Aika kuluu ja marsuvauvat kasvavat. Sen huomaa niiden pohjattomasta ruokahalusta. Kun ruokakupin täyttää, pienet nälkäkurnut iskevät kupille salamaakin nopeammin. Etenkin R-poikue on oppinut Ruusu-emonsa tavoille, sillä ne osaavat jo kuikuilla laatikon reunoille päin ruuanjaon yhteydessä. Vielä ne eivät ihan uskalla tulla noutamaan iltapalaa itse samalla tavalla kuin aikuiset marsut täällä tekevät, mutta ei siihen tätä tahtia kauan mene.
R-poikue rivissä ruokakupilla.
"Antakaas mamma näyttää, miten tätä käytetään."
Koska elämässä pitää olla vähän jännitystä, on Ruusu päättänyt huolehtia sen järjestämisestä. Se on taas keksinyt heinähäkkiin kiipeilyn ja näyttää opettavan taitonsa tällekin poikueelle. Muutaman kerran olen tavannut jonkun poikasista heinähäkistä ruokailemasta, mutta ne livahtavat aina liukkaasti alas, kun saavun häkin luokse.
"Mitä?"... hän viattomasti kysyi.
Ruusun edellisen poikueen Nellin ja Napoleonin kiipeilyseikkailuistahan kerroin jo aikaisemmin. Nelli on lopulta alkanut viihtymään rauhakseen omassa häkissään Saharan seuralaisena, mutta veljensä osoitti viimeksi viime viikonloppuna kiipeilijän taitojensa olevan vielä tallella. Poikaviikari onnistui jotenkin kiipeämään taikakuutioväliseinän yli Pavun ja Pennin häkkiin. Onneksi satuin olemaan kotona ja tyttöjen kiljunnan hälyttämänä huomasin nopeasti tilanteen. Nappasin pojan tietenkin oitis pois, joten toivon mukaan mitään vahinkoa ei ehtinyt tapahtua. Seikkailun seurauksena Napsu ja Oxford saivat luvan vaihtaa paikkoja Ivyn ja Q-poikueen kanssa niin, että pojat asuvat nyt tehdashäkkissä lattialla. Napsun sopii siellä yrittää jatkaa kiipeilyharrastustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti