PetExpo 16-17.4.2011

Viime viikonloppuna messuiltiin jälleen PetExpon merkeissä. Tämänvuotinen tapahtuma oli järjestyksessä neljäs PetExpon yhteydessä järjestetty marsunäyttely, johon olen osallistunut. Toisin sanoen homma alkaa olla jo melko tuttua.

Perjantaina töiden jälkeen poikkesin järjestelemään näyttelypaikkaamme. Onneksi apujakin oli saapunut paikalle, joten päästiin hyvissä ajoin pois. Olin nimittäin epähuomiossa ehtinyt sopimaan samalle illalle muutakin menoa teatterin merkeissä (Q-teatterin Corto Maltese - suosittelen!).

Lauantaiaamu saapui taas liian nopeasti, teatterin ja liian lyhyiden yöunien jälkeen, vaikka tällä kertaa ei tarvinutkaan olla tuomareita kentältä hakemassa. Päivä sujui kuitenkin yllättävän mukavasti, vaikka itselläni oli pet-luokan tuomarointivuoron lisäksi omiakin marsuja esiteltävänä sekä kaikenlaista järjestelyä heti aamusta hoidettavana.

Tuomareina ulkomuodossa olivat viime kesältä tutut Jayne ja Julie, jotka tällä kertaa siis tuomaroivat kummatkin. Viimeksihän Julie tuli mukaan vain Jaynen seuralaiseksi, mutta tarjoutui ystävällisesti sihteeröimään. Nyt sitten saatiin nauttia kummankin ladyn tuomaroinnista. Tuomaroitavat rodut oli suunniteltu niin, että lauantaina selfit (siis myös omat marsuni) arvosteli Jayne ja sunnuntaina marsuni saivat arvostelun Julielta.

En todellakaan odottanut mitään erityistä menestystä viikonlopulta, kun ilmoittautuessa tuntui, ettei edes ole yhtään näyttelyyn ilmoitettavaa marsua. Kannatti kuitenkin ilmoittautua, sillä lauantaina molemmat pojat saivat sertit ja sunnuntainakin Arthur sai sertin ja Jeeves Kuman. Lauantaina Jeeves lisäksi yllätti todella ollen ROP2 (hävisi vain mustalle) ja vielä aikuisten BIS5! Eipä olla meiltä oltukaan vähään aikaan BIS-pöydällä, ja vielä pidempi aika on sijoituksesta.

Sunnuntai meni melko leppoisissa merkeissä, kun messuyleisöäkin oli vähän vähemmän ja osastollamme rauhallinen tunnelma. Itse toimin joka-paikan-höylänä sihteeröiden, infoten ja muuten vain näyttelypaikalla hääräten. Erityisen mukava oli huomata, miten monet auttoivat infopöydän hoitamisessa esitellen marsujaan yleisölle ja vastaillen ihmisten kysymyksiin. Kiitos kaikille apulaisille! Moni pieni ihminen sai varmasti hienon messukokemuksen, kun pääsi silittämään ihan oikeaa marsua. Samalla saatiin hienosti muutamia uusia jäseniäkin rekryttyä.

Itselleni iski messuviikonlopuna sellainen ihme inspiraatio, että lupauduin sitten ottamaan yhdistyksen infotavarat hoitooni. Nythän minulla on isompi autokin ympärivuotisesti käytössä, joten kamojen kuljettaminen mukana näyttelyihin on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista. Saa nähdä, mitä tästäkin sitten seuraa... Kellari ainakin näyttää tällä hetkellä mahduttamisen maailmanennätykselle. :)

Tulokset PetExpo 2011

Lauantai 16.4.2011 (Juhlanäyttely)
tuomari: Jayne Davey

self buff, avoin luokka
FIN & S MVA Arthur 2/3, serti
Jeeves* 1/3,  serti, ROP2, BIS5

Sunnuntai 17.4.2011
tuomari: Julie Gallagher

self buff, avoin luokka
FIN & S MVA Arthur 1/3, serti
Jeeves** 2/3, KuMa

Uusi ulkoasu

Nyt kun on vaihdettu kellot kesäaikaan, oli mielestäni aika saada uusi ilme blogille. Toivottavasti se kevätkin tulee sitten perässä...

Karkulainen

Tänään aamulla ennen töihin lähtöä katselin tapani mukaan, että kaikilla marsuilla on tarpeeksi heinää ja vettä. Ihmeekseni huomasin, ettei Juanitaa näkynytkään sen omassa häkissä (tai no laatikossa). Luulin aluksi, että se on mennyt kopin taakse tai heinähäkkiin, mutta pikaisen tarkastuksen tuloksena marsua ei löytynyt. Eipä siis muuta kuin konttailemaan ja kaappien ja tuolien alle kurkkimaan.

Pian marsu löytyikin. Se istua kökötti noin metrin päässä marsukaapista, sohvan alla. Onneksi Nitalle ei mitään pahempaa ilmeisesti ollut käynyt, koska se käveli normaalisti eikä vaikuttanut kipeälle, kun sitä varovasti tutkin. Jopa etuhampaat olivat paikoillaan eivätkä edes heiluneet, vaikka olisi kuvitellut niiden irronneen ensimmäisenä, jos marsu putoaa reilusta metristä. Piti ihan mitata, paljonko pudotusta on Nitan häkistä, ja 120 cm:n korkeudellahan tuo laatikon yläreuna on.

En ymmärrä, mikä Juanita on yöllä tehnyt, kun on hupsahtanut häkistä alas. Tämä marsukaappi on kuitenkin ollut jo käytössä tällaisenaan 1,5 vuotta ja koskaan aikaisemmin ei ole marsu tullut laatikostaan ulos. Monesti ruoka-aikaan on itseänikin vähän pelottanut, että joku niistä lipsahtaa reunan yli, kun niin innokkaasti huutelevat ruuan perään. Täytyy ilmeisesti yrittää keksiä joku marsuturvallisempi ratkaisu noiden laatikoiden reunoiksi/oviksi, ettei lisää vahinkoja käy. Taikakuutiot ovat muutenkin olleet väliaikaisratkaisu, kunnes keksin jotain nätimpää ja kätevämpää. Tällä kertaa selvittiin onneksi säikähdyksellä.

Eilen ilmoittelin marsuja PetExpoon, joka on huhtikuun puolessa välissä. Vähän väkisin laitoin ilmot, sillä yhtään näyttelykuntoista marsua ei tuntunut löytyvän. Kaikki nuoret naaraat ovat tällä hetkellä uroksilla, urokset siksi laihoja ja söpö pikku-Heathcliff on viikon liian nuori, vaikka kokonsa puolesta olisikin jo ihan valmis näyttelyyn.

Loppujen lopuksi näyttelyyn lähtijöiksi päätyivät Artturi ja Jeeves. Artturi nyt on ihan hyvässä massassa, mutta sen trimmaamisessa tulee olemaan kova työ. Edellisestä kerrasta on melkein 4kk, joten voitte kuvitella minkälaisen "talviturkin" se on itselleen kasvattanut. Jeeves sen sijaan on melko hyvässä trimmissä Lahden näyttelyn ansiosta, mutta hoikkana kolmen tytön viihdyttämisen tuloksena. Jeeves on kuitenkin lähdössä suoraan näyttelystä Lealle Ouluun astutuslainaan, joten se olisi joka tapauksessa tullut näyttelyyn ainakin sunnuntaina. Täytyy vissiin laittaa poika vielä lihotuskuurille ennen näyttelyä, ettei meitä ihan naureta pois pöydältä.

H-poika sai nimen

Nyt on meidän pienin poikakin saanut nimen. Siitä tulikin sitten Heathcliff, vaikka kaikennäköistä pyörittelin mielessäni. Lempinimeä ei ole vielä muodostunut, mutta tuostahan saa sitten väännettyä vaikka mitä. Ainakin vielä nyt kutsun sitä pikkupojaksi, vaikkei se mikään pieni ole enää. Jo syntyessään iso vauva on jatkanut kasvamista hurjasti ja painoi viime viikolla 2 viikkoa täyttäessään huimat 275 grammaa! Yleensä marsuvauvat ovat painaneet tuon verran 5-viikkoisina. Täytyypi ottaa tässä lähiaikoina kuvia niin näette, kuinka hieno poika Heathcliff on.

Maaliskuun alussa eli noin pari viikkoa sitten yhdistelin taas naaraita uroksille, joten hyvässä lykyssä lisää vauvoja on luvassa toukokuun puolella. Arthur ja Miss Marple saivat muuttaa yhdessä tehdashäkkiin lattialle. Ihmeekseni huomasin, ettei Marple olekaan niin kovin vaalea väriltään kuin olin luullut, ei ainakaan Artturiin verratuna. Ehkäpä se on tummunut. :)

Miss Marple ja FIN & S MVA Arthur

Toinen uros, joka sai tyttöjä seurakseen oli Jeeves, joka saikin sitten koko haaremin kerralla. Samaan häkkiin saivat muuttaa siis Qumina, ekat vauvansa menettänyt Daisy sekä Ella, joka ei pitkästä yrityksestä huolimatta ilmeisesti tiinehtynyt Jassusta. Eniten odotan näistä Quminan vauvoja, sillä kummatkin vanhemmat ovat ehkä parhaimmat marsuni. Daisynkin eka poikue Jeevesin kanssa oli (epäonnisesta lopustaan huolimatta) niin kaunis, että päätin kokeilla samantien uudelleen samaa yhdistelmää. Jeeves on ollut nyt ihan onnensa kukkuloilla, kun joka puolella on ihania tyttöjä liehiteltävänä. Toivottavasti raukka muistaa myös syödä kaikelta innostukseltaan...

Ella, Qumina & Jeeves

FIN MVA Luneas Qumina

G-poikueen kanssa tuskaillessa on melkein unohtunut kokonaan kertoa Lahden näyttelystä. Tulokset jo pikaisesti laitoinkin, ja sieltä joku on ehkä saattanutkin bongata Quminan saaneen kolmannen sertinsä. Qumina onkin sitten jo järjestyksessä neljäs marsuni, joka valmistui Suomen muotovalioksi.

Koska näyttely oli tupla, menivät Qumina ja Jeeves ensin arvosteluun Pernilla Holmbergin pöydälle, mutta ne eivät esiintyneet silloin kovin edukseen, sillä jostain syystä marsujen turkit olivat ihan supersähköiset. Onneksi keksin silittää turkkeja kosteuspyyhkeellä ennen toiseen arvosteluun mennessä ja sieltähän se kolmas serti sitten napsahti. Quminan serti tuli siis ruotsalaiselta tuomarilta Liz Knutssonilta. 

Myös Jeeves pärjäsi hyvin näyttelyssä, sillä tuomari Pernilla Holmberg piti turkista huolimatta siitä tarpeeksi antaakseen sertin. Qumina taas sai vain kuman Pernillalta, mutta niin se oli Lemmikkimessuillakin, että tuomarit sijoittivat eri päin nämä kaksi marsua. Luulen, että Jeeves alkaa jatkossa pärjäämään paremmin näyttelyissä, sillä se on kehittynyt aika hyvin ja varmasti paranee koko ajan vuoden ikää lähestyessään. Tarkoitus on myöskin yhdistää piakkoin Jeeves Quminan kanssa, ja silloin jää Qumina mammalomailemaan eikä ole vähään aikaan häiritsemässä Jeevesin menestymisen mahdollisuuksia.

Tässä on pari tuoretta kuvaa hienosta Qumina-tyttösestä.

Qumipallo :)

H niin kuin jättiläinen

Olipa yllätys kun vähän aikaa sitten aloin siivoamaan marsujen häkkejä ja Juanitan häkistä tuijotti vastaan isoakin isompi vauva! Olin istunut koko alkuillan sohvalla aivan tässä häkin vieressä eikä mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa ääntä kuulunut. Juanita oli tarmokkaasti punnertanut vauvan maailmaan ja puhdistanut sen päästämättä inahdustakaan.

Vauva on nätti, iso buff-pojanjötkäle, joka painaa huimat 139 grammaa. Tämä on ehdottomasti isoin vastasyntynyt vauvamarsu, jonka olen nähnyt. Nappisilmineen ja pallopäineen poju näyttää aivan nallekarhulle.

Koska Daisyn maidontuotanto on mitä ilmeisimmin jo loppunut ja Juanitalta ei enempää vauvoja kuulunut, laitoin jäljellä olevan G-poikueen poikasen Juanitan hoidettavaksi. Juanita näyttääkin hoitavan omaa ja ottopoikaa erittäin hyvin ja pieni amerikancrestikin tuntui piristyvän. Voi kun se vielä oppisi imemään maitoa, niin sillä saattaisi olla jotain selviämismahdollisuuksia.

G-poikue tuli ja meni

Innolla odottamani G-poikue putkahti maailmaan perjantaina 18.2. Heräsin ennen herätyskellon soittoa aamulla klo 6:15, kun olin kuulevinani marsuvauvojen ääniä. Siellähän se Daisy putsasi vauvojaan, joita oli yhteensä 4 kpl. Ikävä kyllä yksi amerikancrestillinen poika oli kuollut ilmeisesti synnytyksessä, vaikka olikin ihan täysin putsattu.

Elossa olevat olivat self buff-poika, toinen amerikancrest-poika ja todella hieno self buff-tyttö. Amerikancrest-poika oli tietenkin kahdesta syntyneestä se, jolla oli vähemmän valkoista crestissään. Syntymäpainot näillä olivat äsken luetellussa järjestyksessä 72g, 75g ja 80g. Pojat näyttivät vielä työpäivän jälkeen kotiin tullessani heiman heikoille, mutta tytöntyllerö vaikutti oikein terhakalle.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin hyvin kuin aluksi näytti. Jostain syystä vauvat eivät hakeutuneet itse ollenkaan ruokailemaan, vaikka kulkivatkin emon perässä. Sitähän sitten arvaa, mitä siitä seuraa. Lauantaina, kun itse olin näyttelyssä, ne olivat menneet huonoon kuntoon ja pikkuhiljaa vauvojen loputkin voimat hiipuivat. Maanantaina kuoli ihana self-tyttönen, tiistaina löytyi self-poika kuolleena ja enää amerikancrestipoika sinnittelee.

Jotenkin tämä tuntuu paljon kauheammalle kuin F-poikueen kohdalla, vaikka kaikki tapahtui hyvin samalla tavalla. Ehkä se johtui siitä, että F-poikueesta edes yksi jäi eloon tai että ne näyttivät heti alkuunsa vähän liian pienille selvitäkseen. Mutta nämä vauvat olivat mielestäni ihan kohtuullisen kokoisia ja pirteitä.

Daisy onneksi on itse ihan kunnossa. Oli kamalan surullista katsella, kun se kävi vauvojen viereen maate ja vauvat vaan kyhjöttivät sen kyljessä. Se kyllä yritti niitä hoitaa, muttei sekään auttanut. Vauvat eivät vaan alkaneet syömään. Amerikancrestipoikaa nyt olen syötellyt tuttelilla, mutta pelkään sillekin käyvän kuten F-poikueen Tutteli-pojalle.

(tyttö kummassakin kuvassa vasemmaisin)

Tulokset Lahden tuplanäyttely 2011

Lauantai 19.2.2011
tuomari: Pernilla Holmberg, SWE

Self buff, avoin luokka
Jeeves 1/2, serti
Luneas Qumina** 2/2, KuMa


Lauantai 19.2.2011
tuomari: Liz Knutsson, SWE

Self buff, avoin luokka
Luneas Qumina** 1/2, serti
Jeeves 2/2

Jännitys tiivistyy

Tänään tuli kuluneeksi 68 päivää siitä, kun Jeeves, Daisy ja Nita muuttivat asumaan yhteen. Tänään siis periaatteessa olisi jo ollut marsuvauvojen ihan mahdollista syntyä. Ei kuitenkaan käynyt niin hyvin, että olisi ystävänpäivävauvoja tullut.

Äsken Daisy näytti kyllä jo ihan siltä, että vauvat vaativat pääsyä ulos. Sen mahassa ryskitään niin kovasti, että koko masu hytkyy ja aaltoilee vauvojen liikehtiessä. Eli kyllä ne sieltä varmasti tällä viikolla pyörähtävät tänne minua ilahduttamaan. Itseasiassa Daisyn käytös sai minut viimein hakemaan kellarista varahäkin ja pyydystämään vastahakoisen Jeevesin pois tyttöjen luota. Daisy nimittäin pysähtyy aina silloin tällöin paikalleen ja jää tapittamaan pitkäksi aikaa tyhjyyteen. Välillä se jopa kurtistaa kulmiaan, joten varmaan vauvat siellä painivat.

Ruokahalu tulevalla mammalla on onneksi kohdillaan, sillä tytteli on aina ensimmäisenä roikkumassa laatikon reunalla ruokaa hamuamassa. Viime aikoina se on yltynyt niin nälkäiseksi, että sille kelpaisi mikä tahansa. Siinä saa todella varoa sormiaan, kun on tuoreruuan aika, ettei terävät pienet hampaat iskeydy porkkanan sijasta sormen päähän.

Jeeves ei onneksi ollut moksiskaan muutosta vieraaseen häkkiin. En ollut tähän mennessä vielä raaskinut siirtää poikaa yksikseen, koska se on muutenkin melko ujo ja arka. Mutta yllätys, yllätys, Jeeves oli heti uudessa häkissä kuin kotonaan ja hyökkäsi ruokakupille ahmimaan. Ehkäpä kaksi tiinettä (=ahnetta) tyttöystävää ovat pitäneet poikarukkaa nälässä, joten sen pitää nyt syödä senkin edestä.

Two fat ladies eli Juanita ja Daisy - tulevat mammat

Lisää vauvauutisia

Hiphei! Nyt tunsin Juanitankin vatsasta potkuja. Vatsa ei päälle päin näytä kovinkaan kummoiselle, ainoastaan aavistus uudenlaista pyöreyttä, jota ei varmaan muut kuin minä edes huomaisi. Mutta sieltä joku yllättäen kuitenkin latasi useamman potkun sormiani vasten, kun sain Juanitaa silitellessä kokeiltua myös vatsaa.

Potkuja en yleensä ole tuntenut marsumammoilta kuin vasta noin kuukautta ennen synnytystä, joten yllättävän pitkälle Nitan tiineys on ehtinyt. Mutta hyvä niin. Toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin. Pian pitäisi miettiä, että mihin ihmeeseen sitä laittaisi Jeevesin. Siellä se vielä porskuttaa tyttöjen häkissä. Daisy saattaa kuitenkin synnyttää jo ensi viikon aikana, joten kovin kauaa ei tämä kolmikko voi enää asustella yhdessä.

Hyvä päivä

Tänään on ollut kyllä kerta kaikkiaan hyvä päivä. Sain töiden jälkeen hoidettua monta asiaa. Hain mm. huutamani ihanan kameralaukun järjestelmädigikameraa varten, jonka lupauduin ostamaan siskoltani ja saan siis viikonloppuna ekaa kertaa kokeiluun. Samalla reissulla hain kätevästi oman läppärini takaisin huollosta, jossa se on viime torstaista maannut näppäimen irtoamisen takia. Pienestä (niin kuin nopeasti toimivasta nettiyhteydestä) sitä voikin ihminen tulla iloiseksi.

Lisäksi koko viikon ajan on hymyjä saanut aikaiseksi marsut ja etenkin Daisyn kasvavan masun katseleminen. Alkuviikosta nimittäin tunsin vihdoinkin liikkeitä masusta, joten vihdoinkin tänne on taas marsuvauvoja tulossa. Jos kaikki menee hyvin, voidaan vauvoja alkaa odottamaan jossain vaiheessa ystävänpäivän jälkeen eli 14.2. eteenpäin. :)

Vuoden ensimmäinen näyttely 22.1.2011

Jep jep, vuoden eka näyttely takana. Matkasimme viime lauantaiaamuna Evan ja Neean kanssa Turkuun näyttelöimään. Minulla oli mukana ainoastaan kaksi marsua tällä kertaa eli nuoripari Qumina ja Jeeves. Artturi sai jäädä kotiin, sillä se ei näiden tummempien buffien rinnalla olisi kuitenkaan pärjännyt. Taktikointia siis... ;)

Näyttelypaikalle oli tosi helppo löytää (varsinkin Evan navigaattorin ansioista) ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Liekö näyttely järjestetty niin nopealla varoitusajalla vai ihmisiltä rahat loppu joulun jälkeen, mutta melko pieneksi jäi osaanottajamäärä. Mukavaa vaihtelua kuitenkin tämmöiset pienet näyttelyt eikä minua haitannut ainakaan, että tunnelma oli vähän rennompi.

Tuomarina ulkomuodossa meillä oli Anniken Kjærnet Norjasta. Anniken käynyt pari kertaa aikaisemminkin Suomessa ja odotin mielenkiinnolla hänen arvosteluaan näistä ns. oikean värisistä buffeista. Enkä joutunut pettymään, sillä Jeeves sai kuman ja Qumina serti. Selfejä oli ilmoitettu näyttelyyn vain 4 kappaletta, joten Quminaa lykästi vielä ROP2:n edestä. :) Kunpa tyttö vielä vähän kasvaisi kokoa, niin se pärjäisi varmaan vieläkin paremmin.

Ilmoitin huvikseni Quminan myös pet-luokkaan ja sielläkin tyttö sai ihan hyvät pisteet. Mitään palkintoja ei tippunut, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä paikalla olivat kaikki hc-petteilijät. Lisäksi Quminaa jännittää vielä hyvin paljon, joten se oli tuomarina toimineen Janiikan mukaan hieman rauhaton. Mutta saimmepa hyvää harjoitusta.

Pienestä osallistujamäärästä huolimatta kello oli taas kuuden korvilla ennen kuin pääsimme starttaamaan kotimatkalle. Takaisin päin tullessa matka meni huomattavasti sujuvammin, kun aamulla häirinnyt lumisade oli lakannut, ja pääsimme ilman turhia seikkailuja takaisin Helsinkiin.

Tulokset Turun näyttely

Lauantai 22.1.2011
tuomari: Anniken Kjærnet NOR

Self buff, avoin luokka
Luneas Qumina 1/2, serti + ROP2
Jeeves 2/2, KuMa


Pet-luokka
Luneas Qumina 95p

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2011!

Laumajärjestelyjä

Tänään sain vihdoin aikaiseksi muutella siivouksen yhteydessä hieman marsujen asumisjärjestelyjä. Suurimpana syynä uudelleenjärjestelyyn oli tarve saada muutamia muutama nuori naaras vihdoin urokselle. Olen ollut hieman laiska vaihtamaan järjestyksiä, sillä marsut eivät aina hyväksy uusia laumatovereita ihan muita mutkitta ja niiden keskinäistä kähinää ja nahistelua on todella ikävä seurata.

Nyt siis Daisy ja Juanita saivat muuttaa yhteen Jeevesin kanssa nättien marsuvauvojen toivossa. Daisyn kanssa samanikäinen Ellahan muutti jo lokakuun alussa uroksen kanssa yhteen, joten Daisynkin alkoi olla jo korkea aika tehdä samoin, mikäli niin ylipäätään aikoi tehdä. Näin myös Daisyn asuinkumppanina tähän asti asuneet Blossom ja Biscuit saivat jälleen muuttaa kahdestaan omaan laatikkoonsa.

Nuorten kolmikon muuttaessa marsukaapin samaan kerrokseen, jäi Delfina vailla kaveria. Se oli tähän asti asustellut siis Juanitan kaverina, joten uudet kaverit olivat nyt hakusessa. Koska Delfina ei epäilyksistä ja toiveistani huolimatta tullutkaan nyt syksyllä tiineeksi, olin harkinnut sen myymistä lemmikkikotiin. En kuitenkaan ollut saanut sitä aikaiseksi, joten nyt se sai luvan muuttaa yhteen kahden muun veteraanimummon eli Pullan ja Saharan kanssa samaan kerrokseen kaapin alaosaan.

Uusia laumajärjestelyitä ei otettu marsujen keskuudessa kovinkaan innokkaasti vastaan. Eniten jännäsin vanhojen rouvien (Pulla, Sahara ja Delfina) yhteenmuuttoa ja siksi ne saivat tutustua toisiinsa keittiön lattialla. Yleensäkin dominoiva Pullero aloitti melko heti murinansa ja pepun heiluttelun, jolla osoitti uudelle tuttavuudelle kaapin paikan, mutta sain onneksi melko rauhassa siivoilla häkkejä marsujen tehdessä tuttavuutta keskenään.

Sen sijaan nuoret leidit ja herra aiheuttivat yllätyksekseni enemmän harmia. Daisy oli selkeästi näistä kolmesta ärhäkin, ja se ajoikin Jeevesiä moneen otteeseen häkin puolelta toiselle Jeevesin kiljuessa kuin pieni porsas. Samaan aikaan kiltti, pieni Juanita istui kauhusta kankeana yrittäen tekeytyä mahdollisimman pieneksi ja näkymättömäksi, ja varmaan sen takia se pääsi hieman vähemmällä. Hetkeksi tilanne aina rauhoittui, kun Daisy päätti mennä häkin toiseen päähän syömään heinää, mutta muutaman minuutin päästä taas säksätettiin ja lennätettiin puruja pitkin lattioita.

Ihan kuin kaksi kinastelevaa laumaa ei olisi riittänyt, aloittivat Biscuit ja Blossomkin kaksin jäätyään taistelemaan häkin valtiaan paikasta. Tätä en todellakaan ollut edes ottanut huomioon, mutta näköjään sitten yhden jäsenen poismuutto aiheutti valtavasti epäselvyyksiä jäljelle jääneen lauman hierarkiassa. Kummallisia marsuja! Sitten vielä sanotaan, että marsunaaraat ovat helppoja asuttaa keskenään. Sen päivän, kun näkisi.

Onneksi sentään tilanne rauhoittui kaikissa häkeissä sen verran iltatuoreiden jaon jälkeen, että uskallan jo kohta mennä nukkumaan. Tiedossa on todennäköisesti kuitenkin rauhaton yö, mikäli yhtään edellisistä kerroista olen oppinut. Kun vaan oppisi vielä tekemään nämä laumajärjestelyt esimerkiksi viikonloppuaamuisin, jolloin marsuilla olisi koko päivä aikaa metelöidä ja kinata laumajärjestys kuntoon ennen nukkumaanmenoaikaa...

27-28.11.2010 Lemmikkimessut 2010

Ja niin hujahti ohitse pitkä messuviikonloppu. Viikonloppu alkoi perjantaina klo 15 aikaan, kun kävimme Minnan ja Juulian kanssa kasaamassa messupaikan valmiiksi. Kuuden aikaan olimme valmiita ja pääsin lähtemään kohti vanhempieni kotia, josta sain auton lainaan tuomarien lentokentältä hakua varten. Lento oli onneksi melko hyvin ajallaan saapuessaan Helsinki-Vantaalle 23:15, ja varttia myöhemmin ajelin Steve, Paula ja Evelyne kyydissäni takaisin Messukeskukselle, jonka yhteydessä sijaitsevassa Holiday Inn-hotelliin he jäivät yöksi.

Yö jäi minulla hieman lyhyeksi, sillä kello näytti jo kahta ennen kuin olin tehnyt kaikki valmistelut näyttelyä varten valmiiksi. Onneksi marsujen pesut ja trimmaukset olin saanut tehtyä parina edellisenä päivänä, joten jäljellä oli lähinnä tavaroiden pakkaamista valmiiksi ja eväiden tekoa. Aamu tuli silti ihan liian nopeasti, kun herätyskello pärähti soimaan jo hieman ennen kuutta.

Lauantaina pidettiin siis tämän vuoden Grand Gala-näyttely, ja tuomareina olivat Steve Wright ja Evelyne van Vliet. Omat marsuni olivat lauantaina Steven arvostelussa ja sunnuntain Joulunäyttelyssä taas Evelynen syynin alla. Mitään ihmeellistä mainetta ja kunniaa ei tästä näyttelystä tullut (ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin todennut samaa...), mutta hyviä kommentteja sain etenkin Evelyneltä. Tuloksena siis lauantaina ainoastaan KuMat Jeevesille ja Arthurille. Sunnuntaina ei näille herroille herunutkaan mitään. Sen sijaan Quminasta tykättiin sertin verran ja olipa se vielä Evelynen tuomarin suosikki!

Sunnuntaina minut piti kiireisenä omien marsujeni lisäksi parisenkymmentä pet-marsua, sillä toimin pet-tuomarina naaraille. Välillä hyppäsin sihteeriksi ulkomuotoon ja sitten takaisin arvostelemaan. Vaikka naaraita oli ilmoitettu melko vähän, (tar)joutui Annukka, joka toimi toisena tuomarina, auttamaan naaraiden arvostelussa, kun päivä alkoi uhkaavasti lähestyä loppuaan. Mihin ihmeeseen se aika aina hurahtaa? Vai milloinkahan sitä oppisi nopeammaksi tässä tuomaroinnissa?

Näyttelyjärjestelyt ja tuomarointi piti minut koko viikonlopun sitten lopulta niin kiireisenä, etten ehtinyt ollenkaan kiertelemään messualueella. Toivottavasti siellä ei ollut mitään kivoja tarjouksia, jotka minulta meni nyt ihan sivusuun. Jos oli, niin älkää ihmeessä kertoko, ettei ala näin jälkikäteen harmittaa! No, kiireestä huolimatta, viikonlopusta jäi ihan hyvä mieli, kun ei tarvinut ihan tyhjin käsin lähteä kotiin. Toivottavasti muillakin osallistuneilla oli mukava näyttelyviikonloppu. Seuraavan kerran sitten messuillaan huhtikuussa PetExpossa.

Tässä vielä lopuksi pari kuvaa, jotka Lea otti messuilla Jeevesistä ja Quminasta:

Jeeves (by Lea Rahtu)

Luneas Qumina (by Lea Rahtu)

Tulokset Lemmikkimessut 2010

Lauantai 27.11.2010 Grand Gala
tuomari: Steve Wright

self buff, nuorten luokka

Jeeves 1/2, KuMa
Luneas Qumina 2/2

self buff, avoin luokka
FIN & S MVA Arthur 1/1, KuMa



Sunnuntai 28.11.2010 Joulunäyttely
tuomari: Evelyne van Vliet

self buff, nuorten luokka
Luneas Qumina 1/2, serti + tuomarin suosikki
Jeeves 2/2

self buff, avoin luokka
FIN & S MVA Arthur 1/1

Kausalan näyttely ja muita kuulumisia

Ohhoh, mihin se aika taas on kulunut? Sen verran kiirettä on näköjään pitänyt, etten ole tännekään ehtinyt kirjoitella. No, eipä täällä mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Nordicin jälkeen on näyttelyrintamalla ollut vähän hiljaisempaa. Lokakuussa olisi ollut Raumalla näyttely, mutta en sinne saakka jaksanut lähteä. Jotenka Nordicin jälkeen seuraava näyttely oli Kausalassa, jossa tuomarina oli Hanna Lahtinen. Mukana minulla oli Artturi-poika sekä ensimmäisen kerran myös Juanita. Nita-pienestä on kasvanut oikein nätti ja kiltti tyttö, mutta hyvin vaalean värinsä takia se tuskin tulee enempää näyttelyissä käymään.

Trimmailut olivat jääneet hieman viime tinkaan, joten mitään mainittavaa menestystä ei tippunut. Arthur sai kyllä KuMan, mutta siihen se sitten jäikin. Muuten oli kyllä todella mukava näyttelypäivä, pieni paikka ja jotenkin leppoisa tunnelma. Ehkä se johtui siitä, ettei tarvinut itse juoksennella pää kolmantena jalkana ja yrittää revetä useampaan paikkaan yhtä aikaa. Ihan mukavaa vaihtelua varsinkin, kun seuraava näyttely on sitten Lemmikkimessujen yhteydessä pidettävä Grand Gala.

Lemmikkimessut ovatkin jo kovasti valmistelun alla. Näyttelyluettelo minun pitäisi saada valmiiksi tämän seuraavan viikon aikana, että se kerkeää painoon. Ennen sitä minut on kuitenkin pitänyt kiireisenä SMY:n syyskokous, joka pidettiin eilen. Vaikka kokoukset ovatkin pitkiä ja melko rankkoja, täytyy sanoa, että on aina kiva jutella marsuasioista ja tavata marsuihmisiä. Jos keskusteltavat aiheet eivät vain olisi niin tarkkoja ja aikataulu niin tiukka, olisi vielä mukavampaa kokoontua.

Varsinaisella marsurintamalla ei ole kovastikaan mitään uutta ja ihmeellistä tapahtunut. Odottelin tuossa marraskuun alkuun mennessä Delfinan synnyttävän, mutta se onnistuikin huijaamaan minua. Selvisikin, ettei siellä mitään vauvoja ollut vaan neiti oli yksinkertaisesti kasvattanut vatsaansa syömällä. No, tulipahan testattua sekin, ettei uroksen ja naaraan pelkkä yhdessäjuoksuttaminen ole kovin varma tapa saada poikasia alulle, vaikka kuinka näyttäisi tärppäävän.

Noh, seuraavia poikueita jo odotellaan ja suunnitellaan. Ella (Enchanted Estella) ja Jassu-poika muuttivat 5.10. asumaan yhteen, joten hyvällä tuurilla saadaan jouluvauvoja joulukuun aikana. Seuraavaksi on tarkoitus yhdistää nuori englantilaisherra, joka sai nimen Jeeves, kahden naaraan, Daisyn ja Juanitan kanssa. Saa nähdä miten siinä käy, sillä tytöt eivät ole aikaisemmin asuneet yhdessä. Yhdistämisoperaatio on kuitenkin vuorossa vasta Lemmareiden jälkeen.

Jossain vaiheessa saa Arthur myös kosiskeltavakseen Miss Marplen, joka on siis toinen Nordicin kautta Englannista tulleista ja minulle jääneistä marsuista. Ja lopuksi keväämmällä, kunhan pikkuinen Qumina on vielä hieman kasvanut, saa sekin muuttaa yhteen uroksen kanssa. Urokseksi Quminalle olen suunnitellut myös Jeeves-herraa, sillä ainakin värin puolesta tästä yhdistelmästä voisi tulla oikeita supervauvoja! Jännittäviä aikoja siis edessä.

Tulokset Kausala

La 6.11.2010
UML tuomari: Hanna Lahtinen

self buff, avoin 6-36kk
FIN & S MVA Arthur 1/1, KuMa

self buff, nuoret 4-6kk
Juanita 1/1