Oi ihana toukokuu!

Sain ilmeisesti PetExposta napattua itselleni tuliaisiksi myös jonkinlaisen flunssan, joten vappu tuli ja meni meikäläisen siitä toipuessa. Onneksi minulla olikin nelipäiväinen viikonloppu, koska siinä sai hyvin levättyä, ja nyt ollaankin selkeästi voiton puolella.

Tämän viikon tiistaina muutti Dexter uuteen kotiinsa. Hieman yllättäen sain Marsut.netin kautta kyselyä pojasta, vaikka en ole vieläkään saanut D-lapsista myynti-ilmoitusta aikaiseksi. No, mikäs siinä marsupojan muuttaessa, kun kerran hyvä koti löytyi. Kävin siis eilen viemässä pojan Kumpulaan, jossa uusi omistaja Iira ja Dexterin uudet kaverit jo odottelivatkin. Dexterin äiti, isä ja sisko toivottelevat täältä kovasti onnea pikku-D:lle uuteen kotiin!

Tässä alkuviikosta marsuja siivoillessa varmistuin myös vihdoin siitä, että Delfina on kuin onkin tiineenä. Onhan se jo aikakin, sillä yhdistämisestä on kulunut kaksi kuukautta. Delfinan painoi tänne tullessaan 1100 grammaa ja nyt maanantain punnituksessa paino oli huikeat 1340 grammaa! Jos yhdistämisestä lasketaan 70 päivää eteenpäin, voisi vauvoja alkaa odottelemaan 13.päivän tienoilla. Painonnoususta huolimatta arvelisin marsuvauvojen syntyvän kuitenkin lähempänä toukokuun loppua. Saapa nähdä, olenko oikeassa...

PetExpo 24-25.4.2010

Taas on yksi messuviikonloppu takana, ja mielestäni jopa aika onnistuneesti. Messut alkoivat minun osaltani jo perjantaina, kun kävimme Minnan kanssa kokoamassa näyttelypaikan. Myöhemmin illalla hain vielä englantilaiset tuomarimme Liz Milesin ja Don Paynen (+ tyttöystävän) Helsinki-Vantaan lentokentältä hotelliin yöpymään. Unet jäivät kyllä ennen lauantaita varsin lyhyiksi, koska kotona olin vasta hieman ennen yhtä ja kaikki seuraavan päivän tavarat olivat vielä pakkaamatta.

Lauantaina minun oli tarkoitus suorittaa viimeinen koearvosteluni eli arvostella vähintään 30 marsua. Parikymmentä ehdinkin arvostella, mutta sitten alkoi aika tulla vastaan ja lyhyiden yöunien aiheuttama päänsärky vaivata oikein todenteolla. Sain onneksi sovittua loppujen marsujen arvostelusta sunnuntain pet-tuomarin kanssa, joten sain kuin sainkin koearvosteluni suoritettua viikonlopun aikana. Nyt olisi enää yksi eläintentarkastus jäljellä ennen kirjallista koetta. Jännitys tiivistyy...

Omia marsuja minulla oli messuilla mukana kaksi, Artturi ja Jassu. Kummatkin osallistuivat molempina päivinä ulkomuotoon ja lisäksi Artturi sai toimittaa mannekiinin virkaa kissahäkissä SMY:n messuosastolla. Näyttelymenestys ei taaskaan ollut mitään päätä huimaavaa. Lauantaina Artturi oli paras buff saaden Kuman ja Jassu perässä kakkosena. Sunnuntaina Donin ollessa tuomarina sai Artturi myös Kuman, mutta jäi kakkoseksi Jassulle, jolle myönnettiin sen toinen serti! En kyllä ihan heti olisi uskonut, että pikku pinokkionenälle mitään sertejä näyttelyissä annettaisiin. Täytyy nyt varmaan vielä sen verran raahata Jassua näyttelyissä, jos vaikka kolmaskin serti vielä siunaantuisi.

Jotain ostoksiakin ehdin viikonloppuna tehdä, kun Varpu-siskoni tuli käymään messuilla. Yhdessä kävimme ostamassa yhteensä 15 pussia Lottieta, koska pelletin valmistus ainakin hetkeksi loppuu ja viimeiset pussit olivat nyt tarjouksessa. Nyt selvisi syykin lopettamiselle, sillä valmistaja oli myynyt kyseisen tuotemerkin toiselle firmalle. Täytyy toivoa, että tämä uusi omistaja (mikä yritys sitten onkaan kyseessä) alkaa taas valmistaa Lottieta eikä vaan ole ostanut kilpailijaa pois markkinoilta. No, mukaan messuilta tarttui lisäksi vielä kaksi pussia marsujen Genesistä sekä hieman erikoisemman mallisen heinähäkin, jota ajattelin yrittää viritellä jollain tavalla marsukaappiin.

Sunnuntaina toin mukanani myös pikku-Eltonin, joka lähti nyt sitten Lean luokse Ouluun. Viisiviikkoinen pikkumies saikin näyttelyssä paljon huomiota, sillä lähes jokainen ohikulkija tirkisteli sitä kuljetusboksin läpinäkyvän kannen läpi. Hienosti se jaksoi olla koko pitkän päivän ja ilmeisesti matka Ouluunkin oli sujunut hyvin vanhempi marsuherra matkaseurana. Elton onkin tähän mennessä ainoa D- ja E-lapsista, jolle oli koti tiedossa. Olen nimittäin ollut niin kiireinen (_laiska_), etten ole jaksanut vauvoista missään ilmoitella. Ellahan nyt jää kotiin, mutta Daisy ainakin olisi tulossa myyntiin. Dexteriä vielä pohdin, mutta sopivan kodin löytyessä voisin siitäkin luopua...

Tulokset PetExpo 2010

Lauantai 24.4
Liz Miles, UK

Ulkomuoto, avoin, sk self buff

FIN MVA Arthur, 1/3 + KuMa
Carlie Sickle Moon*, 2/3
 
 
Sunnuntai 25.4
Don Payne, UK
 
Ulkomuoto, avoin, sk self buff
 
FIN MVA Arthur, 2/3 + KuMa
Carlie Sickle Moon*, 1/3 + serti

Elämä voittaa sittenkin

Soitin tänään varmaan viidennen kerran eläinlääkäriin Massen leikkauksen jälkeen. Oikeasti tarkoitus oli soittaa jo eilen, mutta töissä oli niin kiirettä, että unohtui koko juttu. Maanantaina Masselle siis kokeiltiin vielä kipulääkettä, koska ruokahalu ei ollut edelleenkään palautunut, mutta harmikseni lääkkeellä ei ollut toivottua vaikutusta. Jos jotain niin maanantaina ja tiistaiaamuna tilanne näytti ehkä jopa aavistuksen huonommalle. Normaaleja papanoita ei ole vieläkään näkynyt ja ihmettelen suuresti, miten marsu voi olla edelleen hengissä, kun se hädin tuskin syö omatoimisesti. Lisäksi Massen vatsa on alkanut kurisemaan todella kovaäänisesti.

Eilen illalla aloin olla jo aika toivoton, mutta sitten huomasin ilokseni pienen pieniä papanoita Massen laatikossa. Papanat olivat todella kuivia ja tosiaan ihan vauvamarsun papanoiden kokoisia, mutta ainakin ne olivat ihan selkeitä papanoita.

Hetkeä myöhemmin rapistelin jätesäkkiä muita marsulaatikoita siivotessani, ja Masse yllätti minut jo toisen kerran saman illan aikana. Se nimittäin alkoi kuikuttaa ruokahuutoaan, mitä se ei ole myöskään tehnyt leikkauksen jälkeen. Kokeeksi annoin sille kourallisen kauransiemeniä, jotka ovat aina olleet sen erityisherkkua. Sinnehän ne sitten alkoivat kadota, ääntä kohti. Pian tämän jälkeen Masse alkoi myös maistella heinää.

Tänään eläinlääkäri oli sitten sitä mieltä, että mitään muita lääkkeitä ei enää kokeilla vaan annetaan marsun vatsan bakteeritasapainon rauhassa palautua. Edes mitään lääkettä ilman poistamiseksi vatsasta ei tulisi antaa. Tukiruokaa kuitenkin pitäisi antaa edelleen tarvittaessa, mutta muuten vaan seuraillaan. Nyt sitten illalla varmistuin siitä, ettei tukiruokakaan ole tarpeen, koska heinää ja pellettiä upposi sen verran hyvään tahtiin. Ette varmaan usko, mikä helpotuksen tunne minulla tällä hetkellä on. :)

Isät ja pojat

Marsuvauvat ovat kasvaneet hurjaa vauhtia (mihin se aika oikein aina meneekään?) ja eilen oli pikkupoikien sitten aika muuttaa pois mammojen helmoista isiensä huomaan. Dexter muutti siis samaan laatikkoon Jassun kanssa ja Elton-poika sai kämppäkaverikseen isänsä Lordin. Lordi ottikin uuden kaverinsa esimerkillisesti vastaan ja osoittautui oikein isälliseksi. Minusta onkin tuntunut, että se hieman kaipaa kaveri, mutta muiden aikuisten poikien kanssa se ei ole enää tullut toimeen tyttöjen "makuun" päästyään.

Jassulla sen sijaan tuntuu olevan hieman ylimääräistä testosteronia veressä, ja niinpä Dexter sai välillä kyytiä. Mitään tappelua ei onneksi tullut eikä edes puremisia, mutta onhan se kieltämättä aika hurjan näköistä kun Jassun kokoinen (1,2 kg) yrittää astua reilusti yli puolet pienempää marsua. No, onneksi ei Jassukaan ihan kone ole, ja illan huristelun jälkeen marsut rauhoittuivat yöunille.

Näillä järjestelyillä sitten mennään ainakin PetExpoon saakka, jolloin marsulapset täyttävät 5 viikkoa. Tuolloin ainakin pikkuinen Elton muuttaa Lean luokse Ouluun.

Masse on pipi

Ei mennyt Massen toipuminen leikkauksesta aivan yhtä hyvin kuin Pullan vuosi sitten. Torstaina töistä tullessani oli marsun toinen silmä mennyt harmaaksi ja rähmiväksi. Ilmeisesti silmä oli leikkauksen aikana kostutuksesta huolimatta päässyt kuivumaan ja siihen oli muodostunut sarveiskalvovaurio. No, ei muuta kuin perjantaina silmätippoja (Fucithalmic) hakemaan ja, onneksi, ne näyttivätkin tehoavan varsin nopeasti. Lauantaina silmä oli jo huomattavasti paremman näköinen.

Massen ruokahalun parantuminen ja syöminen sen sijaan ei tuntunut etenevän yhtä hyvin. Keskiviikkoiltana lupaavalle näyttänyt tilanne sai takapakkia torstaina, kun marsu kieltäytyi syömästä heinää. Perjantaina jouduin aloittamaan tukiruokinnan oikein todenteolla, koska Masse söi omaehtoisesti ainoastaan pieniä määriä salaattia ja kurkkua. Senhän arvaa, ettei tuollaisella ruokavaliolla pysy massu kunnossa, ja perjantaina ja lauantaina ei voinut juuri papanoista puhua.

Lauantaina-aamuna tilanne näytti niin toivottomalle, että soitin eläinlääkäriin ja pyysin saada Primperan-lääkettä. Se auttaa mahdolliseen pahoinvointiin ja edistää myös ruuansulatusta ja vatsan toimintaa. Nyt sunnuntai-iltana näyttää siltä, että valoa on sittenkin tunnelin päässä. Ehkä tukiruokinnalla, Primperanilla tai silmän paranemisella on vaikutusta asiaan, mutta Masse ruokahalu tuntuu aivan hitusen parantuneen. Tukiruokaa saa menemään paljon isompia määriä kerralla kuin aiemmin ja salaattiakin se syö enemmän. Olen jopa nähnyt marsun maistavan heinää! Vaara ei kuitekaan ole vielä ohi, joten täytyy vielä maanantaina soitella lääkäriin ja neuvotella jatkotoimenpiteistä.

Masse leikkauksessa

Tänään oli klo 13 kovasti jännittämäni Massen leikkaus. Otin aamupäivän töistä vapaaksi, jotta Masse kerkäisi olemaan kotona mahdollisimman pitkään eikä stressaantuisi turhaan ennen leikkausta. Vein se hieman ennen puolta päivää eläinlääkärille, ja lähdin töihin odotellen eläinlääkärin soittoa. Oli ihana kuulla noin tunnin päästä leikkauksesta, että kaikki oli sujunut hyvin ja marsu oli jo heräilemässä.

Kävin illalla kuuden aikaan hakemassa Massen kotiin. Pääsin samalla näkemään poistetut kystat, jotka olivatkin aivan järkyttävän suuret. Toisella puolella oli 4 suurta ja toisella 6 kystaa sekä musta kasvain. Varsinaiset kystat näyttivät ihan läpinäkyville superpalloille tai suurille lasikuulille. Mahtaa nyt marsulla olla mukavampi olo, kun kaksi melkein nyrkin kokoista massaa saatiin poistettua.

Kotiin mukaan lääkäristä saimme veteen sekoitettavaa Supreme Science Recovery-tukiruokajauhetta ja Baytril-antibioottikuurin. Nyt vain toivotaan, että Masse alkaa taas syömään itse. Eläinlääkärissä ei ollut vielä ruoka maistunut ja sitä oli tukiruokittu, mutta kotona se alkoi heti syömään persiljaa ja itsekasvatettua ohraa. Piti ilmeisesti vain olla oikeanlaiset herkut. :)

Deet ja Eet nimetty

Jotain hyviä uutisia tähänkin päivään. Sain eilen illalla kirjoitettua poikasten rekisteripaperit valmiiksi ja tänään tuikkasin ne postilaatikkoon töistä lähtiessäni. Poikaset saivat siis seuraavanlaiset nimet:

D-poikue

E-poikue

Ehkä vähän pöljät nimet, mutta ainakin niistä on helppo vääntää kutsumanimet pikkumarsuille. Jotenkin sitä ei vain keksi juuri silloin mitään kivaa ideaa, kun olisi aika. Melkein lyön vetoa, että viimeistään seuraavan poikueen syntyessä, keksisin taas paljon parempia D:llä ja E:llä alkavia nimiä. :D

Vaihteeksi taas eläinlääkärissä...

Juu, lääkärissä siis vierailtiin taas tänään. Varailin eilen aikaa, koska olin aamulla katsovinani, että pikkuinen E-poika käveli pää hassusti kallellaan. Tarkkailin sitä hetken ennen töihin menoa, mutta päätin varata ajan varmuuden vuoksi ja katsoa töiden jälkeen pikkuisen vointia uudelleen. Jotta aika ei aivan hukkaan menisi ajattelin samalla viedä myös D-poikueen emon, Blossomin näytille, sillä sen kävely ei ole sujunut aivan normaalisti synnytyksen jälkeen.

Eilen illalla ja tänä aamuna pikkupoika käyttäytyi kuitenkin taas ihan normaalisti, joten päädyin jättämään sen kotiin. Ehkä hätäilin tosiaan vähän turhia, mutta näiden pienten kanssa saattaa tilanne mennä yllättävänkin nopeasti huonoon suuntaan. Lääkäriin nyt siis lähti Blossom ja hetken pohdittuani myös Masse, jonka epäillyistä munasarjakystista halusin saada myös lääkärin arvion.

Blossomista lääkäri ei löytänyt mitään selkeää vikaa, vaikka selkeästi kävelyn kanssa sillä on jotain ongelmia. Epäili kyllä, että synnytys olisi saattanut aiheuttaa hermovaurion, mutta mitään hoitoa siihen ei kuulemma ole olemassa. Nyt vaan tarkkaillaan tilannetta ja toivotaan, että ajan kanssa tilanne paranee. Hyvä puoli on kuitenkin se, ettei lääkärikään havainnut Blossomin aristavan mitään kohtaa, joten kipuja ei toivottavasti marsulla ole.

Massen munasarjakystadiagnoosi sai käynnillä varmistuksen. Parin viime kuukauden aikana patit kyljissä ovat kasvaneet hurjasti ja vähän pelkäsinkin kuulevani, että vaihtoehdot ovat leikkaus tai pelkkä seuranta. Hormonipistosta olisin halunnut yrittää, mutta näin isoihin kystiin siitä ei ole apua. Näinhän jo todettiin viime kesänä Pullankin kanssa.

No, Masselle sitten varattiin aika ensi viikolle leikkausta varten. Mahdollisesti ihan turha yritys ja rahan hukkaan heittämistä, sillä riskit 4-vuotiaan marsun kohdalla ovat jo aika lailla isommat kuin Pullan tapauksessa. Mikä tahansa leikkaus on marsulle joka tapauksessa suuririskinen, mutta tässä tapauksessa odotukset ovat vielä tavallistakin matalammalla. Mutta mitä sitä ei tekisi marsunsa vuoksi. Masse on kuitenkin ensimmäinen marsuni, joten sen eteen olen valmis yrittämään ehkä vielä hiukan enemmän kuin muiden.

Kirjoittelen ensi viikolla sitten lisää kuulumisia Massen tilanteesta. Toivotaan, että hyviä sellaisia.

E-poikuekin turvallisesti maailmassa

Niinhän siinä sitten kävi, että kirjoittaessani viimeisiä sanoja edelliseen postaukseeni, olin kuulevinani taas erikoisia ääniä marsukaapin suunnalta. Ehdin juuri hyvin katsomaan, kuinka Biscuit parin ponnistuksen jälkeen synnytti ensimmäisen poikasensa. Se ei ehtinyt kunnolla puhdistaa vauvaa ennen kuin toinen vauva alkoi puskea itseään ulos. Niinpä tälläkin kertaa nappasin ensimmäisen vauvan käteeni ja poistin naaman päällä olevan kalvon. Oli se vain ihmeellinen tunne pitää kädessä noin minuutin vanhaa, märkää mutta lämmintä ja aavistuksen häkeltynyttä marsuvauvaa.

Katsoin, että Biscuit oli saanut toisenkin vauvan ponnistettua maailmaan, ja laitoin ensimmäisen vauvan sen viereen emon puhdistettavaksi. Hienosti ja tunnollisesti emo puhdistikin vauvansa. Jäin katselemaan ja odottelemaan josko sieltä vielä lisää vauvoja syntyisi, mutta Biscuitin suuresta vatsasta huolimatta enempää ei kuulunut.

Nyt syntyneet vauvat ovat kummatkin sileäkarvaisia ja ilmeisesti buffeja, vaikka ovatkin hyvin tummia väriltään. Tyttö ja poika tälläkin kertaa, kuten serkkunsakin. Sisarukset ovat niin samannäköisiä, etten ainakaan vielä osaa valokuvista erottaa kumpi on kumpi. Onneksi eivät siis olleet samaa sukupuolta. :)

Jännittävä päivä siis tuo sunnuntai. Marsuvauvoja syntyi sekä ensimmäiseksi aamulla että viimeiseksi illalla. Joko mammoilla tai minulla on ollut erittäin hyvä ajoitus. Mutta nyt on onneksi odottelut vähäksi aikaa ohitse. Seuraavaksi on tosiaan vuorossa Arthurin ja Delfinan lapset, kuitenkin vasta aikaisintaan toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa.

D-vauvoja vihdoin!

Olen odottanut jo viimeiset kaksi viikkoa Blossomin ja Biscuitin synnyttävän. Varsinkin Biscuitin vatsa on levinnyt siihen tahtiin, että olin ihan varma tiineyden saaneen alkunsa heti ensimmäisenä päivänä Lordin kanssa yhdistettäessä. Siksi olikin hieman yllättävää, että Blossom päätti pykätä vauvansa maailmaan ensimmäisenä.

Heräsin tänä aamuna varttia vaille yhdeksän ja tapani mukaan menin katsomaan oliko poikasia syntynyt yön aikana. Eipä siellä mitään näkynyt vaan mammat vaan makailivat. Olin juuri menossa suihkuun, kun olin kuulevinani erikoista äännähtelyä olohuoneesta. Menin katsomaan ja siellähän se Blossom näytti jo ponnistelevan vauvaa maailmaan. Päätin kuitenkin pikaisesti käydä suihkussa, ja sieltä tullessani olikin jo kaksi pientä vauvaa ilmestynyt heinäkasan päälle.

Blossom puhdisti tarmokkaasti toista poikasta ja toinen vauva vaan aivasteli märkänä vieressä, joten päätin napata sen tarkempaan syyniin. Hyvä olikin, sillä vauvalla oli vielä naaman edessä kalvo, jonka nappasin pois. Laitoin sen sitten takaisin Blossomin luokse ja jäin katselemaan, että se varmasti alkoi puhdistaa myös toista lastaan. Lopulta näytti siltä, että vauvat oli puhdistettu eikä enempää ollut tulossa. Kaksi siis tällä kertaa, mikä olikin ihan sopiva määrä ottaen huomioon mamman vatsan koon tiineyden loppuvaiheessa.

Kummatkin vauvat näyttivät olevan crestillisiä ja toista kädessä pitäessäni olin huomaavinani sen crestissä valkoista. Päätin tutkia vauvoja tarkemmin, mutta vasta myöhemmin, jotta mamma ja vauvat saisivat rauhassa levätä. Iltapäivällä asioilta tullessani sitten kuvasin vauvat ja tarkastin sukupuolet. Näyttäisi siltä, että tuli sekä tyttö että poika. Ja kummallakin on valkoiset crestit! Mistähän tämä nyt sitten on periytynyt? Kummallakaan ei ole ihan täysvalkoista crestiä, mutta harvinastahan se olisi ollutkin. Lisäksi tytöllä on toisessa takajalassa valkoinen sukka, mikä olisi virhe, vaikka cresti olisikin täysi.

uros edessä, naaras takana

Nyt vaan sitten odotellaan, koska toinen mamma suvaitsee synnyttää. Eiköhän se tästä kohta puoleen....

Favoloso Delfina

Nimi: Favoloso Delfina

Synt. 26.2.2009

Rotu: sileäkarvainen

Väri: self buff

Pampam's Balfour - Nikean Lara Croft

Lahden tuplanäyttely 6.3.2010

Lauantaina päivä kului mukavasti taas näyttelyiden merkeissä Lahdessa. Tämä näyttely oli ensimmäinen SMY:n tänä vuonna järjestämistä näyttelyistä, ja kolmas kerta, kun itse olen ollut Kasisalissa näyttelyssä. Ja kivaa oli tälläkin kertaa!

Tuomareina näyttelyssä oli Kivipuron Katja sekä Pernilla Holmberg (SWE). Omista marsuista lähti tällä kertaa mukaan tuomaroitavaksi vain Arthur. Hetken jo meinasin ilmoittaa kaikki kolme poikaa, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että Jassu ja Lordi eivät kerkeäisi saamaan näyttelyyn mennessä takaisin massaa, jonka väkisinkin menettivät asuttuaan pari kuukautta tyttöjen kanssa.

Lahden näyttely oli niin sanottu tuplanäyttely eli kumpikin tuomari arvosteli kaikki rodut. Tämä merkitsi sitä, että Artturi sai kaksi arvostelua saman päivän aikana normaalin yhden sijaan. Tuloksissa nyt ei ollut mitään hurraamista, johtuen suurimmaksi osaksi kehnosta trimmaamisestani. Artturin edellisestä näyttelystä oli kulunut jo sen verran pitkä aika, ettei trimmaaminen sujunut kovinkaan hyvässä yhteistyössä, ja sen takia jätin nyppimiset varsin kevyeksi sipaisuksi. Siitä tulikin sitten kummaltakin tuomarilta kommenttia. Pernilla olisi jopa antanut sertin, mikäli turkki olisi ollut nätin lyhyeksi trimmattuna, mutta nyt oli tyytyminen sitten kunniamainintaan.

Näyttelyssä pääsin tekemään myös lisää suoritteita pet-tuomarikoulutustani varten. Päivän alussa istuin ovella tarkastelemassa marsuja eläintentarkastuksessa ja näyttelyn loppupuolella pääsin tekemään ensimmäisen koearvosteluni. Pari tehtävää vielä, ja saan osallistua kirjalliseen kokeeseen.

Takaisin kotiin päin tullessa minulla oli iso joukko matkustajia, nimittäin marsumaisia sellaisia. Etukäteen oli sovittu, että tuon mukanani Juulialle ja muutamalle muullekin marsuja, ja niinpä näyttelystä matkasi Helsinkiin päin yhteensä kymmenen marsua. :)

No, tuossa kymmenessä oli kyllä laskettuna myös minun marsuni, joita kotiin tuli yhden sijasta kaksi. Arthur sai vihdoinkin morsiammen, sillä Tuijalta meille muutti kaunis buff-tyttö Delfina. Delfina on aika vaalea buffiksi, mikä johtuu sen lähes 100 prosenttisesta cream-suvusta. Tyypiltään tyttö on kuitenkin todella kaunis, ja nyt toivotaankin meille saatavan yhtä kauniita lapsia buffin värisenä. Arthur ja Delfina muuttivat heti kotona samaan asuntoon, ja tulevat oikein mainioisti keskenään toimeen.

Tulokset Lahden tuplanäyttely

Näyttely 1 tuomari:
Katja Kivipuro, FIN

Ulkomuoto, avoin, sk self buff
FIN MVA Arthur, 1/2


Näyttely 2 tuomari:
Pernilla Holmberg, SWE

Ulkomuoto, avoin, sk self buff
FIN MVA Arthur, 1/2 + KuMa

Laumat uusiksi ja vauvauutisia

Hepsankeikan lähtö jätti Saharan asustelemaan yksinään marsukaapin alaosaan. Sääliksihän sitä kävi isossa häkissään, joten sunnuntaina päätin yrittää totuttaa sitä keittiön lattialla Massen ja Pullan asuinkaveriksi. Pari tuntia kolme marsua juoksenteli lattialla välillä hyrräten ja välillä säksättäen ja naksuttaen. Lopulta näytti siltä, että jonkinmoinen rauha oli saatu aikaiseksi, ja nyt ne ovatkin siitä saakka asuttaneet yhdessä. Eivät nämä kolme tosin vielä mitään ylimpiä ystäviä ole, mutta eiköhän parin päivän päästä tilanne ole jo lähes vakiintunut. Siihen saakka Sahara saakin silloin tällöin äkkilähdön häkin toiseen päähän, yleensä Pullan toimesta.

Tänään oli vuorossa toisen pariskunnan totuttaminen takaisin asuinkavereiksi, nimittäin crestisiskojen Biscuitin ja Blossomin. Tytöt ovat asustaneet joulukuun lopusta saakka Jassun ja Lordin kanssa, joten alkoi olla jo korkea aika erottaa pariskunnat. Biscuitin vatsa ainakin pömpöttää jo siihen malliin, että vauvoja saattaa olla tulossa hyvinkin pian.

Yllätyksekseni nämä Galassa kesken arvostelunkin kärhämöivät tytsyt tulivat vallan mainiosti toimeen parin nuuhkauksen jälkeen. Siellä ne mennä viipottivat pitkin keittiön lattiaa hyvässä sovussa ihan kuin eivät olisikaan olleet paria kuukautta erossa toisistaan. :)

Nyt sitten vain jännätään vauvojen tuloa. Biscuit todennäköisesti synnyttää ensimmäisenä, koska painoakin sille on kertynyt jo hieman alle 1200g. Blossom on varmaan ainakin pari viikkoa jäljessä, mutta äsken pystyin jo tuntemaan poikasten liikahteluja vatsan läpi. Jee! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saadaan vihdoin niitä oikeita buff-vauvoja.

Lopuksi vielä marsuvauvauutisia Lahdesta. Nimittäin Tuijan luona asusteleva Burberry (siis kahden edellisen sisko) pyöräytti maailmaan ensimmäisen poikueensa. Tuloksena oli vain yksi vauva, mutta sitäkin suloisempi. Tämä englannincrest-vauva sai nimekseen Isadora, ja on väriltään lemon! On siis näköjään Sahara-mummo periyttänyt "punasilmäisyysgeenin" ainakin yhdelle tyttäristään.

RIP Nikean Hepsankeikka

Tähän sitten lopulta päädyttiin.

Jouduin viemään Hepsukkaa taas viime viikolla eläinlääkäriin, koska huomasin sen häkissä verta. Veri oli ilmeisesti tullut nenästä, koska siinä näkyi kuivuneita jäämiä. Hengityskin oli viime aikoina kuulostanut tavallista rohisevammalta ja raskaammalta.

Lääkäristä saatiin 10 päivän kuuri Baytriliä. Koska Hepsukan vatsa ei aikasemman kokemuksen perusteella siedä suun kautta annettavia antibiootteja, tämä kuuri piti antaa pistoksena marsun niskanahan alle. Kuusi päivää meni ja tilanne alkoi näyttää paremmalta, kunnes seitsemäntenä päivänä se alkoi aivastelemaan verta, kun oli taas pistoksen aika.

Aiemmin oli jo puhuttu, että jos tämä kuuri ei tehoa, olisi seuraavaksi kuvattava keuhkot ja nenäontelot. Jälkimmäisissä ei ainakaan kuvissa näkynyt mitään muutoksia, mutta keuhkoissa oli jotain epämääräistä muutosta, joka viittasi tulehdukseen. Vaihtoehtona oli kokeilla jälleen uutta antibioottikuuria, mutta siitä tuskin olisi ollut mitään pysyvää apua tilanteeseen. Koska Hepsukka on suhtautunut koko ajan kaikkiin hoitotoimenpiteisiin  ja lääkitsemisiin erittäin vastentahtoisesti, en halunnut sen joutuvan enää kärsimään niistä ja päätin päästää sen pois. Perjantaina se viedään Eviraan, josta joskus sitten tulee toivottavasti tarkempi selvyys siihen, mikä lähes vuoden verran kestäneeseen sairasteluun oli syynä.

Ensimmäinen lapsi pesästä ulos

Niin se vain aika vierii. Pikkuiset C-lapset täyttivät tänään 5 viikkoa ja heti niitä alkoi suuri maailma kutsua. Laitoin sunnuntaina myynti-ilmoituksen marsulapsukaisista, ja ajattelin jo olevani hieman myöhässä sen kanssa. Toisin kävi. Sunnuntai-iltana oli kaikki kolme varattu ja lähes tulkoon sovittu hakupäivätkin.

Sandy oli siis ensimmäinen lähtijä. Sitä tultiin tänään töiden jälkeen Turusta saakka hakemaan uuteen kotiin. Sinne se pikkuinen lähti tutustumaan uusiin laumakavereihinsa, Iinekseen ja Mikkiin. Viikonloppuna on sitten vuoro kahden muun siskoksen lähteä. Candy ja Cindy lähtevätkin vähän lähemmäksi, sillä vien ne sunnuntaina Vuosaareen uudelle omistajalleen.

No, kauan ei varmaan ehdi hiljaista täällä kuitenkaan olla. Biscuitin vatsa kasvaa hyvää tahtia, joten maaliskuun puolella odottelen uusia pieniä marsuja maailmaan. Jos vaikka tällä kertaa niitä buffeja. Blossomin tiineydestä en ole ihan varma vielä. Jos sieltä jotain on tulossa, on tiineys vasta hyvin alkuvaiheessa tai sitten poikaisia on vain yksi tulossa. Jäämme siis odottelemaan...

Ceet nimetty

Eilen tuossa pähkäilin vauvoille nimiä ja samalla kuvailin niitä. Joten tässäpä niitä tuloksia...

Cosmic Candy (self cream)

Cinnabar Sandy (self saffron)

Celestial Cindy (self cream)

Hepsankeikka lääkärissä... jälleen

Viime viikolla myöhään keskiviikkoiltana huomasin Hepsukan siristävän toista silmäänsä. Kyseessä oli sama silmä, jonka takia reissasimme viime keväänä pariin otteeseen Arkissa. Silloin ongelmana oli jatkuva vuotelu, joka saatiin kesäksi kuriin viimeisimmän lääkekuurin ansiosta. No, syksyllä vuotelu sitten jatkui, mutta koska se ei näyttänyt marsun elämää mitenkään häiritsevän jätin asian seurantaan.

Tällä kertaa ei kyse ollut kuitenkaan mistään tavallisesta vuotelusta vaan vasemman silmän valkuainen oli ihan kirkkaanpunainen ja silmän keskellä näytti olevan pieni harmaa läntti. Ei muuta kuin torstaina (21.1.10) soittelemaan eläinlääkäriä. Onnekseni onnistuin saamaan varsin helposti ajan vielä samalle illalle Kannelmäen Eläinlääkäreiltä, joka on ihan kävelymatkan päässä ja nykyään meidän lähin eläinlääkäri. Tällä pakkasella ja ilman autoa ei olisikaan huvittanut lähteä minnekään pidemmälle seikkailemaan.

Niin kuin epäilinkin, eläinlääkäri totesi silmään osuneen jotain. Vaikka silmä olikin jo ehtinyt alkaa paranemaan, saimme kuurin Fucithalmic-silmätippoja, joita annettiin aamuin ja illoin 7 päivän ajan. Onneksi sentään silmätippoja, sillä mitään suun kautta annettavaa ei tälle jääräpäälle olisikaan saanut annettua.

Viikko kului tippojen kanssa taistellen ja hetki sitten tulimme juuri kontrollikäynniltä eläinlääkäristä. Silmä on jo parin päivän ajan näyttänyt taas normaalilta ja eläinlääkäri totesikin silmän olevan parantunut. Pieni arpi silmän keskellä edelleen näkyi, mutta se tulee siihen todennäköisesti jäämäänkin mutta sen ei pitäisi marsun elämää pahemmin haitata. Silmä toki vuotelee edelleen niin kuin aikaisemminkin, mutta eläinlääkäri neuvoi vain seuraamaan tilannetta, koska lähes kaikkea mahdollista on jo vaivaan kokeiltu. Jatkuva vuotelu tuskin marsua haittaa, mutta se saattaa toki lisätä tulehdusriskiä. Toivottavasti kuitenkin tältä erää on vähäksi aikaa lääkärikäynnit koettu. Luulen, että Hepsukka ainakin toivoo sitä. :)

Lopuksi vielä vinkki marsujen kuljettamiseen talvella. Varsinkin näillä pakkasilla tikkikangashuppu ei kuljetuskoppaa kovin paljon lämmitä ja marsun kuljettaminen ulkona tuntuukin todella hankalalle, vaikka vain pienestä matkasta bussipysäkille olisikin kyse. Marsu kun on kuitenkin niin pieni eläin, että saattaa helposti kärsiä kylmästä kuljettamisen aikana. Tänään sitten kokeilin eläintenhoitajan antamaa vinkkiä ja laitoin kaksi kuumalla vedellä täytettyä ja pyyhkeeseen käärittyä 0,5 litran limupulloa kuljetuskoppaan matkan ajaksi. Eipä ainakaan tullut marsulla kylmä (päinvastoin, Hepsukan vaaleanpunaiset korvat oikein heloittivat kun päästiin eläinlääkäriin) ja pullot olivat vielä lämpöisiä tunnin päästä kotiin päästyämmekin.

C-poikue syntyi

Eilen meinasin tänne juuri kirjoitella, kuinka Saharan poikasia ei näy ei kuulu. Aamullakaan töihin lähtiessäni ei mitään ylimääräistä näkynyt alahäkissä. Mutta iltapäivällä töistä tullessani tilanne olikin toinen. Ja mikä yllätys siellä odottikaan!

Creamin ja buffin yhdistelmästä odottelin tulevaksi creamia ja buffia, etenkin sitä buffia. No creamia tuli kaksin kappalein, mutta hämmästykseni oli suuri, kun aluksi buffiksi luulemallani kolmannella poikasella olikin helakan punaiset silmät. Saffronhan se siinä oli. Mahdollisuus saffroniin oli aika pieni, sillä kummallakaan vanhemmista ei ole punaisia silmiä eikä edes niiden vanhemmilla. Tiedossani tosin oli, että Saharan isä Nikean Lucky Me kantaa punasilmäisyyttä. Samoin isä-Pumban suvusta löytyy p.e.white, joten sehän se näköjään riitti. Koska Saharan ensimmäisessä poikueessa ei ollut yhtään punasilmäistä eikä Pumban kantajuudestakaan ollut tietoa, en ollut kuitenkaan osannut varautua tähän. Eipä silti, mukavaa vaihteluahan tämä on ja minä kun vielä pidän noista punaisista silmistä.

Lapsosia oli siis yhteensä kolme kappaletta ja aika pikkuisia, vain noin 65-75 gramman painoisia kaikki. Tällä hetkellä kaikki näyttäisivät olevan tyttöjä, mutta näin kokemattomana en uskalla vielä sanoa sataprosenttisen varmaksi. Creamit ovat aika pitkulapäisiä, mutta hyvin meneviä jo näin päivän ikäisenä. Saffron vaikuttaisi vähän rauhallisemmalle tapaukselle ja oma silmäni sanoisi sitä myös kaunistyyppisimmäksi.

Lisääkin vauvoja on kevään aikana vielä luvassa, jos kaikki menee hyvin. Joulukuun lopussa muutti yhteen kaksi nuorta paria:

- Lord Lordi of Glamour ja Biscuit
- Carlie Sickle Moon ja Blossom