keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Astetta ikävämpi pääsiäisyllätys


Mikäs se siinä? Ei, se ei ole pääsiäismuna. Vaikka yhdennäköisyyttä kyllä löytyy ja vuodenaikakin on oikea. Kyseessä on marsun virtsakivi, tarkemmin ottaen Delfinan. Typy oli saanut puserrettua kiven itse ulos yön aikana ja se löytyi aamulla häkistä purujen seasta.


Tästä kuvasta saakin jo vähän osviittaa kappaleen koosta. Ei erityisen iso, vai mitä? Mutta ajattelepa sitä, mistä se on tullut ulos. Siihen nähden kivi on ihan valtava.

Niinhän siinä tosiaan kävi, että virtsakivestä oli Delfinan tapauksessa kyse. Lääkityksestä huolimatta pissan punaisuus ei vähentynyt ja Delfinalla oli selkeästi hankala olla. Viikonloppuna huomasin sen pinnistelevän ja ponnistelevan vähän väliä. Epäilin sen johtuvan pehmenneistä papanoista. Maanantai-iltana päätin lopettaa antibiootin antamisen, koska papanat menivät niin löysiksi ja epämääräisen mallisiksi. Myöhään tiistai-iltana sitten selvisi pinnistelyn todellinen syy eli kivi, joka oli siinä vaiheessa siirtynyt ihan virtsaputken suulle. Hetken jo mietin, että pitäisikö se yrittää ottaa sieltä väkisin. Kivi oli kuitenkin niin iso, etten millään olisi saanut sitä nopeasti ja kivuttomasti ulos.

Aamulla ennen töihin lähtöä otin Delfinan syliin tarkistaakseni tilanteen ja antaakseni lisää kipulääkettä. Kas kummaa, kivi ei enää ollutkaan "paikoillaan". Hetken häkkiä tutkittuani löysinkin sieltä kiveä muistuttavan kappaleen. Voi Delfina-parkaa, sen on täytynyt tehdä todella kipeää! Raukkaparka oli ihan voimaton. Tukiruokin ja juotin sitä parhaani mukaan ennen töihin lähtöä, mutta ei lupaavalle näyttänyt.

Töihin päästyäni sain varattua illaksi ajan Arkkiin. Ajattelin, että jos tilanne ei kotiin tultuani olisi yhtään parantunut, niin siitä tulisi Delfinan viimeinen matka. Siihen ei kuitenkaan ollut enää tarvetta, sillä tyttö ei ollut jaksanut odottaa. :(

Delfina oli kuollessaan melko tarkalleen 3v 1kk vanha. Juuri ja juuri veteraani-ikäinen ja luulen, että ilman tätä sairautta sillä olisi voinut olla vielä saman verran vuosia edessä. Nyt sitä jäi minun lisäkseni kaipaamaan myös Sahara, jolle täytyy pian miettiä muita kavereita asuinkumppaneiksi.

Ei kommentteja: