka maistuu koko ajan paremmin ja paremmin, joten eiköhän marsu parin päivän sisällä ole taas oma jääräpäinen itsensä. Tosin ilman kiimapurinoita...

Siisti leikkaushaava

Beet nimetty

Perjantaina kävi Juulia varmistamassa marsuvauvojen sukupuolet. Olin kuin olinkin sitten aivan oikeassa ja tyttöjä ne ovat koko porukka. Tästä saisi muuten hyvä matematiikan tehtävän kun laskisi, millä todennäköisyydellä voi syntyä yhdellä kertaa neljä crestillistä tyttömarsua. Veikkaisin, että aika pieni todennäköisyys.

Sunnuntaina sain aikaiseksi pähkittyä vauvoille nimetkin, joten tässä ne nyt ovat. Creamit vasemmalla ja buffit oikealla.

Pulla ja Hepsukka lääkärissä - osa 2

Tänään aamulla käytiin taas Arkissa Kristiinan juttusilla. Hepsukan vatsa ei sitten kestänyt Baytril-antibioottia viittä päivää enempää vaan jouduin lopettamaan kuurin kesken. Silmä myös vuotelee edelleen, joten nyt saatiin silmätippoja kokeiltavaksi.

Pullan kysta ei myöskään ollut reagoinut toivotulla tavalla ensimmäiseen hormonipiikkiin. Patti on ja möllöttää edelleen marsun vatsan sisällä eikä ainakaan ole pienentynyt yhtään. Ainoa mahdollisuus tuntuu olevan leikkaus, varsinkin kun Pulla on vielä nuori ja todella hyväkuntoinen muutoin. Vaikka leikkaus on tietenkin todella riskialtis operaatio näinkin pienelle eläimelle, päädyin kuitenkin varaamaan leikkausajan. Parin viikon päästä sitten nähdään miten kävi.

B-poikue syntyi

Nousin sängystä aamulla ja, kuten tavallista, kurkistin Saharan ja Hepsukan häkkiin ensitöikseni. Hepsukka pyöri häkin toisessa päässä, mutta Saharaa ei näkynyt. Niinpä kurkistin koppiin, josta saatoinkin hämärässä juuri ja juuri erottaa pienen marsuvauvan hahmon.

Vauvoja olikin sitten hieman enemmän, yhteensä 4 kappaletta. Kaikki crestillisiä ja todella pieniä. Täytyy punnita ne illemmalla, kunhan vähän tokenevat ja piristyvät. Ehkä saan silloin otettua myös tarkemmat yksilökuvat ja katsottua vähän sukupuolia. Nyt ne näyttivät vielä kaikki kovin samanlaisille.

Vasemmalta oikealle: buff, cream, vaalea buff ja tumma cream. Kahdesta oikean puoleisesta en ole ihan varma, mutta näin nyt alustavasti näyttäisivät värit menevän.

PiNan näyttely 17.5.2009

Tämän kevään viimeinen näyttely on takana päin. Oulussa olisi vielä kesäkuun alussa näyttely, mutta matka sinne on turhan pitkä.

Tampereen näyttely oli aika mielenkiintoinen kokemus. Meille se oli vasta toinen sellainen näyttely, jonka järjestäjänä toimi joku muu kuin SMY, ja ensimmäinen näyttelymme Pirkkahallissa. Samaan aikaan hallissa pidettiin myös suuri kissanäyttely, minkä takia olin itse varustautunut näyttelyyn allergialääkkeiden kanssa. Ihan vaan varmuuden vuoksi...

Niin kuin aiemmin kerroin, mukaan lähti vain Artturi kokeilemaan pet- ja ulkomuotoluokkaa. Mitään kunniaa ja mainetta ei näyttelystä herunut, mutta Artturi sai sen sijaan hyvää kokemusta. Pikkuinen marsupoika osasi suureksi yllätyksekseni käyttäytyä oikein hyvin, ja jopa pet-luokassa seisoi hienosti laudallaan eikä lähtenyt mihinkään ryntäilemään. Eli toivoa on vielä.

Pet-luokassa tuomarina oli Lee New ja pisteitä Arthur sai 91. Ulkomuodossa tuomarina toimi Gerry Harvey.

Nyt sitten odotellaan syksyä ja Nordicia. Ja harjoitellaan tietenkin laudalla seisomista ja nyppimistä, jotta syyskuussa ollaan parhaassa iskussa.

Pulla ja Hepsukka lääkärissä

Tänään pyörähdettiin heti aamulla Espoossa, eläinlääkäri Kristiina Kontio-Jalankan vastaanotolla Eläinlääkäriasema Arkissa. Meillä olikin varsinainen ryhmämatka, sillä mukana oli Pullan ja Hepsankeikan lisäksi siskoni Muusa-luppis.

Hepsankeikalla on pidemmän aikaa vuodellut toinen silmä, johon nyt saatiin antibioottikuuri. Toivottavasti silmä saadaan kuntoon, koska olisi hauska viedä tätä nättiä rouvaa vielä joskus näyttelyihin.

Pullan otin lääkärireissulle mukaan, koska pari viikkoa sitten havaitsin sen vatsassa tuntuvan "möykyn". Kuten olin epäillytkin, "möykky" johtuu mitä todennäköisimmin munasarjarakkulasta/kystasta. Eläinlääkäri epäili kystan suuren koon takia, että leikkaukseen joudutaan jossain vaiheessa turvautumaan. Sitä ennen kuitenkin kokeillaan, onko hormonipiikeillä mitään vaikutusta, koska Pulla on kuitenkin niin hyväkuntoinen ja nuori eikä mitään muita oireita (karvanlähtöä ym.) ole ilmaantunut. Nyt sitten seuraillaan pari viikkoa ja haetaan vielä toinen piikki. Jos ei hormoneista ole apua, täytyy leikkausta miettiä uudestaan.

Pullan diagnoosin varmistuttua lähtee meiltä nyt Tampereen näyttelyyn sitten vain pelkkä Arthur.

Näyttelyilmot

Eilen laitoin sitten ilmoittautumiset menemään Tampereen näyttelyä varten. Eli Arthurin ilmoitin sekä ulkomuotoon että pettiin ja Pullan ulkomuotoon. Artturilla on nyt edessä toinen näyttelynsä (tai kolmas, riippuu miten laskee). Saa nähdä, mitä pojasta sanotaan pet-luokassa, sillä kotona se osaa olla aika mahdoton epeli. Mutta onhan se vasta junior-luokassa, joten ehkä se saa osan käytöksestään anteeksi...

Itse sain tänään hyviä uutisia hakemastani työpaikasta, ja kesän aikana saattaakin minulla ja marsuilla olla muutto edessä. Se tietää marsuille lisää tilaa ja varmasti jotain uusia häkkiratkaisuja. Ehkä saan vihdoinkin rakenneltua sen kaipaamani kerroshäkin. :)

Pulla 2v

Onneksi olkoon pullerolle!

Tiineyden seurantaa

Saharan vatsa se vain jatkaa kasvamistaan. Tänään punnittaessa painoa oli jo 1180 grammaa ja poikasten liikkeet saattaa tuntea, kun pistää kädet hellästi vatsan ympärille. Ilman sen suurempaa kokemusta sanoisin, että kehitys on ollut ilahduttavaa ja normaalia. Ja parin viikon päästä saattaakin synnytys olla jo ajankohtainen, sillä Armanin ja Saharan yhdistämisestä on 17.5 kulunut tasan 68 vuorokautta.

Vatsaa eri kulmista

17.5 olisi luvassa myös seuraava näyttely, johon aiomme osallistua. Kyseessä on Pirkanmaan Nakertajien järjestämä kevätnäyttely Pirkkahallissa, Tampereella. En ole vieläkään päättänyt mitkä marsut ilmoitan, mutta onneksi viimeinen ilmoittautumispäivä on vasta 8.5. Olin alunperin ajatellut ilmoittaa Pullan ja Artturin sekä ulkomuotoon että pettiin, mutta nyt voikin olla, että vain Artturi on näyttelykuntoinen.

No, päätin mitä hyvänsä ilmoittautumisten suhteen, automatkalla ei ainakaan ole yksinäistä. Sen lisäksi, että siskoni on lähdössä mukaan yhden kaninsa kanssa, myös Jenni on tulossa mukaan kissansa ja marsujensa kanssa. Tämä onkin siitä hauska näyttely, että marsujen lisäksi on paljon muutakin katseltavaa. Jos nyt siis kerrankin ehtisi kierrellä...

Punnituksia ja havaintoja

Tänään (torstaina) taas siivoilin marsujen häkit. Samalla tuli punnittua jokainen marsu ennen niiden päästämistä takaisin puhtaisiin häkkeihin.

Arthurin paino jatkaa edelleen nousuaan. Nyt hieman reilun 3 kk ikäinen marsupoika painoi jo 820 grammaa. Edellisen viikon punnituksesta on siis tullut noin 50 grammaa lisää. Vielä sata grammaa lisää ja Artturi menee äidistään ohitse.

Toinen vaa'an lukemaa heilauttanut oli Sahara. Viikko sitten se oli nostanut painoaan 100 grammaa toissaviikkoisesta punnituksesta ja painoi täyden kilon. Nyt oli lukema noussut viikossa 90 grammalla ja Sahara painaa siis tällä hetkellä 1090g.

Syy tähän Saharan painonnousuun alkaa olla aika ilmeinen. Saharan vatsa on jo sen kokoinen, että se ei voi tarkoittaa muuta kuin marsun olevan tiineenä. Lisäksi varovainen tunnustelu paljasti vatsassa olevan nyt selkeästi elämää. Jännittävää!

Marsut On Tour 11.4.2009

Lauantaina 11.4.09 olimme taas Minnan kanssa esittelemässä marsuja, tällä kertaa Lohjan Faunataressa. Tämä oli kolmas ja samalla viimeinen tämän kevään marsupäivistä. Aikaisemminhan olimme jo vierailleet Vantaan Jumbossa (ti 3.3) ja Itäkeskuksessa (la 28.3).

Päivä sujui taas kerran mukavasti ihmisten kanssa jutellen. Marsut (Masse ja Pulla) taisivat saada yliannostuksen silittelyä ja sylittelyä, mutta todella kiltisti jaksoivat kuitenkin olla. Samalla reissulla sain haettua marsuille myös lisää puruja Virkkalan Agrimarketista, joten kotiin päin sain ajaa männyn tuoksuisessa autossa.

PetExpo 4-5.4.2009

Tulokset lauantailta

UML (Carol Sharp, UK)

baby-luokka:
Arthur SERTI

avoin luokka:
FIN MVA Lovely Aprilla SERTI

PET (Katriina Hautala)

FIN MVA Lovely Aprilla 92,5p
Marsipaani 92p

Masse osallistui lisäksi myös pukukisaan, jossa se esitti enkeliä. Tuomarina pukukisassa toimi Hanna Lahtinen. Masse ei palkintoa tällä kertaa saanut, mutta pääsi esiintymään sentään telkkariin kymppiuutisten kevennykseen!


Tulokset sunnuntailta

UML (Emma Sharp, UK)

baby-luokka:
Arthur* SERTI

avoin luokka:
FIN MVA Lovely Aprilla SERTI

Ensimmäinen pariskunta yhdistetty

Nikean Armani + Nikean Sahara Sun

Lahden näyttelystä meille tuli komea englannincrest cream-uros Nikean Armani lainaan Tuijalta. Armani ja Sahara muuttivat samaan häkkiin 10.3.

Pariskunta asusti yhdessä noin kuukauden verran, kunnes Armani lähti kotimatkalle PetExposta. Nyt odotellaan josko tämä vierailu tuottaisi tulosta. Mahdollisesti siis buff- ja cream-vauvoja (crestillä tai ilman) tulossa jossain vaiheessa. :)

Lahden näyttely 7.3.2009

Tulokset

UML (Katja Kivipuro)

Ulkomuotoon osallistuivat Aprilla ja Sahara, mutta tällä kertaa ei menestystä tullut. Aprilla oli luokassaan 1/2 ja Sahara 2/2.

PET (Anu Saarela)

FIN MVA Lovely Aprilla 95p, KuMa, KuPa