Joulu on taas...

Saharan toinen tiineys

Tänään koppasin Saharan taas tarkempaan tarkasteluun ja punnitukseen. Meillähän kävi tuossa 5 viikon verran cream-herra Pumba vierailemassa Saharan sulhona. Kun palautin sulhon Galassa oman omistajansa haltuun, olin vielä hieman epävarma vierailun tuloksellisuudesta. Marsut olivat viimeksi punnituksessa maanantaina siivouksen yhteydessä eikä silloin ainakaan ollut nähtävissä mitään erikoista Saharan mittarilukemissa.

No, heti kun sain Saharan syliini huomasin, että vatsa tuntui selkeästi isommalle kuin aikaisemmin. Ja niinhän se puntari näytti melkein 100 gramman nousua maanantain lukemiin verrattuna. Tismalleen samalla lailla kävi edellisen poikueen kanssa noin tiineyden puolessa välissä. Poikasten liikehdintää en vielä pystynyt tuntemaan, mutta se on varmaan vain ajan kysymys.

Näyttäisi nyt kuitenkin siltä, että poikasia voidaan varmasti odottaa syntyväksi tammikuun alkupuolella. Tarkka päivä (eli 70 päivää yhdistämisestä) olisi 10.1.2010, jos marsumamma on yhtä täsmällinen kuin edellisen poikueensa kanssa. Jäämme jännityksellä odottamaan ja seuraamaan tilannetta...

Grand Gala, Lohja 5.12.2009

Vuoden viimeinen (ainakin minun osaltani) näyttely eli Grand Gala takana. Tuomareinamme oli tällä kertaa Jens Lindgren ja Darren Fieldhouse Ruotsista, vaikka Darren tosin onkin alunperin englantilainen. Liekö tuomareista johtunut, mutta ulkomuotoluokkaan oli ilmoitettu lähes ennätysmäärä marsuja, yhteensä 157 kappaletta.

Alun perin luulin, ettei taaskaan olisi mitään kirjoitettavaa omien marsujen näyttelytuloksista, mutta toisin kävi. Mukaanhan siis lähti meidän nuorisojengi eli crestisiskot Blossom ja Biscuit sekä ekaa kertaa esiintyvät pikkupojat Jassu ja Lordi. Arvosteluja toki odotin mielenkiinnolla, mutta menestyksen perässä ei todellakaan  tällä porukalla näyttelyyn lähdetty.

Selfien nuorten luokassa Jassu oli parempi ja sai sertin, mutta Lordikin sai sentään kunniamaininnan. Englannincrestillisten avoimessa luokassa Blossom sai myöskin KuMan ja Biscuit oli tällä kertaa siskoaan parempi saaden ensimmäisen sertinsä. Lisäksi Biscuit oli ROP2 häviten pienen kokonsa vuoksi vain Hannan todella hienolle blackille, mikä nyt ei ollutkaan ihme. BIS-pöydälläkin pääsimme näyttäytymään, mutta se olisikin ollut jo liikaa, jos siellä olisi pärjätty. Joka tapauksessa olen todella tyytyväinen päivän tuloksiin ja sain tuomarin kommenteista lisää miettimisen aihetta Biscuitin ja Blossomin tulevaisuuden suunnitelmien varalle.

No, näyttelyssä kun oltiin, niin marsuja tuli ja marsuja lähti. Tällä kertaa myös minun kohdallani. Kaksi kosiomatkalaista palasi nimittäin näyttelyn yhteydessä omiin koteihinsa. Pumba lähti takaisin Tuijan luo Lahteen ja Arthur-poika tuli vihdoin kotiin Pohjanmaalta. Ja kyllä olen poikaa kotiin odottanutkin. Ei uskoisi, että yhtä marsua voi olla niin hirveä ikävä ja oli ihana saada se taas kotiin palloteltavaksi.

Jotta tämä romaani ei vielä tähän päättyisi täytyy mainita vielä parilla sanalla pet-tuomariopintojeni edistymisestä. Suoritin Galassa nimittäin toisen harjoitusarvosteluni pet-tuomarikoulutusta varten. Arvostelu meni ihan hyvin, vaikka vuoden tauon jälkeen kesti muutaman marsun verran päästä käyntiin. Nyt on sitten enää jäljellä parit eläintentarkastukset ja kaksi koearvostelua ennen kuin saan osallistua loppukokeeseen. Jos hyvin käy, niin ensi vuonna voisin saada urakan valmiiksi ja valmistua pet-tuomariksi.

Tulokset Grand Gala

5.12.2009 Darren Fieldhouse


Self buff, nuoret 4-6kk

Carlie Sickle Moon 1/2, serti
Lord Lordi of Glamour 2/2, KuMa

Englannincres buff, avoin 6-36kk

Biscuit 1/2, serti, ROP2
Blossom 2/2, KuMa

Arthurista muotovalio

No niin, sain vihdoin aikaiseksi Arthurin muotovaliohakemuksen. Arthur sai kolmannen (ja neljännen) sertinsä Nordicissa, joten vähän onkin aikaa ehtinyt vierähtää. Jotenkin sitä ei vain ole saanut aikaiseksi, vaikka luulisi arvon hakemisen itseltään olevan helpompaa kuin lähettää hakemus jonkun muun hyväksyttäväksi. ;) Mutta oli miten oli, Arthurista tuli nyt järjestyksessä toinen marsuistani, joka on saanut Suomen muotovalion arvon.

Lemmikkimessut 31.10 - 1.11.2009

Lemmikkimessujen yhteydessä pidetyssä marsunäyttelyssä minun marsuistani osallistui vain englannincrest buff-siskokset Biscuit ja Blossom. Tuomareina olivat norjalaiset Anniken Kjærnet ja Lisbeth Bjørndahl, joista ensiksi mainittu arvosteli crestilliset lauantaina ja jälkimmäinen sunnuntaina. Kumpikin tuomari sijoitti Blossomin ykköseksi ja Biscuitin kakkoseksi, ja sunnuntaina Lisbeth antoi Blossomille KuMan.

Enempää marsuja en olisikaan kerennyt tässä näyttelyssä esittää, sillä suurin osa viikonlopusta kului taas sihteeröidessä. Olikin mukava päästä juttelemaan norjalaisten vieraidemme kanssa, ja vaikka sen suurempaa menestystä näyttelystä ei herunut, sain kuitenkin tuomarinpöydän ääressä paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Lauantaina näimme myös Tuijan, jonka näyttelytiimissä oli mukana mm. Burberry. Kylläpä pikku-Burberry oli kasvanut isoksi ja hienoksi. Kerkesimme jopa vertailemaan siskoksia hetken, ja Burberry ja Biscuit olivat värierosta huolimatta kuin kaksi marjaa.

Tuijan mukana saapui myös Saharalle uusi sulho. Tällä kertaa kyseessä on Nikean Pumba, nuori cream-uros. Pumba kävi vielä sunnuntaina kanssani näyttäytymässä Lemmareilla, mutta sunnuntai-iltana se pääsikin jo kosiskelemaan uutta kämppistään. Pian vuoden vaihteen jälkeen on siis mahdollisesti odotettavissa pieniä creamejä ja/tai buffeja. Itse toivon buffeja, vaikka nättejä creamejä odotetaan varmasti yhtä innokkaasti. ;)

Tulokset Lemmikkimessut 2009

31.10.2009 Anniken Kjaernet

Englannincrest buff, nuoret 4-6kk

Blossom 1/2
Biscuit 2/2

1.11.2009 Lisbeth Björndahl

Englannincrest buff, nuoret 4-6kk

Blossom 1/2, KuMa
Biscuit 2/2

Tukholman tuliaisia

Kävipä sitten niin, että piti lähteä Tukholmassa käymään. Sain nimittäin Hannalta tuossa eräänä päivänä sähköpostia myytävänä olevasta buff-uroksesta. Hanna oli sattumalta huomannut Facebookissa ruotsalaisen kasvattaja-kollegansa laittaman kuvan myytävästä marsusta, ja kysyi olisinko kiinnostunut siitä. No, seuraavana päivänä muutaman sähköpostiviestin jälkeen olinkin jo sopinut kyseisen kasvattajan kanssa marsukaupoista.

Ei siinä sitten auttanut muu kuin alkaa järjestelemään Ruotsin-matkaa. Sovittiin, että hakisin marsun Tukholmasta lauantaina 10.10, jolloin kasvattaja pääsi tulemaan satamaan vastaan. Näin nopealla varoitusajalla ei tietenkään mitään kovin edullista hyttiä enää löytynyt, mutta päätin kuitenkin varata Siljalta risteilyn. Matkaseuraakin löytyi, sillä myös Satu lähti hakemaan paria pitkäkarvaista marsua Ruotsista.

Matka meni hyvin ja marsujen haku todella sujuvasti. Ennen laivan lähtöä ehdimme vielä kierrellä hyvin Tukholman keskustassa, joten jätimme marsut hyttiimme, ja suuntasimme kohti Tunnelbana-asemaa. En ollutkaan taas pitkään aikaan käynyt Ruotsissa (viimeksi ehkä 2003), joten oli hauska katsella vähän kaupunkia ja kauppoja.

Ja tämmöinen on sitten matkan tulos:

Herra on nimeltään Lord Lordi of Glamour, ja se on syntynyt 4.elokuuta. Pojan isä on Jens Lindgrenin kasvattama cream-uros Malaxis Zambezi Prince ja emä englantilainen buff Mrs. Waddington (kasv. Maggie Sellers). Väri tällä uutukaisella on todella tumma, liekö sitten emäänsä tullut. Nätti on kuin mikä, joten nyt vaan pitäisi rekisteröidä Lordi, jotta pääsemme jo Galaan harjoittelemaan näyttelylaudalla seisomista.

Tässä vielä poseeraus yhdessä toisen pikkupojan, Jassun, kanssa. Ikäeroa on vain kuukausi, mutta kokoeroa on jonkin verran. Väristä puhumattakaan...

Nordic ja kuinkas sitten kävikään...

Perjantaina 11.9 lähdin töiden jälkeen Arthur mukanani junalla kohti Kauklahtea. Kauklahden asemalta Juulia nappasi minut kyytiinsä ja jatkoimme matkaa kohti Piikkiötä. Loppumetreillä hieman seikkailtuamme saavuimme lopulta Tuorlan majatalon pihaan, ja huoneemme avaimen saatuamme suuntasimme näyttelypaikalle.

Näyttelypaikka oli Tuorlan maatalousoppilaitoksen liikuntasalissa. Siellä olikin jo täysi tohina päällä ja näyttelyhäkit suurimmaksi osaksi kasattuina. Siinä sujahti ilta nopeasti, kun teimme loput järjestelyistä valmiiksi lauantain Nordicia varten.

Lauantaina arvostelemassa oli neljä tuomaria ulkomuodossa: Emma ja Carol Sharp, Ian Reynolds ja Jayne Davey. Lisäksi Janiika hoiti pet-marsujen tuomaroinnin, alkutiedoista poiketen yksinään, sillä marsuja ei ollutkaan ilmoitettu niin paljon mihin oli varauduttu.

Itse pompin lähes koko päivän tehtävästä toiseen. Ensin aamulla eläintarkastuksessa ja infossa, myöhemmin sihteerinä. Jossain vaiheessa ehdin esittää Arthurinkin, joka sai Carol Sharpilta kolmannen sertinsä.

Näyttelyn aikataulu venyi odotettua myöhemmäksi, ja lopulta tulikin niin kiire, että osa palkinnoista jäi jakamatta. Toivon mukaan kuitenkin iltalaivalla kotiin päin lähtenyt osa ruotsalaisista vieraistamme ehti kuitenkin laivaansa. Pikapikaa kiirehdimme vaatteiden vaihtoon ja siitä illalliselle, jossa julistettiin Nordicin voittanut maa. Koska Pohjoismaita näyttelyssä edustivat ainoastaan suomalaiset ja ruotsalaiset näytteilleasettajat, oli kisa tavallaan Suomi-Ruotsi-maaottelu. Yllätys yllätys, Ruotsihan sen sitten voitti.

Iltajuhlan (bändi + karaoke) ja hieman liian lyhyiden yöunien jälkeen jatkoimme sunnuntaina taas näyttelöintiä. Tällä kertaa vuorossa oli SMY:n 20-vuotissyntymäpäivänäyttely. Tuomareina ulkomuodossa tälle päivälle oli suomalaiset tuomarit Hanna ja Katja sekä Ian ja Jayne. Sharpit oli puolestaan pyydetty täksi päiväksi arvostelemaan pettejä, mihin he olivat mielellään suostuneet.

Oma päiväni sujui taas pääasiassa sihteeröinnin merkeissä. Arthurin pääsin taas viemään itse pöydälle, mikä olikin onni, sillä arvostelun suoritti tällä kertaa Jayne. Selvisi, että Jaynen ensimmäinen kasvattama rotu on ollut myös buff, ja olin erittäin iloissani saadessani oikean asiantuntijan mielipiteen. Hän olikin sen verran tyytyväinen Artturiin, että palkitsi pojan sertillä. Neljällä sertillä, kolmelta eri tuomarilta kehtaankin jo anoa muotovalion arvon... itseltäni. ;)

Näyttelypäivä sujui taas kerran vauhdilla ja pian olimmekin taas BIS-valinnoissa. BISsien jaon jälkeen alkoi armoton näyttelypaikan purku. Pientä jännitystä aherruksen keskelle toi tieto siitä, että ulkomaisia tuomareita lentokenttää kohti kuljettamaan lähteneet autot olivat joutuneet ruuhkaan. Yhdessä matkan varrella olleista tunneleista oli nimittäin syttynyt auto palamaan, minkä takia liikenne oli Turun moottoritiellä pitkän aikaa pysähdyksissä. Onneksi kuitenkin autot pääsivät jatkamaan matkaa juuri ja juuri ajoissa, ja tuomarimme kerkesivät viime tipassa koneeseensa.

Ennen kotiin lähtöä piti vielä pakata Arthur matkaan kohti Etelä-Pohjanmaata. Olin nimittäin luvannut pojan lainaan Katriinalle (Anemone's), ja vaikka Katriina ei itse päässytkään Nordiciin, lähti Arthur Helin (Mira's) autossa pohjoista kohti. Hieman haikeaahan se oli, mutta onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut matkustaa kotiin ihan ilman marsua.

Nimittäin tämmöinen pieni buff-poika muutti Nordic-viikonlopun päätteeksi minun luokseni. Pojan nimi on Carlie Sickle Moon ja ikää on nyt noin 2 kuukautta. Tuija toi sen lauantaina mukanaan, ja lopun viikonlopusta pikkuinen vietti puluboksissa transit- ja myytävien eläinten kanssa pukuhuoneessa.

Carlie (eli Jaska tai Jassu) olikin koko viikonlopun hyvin reipas ja kiltti poika ja pääsi sunnuntain päätteeksi Arthurin tyhjilleen jääneeseen häkkiin. Vaikkakin poika onkin näin aluksi vielä ujo, on häkistä aina välillä jo kuulunut vaativia kuikutuksia.

Nordic-kuumetta

Sinne hävisi elokuu enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi valmistella marsuja Nordicia varten. Tai marsua, sillä päätin ilmoittaa loppujen lopuksi vain Arthurin (molemmille päiville). Kovasti olisi tehnyt mieli ilmoittaa myös Blossom ja Biscuit, mutta ajattelin koko viikonlopun kestävän näyttelyn olevan kuitenkin liian rankka reissu näin nuorille. Hepsukkaakin hieman mietin, mutta se ei ole sopivassa näyttelymassassa, vaikka silmä saatiikiin paranemaan.

No, kiirettä pitää Nordicissa varmasti yhdenkin marsun kanssa. Minut voi nähdä Nordicissa ainakin eläintentarkastuksessa ja sihteerinä, sekä varmasti häsäämässä yhtä sun toista muutakin. Jännittää! Lisäksi Nordicista tulee meille myös yksi marsu lisää, mutta siitä sitten myöhemmin...

Sitten vähän ikävämpiä kuulumisia: pikkuinen Baby Jane on poissa. Raukkaparka jouduttiin lopettamaan hammasongelmien takia. Osanotot Juulialle, jolla BJ ehti olla niin lyhyen aikaa. Suru on suuri.

Hoitopupu tuli taloon

Tänään meille saapui uusi asukas. Justus-herra tuli asustamaan meidän iloksemme, siksi aikaan kun hänen omistajansa opiskelee toisella paikkakunnalla. Justus on noin 3-vuotias, leikattu kääpiöluppauros. Väristä en osaa sanoa varmasti, mikä se on, mutta enemmän kanikokemusta omaava siskoni veikkasi luonnonharmaata tai luonnonruskeaa.

Justus asustaa nyt sitten keittiössä, jossa se saa juoksennella vapaasti, silloin kun olen kotona. Työpäivieni ajan se saa luvan viihtyä häkissään, ettei pienen kanin päähän juolahda tehdä mitään tihutöitä. Justus vaikuttaa ainakin näin ensivaikutelmalta hyvin mukavalle pupuselle.

Tässä täytyykin alkaa tekemään tuttavuutta kanin kanssa oikein kunnolla, sillä Justus viettää meillä hyvän tovin. Alustavasti on ollut puhetta jopa parista kolmesta vuodesta, mutta se riippuu ihan omistajan opiskeluiden etenemisestä. Enpä olisi uskonut, että minunkin asunnostani löytyisi vielä pupu.

Burberry uuteen kotiin

Eilen lähti sitten toinenkin cream-vauvoista. Tai ei Burberry enää mikään vauva ole, vaan iso tyttö jo. Painoakin viimeisessä punnituksessa oli 520 grammaa. Sinne se kuitenkin lähti kohti Lahtea Tuijan kotiin.

Matkaseuraakin onneksi oli. Burberryn puluboksin puolikkaan jakoi suurin piirtein saman ikäinen (vielä nimetön) self cream-kaunokainen. Toisella puolen väliseinää taas Lahteen lähti hieno pew-uros, Lovely Cracker Prince. Nämä vierailevat tähdet olivat matkalla Lovely-marsulasta Tuijalle ja viettivät viikonlopun minun luonani "hoidossa".

Burberry n.2kk

Muutto

Monta viikkoa on ehtinyt kulua siitä kun viimeksi kirjoitin blogiin. Aikaa ei yksinkertaisesti ole riittänyt ja suurimpana syynä tähän on ollut remontti ja muutto. Lähes koko heinäkuu on nimittäin kulunut uutta asuntoani remontoidessa. Viime torstaina oli sitten h-hetki eli pääsin marsuineni vihdoin muuttamaan. Asunto on vielä ihan sekaisin, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Tilaa ainakin on enemmän. :)

Muuton jälkeen marsut vaikuttivat hieman hiljaisemmilta. Pari päivää sitä hiljaisuutta kesti, kunnes ne oppivat taas huutamaan ruokaa. Pussin rapina, ulko-oven kolaus, häkin ohi kävely... kaikki toimii niille merkkinä aloittaa huuto ruuan perään. Jääkaapin oveen ne eivät vielä sentään reagoi. Mokomat opportunisti-marsut!

Baby Jane lähti uuteen kotiin

Perjantaina pikkuinen Baby Jane muutti uuteen kotiinsa Juulian luo Espooseen. Marsumamma Sahara ja Baby Janen siskot eivät olleet moksiskaan yhden puuttuessa iltapalan jaosta. Itseäni sen sijaan hieman jännitti, miten pikkutirppa otettaisiin vastaan uuteen laumaansa ja ikäväkin sitä tulee. Onneksi saan varmasti jossain vaiheessa vielä nähdä tyttösen, sillä Juulia aikoo kouluttaa siitä itselleen pet-luokkien tähden. :)

Baby Jane 5 vkoa

Pullan leikkaus

Tänään oli Pullalla jännittävä päivä, sillä se käväisi aamulla leikkuupöydällä. Meillä oli kello 9 aika Eläinlääkäriasema Arkissa ja lääkärinä taas Kristiina, jonka piti poistaa pari kuukautta sitten ilmestynyt ja pikku hiljaa isommaksi kasvanut möykky Pullan vatsasta.

Ihan ensimmäiseksi Pulla sai kumpaankin kankkuunsa piikin rauhoittavaa lääkettä, joka tehosikin lähes heti. Marsulla oli taju kankaalla jo melkein ennen kuin ehdin laittaa sen takaisin kuljetusboksiinsa odottamaan lääkkeen tehoamista. Sinne se nukkuva Prinsessa Ruusunen sitten jäi leikattavaksi ja minä pääsin vielä kotiin aamupalalle pariksi tunniksi.

Vähän yhdentoista jälkeen suunnistin autolla takaisin Espooseen hakemaan Pullaa. Kyllä hieman jännitti, että tuleeko sieltä marsu vai pelkkä tyhjä kuljetusboksi takaisin. Kaikeksi onneksi leikkaus onnistui hyvin ja Pulla odotti hakijaansa ison papanakasan kanssa. Tokkurainenhan se vielä oli, mutta näin kesälomalla minulla olikin hyvää aikaa hoivailla sitä kotona.

Nyt meillä on sitten yksi steriloitu naaras, sillä leikkauksen yhteydessä poistettiin paitsi lähes golf-pallon kokoinen kysta myös munasarjat ja kohtu. Illan mittaan Pulla on jo piristynyt paljon ja se pääsikin jo omaan häkkiin Massen seuraksi. Ruoka maistuu koko ajan paremmin ja paremmin, joten eiköhän marsu parin päivän sisällä ole taas oma jääräpäinen itsensä. Tosin ilman kiimapurinoita...

Siisti leikkaushaava

Beet nimetty

Perjantaina kävi Juulia varmistamassa marsuvauvojen sukupuolet. Olin kuin olinkin sitten aivan oikeassa ja tyttöjä ne ovat koko porukka. Tästä saisi muuten hyvä matematiikan tehtävän kun laskisi, millä todennäköisyydellä voi syntyä yhdellä kertaa neljä crestillistä tyttömarsua. Veikkaisin, että aika pieni todennäköisyys.

Sunnuntaina sain aikaiseksi pähkittyä vauvoille nimetkin, joten tässä ne nyt ovat. Creamit vasemmalla ja buffit oikealla.

Pulla ja Hepsukka lääkärissä - osa 2

Tänään aamulla käytiin taas Arkissa Kristiinan juttusilla. Hepsukan vatsa ei sitten kestänyt Baytril-antibioottia viittä päivää enempää vaan jouduin lopettamaan kuurin kesken. Silmä myös vuotelee edelleen, joten nyt saatiin silmätippoja kokeiltavaksi.

Pullan kysta ei myöskään ollut reagoinut toivotulla tavalla ensimmäiseen hormonipiikkiin. Patti on ja möllöttää edelleen marsun vatsan sisällä eikä ainakaan ole pienentynyt yhtään. Ainoa mahdollisuus tuntuu olevan leikkaus, varsinkin kun Pulla on vielä nuori ja todella hyväkuntoinen muutoin. Vaikka leikkaus on tietenkin todella riskialtis operaatio näinkin pienelle eläimelle, päädyin kuitenkin varaamaan leikkausajan. Parin viikon päästä sitten nähdään miten kävi.

B-poikue syntyi

Nousin sängystä aamulla ja, kuten tavallista, kurkistin Saharan ja Hepsukan häkkiin ensitöikseni. Hepsukka pyöri häkin toisessa päässä, mutta Saharaa ei näkynyt. Niinpä kurkistin koppiin, josta saatoinkin hämärässä juuri ja juuri erottaa pienen marsuvauvan hahmon.

Vauvoja olikin sitten hieman enemmän, yhteensä 4 kappaletta. Kaikki crestillisiä ja todella pieniä. Täytyy punnita ne illemmalla, kunhan vähän tokenevat ja piristyvät. Ehkä saan silloin otettua myös tarkemmat yksilökuvat ja katsottua vähän sukupuolia. Nyt ne näyttivät vielä kaikki kovin samanlaisille.

Vasemmalta oikealle: buff, cream, vaalea buff ja tumma cream. Kahdesta oikean puoleisesta en ole ihan varma, mutta näin nyt alustavasti näyttäisivät värit menevän.

PiNan näyttely 17.5.2009

Tämän kevään viimeinen näyttely on takana päin. Oulussa olisi vielä kesäkuun alussa näyttely, mutta matka sinne on turhan pitkä.

Tampereen näyttely oli aika mielenkiintoinen kokemus. Meille se oli vasta toinen sellainen näyttely, jonka järjestäjänä toimi joku muu kuin SMY, ja ensimmäinen näyttelymme Pirkkahallissa. Samaan aikaan hallissa pidettiin myös suuri kissanäyttely, minkä takia olin itse varustautunut näyttelyyn allergialääkkeiden kanssa. Ihan vaan varmuuden vuoksi...

Niin kuin aiemmin kerroin, mukaan lähti vain Artturi kokeilemaan pet- ja ulkomuotoluokkaa. Mitään kunniaa ja mainetta ei näyttelystä herunut, mutta Artturi sai sen sijaan hyvää kokemusta. Pikkuinen marsupoika osasi suureksi yllätyksekseni käyttäytyä oikein hyvin, ja jopa pet-luokassa seisoi hienosti laudallaan eikä lähtenyt mihinkään ryntäilemään. Eli toivoa on vielä.

Pet-luokassa tuomarina oli Lee New ja pisteitä Arthur sai 91. Ulkomuodossa tuomarina toimi Gerry Harvey.

Nyt sitten odotellaan syksyä ja Nordicia. Ja harjoitellaan tietenkin laudalla seisomista ja nyppimistä, jotta syyskuussa ollaan parhaassa iskussa.

Pulla ja Hepsukka lääkärissä

Tänään pyörähdettiin heti aamulla Espoossa, eläinlääkäri Kristiina Kontio-Jalankan vastaanotolla Eläinlääkäriasema Arkissa. Meillä olikin varsinainen ryhmämatka, sillä mukana oli Pullan ja Hepsankeikan lisäksi siskoni Muusa-luppis.

Hepsankeikalla on pidemmän aikaa vuodellut toinen silmä, johon nyt saatiin antibioottikuuri. Toivottavasti silmä saadaan kuntoon, koska olisi hauska viedä tätä nättiä rouvaa vielä joskus näyttelyihin.

Pullan otin lääkärireissulle mukaan, koska pari viikkoa sitten havaitsin sen vatsassa tuntuvan "möykyn". Kuten olin epäillytkin, "möykky" johtuu mitä todennäköisimmin munasarjarakkulasta/kystasta. Eläinlääkäri epäili kystan suuren koon takia, että leikkaukseen joudutaan jossain vaiheessa turvautumaan. Sitä ennen kuitenkin kokeillaan, onko hormonipiikeillä mitään vaikutusta, koska Pulla on kuitenkin niin hyväkuntoinen ja nuori eikä mitään muita oireita (karvanlähtöä ym.) ole ilmaantunut. Nyt sitten seuraillaan pari viikkoa ja haetaan vielä toinen piikki. Jos ei hormoneista ole apua, täytyy leikkausta miettiä uudestaan.

Pullan diagnoosin varmistuttua lähtee meiltä nyt Tampereen näyttelyyn sitten vain pelkkä Arthur.