Ei se vielä siihen päättynytkään. Yhden vuorokauden jaksoin katsella Daisyn ja Marplen yhteiseloa, jos sellaisesta voi puhua. Marple raukka oli aivan alakynnessä muhkean Daisy-matamin kanssa. Sitten ihan ex tempore mieleeni juolahti toinenkin asumisjärjestely. Konsultoin ensin MATS-ohjelmaa ja sitten Marple saikin muuttaa yksin jääneen Jolly Rogerin kanssa yhteen.
Joo, eihän tämmöisiä äkkipäätöksiä pitäisi tehdä, mutta olinhan kyllä toisaalta yrittänyt jo aiemmin astuttaa Marplea uudelleen. Nyt vaan uros sitten vaihtui. Mielenkiinnolla odottelen, mitä tuleman pitää.
No, sitten jäikin enää yksi marsu yksinasuvaksi eli Daisy. Mokoma tänttäränttä on ihmisiä kohtaan oikein mukava marsu, joka tulee aina kuikuilemaan ruuan perään ja antaa silittää. Muita marsuja se sitten pomottaa oikein urakalla. Noita vanhempia naaraita kun löytyy, päätin kokeilla olisiko niistä Daisylle vastusta. Melko itsestään selvästi uusiksi häkkikavereiksi arpoutuivat Blossom ja Biscuit eli Daisyn äiti ja täti.
Muutaman tunnin kolmikko sai juoksennella aitauksessa lattialla. Menin jopa niin pitkälle, että pesin kaikki kolme, jotta uudet tuoksut eivät häiritsisi liikaa tutustumista. Oikeastaan kyseessä on jälleennäkeminen eikä uusi kämppisyhdistelmä, sillä kolmikko asui aiemmin yhdessä Daisyn ollessa vielä pieni. Reilussa vuodessa marsut ovat kuitenkin ehtineet hyvin unohtaa koskaan asuneensa yhdessä.
Lopulta tilanne näytti sen verran rauhalliselle, että uskalsin laittaa tytöt kulmahäkin alakertaan. Eikä sieltäkään ole nyt mitään isompia kiljahduksia kuulunut, joten sinne saavat toistaiseksi jäädä. Minun tuurilla kinaaminen alkaa heti, kun olen mennyt nukkumaan ja saanut unen päästä kiinni. Onneksi on sentään viikonloppu edessä.
 |
| Tytär, täti ja äiti |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti