Tai niin olen ainakin kuullut sanottavan. Kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, ettei sanonta pidä aina paikkaansa. Viimeisimmäksi tästä ovat olleet todisteena N-poikueen sisaruspari Nelli ja Napsu (=Napoleon). Ne ovat viime viikkoina yrittäneet oikein urakalla aiheuttaa minulle harmaita hiuksia kiipeilytaipumuksellaan.
Kaikki alkoi siitä, kun laitoin pikkupoikien vieroituksen ja uusien parien yhdistämisen takia häkkijärjestyksiä uusiksi. Napsu oli viikon verran asunut Lordin ja Heathin kanssa, mutta koska tarvitsin niiden asuttaman kulmahäkin alakerran Jokerille ja sen morsiammille, tuli pojilla muutto marsukaapin puolelle. Marsukaapin yksi laatikko on kuitenkin mielestäni liian pieni kahta useammalle marsu, joten Napsu sai muuttaa viereiseen laatikkoon vastavieroitetun pienen satiinipoika Oxun kanssa. Poikaparit muuttivat siis marsukaapin alimpaan kerrokseen taikakuutioväliseinällä erotettuina.
Yhtenä iltana jo sänkyyn kiivettyäni ihmettelin, että miksi joku marsuista huutelee niin hassun kuuloisesti. Valot takaisin päälle ja olkkariin katsomaan, ja sieltähän se syyllinen löytyi. Napsu-poika oli kaapin oven jäätyä auki onnistunut jotenkin kipuamaan ulos ja uteliaana tutkiskeli kaapin alustaa lattian tasossa. Toisena iltana alkoi marsukaapin suunnalta kuulumaan ihme ryskettä. Lordi siellä oli yhtäkkiä alkanut ajamaan Heathiä takaa pitkin häkkiä. Rauhoitin tilanteen ottamalla Heathin hetkeksi syliini. Siinä äkillistä välikohtausta ihmetellessäni bongasin häkistä yhden ylimääräisen asukin, nimittäin Napsun. Ennen kuin ehdin napata sen pois, pieni marsu kipusi salamana heinähäkkejä hyväksi käyttäen takaisin omalle puolelleen. Mokoma vintiö! Heath-raukka sai Lordilta kyytiä, koska pikku rasavilli oli luvattomasti tunkeutunut isojen poikien puolelle. Sama juttu toistui vielä kertaalleen ennen kuin tajusin ottaa pikkupoikien puolelta heinähäkin pois. Nyt tuntuukin, että alakerran osalta on rauha palannut lopulta maahan.
Vaikka Napsu tuntuu olevan varsinainen pieni riiviö, ei Nelli-sisko tule kaukana perässä. Se on myös harrastanut pienestä pitäen heinähäkkiin kiipeilyä. Jo pari viikkoisena löysin sen kerran Ivyn ja Oxun häkin puolelta. Sama tahti jatkui, kun tyttö muutti Saharan kanssa yhteen. Pahalle tavalle piti kuitenkin laittaa nopeasti piste, sillä pidemmän päälle ei olisi ollut kovin suotavaa antaa nuoren neidin vierailla naapurin puolella, varsinkin kun siellä asuu tätä nykyä Artturi-isä ja Papu-täti. Niinpä Saharalla ja Nellilläkään ei ole enää heinähäkkiä. Taitaa kuitenkin näillä sisaruksilla olla tuo kiipeily/karkailu jonkinnäköinen sukuvika. Toivotaan vaan, että ne tuosta rauhoittuvat iän karttuessa.
Kohti korkeuksia ja niiden yli...
4-viikkoiset N-lapset pyrkimässä taas kerran naapurihäkin puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti