Vauvabuumi se vain jatkuu. Perjantaina siis syntyi I-poikue, lauantaina J-poikue ja sunnuntaina oli välipäivä (Suomi tosin voitti lätkäkultaa), mutta maanantaina työpäivän jälkeen odottivat marsuvauvat taas löytäjäänsä. Tällä kertaa vuorossa oli Qumina. Vauvoista kaksi oli kuollut, mutta kolmas sinnitteli hengissä.
Ilmeisesti vauvat olivat syntyneet hieman ennenaikaisesti, koska karvapeite oli hyvin ohut ja vatsassa karvoja ei ollut melkein ollenkaan. Poikaset olivat myös hyvin hyvin pieniä, menehtyneet painoivat 44g ja 54g. Elossa olevakin on vain 55 grammaa enkä oikein usko sen selviämismahdollisuuksiin. Vauvat olivat kaikki niin pikkuruisia, että sukupuoliakin oli todella vaikea erottaa, mutta ilmeisesti kaikki olisivat olleet tyttöjä. Harmi, että poikueen täytyi syntyä liian aikaisin, koska tämä Quminan ja Jeevesin poikue oli se kaikista odotetuin. Melkein olisi pitänyt arvata, ettei kaikki voi mennä hyvin.
Quminan vauva
Vauva ei meinaa jaksaa edes pysyä pystyssä, ja vaikka laitoinkin sen Quminan kanssa eristyksiin Ellasta, se ei pysy ollenkaan emonsa perässä. Jotta vauvan huono alku ei yhtään tästä parantuisi, oli tuhma äiti tehnyt tiistain vastaisena yönä niin ikävän tempun, että se oli syönyt vauvan korvatkin sitä puhdistaessaan. Nyt katsotaan ihan päivä kerrallaan miten K-vauvan tilanne etenee. Olen kyllä jo varautunut siihen, että se pitää lopettaa, jos tilanne ei yhtään valoisammalle ala pian näyttämään.
Onneksi minulla on joitain hyviäkin vauvauutisia. I-poikueen tytöt kasvavat hyvää vauhtia eikä niistä ole tarvinut olla enää yhtään huolissaan alun käynnistysongelmien jälkeen. J-poikueenkin kohtalo näyttää päivä päivältä valoisammalle. Poikaset ovat alkaneet ruokailemaan itsenäisesti emonsa maitoa, mutta annan varmuuden vuoksi vielä tuttelia lisäksi. Kolme poikaisista on oikein reippaita ja ne ovat jo hieman kasvattaneet painoaankin. Pienin pojista oli eilisessä punnituksessa pari grammaa kevyempi kuin syntyessään, mutta onneksi poju on todella pirteä. Se on myös oppinut todella nopeasti, että minulta saa ruokaa, sillä se tulee aina huutelemaan ja kurkottelemaan kohti, kun lähestyn häkkiä.
Ikävä kyllä poikueen enkkucrest pojalla ei kaikki ole hyvin. Huomasin maanantaina, että sen pepusta oli tullut verta ja syykin selvisi tarkemmalla tutkimisella. En ole koskaan vastaavaan törmännyt edes netissä, mutta vauvan peräsuoli oli ilmeisesti luiskahtanut osittain ulos. Lean neuvoilla sain varovasti työnnettyä sen lopulta takaisin sisälle eikä eilen ollut enää tullut yhtään vertakaan, mutta poika-parka on selkeästi vähän muita vaisumpi. Olen sitä ruokkinut oikein erityisen huolella, että se varmasti saa ravintoa jaksaakseen, mutta silti sen paino oli pudonnut. Toivon kovasti, että se tuosta vielä piristyy.
Voisiko nyt edes seuraava poikue onnistua ja kaikki mennä hyvin? Tuntuu, että viime aikoina kaikissa on ollut jotain ongelmaa. Viimeisin onnistunut poikue oli Juanitan H-poikue, jossa Heathcliff syntyi, mutta muuten nyt on jo vuoden verran mennyt lähes jokaisessa poikueessa jotain vikaan. No, pidetään pää pystyssä ja peukut ylhäällä, että Ellan poikueella menee kaikki hyvin.
1 kommentti:
Peukutuksia pikkuisellekin!
Lähetä kommentti