Innolla odottamani G-poikue putkahti maailmaan perjantaina 18.2. Heräsin ennen herätyskellon soittoa aamulla klo 6:15, kun olin kuulevinani marsuvauvojen ääniä. Siellähän se Daisy putsasi vauvojaan, joita oli yhteensä 4 kpl. Ikävä kyllä yksi amerikancrestillinen poika oli kuollut ilmeisesti synnytyksessä, vaikka olikin ihan täysin putsattu.
Elossa olevat olivat self buff-poika, toinen amerikancrest-poika ja todella hieno self buff-tyttö. Amerikancrest-poika oli tietenkin kahdesta syntyneestä se, jolla oli vähemmän valkoista crestissään. Syntymäpainot näillä olivat äsken luetellussa järjestyksessä 72g, 75g ja 80g. Pojat näyttivät vielä työpäivän jälkeen kotiin tullessani heiman heikoille, mutta tytöntyllerö vaikutti oikein terhakalle.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin hyvin kuin aluksi näytti. Jostain syystä vauvat eivät hakeutuneet itse ollenkaan ruokailemaan, vaikka kulkivatkin emon perässä. Sitähän sitten arvaa, mitä siitä seuraa. Lauantaina, kun itse olin näyttelyssä, ne olivat menneet huonoon kuntoon ja pikkuhiljaa vauvojen loputkin voimat hiipuivat. Maanantaina kuoli ihana self-tyttönen, tiistaina löytyi self-poika kuolleena ja enää amerikancrestipoika sinnittelee.
Jotenkin tämä tuntuu paljon kauheammalle kuin F-poikueen kohdalla, vaikka kaikki tapahtui hyvin samalla tavalla. Ehkä se johtui siitä, että F-poikueesta edes yksi jäi eloon tai että ne näyttivät heti alkuunsa vähän liian pienille selvitäkseen. Mutta nämä vauvat olivat mielestäni ihan kohtuullisen kokoisia ja pirteitä.
Daisy onneksi on itse ihan kunnossa. Oli kamalan surullista katsella, kun se kävi vauvojen viereen maate ja vauvat vaan kyhjöttivät sen kyljessä. Se kyllä yritti niitä hoitaa, muttei sekään auttanut. Vauvat eivät vaan alkaneet syömään. Amerikancrestipoikaa nyt olen syötellyt tuttelilla, mutta pelkään sillekin käyvän kuten F-poikueen Tutteli-pojalle.
(tyttö kummassakin kuvassa vasemmaisin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti