Tänään loppui vihdoin yhden mammamarsun osalta odotus, vaikkakin ikävämmissä merkeissä kuin olin toivonut. Katselin aamulla Jelly Beania (eli Papu) huolissani, sillä se oli hieman vaisun oloinen. Kurkku kuitenkin maistui, joten lähdin hetkeksi kaupoille. Pari tuntia myöhemmin huomasin heti kotiin tullessani, että nyt on häkissä kääröjä. Kolme kaunista buff-vauvaa, 1 uros ja 2 naarasta, ikävä kyllä kaikki kuolleita.
Ilmeisesti Papu oli joko yrittänyt herätellä tai hävittää kuolleita vauvojaan, sillä kaksi vauvoista oli melko pahasti revittyjä ja raadeltuja. Minulla on ollut tapana kuvata kuolleetkin poikaset muistoiksi omiin arkistoihini, ja nyt täytyy sanoa, että ekaa kertaa se melkein ällötti. En viitsi tässä sen tarkemmin niistä kertoa kuvailuja, mutta en ole vielä koskaan nähnyt näin hurjasti emonsa runtelemia poikasia.
Papu on ainakin toistaiseksi ihan normaalin oloinen ja laitoinkin sen heti Arthurin kanssa taas asumaan. Voi olla, että aamun vaisu olo johtui alkavasta synnytyksestä eikä alkavasta tiineysmyrkytyksestä, kuten pelkäsin. Pari seuraavaa päivää näyttävät miten vointi kehittyy. Jos hyvin käy, parin kuukauden päästä olisi luvassa sitten toinen yritys samasta yhdistelmästä.
Nyt jännätään vielä kahta muuta mammaa, jotka onneksi näyttävät voivan hyvin ja vauvat potkivat edelleen vilkkaasti. Etenkin Ivyn olisin jo toivonut synnyttävän tässä lomani aikana, mutta eihän se tietenkään minun toiveita kuuntele. No, kunhan tulisi niitä eläviä ja terveitä vauvoja, niin muulla ei enää ole väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti